Silloinen läänintaiteilija Juha sanoi ottavansa yhteyttä Tornion nuorisotoimeen ja siellä nuoriso-ohjaaja Luskuun, josko jotain järjestyisi. Käsittämättömän lyhyellä varoitusajalla herra Lusku, torniolaisen nuorisotyön ilmentymä ja tyyppi. josta pitäisi tehdä vähintään oma blogikirjoitus (tämä on etukäteisvaroitus :D ) pelasti tilanteen ja bändi hoitui. Seuraavana vuonna oltiinkin jo Torniossa sekä Haaparannalla ja loppu onkin lappilaisen nuorisotyön kuntayhteistyön historiaa. Ihan totta, sopii ottaa mallia...
Tähän palaan... Ja siihen, että torniolaisesta tyylistä sopii katsoa esimerkkiä muuallekin kuin pohjoiseen.
På Gränsen, diskuteeraus ja muuta keskimääräisesti outoa
Niin. Inarilaiselle nuorisotyölle Tornio edustaa lappilaista kaupunkimaista yhteisöä, jollaiseen Inarista nuoret häipyvät. Valtakunnallisesti tämmöistä mestaa edustaa Lahti, mutta se on toinen tarina. Torniossa opiskelee hämmentävän moni inarilainen: nuorisotyötä joen Suomen puolella Kivirannassa (helvetin HUMAK vielä kerran, kohta opiskelee vähemmän) ja musiikkia tai mediaa Suensaaressa varsinaisella På Gränsen -alueella liki Svea mamman valtakuntaa Ruotsia. Tornion koulutustarjonta on muutoinkin ollut merkittävä mahdollistaja Lapin perimmäistenkin kolkkien nuorille: kotiin pääsy on hankalaa, mutta ei kumminkaan ylivaikeaa. HUMAKin ajettua yhteisöpedagogikoulutuksen alas, matkaa lappilainen AMK-nuorisotyöopiskelija Kuopioon tai Etelä-Suomeen. Mutta sehän on sama asia, ainakin HUMAK oy:n mielestä... Tulkoon osakeyhtiön hallitus testaamaan asian. No olkoon nyt lopulta, juna meni, tai HUMAK meni...
Mutta itse Tornio on kummajainen. Lapissa on monta kulttuurista aluetta ja Lappi on kokonaisuutena erittäin suuri maa (siteeraus: ex lopetusministeri Jukka Gustaffson). Lappi on myös luonnonympäristöltään ja kulttuurisen monipuolisuuden osalta yleisesti tiedostettua rikkaampi alue, jossa Tornionjokilaakso on ihan oma, useimmille käsittämätön alue.
Sen keskus ei ole keskellä, vaan se on eteläosassa hillittömän pitkää aluetta. Keskuksen asema on vahvistunut huomattavasti, kun muuan ruotsalainen liikemies keksi perustaa IKEA -nimisen ostoshelvetin rajan tuntumaan Haaparannalle. Happis, kuten torniolaiset rajanaapuriaan ja nuuskakauppojen paratiisia tuttavallisesti kutsuvat, on oleellinen osa torniolaista elämämänmuotoa. Rajassa on jotain samaa kuin Tenojoessa ylhäällä. Mitä hallinnollisesta ulottuvuudesta, veneellä pääsee ja nykyisin löytyy myös siltoja. Raja vain on ja se siitä...
Pikku kaupungeilla menee periaatteessa hyvin: IKEA vetää porukoita Oulun talousaluetta ja Murmanskin seutua myöten. Nyt Raja-alueelle suunnitellaan entistäkin kolossaalisempaa kaupallisuuden rajavyöhykettä, Torniossa Rautaruukki eikun OUTOKUMPU työllistää ja vaikka Lapin Kulta meni På Gränsen kehittyy vauhdilla.
Rajalla Asetelma on ainutlaatuinen pohjoismaissa ja aika erikoinen Euroopankin tasolla. Ei ihme, että suomalaiset yrittävät ottautua loputtoman diskuteerauksen kultturiin. Onhan se ärsyttävää, kun jutellaan vaikkapa diskon toteuttamisesta, niin sanotaan, että: Vi måste nu ha ungdomsrådet's möte förrän vi vet.... Mutta: en ymmärrä enkä tunne tapaa paljoa, mutta sen verran tiedän, että diskuteerauksessa on puolensa. Kyllä kunnolla keskusteltu on sitten myös kunnolla demokraattisesti hyväksytty ja eipä tarvi kenenkään epäillä...
Torniolaakso on siis omalla sympaatttisella tavallaan kosmopoliittinen vyöhyke. Ja jokivarsihan on komea, käykääpä itse kevätulvaisen Kukkolankosken partaalla. On meinaan hieno...
Tornio on myös kiintoisa sekoitus peräpohjalaista maaseutumaisemaa ja (pikku)kaupunkimaista elämätyyliä.
Torniolainen nuorisotyö...
Torniossa tehdään laadukasta nuorisotyötä. Homma on toki ollut vuoristoratamaisesti ylä- ja alamäkien sävyttämää. Mutta isossa kuviossa viimeisen 10 vuoden aikana kaupungissa on edistytty huimasti, perussuunta on ollut iloisen nousukierteinen.
Tornion nuorisotyö on hyötynyt kaupungin koulutustarjonnasta. Nuorisotyökoulutus suoltaa toinen toistaan hullumpia uusia nuorisotyöläisiä, kaupunkiin pesiytynyt mediakoulutus tarjoaa muutakin synergiaa kuin paikallisen Radio Pron ja Tornion Musiikkitalo on kuulemma yksi pohjoiskalotin mahtavimmista kehyksistä muusikkojen ja ääniteknologien kouluttamiselle.
Jos pohdiskellaan lappilaisia nuorisotyön vetureita, kehittäjäkuntia, Tornion nuorisotoimi kuuluu ehdottomasti Top kolmoseen. Tietenkin tulee virheliikkuja ja kokeiluja, jotka jäävät kokeiluiksi, rapatessa tuppaa roiskumaan. Ihailtavan monessa asiassa Torniossa ollaan kumminkin etujoukoissa ja kehitystyötä on viety eteenpäin ennakkoluulottomasti hankerahoituksia hyödyntäen: mediakasvatus, tyttötyö, osallisuushommat, perusnuorisotyö, bänditoiminnan tukeminen, Rajalla yhteistyö... Aika omituista on sekin, että johonkin kuntaan perustetaan lyhyen ajan sisään puolenkymmentä erityyppistä nuorisotilaa, pääasiassa vanhaa kiinteistömassaa kierrättäen, mutta silti. Kaupungissa on maakunnan ensimmäinen tyttöjen tila, skeittihalli sekä bänditalo. Me sentään ehdittiin perustaa Inariin viestintäpaja ennenkuin Tornioon syntyi Nuorisotiedotuspiste Aaltonen, jossa on runsaasti samoja elementtejä kuin meidän pajassa. Murusia siis muillekin.
Mediahomma onkin yksi meitä ja Torniota yhdistävä tekijä. Vuosien mittaan yhteistyölle on löytynyt kolme tasoa: nuorisotyöntekijöiden koulutus ja ajatustenvaihto-/virkistäytymistilanteet, nuorten osallisuuskuviot sekä kansainvälinen työ. Hieno kokonaisuus, josta uskon kaikkien johonkin yhteiseen osallistuneiden saaneen jotain.
Hieno hommeli, että on jaksettu ja uskottu. Ellei niin olisi, ei olisi nähty sitä yhteistä mielenilmausta, jonka kuntiemme loistavat nuorisovaltuutetut toteuttivat yhdessä marraskuun lopulla 2012 pistäessään silloisen lopetusministeri Jukka Gustaffsonin ahtaalle Lappiin suunniteltujen ammatillisen koulutuksen leikkausvaatimusten takia. Ei olisi myöskään soitettu niin runsaasti rokkia eikä annettu solidaarista tukea Murmanskin uudelle nuorisokulttuurille, sille jonka päälle lankeaa Putinin Venäjän luoma myyttinen Ulkomaan agentin leima. Ja ihan tavalliset, ne tärkeimmät jutut: eipä tunnettaisi puolin ja toisin tosi mahtavia nuorisotyöläisiä siinä määrin kuin nyt tunnetaan... Sitäpaitsi: joka vierailulla tai jokaisessa yhteisessä nuorisotapahtumassa on opittu jotain uutta. Suosittelen kokeilemaan muuallakin.
Niin. Ja meillähän on yhteisen tuotekehittelyn seurauksena Osallisuusmankeli... Vielä ei ole huudeltu kovin, mutta kohta huudellaan. Kunhan ensin tuotteistetaan... Siitä tulee kova juttu.
Uskoo
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti