Pöljäähän se on... Ei tällä tavalla maailmaa pelasteta, eikä tällä tavoin tule lisää resursseja. Mutta sisäinen pakko vie. Tietysti on niin, että juttujen täytyy olla motivoivia ja niihin sisältyä jotain koukuttavaa. Tunnelmaltaan mahtavan Rajarockin jatkeeksi sattui lisää kiintoisia hommia ja niinpä elämä lipsahti ns. urakoinnin puolelle.
Tätä kirjoitettaessa on käyty erinomaisen kiintoisat kuntavaalit. Inarista tuli kertaheitolla Lapin kokoomuslaisin pitäjä. Olihan se odotettavissa, mutta kun soiteltiin Radio Inarin suorassa tulosillassa Kokoomuksen vaalivalvojaisiin, tuli tunne siitä, että jopa puolue itse oli häkeltynyt. Kolme kärjessä kokosi lähes 600 ääntä ja se on huima äänimäärä se. Imu oli sellainen, että Kokoomuksen listoilta sai viiden äänen valtuutuksella varaedustajan statuksen ja ryhmä kasvoi neljästä yhteentoista.
Sitoutumattomien 15-vuotinen taival päättyi ja seitsenhenkisen nykyvaltuustoryhmän sulaminen satoi oikealle. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kokoomuksen ääni on kaikunut jykevänä ja tunteita kuumentaneena menneellä valtuustokaudella ja puolue taisi onnistua hyvin ehdokasasettelussaan. Ehdokkaita oli lisäksi ennätysmäärä ja hienoa oli havaita, että valtuustoon meni myös nuorin ehdokkaista, 21-vuotias Pekka, tuttu nuori mies nuorisotiloilta. Oli tosi mukavaa jututtaa Pekkaa suorassa lähetyksessä. Ihan järkeviä ja tavallisia nuoren miehen ajatuksia.
En sitten illemmalla malttanut, kun illan viimeinen haastateltava ja toiseksi eniten ääniä saanut, myöskin ensikertalainen, Veikko pääsi On the air. Esitin toiveen siitä, että kun siellä 11 joukossa on koko valtuuston ylivoimaisesti nuorin jäsen, niin ryhmä kuuntelisi sitä mitä nuorella on sanottavaa. Monesti käy niin, että kokemus jyrää alleen nuoruuden ja näyttää todellisen kaapin paikan. Näitä tarinoita löytyy. No, yli 200 äänen mies kuuli toiveen ja kertoi inarilaisille, että tottakai Pekkaa kuullaan. Sitäpä jäämme seuraamaan.
Illan mittaan selvisi, että perinteinen inarilainen valtapuolue Keskusta menetti ääniään, mutta säilytti valtuutettujen määrän. Perussuomalaiset eivät rynnistäneet Inarin valtuustoon, toki yksi sinne pääsi, samoin vihreistä. Demareita voi pitää voittajina, yksi lisäpaikka. Huomionarvoinen oli myös Rkp Sàpmen ainoan ehdokkaan äänimäärä 70, jolla vaaliliittoastelmassa olisi menty komeasti valtuustoon lähes joka listalta.
Perinteisesti vahvalle Inarin Vasemmistolle tulos oli katastrofaalinen: viidestä kolmeen. Vasureitten historia Inarissa on komea, mutta takamatkalta on jatkossa haastavaa nousta.
Demokratian voitto?
Vaali-ilta studiolla on erittäin kiivastempoinen, neljä tuntia kului niin ettei huomannutkaan. Focus oli Inarissa, onhan kyseessä Radio Inari.
Sittemmin kuuntelin laajemminkin kommentointeja. Pääministeri hehkutteli vaalivoiton perustuvan keskeisten suomalaisten arvojen perustalle. Ihan hyvä, mutta silti hyvin hämmentävää. Mikä keskeinen arvo sisältyy siihen, että Lapin äänestysprosentti jäi alle 60:n. Tätä vauhtia lähestytään tilannetta, jossa joka toinen äänestäjä jättää väliin.
Tässä pohdittavaa niin voittajille kuin hävinneillekin. Ei kai siitä mitään hyvää seuraa, jos vaalit lisäävät osaltaan ulkopuolisuutta: uurnille vaivautuvat enimmäkseen hyväosaiset tai poliittisesti valveutuneet, jotka vielä jaksavat uskoa johonkin. On esitetty, että 1990-alun säästöt heijastuvat tähänkin: laman lapsi ei äänestä.
Niin. Jotenkin tuntuu siltä, että koko poliittisen kentän olisi syytä vaivautua peilin eteen. Ketä kiinnostaa, jos kuntapolitiikka on jämähtänyttä ja perustuu oman aseman betonointiin. Ketä kiinnostaa sekään, jos kuntapolitiikka nousee oikeassa olemisen hypetyksesttä?
Ketä vallan kabineteissa lopulta toisaalta kiinnostaa ulkopuolisuus ja sen syyt. Syytä olisi, muutoin ei hyvä seuraa... Valtakunnallisesti mm. valtionvarainministeri selitteli alhaisia lukuja vaaliväsymyksellä. Voi olla, mutta mistähän syystä? Olisiko reilua tunnustaa se, että noudatettu politiikka ei ehkä kaikin osin olekaan ollut niin kansaanmenevää kuin on annettu ymmärtää. Tässä on edessä isot yhteiset talkoot koko poliittisella kentällä: jos uskottavuus katoaa, katoaa lisää äänestäjiä... Kansanvallasta jää jäljelle rippeet, valta.
Nuorisotyön olemus ja nuorten kuuleminen
Lueskelin inarilaista vaalijulkaisua. Sivistyslautakunnan istuva puheenjohtaja lähetteli postia vasemmalta. Kehaisi kuinka hienot kulttuuri-, kansalaisopisto-, liikunta-, kirjasto- ja koulutuspalvelut kunnassa on. Näin toki onkin, Inari on satsannut. Kehitettävää löytyi hänen mukaansa jossain määrin nuorisotyöstä. Pitäisi panostaa työajan puitteissa enemmän yksilötyöhön. Resursseja vassari pj. ei kuitenkaan haluaisi lisätä, kun nuorten määrä kovasti vähenee.
Olin hämmentynyt. Meillä nimittäin jokainen nuorisotyöläinen, jopa minä, tekee yksilötyötä. Hämmennyin myös siitä, että kaikkialla missä yksilötyötä tehostetaan, puhutaan myös resurssien lisäämisestä.
Asian voi toki pistää vaalipuheiksi. Istuva pj. kumminkin edustaa muutakin kuin itseään. Siksikin hämmennyin. Päädyin myös kysäisemään itseltäni sitä miksi lievä tyytymättömyys nousi esille juuri nyt.
Olisikohan niin, että julkaisun kannanotto kumpuaa siitä näkemyserosta mikä lautakunnalla ja minulla on ollut yhden pitkään jo ketjutetun nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistamisesta ja tarpeesta ylipäänsä.
Kävi vielä niin, että nuorisovaltuusto julkaisi selkokielisen kannanoton asiaan liittyen viikko ennen vaaleja paikallislehti Inarilaisessa. NuVa mm. paheksui sitä, ettei siltä pyydetty lausuntoa ja ettei sen keräämä 238 nimeä sisältänyt vakinaistamisvetoomus vakuuttanut lautakuntaa.
Kirjoitukseen sisältyi pari asiavirhettä ja asia myös henkilöitiin siinä. Niinpä se ei ymmärrettävää kyllä herättänyt pelkästään jakamatonta ihastusta. Ydinsanoma hävisi samalla...
Niin. Se on taitolaji, kun nuoria kannustetaan ottamaan kantaa ja osallistumaan. Sieltä saattaa tulla sellaisia kannanottoja, jotka eivät miellytä. Toisaalta on tietysti niinkin, että nuorten kuuleminen ei tarkoita sitä, että kaikkeen heidän vaatimuksiin tulisi sanoa kyllä. Ei tietenkään. Melkoista tasapainoilua siis. Menettelytapalaji, jossa lähtökohta on se, että järjestelmä ajoittain kysäisee nuorten mielipidettä, ei se, että nuoret osoittavat oma-aloitteista kansalaisaktiivisuutta.
Lapin Nuorisofoorumin 10-vuotta
Päivää ennen kuntavaaleja piipahdin työreissulla Rovaniemellä. Osallistuin mukavaan nuorten tilaisuuteen. Jo 10 vuoden ajan Lapin ely-keskuksen (aiemmin lääninhallituksen) nuorisotoimi on järjestänyt kokoontumisajoja maakunnan nuorten vaikuttajaryhmille. Menettely on ollut lajissaan ainoa koko Suomessa. Oli juhlaseminaarin paikka.
Jännä reissu. NuVa nimesi kolme edustajaa. Tuli niin tyypillisiä viimehetken force majoure hommia ja lähtöaamuna klo 6.00 ilmoitettiin toinen peruuntuminen. Mitään ei ollut tehtävissä enää. Vaihtoehtona oli ajella kahdestaan, NuVan kuopus, seiskaluokkalainen nuori mies ja minä edustamaan Inaria.
Mietin muutaman sekunnin. Kysäisin kaverilta, että mitä tehdään, halutko lähteä katselemaan? "Olisihan se kiva". Yksilötyötä: nyt siihen järjestyisi semmoiset seitsemän tuntia nelostiellä ja loput perillä. Lähdettiin heti...
Toivottavasti kaverilla oli mukava päivä, minulla nimittäin oli...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti