Maantietä tarjolla...

Karvalakit päähän ja Helsinkiin, perkele!

Tullut tuo slogan mieleen väistämättä kahdesta syystä: työssä on sinällään hoppu joka suuntaan, mutta henkisesti pappaosaston edustajakin valmistautuu jo tulevaan loppukuun eduskuntavierailuun. Toinen syy liittyy julkisuudessa esilläolleisiin ammatillista peruskoulutusta koskeviin sopeuttamistoimiin.

Eduskuntaan mennään mm. etsimään Paavoa, joka julkisuudessa olevien tietojen mukaan ei ole pääosin yhtään missään. Reissuun sinällään palaan kun se on tehty, mutta tarkoitus on tosiaan tavata nuorisoministerin ohella ainakin nuorin lappilainen kansanedustaja Heikki Autto. Pääosassa matkalla on 20 nuorta, joista puolet tulee Tornion nuorisoneuvostosta ja loput Inarin NuVasta. Perinne siis saa jatkoa, ministeritapaamisella terästettynä versiona. Nuorisotyöntekijän homma on omalla tavallaan tosi hienoa, tämmöisenkin pääse kokemaan paikan päällä... Ihan mukavia ja keskusteleviahan ne Seurujärven Jannen luo tehdyt kaksi edeltäjää ovat olleet.

Viikolla opetusministerö julkaisi nuorisotakuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät ja ammatillisen peruskoulutuksen uudelleenjärjestelyjä koskevat laskelmat. Niiden mukaan Lapin tarjonnasta katoaa vuoteen 2016 mennessä peräti 1700 aloituspaikkaa, yli neljännes! Suurin suhteellinen menettäjä on Itä-Suomi ja paikat valuvat sinne missä on eniten ihmisiä ja missä sen myötä sanotaan olevan suurimmat pulmat.

Huolikeskustelun  olemus

Minua askarruttaa kovasti. Olen seuraillut tätä suurta nuoriin liittyvää huolikeskustelua. Olen seurannut ja kommentoinut jo kahden hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjeman laadintaa. Olen seurannut ja kommentoinut myös nuorisolain viimeistä muutosta. Niinistön Ihan tavallisia -julkistamistilaisuus sattui mainiosti Nuorisotakuu roadshown Lapin tilaisuuden alle. Kumpaankin osallistuin ja niistä aiemmissa blogipäivityksissäni olen kertonutkin.

Arjen ihan tavallisessa elämässä on sitten tullut seuratuksi ihan tavallista reaalielämää vaikkapa työhallinnossa tapahtuvan "kehityksen" osalta. Se kuten aika moni muukin kansalaisia koskeva palvelu ja niihin liittyvä päätöksenteko karkaa koko ajan kauemmaksi. Osin toki lähemmäksi, kun oletetaan, että kaikilla kansalaisilla on internetvalmius. Vielä kolme vuotta sitten Ivalossa oli paikka, jota kansankielellä sanottiin Työkkäriksi. Tammikuussa sama työvoimatoimisto löytyy Rovaniemeltä. Kehityksellä on nimi: valtion tuottavuusohjelma.

Arjen ihan tavallisessa elämässä tulee seurailtua myös päätöksentekoa. Se ei ole linjassa juhlapuheiden tai huolikeskustelun kanssa.

Kaikesta edellisestä on hiljalleen muotoutunut kokonaiskuva, joka ei ole Pohjois- tai Itä-Suomen nuorten kannalta kovin innostava. Yhtään en ihmettele, että yleisesti peräänkuulutetaan yritysten, yksilöiden, perheiden ja kaikkien pieniä tekoja ja yhteisvastuuta. Tulee mieleen, että onko osin annettu jo periksi rakenteisiin liittyen.

Nuorisotakuu ja reunaseudut

Nuorisotakuuseen on ladattu hurjat odotukset. Kokonaiskuva näyttää nyt siltä, että se ainakin osittain vesittyy maan reunaseuduilla. Tuntuma on  se, että takuu koskee kasvukeskuksia.

Takuu lupaa jokaiselle alle 25 -vuotiaalle nuorelle työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan 3 kuukaudessa joutenolon alusta. Takuussa on paljon hyvää. Koko maan kannalta on hyvä, että nuorten työpajoihin sekä etsivään työhön varatut määrärahat on hyvinä vuosina hilattu nykyiselle tasolle. Niitä euroja tarvitaan myös jatkossa. Uusi hyvä elementti on nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka tuo tarkoitukseen n. 30 miljoonaa lisäeuroa. Niillä on tarkoitus kouluttaa ne alle kolmikymppiset, joilta tutkinto puuttuu.

Muutoin joutuu kysymään mikä on lisäarvo. Koulutustakuu näyttääkin toimivan nollasummatilanteessa, jossa pohjoisen ja idän koulutussupituksilla rahoitetaan kasvukeskusten tarjontaa. Reunaseudut lähettävät nuorensa entistäkin kauemmaksi. Näin vaikka kaiketi Oulusta on yhtä pitkä matka Inariin kuin päinvastoin. Myös koulutuspaikkojen kirjo on etelässä jo valmiiksi laajempi.

Sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta katsoo, että koulutustarjonnan näin merkittävä supistaminen lisää nuorten ulkopuolistumisen riskiä. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Supistukset merkitsevät myös koulutukseen liittyvien työpaikkojen vähentämistä. Ei kai tällaista pidä purematta niellä.

No. Periksi ei anneta, se on selvää. Jos tilanteessa on jotain myönteistä, niin ainakin Tornion ja Inarin nuorilla vaikuttajilla on helppoa valmistautua kohtaamaan poliitikot päätöksenteon ytimessä: kysyttävää löytyy...

uskoo

Skoeoe