Onpa kiihkeä syyskuu. Syksylle on tyypillistä se, että noin kolmessa kuukaudessa tapahtuu paljon, johon saa tai joutuu osallistumaan. On oikeastaan aika kummallista miten eri tahot onnistuvatkin niin tehokkaasti ajoittamaan toimiaan loppuvuoteen. Tämä tapahtuu vuodesta toiseen vain sillä erotuksella, että tarpeet, tarjonta ja pyynnöt lisääntyvät. Ajoitus toimii aina yhtä nerokkaasti.
Kun valtaosa jutuista tapahtuu muualla, merkitsee se myös matkaputkea heille, jotka kaukaa tulevat.
Itse kuulun heihin, jotka kauas mennessään saapuvat paikalle ensimmäisenä ja poistuvat viimeisenä.
Olen aika otettu siitä, että edellinen tapahtui myös tilaisuudessa, jossa Tasavallan presidentti Sauli Niinistön nimeämä 40 hengen työryhmä julkisti työnsä tuloksia. Yllättävä kutsu, johon toki oli vastattava myönteisesti.
Olipa jännä tilaisuus. Kun poistuin, viimeisenä tietenkin, odottelemaan bussia 77 Jakomäestä rautatientorille olin hyvin syvän hämmennyksen vallassa. Oli kiintoisaa, mutta joku selittämätön hiersi. Mistä on kysymys?
Niinistön työryhmä lähtee ulostulossaan siitä, että nuorten syrjäytymisen torjunta on kaikkien asia, ei vain yhteiskunnallisten instituutioden vastuulla. Jakomäen yläasteella julkaistiin nettisivusto ja kirjanen nimeltään Ihan tavallista. Niinistön ryhmä katsoo, että arjen pienten asioiden huomioimisesta muodostuu yhdensuuntaisten toimenpiteiden ketju, joilla saadaan tuloksia.
Valittu lähestymistapa on voimavara, mutta siihen sisältyy riskinsä. Sinällään Sauli Niinistölle on nostettava hattua itsensä likoonlaittamisesta. On myös niin, että maalaisjärki on ollut hukkateillä ja sen perään on toki syytä huudella. Toinen asia, jota voi peräänkuulutella on yhteisöllisyys. Kun edessä on nuorisotyön näkökulmasta lähinnä vain huonoja tai vieläkin huonompia ratkaisuja, nousee yhdessä tekeminen kohta taas arvoonsa.
Jakomäen launchaustilaisuudessa oli läsnä lähes 100 henkilöä. Asiantuntijoita joka lähtöön, TV:stä tai muuten vain tuttuja nuorten asioiden asiantuntijoita, uusia tuttavuuksia sekä tosi mukavia Jakomäen koulun yläasteen oppilaita. Olikin kiva seurata kuinka innoissaan oppilaat olivat korkea-arvoisesta vieraasta, joka jutteli ihan vapautuneesti nuorten kanssa. Rock- tai rap-staran vastaanotto, sen sai Sauli Niinistö...
Itse tilaisuuteen liittyen kyllä askarrutti sen kesto. Tunti, sisältäen Suomen lyhyin workshop-työ. Aika erikoista, paikalla oli sentään paljon asiantuntemusta. Sen ymmärrän, että presidentin aikataulu on tiukka, mutta jäi olo siitä, että läsnäolijoita ei pistetty todella töihin. Olisi kannattanut...
Kiivaaseen kansalaiskeskusteluun
Työryhmän tavoitteena on ollut synnyttää kansalaiskeskustelua. Ensireaktioista päätellen se sitä saakin. Työryhmän julkaisu on eräissä kommeteissa tyrmätty täysin enkä yhtään ihmettele.
Jo Jakomäen koululta bussipysäkille kävellessä mietin Niinistön ryhmän lähestymistapaa. Siinä on riskinsä. Aika monissa kommenteissa työ on leimattu rapujuhlissa toimivaksi, pinnalliseksi, osoittelevaksi ja kukkahattutätimäiseksi jutuksi, josta puuttuu tyystin arjen syrjäytymisen syiden ymmärtäminen...
Minun on mahdotonta uskoa siihen, että Niinistön ryhmä ei tietäisi. Kyllä se tietää, siinä on jäseniä, jotka ovat perehtyneet asiaan. Kiivas kommentointi on osoitus siitä kuinka vaikeaa syrjäytymisestä on puhua pelkästään yksilöiden ratkaisuina. Kritiikki kysyy rakenteellisten seikkojen perään tyyliin me emme tarvitse Niinistön elämänoppaita, me tarvitsemme työtä ja rahaa.
Mietin tätä samaa heti. Voidaanko nuorten syrjäytymisestä puhua vain yksilöiden arjen tekojen kautta. Eikö keskustelun pitäisi koskea myös rakenteita? Kun puhutaan yksilöiden ratkaisuista, on vaarana se, että kenties tahattomasti syyllistetään heitä, joiden elämässä on haasteita ja pulmia vaikka pressanlinnaan myydä.
Niin. Kyynisenä hetkenä sitä miettii onko annettu jo periksi? Onko rakenteissa tapahtuva työ todettu ennaltahävityksi ja pitää siirtää asia yksilöiden vastuulle? Onko kyseessä silmänkääntötemppu?
Olin niin hämmentynyt, että piti takoa kommentti Lapin Kansaan. Katsotaan nyt, teksti oli kuulemma ajankohtainen ja kiintoisa...
On kiintoisaa nähdä mihin keskustelu vie. On myös kiintoisaa nähdä mikä on Niinistön työryhmän seuraava liike. Ei tätä kai tähän voi jättää. On myös kiintoisaa nähdä miten poliittinen eliitti reagoi käynnistettyyn keskusteluun.
Once in a lifetime
Blogi päivittyy Annankadulla Helsingissä. Tänään olin Allianssi talolla kehittämässä Nuorisotyö-lehteä. Mukavaa, huomaan olevani edelleen motivoitunut.
Jakomäen tilaisuus oli muuten semmoinen kerran virakaurassa. Seuraavana päivänä oli toinen: Ivalossa vihittiin urheilukenttä. En olisi uskonut sitä päivää näkeväni, mutta niinpä vaan. Paavo tosin ei ollut täälläkään, vaikka mahdollisuutta selviteltiinkin. Aika moni muu oli. Kun olen kesällä katsellut ohiajaessani kentälle, niin on siellä ollut porukoita lähes koko ajan. Mukavaa. Kylläpä se hiekka-/liejualue oli aikansa elänyt.
Olisin ilmoittautunut avajaiskisojen keihäänheittoon, mutta ei ollut lajina. Niinpä pysyttäydyin Stönöllä, jossa meidän nuorisotyönporukka piti avoimia ovia. Viestintäpaja hoiti stillkuvaukset ja äänentoiston, Radio Inari radioinnin. Komeata... Ollaan oikeasti mukana muissakin kuin omissa jutuissa...
Takaisku - valtaisa pettymys...
Se nuoriso-ohjaajan vakinaistamisjuttu, jota olen käsitellyt edellisissä blogipäivityksissä, meni sitten sinne minne oli odotettavissa: pieleen, möhlin koko jutun. NuVan puheenjohtaja soitteli ja kertoi, että esitettyä nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistamista ei tapahdu. Se on selvää nyt, koska edes oma lautakunta ei tue. Sitä ei sisällytetä edes kuntasuunnitelmaan, joka tarkoitta käytännössä sitä, että asiaan ei enää palata. Hienoa, monen vuoden työ hukkaan...
Pettymys on hillitön. Päätös on myös viesti siitä mitä Inarissa todella ajatellaan. Tiukassa paikassa arvostus mitataan ja nyt se on tehty. Toki edessä on vaikeita aikoja ynnämuuta, mutta kumminkin. No, pulinat pois, päätös on tehty. Ei väliä sillä, että eurotkaan ei todennäköisesti tässä ratkaise aunakaan lähivuosina. Asenne ratkaisi ja priorisointi...
Minä en nyt kyllä tiedä mitä teen. Ehkä en yhtään mitään, olkoon.
Iloinen olen vain nuorten tuesta: 200 nimeä adressiin on kova juttu Inarissa. Eipä auttanut. Nuoria on kuulemma nyt kuultu.
Hienoa NuVa. Ja kaikille epäluuloisille teen selväksi: en ole edes nähnyt kyseistä adressia. Se oli ihan nuorten oma juttu se. Kiva, että heitä kuunneltiin asiassa, joka koski nimenomaan ja ensisijaisesti heitä...
Mitä ne olivatkaan ne Niinistön arjen pienet työt? Sitä miettikäämme. Niitä voivat tehdä myös poliitikot, jos haluavat...
Soitin ja lähetin pari viestiä asianosaisille. Eipä ole vastauksia kuulunut....
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti