Where is Paavo...???
Where is optimism...???
Do we have a DREAM or is everything only a daydream???
Jos olin hämmentynyt lähtiessäni Jakomäen Ihan tavallista -tilaisuudesta, olin hämmentynyt myös poistuessani Arktikumista tilaisuudesta, jossa aamupäivällä julkistetttiin Lapin nuorisopoliittinen ohjelma ja iltapäivällä toteutettiin nuorisotakuun voimaantuloon liittyvän valtakunnallisen roadshown
Lapin tilaisuus.
Paavo ei ollut täälläkään kuten ei missään muussakaan hänelle ajatelluista Nuorisotakuutilaisuuksista. Se on hämmentävää, sillä ministeri ainakin Allianssi -risteilyn avajaisissa (missä hän OLI ihan livenä ja piti hienon puheen) korosti toimiaan takuun puolesta ja sitä, että työ on todella hänelle läheinen. Oopperajuhlien 100-vuotisjuhlien feidausta voi pitää katu-uskottavuutta lisäävänä valintana, mutta tämä näyttää kyllä pahalta ja erikoiselta valinnalta siitä huolimatta, että karsinta kysynnän paljoudessa on hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä. Ulkopuolisuutta voi silti ällistellä sikälikin, kun nuorisotakuuta yleisesti esitellään vuosikymmenen merkittävimpänä panostuksena ja sen varaan ladataan miltei käsittämättömiä odotuksia.
Arktikumista poistuessani olin kumminkin hämmentynyt muista syistä kun edellisestä. Lapin NuPo -hommeli oli jo tuttua asiaa ja tilaisuus niiltä osin asiallinen. Mutta nuorisotakuu show pisti kyselemään... Porukkaa oli mukavasti, täysi sali, parisensataa henkilöä, Inarista semmoiset parikymmentä henkeä.
Takuulla... vai miten se oli?
Nuorisotyön osalta on myönteitä tietysti se, että etsivän työn sekä työpajojen rahoitus näyttää olevan turvattu jatkossakin. Myönteinen uusi asia oli myös nuorten aikuisten koulutustakuu. Mutta mitä muuta lisäarvoa nuorisotakuu tuo? Lapin NuPosta oli jo etukäteen tiedossa se, että kyseessä ei ole resurssiohjelma. Nuorten yhteiskuntatakuuta on hehkutettu niin paljon, että on syntynyt kuva merkittävästä lisäpanostuksesta, jolla turvataan ohjelman iso tavoite: työtä, työharjoittelua tai koulutuspaikka nuorille kolmessa kuukaudessa mahdollisen joutenolon alusta.
Minä en ymmärrä millä resursseilla tuo toteutetaan. Kyseltiin rahavirtojen perään. Ei saatu vastauksia. Kyseltiin myös sitä kuinka työhallintoon liittyvä päätöksenteon etääntyminen alueilta keskuksiin palvelee nuorten yksilöllistä huomioimista. Ivalossa oli vielä pari vuotta sitten Työvoimatoimisto, kohta siellä on kahden henkilön palvelupiste ja toimistokin siirtyy Sodankylästä Rovaniemelle perustettavaan Lapin toimistoon. Ei tullut selkeitä vastauksia. Jäi hiukan semmoinen olo, ettei niistä asioita nyt ollut edes oikein soveliasta puhua.
Kun ei tule vastauksia, tulee heti mieleen, että niitä ei ole. Mikä on nuorisotakuun syvin olemus? Onko kyse Niinistön työryhmän lailla enemmän moraalisesta ryhtiliikkeestä ja yhteisvastuun peräämisestä kuin rakenteellisesta ja resursseja tuovasta uudistuksesta? Onko tosiaan nin, että muuhun ei ole varaa. Näitä jäin miettimään ja luulen, että niitä miettii moni muukin. Syytä olisikin, ettei vaan... No olkoon...
Mr Pink ja muita idän ihmeitä
Itselleni lupasin taannoin heittäytyä positiiviseksi blogissani. No nyt lähtee...
Venäjä on hieno, kiintoisa ja monien ristiriitaisuuksien maa, jossa on tapahtunut merkittävää edistymistä viime vuosina. Silti se on maa, jossa monet asiat ovat yhä ihan rehellisesti pielessä. Siellä on hyvä käydä paitsi ystävällisten ihmisten luona luomassa suhteita myös siksi, että oman maan pulmat asemoituvat vierailun jälkeen nopeasti paikkaansa.
Ivalon näkökulmasta tuppaa välillä unohtumaan se, että lähin oikea iso kaupunki on yhtä lähellä kuin Rovaniemi. Murmansk on väestötappiostaan huolimatta edelleen Espoon kokoinen kaupunki. Väki muuten liikkuu paljon ja ajoittain tuntuu siltä, että Ivalon kaupoissa puhutaan enemmän venäjää kuin suomea. Yhteistyötä myös nuorisotyössä on syytä ylläpitää, sillä vuorovaikutus ylipäänsä on kasvusuunnassa.
Lähes suoraan Rovaniemeltä matkustin torniolaisen nuoriso-ohjaajan Mikun kanssa Murmanskiin. Mentiin vuorolinja-autolla. Oli minulle ensimmäinen, muttei luultavasti viimeinen kerta. Joustavaa ja turvallista matkustamista, edullistakin.
Tälle roadshowlle meidät vei Connecting Young Barents hanke, jonka avajaistilaisuutta vietettiin hankkeen Lead partner Socium+ -järjestön tiloissa. Socium pitää muuten majaansa keskellä kaupunkia entisen NKP:n puoluehotellin tiloissa. Mukava tilaisuus, tiivis päivä ja sovittiin porukassa myös lokakuisen Rajarock-tapahtuman ohjelma, puitteet ja tavoitteet.
Kiintoisaa. Täytyy todeta, että jo hankkeen alkumetreillä on käynyt ilmiselväksi se kuinka isoja kulttuuri- ja toimintatapaeroja on Luoteis-Venäjällä, Norjan Altassa ja Lapin nuorisotyössä. Varmaan joudutaan vielä setvimään asioita, mutta vire on luottavainen: kumppanit ovat mutkattomia mukavia ihmisiä, kyllä tästä selvitään, mutta oppimiskokemus tämä on varmasti kaikille...
Käytiin myös todella erikoisessa paikassa. Hankkeessa paikallisena toteuttajana on Mr Pinkiksi ristitty Murmanskin uusi Youth House ja kohta vuoden toimineen talon työtä esiteltiin meille.
Paikan tekee Venäjällä erikoiseksi se, että sitä pyörittää nuorten toteuttamien projektien verkosto. Päätökset tehdään taloneuvostossa, joka koostuu suomalaisittainkin tarkasteltuna lähes pelkästään nuorista. Lähestymistapa on venäläisittäin ainutlaatuinen, paikan puheenjohtaja Zhenja ja varapuheenjohtaja Natasha eivät tienneet toista samantyyppistä koko federaatiossa. Kun tiedetään, että Murmanskista Vladivostokiin on hillittömän pitkä matka, asemoituu asia välittömästi oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Minulle vierailu oli toinen. Kävin vielä kunnostettavassa paikassa kesäkuussa 2011, jolloin kuulin idean isältä Zheja Gomanilta sen, että talon esikuva löytyy Tromssasta Norjasta. Kaaoksen keskellä oli vaikea uskoa isännän vakuuttelua siitä, että työ alkaisi marraskuussa 2011. Hankaluuksia on ollut ja on edelleen tosi paljon: rahasta on krooninen uupelo, kalusto kaipaa koko ajan parantamista, vuokrasopimusta uhkaa irtisanominen kun Mr Pink esitti ihmisoikeuksia käsitelleellä videofestarilla Khodorkovsky nimisen sakasalaisen dokumentin ja niin edelleen. Haasteiden lista on todella pitkä.
Mutta niinpä vain oli toiminta alkanut. Toki entisessä kirjastossa oli edelleen osin työt kesken, mutta paljon oli saatu aikaiseksi. Oli kyllä mukava kuunnella vastuuhenkilöitä, periksi ei kuulemma anneta.
Valaiseva ja opettavainen vierailu. Menen takuulla uudestaan. Jännittävää nähdä miten homma etenee. Jännittävää nähdä kuinka paikallis- ja aluehallinto suhtautuvat kehittyvään toimintaan Luulen, että niissä rakenteissa sitä on vaikea niellä...
Voin suositella käyntikohteeksi kaikille Murmanskissa vieraileville nuorten asioiden kanssa toimiville. Menkää ihmeessä... Vielä ehtii, vuokrasopimus on katkolla loppukeväästä...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti