Taisipa olla jo 32 inarilainen ylioppilasvuosikerta, joka oman Inarin nuorisotyöurani aikana nosti valkolakin päähänsä. Kohdallani kyseessä oli myöskin se toinen kerta, joka liippasi omaa elämää niin läheltä kuin omia yo-juhlia lukuunottamatta se voi tehdä.
Oli mukava päivä. Vuodet ovat voimistaneet sisäistä inhorealistiani, tuota vikkelää sivupersoonaa, mutta valmistujaisissa se jää ainakin hetkeksi sivuosaan takavasemmalle ja hyvä niin. Edelleen oli jotensakin hellyttävää seurata parikymppisten valmistujaisia: työ sai palkintonsa ja kun koko lukion ajan on näyttänyt siltä, että nyt valmistúnut vuosikerta on ollut tosi tiivis ja sosiaalisesti yhtä, vaikutus korostuu. Ilmassa leijuu myös orastavaa haikeutta: jengi hajoaa ja pohjoisen näkökulmasta tarkasteltuna se myös lähtee menemään.
Haluan muuten tässä yhteydessä vielä onnitella kaikkia joksikin valmistuneita sekä peruskoulunsa päättäneitä ysejä. Erään ystäväni sanoin: koittakaa nyt sitten myös olla jonakin. Panokset kasvavat jatkossa ja valinnat, jota näissä nivelvaiheissa alle parikymppisinä tehdään ovat kovia ja vaikutukset pitkäkestoisia.
Nyt kun juhlaskumpasta on jäljellä vain palautusautomaattiin menevää materiaalia, alkavat päässä pyörimään arkiset ajatukset siitä mitä sitten tosiaan tapahtuu. Vaikka asiaa on käsitelty paljon ja itsestäkin tuntuu jo siltä, että asia on menossa ns. jankutukseksi, niin ei voi mitään. Sisäinen pakko pistää miettimään...
Viikolla uutisoitiin Sami Moision tekemästä, Lapin Yliopistossa tarkastetusta ja aluepolitiikkka käsittelevästä väitöskirjasta. Moision mukaan Suomea ollaan tietoisesti jakamassa kahtia: yhtäältä kuuden etelässä sijaitsevan innovaatiokeskuksen sekä toisaalta luonnonvaroihin nojaavaan resurssi-Suomen ympärillle. Moision johtopäätös on se, että kyse ei ole mistään globaalista pakosta, jota keskittämistä ajavat merkittävät poliitikot mieluusti korostavat. Kyse on poliittisista valinnoista...
Lapin näkökulmasta kyseessä on huono tulevaisuus: sinne ei mahdu yhtään luomisvoimaista innovaatiokeskusta. Eikä tarvitse olla tutkija, tarvii ainoastaan tarkkailla ympäristöään: reuna-alueiden arkikokemus vahvistaa Moision käsityksiä. Menossa on iso tehtävien uusjako, jolla on hinta: ennen merkittävänä työllistäjänä toiminut valtio on jo ulkoistanut itsensä työnantajana aika isosti pohjoisesta. Se keskittää myös palveluitaan koskevaa päätöksentekoa aluekeskuksiin ja sopeuttaa loppujakin paikallispalveluja joko verkkoon tai maakuntakeskuksiin.
Elämänsä taitekohdissa oleviin nuoriin kehitys vaikuttaa myös. Valtiovalta käy tuloskeskusteluja koulutusta tuottavien tahojen kanssa ja määrittelee uusiksi resurssien kanavointia: suositaan isompia yksiköitä, hallinnon tehokkuutta ynnämuuta synergiaetuja ja virtaviivaistamista. Hienoa muutoin, mutta ei tälle ns. resurssi-Suomelle, josta palvelut karkaavat kuin pilvet Kaurismäen elokuvassa...
Koulutuksen saatavuus ja yhdenvertaisuus
Inarissa jatkokoulutusmahdollisuudet ovat rajatut. Lukio on hyvä ja oppilaidensakin arvostama, mutta kunnassa näkyy se sama mikä näkyy valtakunnallisestikin: ammatillisen koulutuksen suosio on tasaisesti noussut.
Kunnassa toimii myös koko saamelaisaluetta palveleva oppilaitos nimeltään Saamelaisalueen Koulutuskeskus. SAKK onkin alueelle erittäin tärkeä ja se on muutaman viime vuoden aikana parantanut juoksuaan kovasti. Niinpä sen takavuosilta tuttu jotenkin epämääräinen imago on enää pelkkä tarpeeton muisto ja aika monelle inarilaiselle SAKK kurssitarjottimineen on hyvin tarkoituksenmukainen valinta. Useimmat kumminkin ´lähtevät, tarjotin on hyvä, mutta ei tietenkään voi kattaa kaikkea.
Ivalon lukion lämminhenkisissä lakkiasjuhlissa pidettiin yleisestikin hienoja puheenvuoroja. Oli kiintoisaa kuulla kahden ryhmäopettajan katsaus lukiolaisille tehtyyn kartoitukseen. Kotikunnan nuoret ovat elämäänsä tyytyväisiä ja tavoitteissaan realistisia. Tulos ei yllätä. Kiintoisaa oli nuorten näkemys jatkosta: haluttiin pois ja vieläpä niin, että kotikunnalle ei annettu isoja mahdollisuuksia jatkoelämässä myöhemminkään.
Eikä ihme. Päättäjäispäivän Lapin Kansassa Rovaniemen koulutuskuntayhtymän johtaja Arto Ylitalo ällistelee hallituksen toimia ammatillisen koulutuksen keskittämisessä. Sitä tehdään säästöjen nimissä siten, että voittajana on etelä ja kärsijöinä Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja suurimpana menettäjänä Lappi. Ylitalo ihmettelee syrjäytymisen ehkäisyyn tarkoitetun koulutustakuun toteuttamista. Pelkällä peruskoulutodistuksella eläville nuorille on korvamerkitty 1700 opiskelupaikka, joista 1200 on jo ensi syksylle. Yhtään näistä ei päädy Lappiin, kaikki on korvamerkitty metropolialueelle ja muihin kasvukeskuksiin. Samaan aikaan tapahtuva opiskelupaikkojen leikkaus kiristää kisaa pohjoisessa.
Tämä tapahtuu samansuuntaisena myös amk-koulutuksessa ja tulee koettelemaan Lapissa erityisesti Kemi-Tornion koulutustarjontaa.
Joutuu kyllä kysymään, että mikä on se viesti, jota koulutuksen keskittäjät tarjoavat idän ja pohjoisen nuorille. Jos koulutus lähtee, niin onko muullekaan elämälle sijaa? Hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittiseesa ohjelmassa korostetaan tavoitepuolella koulutuksen yhdenvertaisuuden periaatetta ympäri maata. Asiakirjaa on valmisteltu opetus- ja kulttuuriministeriössä. Ammatillista ja ammattikorkeakoulutusta koskien samainen ministerö kumminkin käy Lappiin liittyen tuloskeskusteluja, jotka johtavat opintolinjojen, mahdollisesti jopa kokonaisten oppilaitosten katoamiseen.
Hallintonuorisotyöläisen sisäinen inhorealisti kyselee politiikkaohjelmien ylevien periaatteiden ja reaalitodellisuuden kohtaamisen perään. Keskusteluahan käytiin taannoin Humak oy:n päättäessä sopeuttaa omaa tarjontaansa keskittäen sitä tietenkin ja yllättäen pääkaupunkiseudulle ja keskuksiin.
Tiedän, että pohjoisesta hakeudutaan vielä viimeisen kerran Humakin poistolistoille nuorten koulutusyksikkönä joutuvaan Tornion kampukseen. Hyvä niin, siinä viestiä keskittäjille. Kun Tornio menee, menevät nuoret yhteisöpedagogiopiskelijat pohjoisesta jatkossa lähimpään yksikköön halutessaan Kuopioon.
Sinne on kuulkaa Inarista aika pitkä matka, paljon pidempi kuin Tornioon. Työelämän kokemuksesta voin sanoa, että kun palailee nelostietä koti-Inariin on Vuotson kylään saavuttaessa aika iso merkitys sillä onko matka alkanut Sodankylästä, Rovaniemeltä,Torniosta vai Kuopiosta
Se on kuulkaa niin, kokeilkaa vaikka itse....
Miettii Skoeoe
Ai niin....Ivalon lukiossa tehtiin historiaa, kun Sevettijärven ala-asteella koulutaipaleensa aloittanut Ville-Riiko kirjoitti kautta aikojen ensimmäisenä ylioppilaana koltankielen.
Hienoa, Selvä Keli onnittelee. Mahtavaa on myös todeta, että ainakin semmoisen lievän mediamylläkän kohteksi joutunut nuori mies on suhtautunut kiinnostukseen tyynen rauhallisesti. Arvopohja on kohdillaan ja tulevaisuuskin selvillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti