Muutoksen tuulia...

Tulinpa nähneeksi SomByn livenä pitkästä aikaa. Oululaistunut bändi vieraili Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston isännöimän pohjoismaisen konferenssin artistiesiintyjänä Saariselän Tunturihotellissa.

Orkesteri tuli olleeksi aika pitkään harjoittelu- ja keikkatauolla lähinnä huonosti toisiinsa rytmittyneiden armeijajaksojen tuloksena. Olen seuraillut porukan uraa lähituntumasta. Vauhti vuosina 2008 -09 oli tosi kova, tuli saamelaisten Euroviisujen Sáme Grand Prixin voitto, saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto ja kaikkea. Silloin hieman askarrutti se kuinka nuoret kulttuuriinsa lähetit ehtivät käsittelemään tapahtunutta ja selviävät turbulenssin keskellä ilman, että vauhti johtaa maitohapoille.

No nyt näytti ilmiselvältä, että keikka- ja harjoittelutauko yhdessä vastikään tehdyn Keski-Euroopan kiertueen kanssa olivat tehneet bändille tosi hyvää. Ilme oli iloinen, yhteissoitto tanakasti kohdillaan ja tunnelma konserttipaikalla katossa. Kun lavailme vielä kieli selkeästi siitä, että SomBy oli omiensa keskuudessa, niin mikäpä siinä oli papparokkarin fiilistellessä.

Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston alkutahdit

Osallistuin myös konferenssin avauspäivän istuntoon. Kiintoisaa. Nuorisosihteeri Inka sekä apulaisensa Hennariikka olivat tehneet yhdessä neuvoston nuorten jäsenten kanssa hyvää työtä.
Tapahtuma keräsi Saariselälle täyden kokoussalin osallistujia.

Uudisraivaajan osa on haastava ja kun luodaan ihan uutta, eivät asiat synny itsestään.
Jututin nuorisoneuvoston inarilaista puheenjohtajaa Nils-Heikkiä sekä rovaniemeläistynyttä Inarin nuorisovaltuuston takavuosien jäsentä Lauraa.

Olipa positiiviset juttuhetket. Moni asia on vielä luonnollisesti niin sanotusti vaiheessa, kun neuvoston historia on vain yhden vuoden mittainen. Se mikä saa olon luottavaiseksi oli molempien haastattelemieni saameparlamentaarikoiden viesti: Nuoret ovat olleet innolla mukana ja osallistuneet ahkerasti neuvoston työhön. Se on pääasia ja siltä pohjalta on hyvä etsiä toimintaan muodot ja käytännön menetelmät. Kun Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti vielä on kaikissa yhteyksissä korostanut nuorten toiminnan tärkeyttä, on neuvoston hyvä ponnistella eteenpäin sekä edistää tärkeäksi katsomiaan asioita.

Saamen kansan vaalit ja muutoksen luudan pyyhkäisy

Suomen Saamelaiskäräjät on saamelaisten oma ylin päätöksentekijä ja edunvalvoja. Nykyisten käräjien värikäs ja ulospäin riitaisena näyttäytynyt toimikausi päättyy vuoden lopussa. Liekö sitten eripuraisuudessa syy, mutta lokakuun vaalit aiheuttavat merkittävän muutoksen käräjien kokoonpanoon. Yli puolet käräjien edustajistosta laitettiin kiertoon.

Ulkopuolelta tarkastellen tulos sisälsi muutaman yllätyksen. Olin hämmentynyt siitä, että nuori enontekiöläinen poromies ja nuorisoneuvoston syntyyn omalla panoksellaan ratkaisevasti vaikuttanut Tuomas-Aslak putosi. Muusta en hänen osaltaan tiedä, mutta sen tiedän, että nuorten asioiden kannalta kansalaisedemokratia toimi tässä huonoon suuntaan, sen verran lujasti herra teki töitä ja ehti siinä sivutuotteena luoda ympärilleen merkittävän nuoriin liittyvän verkoston.

Vaalien ääniharavaksi valittiin kolttarokkarina tunnettu Tiina, joka peittosi istuvan puheenjohtajankin. Tiina on kotikyläänsä Sevettijärvelle palannut rempseä ja asiat ääneen ilmaiseva nuori nainen. Nyt on selvää, että hän haastaa nykyisen puheenjohtajan. Asetelma on kiintoisa, sillä Saamelaiskäräjien puheenjohtaja käyttää merkittävää valtaa. Sitäpaitsi koskaan puheenjohtajana ei ole toiminut koltta, eikä nainen. Saa nähdä ilmaantuuko muita haastajia.

Kolttien osalta olen muuten iloinen heidän menestyksestään: osumatarkkuus oli mahtava, neljästä ehdokkaasta kolme sisään. Se on hienoa se, vähemmistöilläkin on omat vähemmistönsä ja äänen kuuluviin saaminen ei ole asetelmassa ihan itsestäänselvää. Käräjien työssä tilanne onkin usein johtanut koltat ja inarinsaamelaiset yhteisrintamaan.

Nuorisotyöntekijän silmissä oli hyvä asia se, että edustajisto nuoreni. Käräjille valittiin myös muutama kiintoisa ensikertalainen. Haastattelin radioshown puolelle inarilaislähtöistä nuorta Piritaa, joka on jo pitkään asustellut ja tehnyt työuraa muualla, mutta on monien muiden tavoin halunnut säilyttää elävän yhteyden kotiseudulleen.

Pirita on jatkossa paljon vartijana, sillä hän on uusien käräjien kokoonpanossa ainoa jäsen, joka elää saamelaisalueen ulkopuolella. Haasteita riittää, kun huomioidaan se, että saamelaisnuorten enemmistö asuu jo ulkopuolella saamelaisalueen, johon käräjien työ kohdistuu. Oli tosi mukava kuunnella selväjärkisesti ajattelevaa uutta parlamentaarikkoa, joka on aidon innostunut uudesta tehtävästään ja pitää lasten sekä nuorten hyväksi tehtävää työtä isossa arvossa. Niin: taitaa tässäkin tapauksessa olla niin, että irtiotto on hyväksi. Asiat näkee selkeinä, kun niitä katselee hetken etäämmältä.

Kaksi kainoa toivomusta

Mitä sitten itse odotan saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolta. Minulle, ulkopuoliselle valtaväestön järjestelmän nuorisotyöläiselle, se on selvää. Kaksi toivetta, jotka nousevat niistä vuosista, joiden aikana olen tarkkaillut nuorisotyötä sekä nuorten hyvinvointia Pohjois-Lapin näkökulmasta, mutta tuntosarvet koko maakuntaan sekä Suomeen herkkinä.

Nyt kun uusi Saamen parlamentti aloittaa työnsä, nuorisoneuvostolla on toivoakseni halu pitää tiiviisti yhteyttä emokäräjiensä jäseniin ja erityisesti Tiinan ja Piritan kaltaisiin nuoriin ensikertalaisiin, joilla on tuoreita, ennakkoluulottomia näkemyksiä ja jotka eivät ole ryvettyneet osapuolijakojen kähinöissä.

Toinen kaino toive liittyy verkostoitumiseen. Saamelaisnuorilla on aina ollut erinomaiset yhteydet naapurimaidensa sekä muiden alkuperäiskansojen nuoriin. Niin tietysti pitääkin olla, raja pohjoisessa on oikeastaan joki Norjan ja Suomen valtioiden välillä. Kanssakäyminen on perinteessä ja arkipäivässä luontevaa.

Minä toivon, että nuorisoneuvosto haluaa verkostoitua myös kansallisesti eri nuorisoalan tahojen kanssa tiiviisti. Hyvältä vaikuttaa sekin. Käräjien nuorisosihteerin näkyminen vaikkapa maakunnallisissa ja valtakunnallisissa nuorisoalan seminaareissa ja vastaavissa kokoontumisissa on tärkeätä yksinomaan tiedon levittämisen näkökulmasta. Lapissakaan ei lopulta tunneta tarpeeksi sen omaa perinteistä monikulttuurisuutta.

Ja vielä. Suomessa ollaan talouden alaviritteisyyden oloissa luomassa politiikkaa, joka ei ole omiaan helpottamaan reuna-alueiden nuorten elämää. Viime päivien huolestuttavia uutisia ovat olleet mm. pyrkimykset leikata merkittävästi Lapin ammattikorkeakoulutuspaikkoja. Muutoinkin edessä on pelottava näkymä hyytävistä tuulista, joiden vallitessa käytännön ratkaisut jyräävät polittiikaohjelmien kaunopuheiset korulauseet koulutuksen ja muiden palveluiden tasavertaisesta tarjoamisesta kaikkialla maassa.

Pohjois-Lapissa on kaikille nuorille paljon yhteisiä, jakamattomia niin koulutukseen, työllistymiseen, syrjään ajautumiseen kuin muuhunkin hyvin- tai pahoinvointiin liittyviä haasteita. Vastarintaan tarvitaan kaikkia tahoja ja tiivistä yhteistyötä. Pohjoisessa haasteet ovat erityisen mittavat ja sovitettavaa riittää: miten tahdistetaan porotalouden, saamelaiskulttuurin, matkailun, kylmäteknologisen testaustoiminnan sekä uusien kaivoshankkeiden intressit toisiinsa ja mikä on lopulta Lappi vuonna 2040.

Jos vastarinta hävitään, niin lienee aika samantekevää mitä kieltä, kolttaa, inarin- vai pohjoissaamea vaiko suomea puhuu hän, joka viimeisenä mennessään sammuttaa valot.

Näin miettii

Skoeoe