On hetkiä, jolloin ihminen huomaa, että tulee niinsanotusti tippa linssiin. Tätä kirjoitettaessa on sanottava, että eilen, vuorokausi sitten, koitti minulle sellainen hetki.Jollain tavalla olen aina tiennyt, että Inarin kirkonkylään tulee nuorisotila. Olen myös tiennyt sen, että se toteutuu osana isompaa kokonaisuutta, ei muuten. No, nyt semmoinen iso kokonaisuus on toteutunut: Inari on saanut uuden koulun, terveystoimen tilat, asuntoja, kansalaisopiston tilat, kaksi päiväkotia, kuntosalin... Ja nuorisotilat. Viimeinkin...
Muistelen, että se oli vuosi 1982, jolloin eka kerran olen istunut työryhmässä, joka mietti monitoimitaloa Inariin. Taisi olla Sápmelas Duoddjaratin edustaja Ilmari, joka esitteli ajatuksen.
Muistaakseni silloisen urheilu-raittiussihteerin Kalevin mielestä kokonaisuuuteen olisi pitänyt sisällyttää uimahalli, jossa olisi 50 m:n allas ja 10 metrin hyppytelineet. Edelleenkin on niin, että lähin tämmöinen löytyy Oulusta.
Sittemmin on Juutuanjoessa vesi virrannut ja taimen noussut tiuhaan, työryhmiä on nimitetty, suunnitelmia muuteltu ja aika kulunut. Kunnes äkillisesti vesivaurio, sisäilmaongelma, talouden taantuma ja valtion pikaisesti järjestynyt tuki ratkaisivat kerralla kaiken. Vuosien odottelun jälkeen kaikilla oli yhtäkkiä hillitön hoppu. Kahdessa vuodessa peruspiirrustuksista toimintaan.
Jopa kunta voi toimia joskus nopeasti.
Nuoret tekevät - nuoret toimivat
Moni miettii, että tämä tulee liian myöhään. No joo, totta kyllä. Moni, aika nuorikin inarilainen on kertonut, että hienoa, mutta aika myöhään, miksei meidän aikana. Ymmärrän tunteen. Parempi kumminkin näin kuin ei koskaan.
Eilen piipahdin paikalla. Tiesin, että ohjaajamme Ronja sekä seurakunnan Mari ovat tehneet Inarin nuorten kanssa tosissaan töitä. Kumminkin olin yllättynyt, myönteisesti.
Läsnä oli nuoria. Läsnä oli myös Säpinää. Ihan hieno havainto: porukka maalasi tilaa uusiksi. Mintunvärinen huone tuntuu psykedeeliseltä, mutta entä sitten...??? Tässä projektissa nuoria on nykytyylin mukaan kuultu. Tehköön mintuvärisen huoneen, jos haluavat, ihan sama. Hehän sitä katsovat, en minä eivätkä muutkaan aikuiset...
Tulipa koettua aikamoinen tunnekuohu. Ei voinut yhtään mitään. Näin kävi, kun katselin nuoria, jotka maalasivat seiniä uusiksi ja värjäsivät verhoja. Pitkän tien yksi etappi. Sitäpaitsi huomasin, että taannoinen Inarin Yrityksen Nuoriso- ja luontotalo Hoikkalassa pidetty Staffileiri oli tehnyt ahkerasti töitä: uuden tilan seiniltä löytyivät aukioloajat, tilan käyttösäännöt, vapaaehtoisten Staffinuorten toimenkuvat... Hieno hommeli, Inarissa sovelletaan heti Stönön Tilkkutäkin ja Lahden Nuorten Talo Pariston oppeja ja vertaisohjaus on kunniassaan välittömästi kuten pitääkin.
Toiminta alkaa avajaisten 25.3. jälkeen...
Oltiin nuorisotoimistossa mietitty, että avaamme ovet heti kevätloman jälkeen. Nuoret sanoivat, että ovet avataan vasta avajaisten jälkeen. Sisustus- ja kalustus ja kaikki tehdään kokonaan valmiiksi ennenkun normaali viikkotoiminta alkaa. No, hyvä näin. Heidänhän se tila on...
Olin mukana tilaisuudessa, jollaisessa olin ollut edellisen kerran 27 vuotta sitten. Silloin valittiin Ivalon nuorisotilalle nimi, joka muuten on sitten kestänyt kaikki nämä vuodet. Stönö on Stönö ja sitä ei muuksi muuteta.
Inarin tila sai väännön jälkeen nimensä ja hyvän nimen saikin. Ehdotuksia tuli 24 ja pohdittavaa riitti. Mikä Inarin tila on: se selviää avajaisissa pe 25.3., ei ennen.
Luopiot ja lörppäsuut ammutaan aamunkoitteessa, joten tässäkään sitä ei voi paljastaa. Pakko odotella...
- S -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti