Onpahan ollut marraskuu. Keulinut on ennenkin, mutta nyt on lähes irronnut käsistä Pirullista tässä kaikessa on se, että asiat ovat sinällään kiintoisia ja eteenpäinvieviä. Sen myötä kierre ja vapaa pudotus on valmis.
Viestintäpaja tukee nuorten kasvua
Yksi syksyn toiminnallisista kohokohdista oli 13.11. soitettu viestintäpajan 20 -vuotisjuhlakonsertti. Paja perustettiin itseasiassa jo 1989 ja oli tuolloin Lapin silloisen läänin ensimmäinen videotyöpaja. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Ivalon ohi kohti Järveä. Joukkotiedotuskasvatus on muuttunut vuosien kuluessa medialukutaitojen opettamiseksi, analoginen tekniikka bittien digitaaliseksi ilotulitteluksi ja toiminta on laajentunut muutoinkin paljon.
Paja on toiminut 15 vuotta myös nuorten mediapainotteisena työpajana. Ensimmäinen työllistettyjen nuorten joukko aloitti miltei päivälleen 15 vuotta sitten. Työllistämisen profiilikin on muuttunut: tuolloin lähes koko kahdeksanhenkinen joukko oli ammattikoulun käyneitä nuoria, jotka 1990-luvun talouden syöksykierteen seurauksena eivät olleet tehneet päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä. Lama vei työt kirvesmiehiltä sekä sähkö- ja LVI-miehiltä ja muilta rakentamisen ammattilaisilta vuosiksi. Koulutus oli aloitettu vaiheessa, jossa mm. Saariselkää rakennettiin tiuhaan ja lopulta valmistuttiin vaiheessa, jossa sahan sointi ja vasaran pauke oli vaiennut pitkäksi aikaa.
En ole koskaan laskenut kuinka moni nuori tuon jälkeen on ollut viestintäpajalla töissä tai harjoittelussa. Tosi moni, useita satoja, varovaisenkin arvion mukaan noin 350, joten pajan merkitys ei ole vähäinen. Tarinoita on paljon. Pääosin nuoret ovat sittemmin löytäneet paikkansa ja usea on päätynyt media-alan koulutuksen kautta arvostetuksi alan ammattilaiseksi. Heitäkin on kymmeniä. Ja mikä mukavinta: tosi monet hyvissä tehtävissä. Kaksi heistä on löytänyt tiensä mediaopiskelijoiden kouluttajiksi Lappiin ja yksi työllistämishankkeiden hallinnoijaksi Etelä-Savoon. Vahinko kiertää; inarilaisille mediaopiskelijoilla on omat pedagogit ainakin Inarin SAKK:ssa sekä Tornion Lappia-opistossa. Mahtavaa.
Nyttemmin pajan kohderyhmä muodostuu pääosin 17 - 21 -vuotiaista nuorista, lähinnä nuorista miehistä. Ollaan mielestäni ytimessä: asiakkaat ohjautuvat nuorisotyön oman työn kautta pajalle, josta ollaan kehitelty matalan kynnyksen tukipistettä. Ollaan ajateltu, että kynnyksen pitää olla niin matalalla, että sitä ei ole. Jokaista nuorta, joka haluaa, kuunnellaan ja kaikkien kanssa keskustellaan. Elämäntilanne ratkaisee, tavoite on löytää harjoittelu- tai työpaikka kaikille nuorille, jotka sitä tarvitsevat. Avainsanat ovat nuoren oma motivaatio ja elämäntilanne. Ja jos radio- tai videotyö ei kiinnosta, niin etsivä työ yrittää löytää muita ratkaisuja. So simple.
On ollut tosi mukava havaita, että periksiantamattoman puhumisen ja tekemisen tuloksena pajan työtä arvostetaan ja se nähdään tärkeänä osana kunnan palvelutuotantoa. Tästä on osoituksena mm. kunnan halu panostaa Radio Inarin kehitystyöhön.
Viriilin kirvesmiehen solistina
No. Juhlia vietettiin siis työn merkeissä viestintäpajan omimmalla osaamisalueella. Pajarock 2010 oli kokonaisuudessaan tasokas tilaisuus. Esiintyjäkaarti koostui miltei kokonaisuudessaan entisistä ja nykyisistä sekä Vasatokan bändileiri workshopin kautta kenties myös tulevista pajalaisista.
Viestintäpaja toi stagelle oman rokkikokoonpanon nimeltänsä Viriili Kirvesmies. Rumpalin bändi lainasi The Second Best yhtyeeltä, muut soittajat olivat omia. Rumpali Ollikin on Ivalon kylän lahja pääkaupunkiseuduin rokkikartalle, takavuosien viestintäpajalainen hänkin.
Tiesin kyllä, että herrat ovat musikaalisesti lahjakkaita rokkimiehiä. Yhdessä ei kuitenkaan oltu aiemmin soiteltu. Ällistyttävän hienosti poppoo veti kahden viikon harjoittelun tuloksena, Olli tuli mukaan soundcheckissä. Myös taustahenkilöille löytyi tehtävät: työvalmentaja Mortti veti komeasti Juicen biisin Outoon valoon. Allekirjoittaneelle oli langetettu lyömäsoitinsoolo soittimena triangeli. Esiintymiseni kokonaiskesto oli muuten viisi sekunttia. Pidin suuressa arvossa sitä, että herrat, jotka sentään ovat soittajia isoilla kirjaimilla, uskoivat minulle tuon yhden iskun mittaisen soolon. Olo oli ihan rok rok...:D
Kun katselin konsertin kuluessa pajaporukoiden touhuamista Viriilissä Kirvesmiehessä, radiotuotannossa, videodokumentoinnissa, juontajana, roudareina ja vaikka minä, päädyin väkisinkin kysymään, että mistäpäin Suomea löytyy tämmöinen työpaja: hullua porukkaa ja mieletön työmoraali.
Tuota taustaa vasten oli kyllä hillittömän harmillista, että paikallinen ja maakunnallinen tiedotus loisti poissaolollaan. Ei näkynyt, vaikka tiedon puutteesta ei voinut olla kyse. Sen kerran kun todella olisi ollut syytä, niin ei tietenkään tulla. Ärsyttävää. Itselleni se on yhdentekevää, mutta pojille sen olisi suonut, niin ja itse asialle. Ne huonot uutiset kun kyllä löytävät tiensä etusivuille.
Etsivän työn olemuksen äärellä
Olin paikalla Nuorisokeskus Vasatokassa Lapin alueella tehtävän etsivän työn ohjaajien tapaamisessa. Täytyy sanoa, että Vasatokan sosiaalisen työn Lauri ja Inarin Etsivä löytää -hankkkeen Antti olivat löytäneet todellisen markkinaraon. Yhtä hanketta lukuunottamatta muiden 10 työläiset osallistuvat kokoontumisajoon. Kyseessähän on lappilaisittain varsin uusi työmuoto, joten kiinnostus tutustumiseen ja ajatustenvaihtoon oli kova. Monet hankkeet ovat vasta nyt aloittelemassa...
Kiintoisaa keskustelua, jota mukavalla tavalla ryyditti Inarin nuorisotyön kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyökumppani Lahden etsivän työn Mikan ja Tonin sekä monipalvelukeskus Dominon Anun kokemukset. Parin päivän tuloksena todettiin, että kyllähän toimintakehykset eri puolilla maata vaihtelevat isosti: Utsjoen 50%:n etsivä Kaisan maailma näyttäytyy ihan erilaisena kuin vaikkapa Kemin Argoksen Satun ja Jannen.
Toivottavaa on, että toiminnan merkittävä rahoittaja Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ryhdy laatimaan kovin pitkälle meneviä ja yhtenäistettyjä laatukriteerejä etsivälle työlle. Iso tila on annettava ennaltaehkäisevälle ulottuvuudelle. Jos korjaavaan painottuvasta työstä ja ongelmakeskeisyydestä tehdään lähtökohta, käy helposti niin, että seuraavissa Lapin etsivien työkokouksissa voidaan ottaa käyttöön Vasatokan Lapintupaakin oleellisesti pienempi tila. Se ei voi olla kenenkään edun mukaista.
Vasatokassa meni muuten päällekkäin monta juttua. Etsivät ja bändileiri sekä Inarin ja Lahden vuosina 2007 - 09 toteutetun LahtIvalo -vaihtotoiminnan yhteenveto ja arviointi. Viimeisestäkin jäi hyvä fiilis: todettiin, että oli tehty hieno vaihtokokeilu. Jatkollekin löydettiin edellytyksiä. Vuonna 2011 kokeillaan maansisäistä jobshadowingia, miten se meneekään: Inarilainen nuorisotyöläinen Lahdessa ja päinkinvastoin.
Nuorten osalta vaihdetaan ainakin hetkeksi kohderyhmää: Ivalon Nuorisotila Stönön ja Lahden Nuorten Talo Pariston nuoret muuntuvat Etsin ja Etsivä löytää -hankkeiden nuoriin.
Kiintoisaa...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti