Viime perjantaina juhlistettiin Ivalon nuorisotilan Stönön 25 -vuotista taivalta. Päivä oli nuorisotyöntekijän näkökulmasta hyvin pitkä, mutta todella mukava. Porukkaa, kaikenikäistä pyöri tiloilla koko päivän tasaisena virtana. Illan juhladiskossakin oli pitkästä aikaa mahtava meininki.
Sönöllä on ollut tosi iso merkitys inarilaisessa nuorisotyössä. Ei ole liioiteltua sanoa, että miltei kaikki mitä kunnan nuorisotyössä on viimeiset parikymmentä vuotta touhuttu on tavalla tai toisella Stönötoiminnan johdannaista.
Jännä juttu on ollut se, että vaikka ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet, on perustoiminnan suosio ollut vakaalla tasolla koko stönöilyn ajan. Vähentynyt väki näkyy diskoissa, rockkonserteissa sekä muussa tapahtumatoiminnassa, mutta perusilloissa käy edelleen 20 - 80 nuorta/ilta.
Jännä juttu on ollut se, että vaikka ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet, on perustoiminnan suosio ollut vakaalla tasolla koko stönöilyn ajan. Vähentynyt väki näkyy diskoissa, rockkonserteissa sekä muussa tapahtumatoiminnassa, mutta perusilloissa käy edelleen 20 - 80 nuorta/ilta.
Se kertoo jotain siitä miten nuoret ovat omineet paikan. Eipä lie sattumaa, sillä nuoret on osallistettu ja heitä on kuultu koko Stönön historian ajan. Ivalon Pommarilta alkaneen tilatoiminnan taustalta löytyy silloisten nuorten esitykset ja toiveet. Alussa, kun vanhaa Stönöä Ivalojoen rantsussa rempattiin osallisuutta edistettiin mm. kirveen, vasaran ja maalipensseleiden avulla, nyttemmin käytössä on muita apukeinoja. Yhtäkaikki nuoret keskustelevat ja osallistuvat itse, toiminta on kaikkea muuta kuin passiivista oleskelua, josta ns. avointa toimintaa on aika ajoin valtakunnallisesti kritisoitu.
Suosio kertoo myös siitä, että työllä on ollut innostuneita ja ammatillisesti valveutuneita sekä nuoria kunnioittavia ohjaajia. Suuri kiitos singahtaakin Pirkolle, Sepolle, Riitalle, Hannalle ja Irmelille. Myönteinen henki ja innostus ei synny tyhjästä ja se työ on useinmiten sitä, joka ei synnytä otsikoita. Ilman sitä työtä ei kumminkaan tapahtuisi juuri mitään...
Muuttuva työnkuva ja muuttuvat nuorisotilat
Stönön pitkäaikainen ohjaaja Pirkko oli nähnyt kovasti vaivaa kootessaan historiikkinäyttelyä. Olipas monella tapaa kiintoisa aikamatka. Kaiken kiireen keskellä olikin hyvä vähän pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Nykyistä voi ymmärtää paremmin kun muistaa miten tähän on tultu.
Toisaalta iskee päälle haikeuskin: moni heistä, joihin lehtileikkeissä ja tilatoimikunnan pöytäkirjoissa törmää on jo poissa keskuudestamme. Työkin on muuttunut eikä se muutos ole pelkästään myönteistä.
No kumminkin: virhemarginaalin suuruuden pelossa ei uskallettu tehdä arviota paljonko nuoria Stönö on tavoittanut, paljon joka tapauksessa. Se kannustaa.
Kokoavalle tilatoiminnalle on edelleenkin tarvetta. Asia nousee ajoittain esiin myös esityksinä siitä, että tiloja pitäisi saada lisää. Viimeksi törmäsin tähän vuosi sitten, kun lapsiasiavaltuutetun toimiston saamelaisnuorten elinoloja saamelaisalueella käsittelevä tutkimus julkistettiin Inarissa. Vähemmän yllättäen myös ns. sivukylissä asuvat nuoret toivoivat nuorisotiloja ja niiden lisärakentamista. Minna Rasmuksen koostamassa tutkimuksessa esitettiinkin yhtenä johtopäätöksenä lisää nuorisotiloja sivukyliin.
Nuorten toive on ymmärrettävä, mutta ikävällä tavalla epärealistinen. Täytyy muistaa, että tilat ovat pelkkiä seiniä ja nykysysteemissä, jossa kaikki maksetaan euroina myös taloudellisesti yksistään pelkkinä kehyksinä raskaita ratkaisuja. Lisäksi on ratkaistava SE ISO kysymys: miten järjesteään ammattitaitonen ja turvallinen ohjaustoiminta. Kuntatalouden sopeutuessa alati eläviin talouden reunaehtoihin ei ole realismia odotella, että lisähenkilöstöä löytyy kaikkialle.
Tulevaisuus onkin uudentyyppisissä tilaratkaisuissa, jotka huomioivat myös riittävän käyttäjämäärän sekä hallintokuntarajat ylittävän uudenlaisen yhteistyön.
Nuorisotila Inariin?
Voi olla, että Inariin tila tulee. Asia on ollut toiveissa pitkään, hyvin pitkään.
En ole enää aikoihin uskonut erillisratkaisuun. Inarissa kuten hyvin paljolti muuallakin kyseeseen tulee ratkaisu, jossa nuorisotila on osa isompaa kokonaisuuutta.
Taantumalla on äkkiä ajatellen merkillisiä sivuvaikutuksia. Inariin on etsitty pitkään kouluratkaisua, jossa kirkonkylän yhtenäiskoulu sijoittuisi fyysisesti nykyisen kahden paikan sijasta yhteen paikkaan. Väestökehitys ja kuntatalous ovat väistämättä vieneet kohti kyseistä ratkaisua. Tästä kaikki osapuolet ovat yksimielisiä.
Koulukysymys on kuitenkin ollut suuria tunteita ja vilkasta keskustelua nostattanut asia Inarissa. Ydinkysymys on liittynyt siihen mihin uusi koulu halutaan: alakoulun vai yläkoulun paikalle. Kyläläiset ovat voimakkaasti ajaneet nykyiselle alakoululle sijoittuvaa ratkaisua.
En halua ottaa kantaa sijoituspaikkaan, molemmilla ratkaisuilla on puolensa ja kummankin ratkaisun ajajien näkökulmissa on piirteitä, joita voi ymmärtää.
Kehitys näyttää kuitenkin vievän siihen, että yläkoulun ja siihen liittyvän entisen asuntolan tiloihin saneerataan melkoinen varhaiskasvatuksen ja sosiaali-/terveyspalveluiden keskittymä: päivähoito, perusopetus, kansalaisopisto, tervestoimi... Ratkaisu on keskusteluttanut, mutta tämäntyyppisiin kokonaisuuksiin ollaan käsitykseni mukaan menossa jatkossa ylipäänsä aiempaa enemmän. Eikä pelkästään Inarissa vaan kaikkialla. Mm. Ouluun on syntymässä aivan valtava kasvatuksen ja opetuksen keskittymä, puhutaan kokonaisesta korttelista ei vain parista rakennuksesta. Ja lisää tulee.
Mutta vielä Inariin. Kun taantumaan yhdistetään sisäilmapulmat tapahtuu kummallisia asioita: äkkiä rahaa alkaa löytymään ja kaikilla on hitonmoinen kiire. Elämme kiintoisia aikoja: valtuusto käsittelee hanketta toukokuun kokouksessa ja jos asia etenee, alkavat rakennustyöt jo syksyllä.
Tämän projektin myötä Inari saa kenties myös nuorisotilat. Ja jos niin käy, niin Stönön perinne velvoittaa: nuorten panosta tarvitaan jo suunnittelu-vaiheessa. Sen ovat Inarinkin nuoret ansainneet.
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti