Toukokuu on ollut työnäkökulmasta julma kuukausi. Niin nytkin, paljon kaikenlaista on tapahtunut, hoppu on vaivannut eikä virtaa ole riittänyt blogiteksteilyyn. Radioshow kumminkin pyöri viimeiselle viikolle asti jäädäkseen nyt kesätauolle. Elokuussa Marin kanssa jatketaan.
Kevään yhteenvetoa tulee vielä myöhemmin ennen kesälomia blogiin, heinäkuussa kesäkommentointia Inarin heinäkuun lopun uudesta superviikosta, joka pakottaa pitämään lomani kahdessa eri pätkässä. Normitilanteeseen palataan koulujen lukuvuoden käynnistyessä elokuun puolessavälissä.
Koulujen päätöspäivän Game over -sessio sai osaltani omanlaisensa ilmeen kun Stönösäpinöiden sijasta sain keskittyä isän tehtäviin mukavien lakkiaispippaloiden merkeissä. Minulla oli siihen liittyen myös julkisempi tehtävä, kun minua pyydettiin pitämään vanhemman puheenvuoro uusille ylioppilaille. Tässä tulee se teksti ja myös Selvä Kelin virallinen onnentoivotus kaikille ylioppilaille ja muille valmistuneille nuorille.
* * * * *
Arvoisat uudet ylioppilaat, hyvät läsnäolijat!
Minulle tämän tervehdyksen pitäminen on poikkeuksellisen mieluisa tehtävä. Tietysti sitä miettii tehtäväksiantoa sinällään, päivä on erityisesti kaikille valmistuneille hieno ja laatuvaatimukset myös puheille sen mukaisesti korkeat...
Omassa työssäni pääsen väistämättä kohtaamaan runsaasti inarilaisia nuoria. Tämän puhetehtävän tekee mieluisaksi se, että tunnen juuri nyt kirjoittanutta ikäluokkaa erityisen hyvin. Olen voinut seurata näiden ysikymppisten edesottamuksia, koulunkäyntiä ja ylipäänsä kasvua kohti aikuisuutta jo ala-asteen esi- ja ykkösluokista lähtien. Se on ollut kiintoisa tutustumismatka, jota on tehty milloin missäkin: kotona omassa olohuoneessa, harrastuksiin liittyvissä asioissa ja yhteisillä matkoilla, monena on saanut olla: autonkuljettajana, kuuntelijana sekä keskustelijana. Mahtavaa, minun eri tarvitse todellakaan vajota mihinkään imarteluun kun sanon, että kyseessä on ollut etuoikeutetun näköalapaikka.
Miltä meno on sitten näyttänyt: matkaan on mahtunut tietysti ylämäkiä ja alamäkiä, kysehän on ollut täysillä eletystä nuorten elämästä. Kulunutta kevättä lähestyttäessä ovat opintoihin liittyvä työnteko sekä kurssien suorittamista ja yo-kirjoituksia käsitelleet asiat olleet vahvasti esillä. Ajoittainen hermostuneisuus on verhottu taidokkaasti filosofisella pohdiskelulla ja yhteisöllisyydestä kertovalla verbaaliakrobatiaa lähentyvällä sanailulla. Olen ymmärtänyt asian niin, että toisista on haluttu pitää huolta.
Kevättä kohden on myös meidän vanhempien välinen keskusteluyhteys kummasti piristynyt. Ihan yllättäen keskustelu on kiertynyt nuortemme ajankäytön ympärille. Ilmassa on ollut havaittavissa hienoista huolestuneisuutta ja pohdinnoille on löytynyt myös yksi vakiintunut täsmäkohde: tietokone.
Huoli ajankäytöstä on ollut sinällään ymmärrettävää, mutta lopulta on niin, että nuoren elämästä pitää työn ohella löytyä myös rock'n roll, niin tai jääkiekko tai mikä se kunkin nuoren kohdalla onkin. Toisaalta nykypäivän nuorten yhteisöllisyys eroaa merkittävästi meidän keski-ikäisten vastaavasta. Yhteisöt ja vuorovaikutus toimivat paljolti myös verkossa. Se on asia, jolle ei mitään mahda ja jonka kanssa täytyy myös meidän vanhempien oppia tulemaan toimeen. Kukapa meistä lopulta pystyy määrittämään sen mikä olisi ollut paremmin ilman ylioppilaittemme netissä viettämää aikaa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta luulenpa, että verkosta poissaolo olisi itseasiassa vähentänyt nuorten keskinäistä kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Sitäkin sopii pohtia mitä se olisi edistänyt.
Arvoisat ylioppilaat...
Olette tehneet omaa matkaanne jo varsin pitkään ja vaatimukset ovat olleet koko ajan noususuunnassa. Hienostihan tämä teiltä meni. Tulokset puhuvat puolestaan ja yksi vaihe elämässänne alkaa olla ohitettu.
Elämän pelipanokset kasvavat jatkossa entisestään. Arvelen, että useimmat teistä lähtevät Inarista. En ole tästä ollenkaan huolissani, sillä nuoren ihmisen, inarilaisenkin, on hyvä kasvattaa oman elämänsä pääomaa myös poissa tutuista ympyröistä. Huolissani olisin silloin, jos kaikki teistä ajattelisivat jäädä sille tielleen.
Uskon, että Inari kaikkineen ja opinnoissanne viime vaiheessa Ivalon lukio, ovat tarjonneet teille hyvät lähtökohdat. Toivottavaa on tietysti se, että ainakin osa teistä joskus palaisi. Meillä, jotka tänne jäämme, on haasteena tehdä Inarista entistäkin houkuttelevampi ja ennenkaikkea paikka, joka kykenee tarjoamaan sen tärkeimmän: toimeentulon ja mahdollisuuden kehittyä työssä ja elämässä.
Teidän tehtävä on jatkossa hoitaa oma osuutenne mihin sitten päädyttekin opintojanne jatkamaan.
Me vanhemmat olemme myös uuden tilanteen edessä. Luopuminen askarruttaa ja kohta koittaa nenäliinojen esiinkaivamisen hetki. Hyvä on muistaa se, että poissa ollessaankin voi tänään olla läsnä enemmän kuin ennen. Ellemme tunne nettiperusteista yhteisöllistä verkkoelämää, niin ehkäpä on tullut viimein aika tutustua siihen. Lopulta oma lapsi on yhtä etäällä kuin se lähin tietokone.
Ja lopuksi: neljäntoista vuoden kosketus inarilaiseen vuosikertaan 1990 tekee minusta jatkon suhteen luottavaisen: te valmistuneet ylioppilaat kyllä pärjäätte ja löydätte oman paikkanne elämässä.
Mutta tänään on juhlan aika. Siispä sanon teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen: lämpimät onnittelut ja myötäisiä tuulia elämäänne...
*******
Selvä Keli toivottaa kaikille mukavaa kesää ja rentoa lomailua!
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti