Kaikuja Oulun nuorisotyöpäiviltä...

Piipahdettiin "isolla" porukalla Oulussa, jossa pidettiin valtakunnallisia nuorisotyöpäiviä.

Kymmenvuotiaan Selvä Peli -työn kunniaksi rakenneltiin paikalle ihan osasto, jolla vietiin viestiä inarilaisesta moniyhteisöllisestä työtavasta. Toki markkinoitiin ohessa myös Inaria sekä tutustumisvierailujen mainiota tukikohtaa Nuorisokeskus Vasatokkaa.


Homma oli ihan pakko toteuttaa, kun monen vuoden jälkeen nuorisotyön kokoontumisajo sijoittui Inarin vinkkelistä Keski-Suomeen. Valtakunnallisiin ammatillisiin kekkereihin on sinällään muuten monta hyvää syytä osallistua: kontaktit sekä tiedon saanti. Kuntaosasto vietiin nyt ensi kertaa.

Kiintoisaa. Uteliaita riitti tasaiseen tahtiin. Aika mukava kokemus joskin yllättävän raskas, sai skarpata tosissaan, osasto myös sitoi ja rajoitti seminaariosallisuuttani.

Ei liene muuten ihan sattuma se, että järjestelyvastuussa oli Oulu. Kaupunki on nuorisotyöllisesti kova kunta: Oulu satsaa nuoriinsa valtakunnallisessa tarkastelussa tosi paljon. Panostus on huomattukin, sillä Oulu on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa nuorisokunta. Opetusministeriön valinta on tosin jo vuodelta 2006 ja muu Suomi jännittää edelleen sitä, että löytyykö Oululle koskaan seuraajaa...

Alueiden erilaisuus

Oululaiset onnistuivat järjestelyissä ihan hienosti, Selvä Keli iloitsee ja kiittää.

Seminaareissa käsiteltiin mm. alueiden erilaisuutta, tuota minun lempiaihetta. Ihan hyviä alustuksia, mutta jotenkin vaisuksi ja hajuttomaksi käsittely näiltä osin jäi. Pettymys minulle...

Tutkija Anu Gretschelin seminaarissa etsittiin kunnallisen nuorisotyön perusideaa. Kiintoisaa kuultavaa. Hyvin vaikuttuneena kuuntelin kuinka oli tutkittu Helsingin Malminkartanon nuorisotalon toimintaa. Tila on suuruudeltaan ja nuorten osallistujamääriltään kuten Ivalon Stönö, vaikutusalueella asuu 8.000 ihmistä elikkä 1.000 enemmän kuin Inarin kunnassa. Tähän saakka lähes vertailukelpoista juttua. Ja se ero sitten: on toki toimintaympäristössä muutakin, mutta lumoutuneena kuulin, että tilaa pyörittää neljä päätoimista ohjaajaa, NELJÄ.

Piti oikein tarkistaa LaNuTista miten Ivalon näkökulmasta löytyy neljä kunnallista ja pysyvässä työsuhteessa olevaa nuoriso-ohjaajaa. Siihen tarvitaan Inarin Stönön Pirkko, Sodankylän Veikkolan Jouni, Kittilän Tuomas ja Kolarin Sanna. Alue on tolkuttoman iso ja jengiäkin sillä asuu lähes 30.000 hlöä.

Pidin session kuluessa omaa erillisseminaaria Humakin tutkija Katin kanssa. Todettiin, että ei näistä erilaisuusjutuista näytä syntyvän kunnon keskustelua ilman sitä, että synnytetään ristiriita. Ei itsetarkoituksellinen vastakkainasettelu suuret - pienet, mutta tietoinen ristiriita kumminkin. Hymistely ei näytä auttavan yhtään.

En tiedä miten muuttotappioisten reunaseutujen asiat saataisiin näkyvimmin esille. Jotain on kumminkin tehtävä ennenkuin kaikki se hautautuu suuruuden ekonomian ja kaikille alueille yhdenvertaisten vaatimusten syövereihin.. Sepä jäi seminaari-istunnon sisäisen kahdenkeskisen miniseminaarimme loppupäätelmäksi. Luvattiin ainakin pohtia sitä, että mitenkä...

Nuorisotyö - ammattilaisten asialla

Nuorisotyötä palvelee valtakunnallinen mainio julkaisu nimeltään Nuorisotyö.

Lehti on monipuolinen ja pureutuu nopeasti nuoriin ja nuorten parissa tehtävään työhön liittyviin ajan ilmiöihin.

Nuorisotyölle isoksi kunniaksi on luettava myös se, että ainakin pohjoinen näkökulma on saanut tilaa ja kiinnostanut lehden tekijöitä. Näin on ollut jo pitkään, vaikka lehden pieni yhdennaisen toimitus sekä sen toimitusneuvosto on pääosin kehäkolmosen sisäpuolelta.

Asia on tietysti vaatinut oma-aloiteisuutta, mutta ihan sama sille. Aktiivisuus on alati uudistuva luonnonvara. Pääasia on se, että lehdestä on annettu mahdollisuus. Se on hieno asia se, Selvä Keli on hyvin otettu ja iloinen siitä...

Ihmemiehet ja -naiset

Samaisen Nuorisotyön huhtikuun numerossa päätoimittaja Susanne Maude

kirjoittaa otsikolla Ihmemiehet ja -naiset nuorisotyöntekijän sielunmaisemasta. Taiotaan pienistä budjeteista merkittäviä asioita, kohdataan, kuunnellaan, ennaltaehkäistään, osallistetaan, kehitetään ja resurssoidaan omaa työtä, uudistutaan, rakennetaan verkostoja... Kaikessa kulkee mukana suvaitsevaisuus, hurtti humori ja maalaisjärki sekä monet muut suotavat piirteet.

Mahtava kuvaus, siitä löytää helposti itsensä. Pääkirjoitus tuli oitis mieleeni, kun lukaisin mennä torstain Iltalehdestä kuvausta inarilaisesta rippikoulusta. Susanne Mauden tapauskuvaukseen kuuluu myös se, että itsestään selvänä pidetään sitäkin, että nuo kasvatuksen Mac Gyverit eivät mokaa, kaikki menee aina hyvin. Ja auta armias, jos ei menekään, syntyy juttua saman tien.

En tietenkään kannata sellaista, että epäkohdista vaietaan. On perin inhimillistä, että inhimillisessä toiminnassa sattuu monenlaista ja niistä pitää voida puhua. Eri asia on sitten se miten asiat otetaan esille. Aika oudolta kuulostaa se, että nuoret ja aikuiset eivät esitä kritiikkiä vastuullisille nuoriso-ohjaajille suoraan vaan heti tiedotusvälineiden kautta. Tässä yhteydessä tuntuu myös kohtuuttomalta se, että 650 nuorisotyöntekijän kokoontuminen yhteen ei saa aikaan samanlaisia otsikoita. Ei, vaikka he yksituumaisesti esittävät huolensa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä ja siitä, että menossa olevan laman yhteydessä ei toistettaisi 1990-luvun alun virheitä.

No. Ehkäpä tämäkin kuuluu meidän kasvatuksen Mac Gyverien toimenkuvaan. Olla provosoitumatta, kestää kritiikki, ottaa opiksi ja uskoa härkäpäisesti siihen, että lopulta vaikeuksista huolimatta sinnikäs työ palkitaan.

S

Ai niin. Kymppitonnikerho on saanut uuden jäsenen. Selvä Keli onnittelee Settlementin Pekka Häyhää nuorisotyön valtion tunnustuspalkinnosta armon vuonna 2009.