Aika takkuista on ollut liikkeellelähtö joulutauon jälkeen. Vuodenvaihteessa on onneksi kuitenkin niin paljon hommia, että pakko, tuo kaikista deadlinesta tehokkain, saa lopulta jalat liikkumaan.
Studiossakin on istuttu jo kahteen otteeseen. Selvä Kelin toimituskunta on muuten vahvistunut: studiovieraana joulukuussa piipahtanut Pauli on kotiutunut Sodankylän Jääkärikomppaniasta ja aloittanut työskentelyn viestintäpajalla. Kevään aikana Pauli paikkaa Marin ja minun mahdollisia poissaoloja sekä tuottaa jatkossa viikoittain myös oman 5-minuuttisen bloginsa lähetyksiin. Mahtavaa, odotamme mielenkiinnolla.
Inarilaisia Kirkon nuorisotyöntekijäpäivillä
Niin. Viime lähetyksessä Pauli pääsikin ääneen kun Mari osallistui kirkon nuorisotyöntekijöiden jokavuotiseen kokoontumisajoon, joka tällä kertaa pidettiin Tampereella.
Soiteltiin Marille ja Tampereen kuulumisia löytyy lähipäivinä Selvä Kelin nettisivuilta www.lanuti.fi/inari ja siellä se vihreä banneri. Ajallemme oireellista on se, että keskeinen teema oli yhteistyö sekä toiminta kuntaliitosten ja seurakuntien yhdistämisten turbulenssissa. Siitä muuten alkaa olla kokemuksia Mortilla, joka onkin tässä blogissa jo aiemmin ehtinyt pohdiskella muutokseen liittyviä asioita. Niitä ajatuksia toivottavasti saadaan Sastamalasta lisääkin jatkossa.
Marilla ja Astalla oli Tampereen kekkereissä muuten eräänlainen lähetyssaarnaajan tehtävä: inarilaiskaksikko piti osastoa, jolla vietiin Selvä Peli -työtavan ilosanomaa tunnetuksi kirkon kolleegoille. Hyvä niin, sillä olen joltisenkin varma siitä, että tulevaisuudessa inarilaisen nuorisotyön verkostotoiminnan tyyppiselle työlle on kysyntää ja tarvetta kaikkialla. Asian tiimoilta otetaan uusintakierros maallisen puolen nuorisotyöntekijäpäivillä, joita pidetään huhtikuun lopulla nuorisokunta Oulussa. Osasto singahtaa sinnekin, näin olemme Selvä Peli -työryhmässä ajatelleet...
Jeremy: inarilaisbändistä Metallimessun musiikin vastaavaksi
Mortilta kuulin lähetyspäivän aamuna kiintoisan uutisen: hän oli ajamassa Tamperetalolla pidettävään Metallimessuun, jonka musiikista vastasi muuan Jeremy Quick.
Oli ihan pakko soittaa Jerrylle, joka jokunen vuosi sitten muutti Inarin kirkonkylällä käydyn peruskoulun jälkeen musiikkilukioon Helsinkiin. Jo Inarin aikana Jeremy soitteli. Itselleni on jäänyt lähtemättömästi mieleen inarilaisen Decadence -yhtyeen esiintyminen vuoden 2003 Rajarockissa Luoteis-Venäjällä Apatityssä: legendana kiertää edelleen juttu siitä miten yhtyeen soolokitaristi Jerry ja rumpali Anssi riisuivat T-paidat kesken Final countdownin ilman, että soitto keskeytyi...
No, Hesassa aikaa oli mennyt lukion ohella tiiviisti myös soittohommissa: Jeremyn orkesteri Tracedown on päässyt Suomen soittolistoille ja käväissyt myös Tuska-festivaalin lavalla. Poppoo on levynsä kautta tuttu myös täkäläisille
nuorille ja minulle on annettu ymmärtää, että bändi ei ole mikä tahansa tusinaorkesteri.
Metallimessussa Jeremy kertoi olleensa pari vuotta. Kirkkoja oli tullut kierrettyä ja vastaanotto oli ollut hieno, metallimusiikkiin sovitetut virret ja hengelliset laulut purevat kuulemma yleisöön. Uskottavahan tuo on. Taustoitin puhelinhaastattelua ja jotenkin hellyttävää oli lukea metallimessun nettisivuilta seuraava Hämeenlinnassa pidettyä messua kuvaileva teksti: erityisesti Jeremyn loppusoolo "Onneni on olla" -finaalivirren lopussa oli mahtava.
Myös studiovieraamme rockmusaa itsekin soittavat abiturientit Saku ja Antti pitivät kuulemastaan. "Kiintoisaa, ja inarilainen tässä mukana...".Niinpä, hieno juttu: täältäkin voi päästä oikeasti eteenpäin. Jeremy ei muuten ole ainoa, muitakin on. Eikä ihme: Inari on paikkakunta, jossa muistan aina olleen nuorten rockbändejä. Soittajia siis löytyy sillä, oma perspektiivini inarilaiseen nuorisomusiikkiin täyttää ensi kesäkuussa 29 vuotta. Ja jos joka vuosi on löytynyt kaksi bändillistä uusia soittajia, niin karkeasti kyse on ainakin 250 rokkarista...
Mihin sitten vertaisin tätä Jerry-juttua. Moneenkin, mutta äkikseltään mieleen nousee muistikuva vuoden 2000 toukokuulta ja olympiastadionilta. Iso konsertti ja lavalla vuoden 1984 Riutulan lapsiryhmän jäsen Ursula siskonsa Tuunin kanssa. Nyt nimi olikin Angelit ja lavalla myös Kärtsy Hatakka + Waltari. Olipahan jännät fiilikset... Miten kuvailisin: no, niitä hienonhienoja hetkiä, joita pitkänlinjan nuorisotyöntekijä työssään väistämättä kohtaa. Onneksi, se on nimittäin mitä tehokkainta käyttövoimaa, nuijii pakonkin mennen tullen.
112-täti Sanna ja periksiantamattomuuden periaate
Vuoden eka radioshowssa vieraili Radio Inarista takavuosilta tuttu radioääni ja viestintäpajan työnsuunnittelija Sanna. Olipas mukava kuunnella Sannan vaiheista. Sannukka, joka opiskelee nyt Kuopion Pelastusopistossa tullakseen isona hätäkeskuspäivystäjäksi elikkä omin sanoin 112 -tädiksi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt moneen junaan.
Aika ei ole käynyt pitkäksi. "Niin, kaikki pitää ottaa vastaan mitä tarjolla on, jos töitä ei löydy niin opiskellaan ja sitten myöhemmin taas löytyy töitä, siinä koko juttu, kyllä elämä vie sitten eteenpäin".
Aika hienosti tiivistetty elämänfilosofia. Radiojutustelun perusteella 112-täti on epäilemättä menossa kohti työtä mistä hän todella pitää. Ajatus elämänmenosta viittaisi soveltumisesta myös muille työelämän alueille. Eipähän tuolla asenteella nuorisotyöntekijän urakaan olisi mitenkään poissuljettu. Siitä löytyy sitäpaitsi oiva näyttö jo vuosilta 2001 - 03.
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti