maanantai 6. marraskuuta 2017

Neljä pientä suurta kysymystä…



Jatketaan nyt sitten tätä kirjoittelua, kun on taas päästy alkuun. Työviikko ja työhön liittyvä tiedotusviikko pitivät sisällään monenmoista. Minäpä teen tässä nyt neljä nostoa, eli ääni sinne mikä heilautti tavalla tai toisella.  Tämä lista ei sitten ole muuten erityisen myönteinen, mutta semmoisenkin teen, kunhan löydän neljä mukavaa uutista tai vastaavaa. Sitten myöhemmin.
                                                                                                                                                   
Mutta nyt kysytään, että miksi?

Sijalla yksi:
Jokelan koulusurmien muisto

Jokelan traagisista tapahtumista tuli kuluneeksi 10 vuotta. Silloisessa kouluampumistapauksessa menehtyi yhdeksän ihmistä.

Viikolla tiedotusvälineet tekivät yhteenvetoa siitä mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Edistytty on: aselakia on tiukennettu ja kriisivalmius on noussut. Hyvä näin, tietysti.

Vaan kaikkea ei ole tehty. Sekä Jokelan että sittemmin Kauhajoen hirmuisten tapahtumien yhteydessä on puhuttu syrjäytymisestä sekä nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta, siitä että kynnyksen pitää olla matala ja palveluun päästä nopeasti.

Seuranta on tyly. Jälkimmäisen tarve on noussut, mutta tähän tärkeään ennaltaehkäisyyn ei ole panostettu tarpeeksi. Asia odottelee edelleen hoitamista.

Viikon nostoksi päätyy ylivoimaisesti suomalaisen yhteiskunnan lyhytnäköisyys ja haluttomuus toimia ajoissa.

Sijalla kaksi:
Allianssin hallituksen avoimuus

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi lakkautti muutamassa viikossa 71 vuotiaan Nuorisotyölehden. Olen bloggaillut tästä asiasta kaksi edellistä Selvä Keli -päivitystä. joten se tapahtuneesta. Lukekaa ne edelliset, jos haluatte tietää…

Huomio on kuitenkin nyttemmin kiinnittynyt siihen, miten avoimuutta ja yhdenvertaisuutta arvoinaan korostava järjestö on tiedottanut päätöksestään.

Aika hämmentävää, mutta Nuorisotyön lopetus ei ole ollenkaan uutinen järjestön viestinnässä. Allianssin jäsenjärjestöille mennyt Allianssi Express sähköpostikirje ei tapahtunutta tuntenut eivätkä myöskään kaikille tarkoitetut Allianssin nettisivut tiedä siitä yhtään mitään.

Kun surffailee järjestön nettisivuilla riittävän kauan törmää hallituksen 23.10.2017 pöytäkirjaan. Siellä on asiaa koskeva maininta asiakohdassa Nuorisotyölehden päätoimittajan haku. Tässäpä karu loppuhuipennus:

Päätös:
Päätettiin yksimielisesti lopettaa Nuorisotyö-lehden julkaiseminen vuoden 2018
alusta lukien…

Yli 70 vuoden jatkumossa tämä asia ei ole uutinen.

Sijalle kaksi nousee kirkkaasti avoimella tiedottamisellaan Allianssin nykyinen hallitus…

Sijalla kolme:
Nuva ry.

Viikolla Nuorisovaltuustojen Liitto lähetti postia maan nuorisotoimenjohtajille. Se ehdottaa kuntalain perusteella ja yhdenvertaisuuteen vedoten, että kunnat maksaisivat nuorisovaltuutettujensa Nuva ry:n jäsenmaksut.

Nuva ry ei ole nimensä mukainen nuorisovaltuustojen edustajisto, vaikka se semmoisena esiintyykin. Se on yksittäisten nuorten ihmisten järjestö, johon voi periaatteessa kuulua kuka tahansa osallisuudesta kiinnostunut henkilö.

Miksi ihmeessä kunnan pitäisi maksaa yhdellekään henkilöjäsenyyksille perustuvalle järjestölle sen jäsenten jäsenmaksut? En tajua… Olisi eri asia, mikäli yhdistyksen jäsenyys perustuisi yhteisöjäsenyyksiin. Esimerkkinä voisi mainita Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen, jonka täysivaltainen jäsen on esimerkiksi meidän nuorten työpaja. Jäsenmaksut maksetaan ilman muuta.

Ja miten kuntalaki tähän liittyy? Sanotaanko siellä, että noin pitää tehdä ja että niin tehden edistetään yhdenvertaisuutta?

Kolmossijan nappaa selkeästi Nuva ry:n jäsenkampanja.
Sijalla neljä:
Fatim Diarra ja Sallan tauti

Helsinkiläinen vihreä kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra nousi otsikoihin antaessaan lausuntoja liittyen maaseudulla asumisen ankeuteen ja kaupunkien ihanuuteen.

Lausunnosta nousi hillitön metakka, suoranainen somemyrsky. ”Epäonnistunut läppä” on tietysti hyvä yritys selitellä ja mitenkään muuten annettua lausuntoa onkin vaikea puolustaa. Vaikeata on kyllä toisaalta puolustella raivoa, mikä ajattelemattomaan ja typerään sanomiseen sortuneeseen paikallispoliitikkoon on kohdistettu. Mopo on lipsahtanut käsistä vähän kaikilla.

Kiinnostavampaa tässä onkin se mistä asennemaailmasta ja mistä kuplista tuommoiset kommentit ylipäänsä kumpuavat. Kun kaupungistumista pidetään paljolti lähes jumalisena voimana ja kaiken pelastavana kehityksenä, niin sieltähän ne lipsahdukset käyttövoimansa saavat.

Miten tuommoinen kohu liittyy nuorisotyöhön?  Ei se suoranaisesti liitykään, mutta se nostaa pintaan aina niin ajankohtaisen kysymyksen. Mennäänpä siihen pikku mutkan kautta. Miksi me tehdään kansainvälistä nuorisotyötä? Tuohon osaa jokainen nuorisotyöntekijä vastata unissaankin: maailma on kansainvälistynyt ja liikkuvuus lisääntynyt, kehitys jatkuu edelleen, on tärkeätä tuntea eri kulttuureja ja poisoppia mahdollisista ennakkoluuloista ynnä muuta hyvin perusteltua ja tärkeää. Asiaa helpottaa nuorisotyön näkökulmasta se, että meillä on noiden asioiden kanssa olemassa hyväksytyt rakenteet ja niiden myötä taloudellista tukea erilaisiin rajat ylittäviin nuorisohankkeisiin.

Vaan mitenpä se on huomioitu tuossa mielessä maan sisäinen nuorisovaihto ja yhteistyön edellytysten tukeminen? Niinpä niin. Eipä oikein mitenkään, vaikka yhdessä tekeminen on ainakin omassa kokemuksessa paras tapa poistaa ennakkoluuloja sekä oppia ymmärtämään ja sitä kautta voi hyvinkin välttyä turhien sammakoiden suusta hyppelyltä.

Neljänneksi nousee siis Fatim Diarra, joka lausunnollaan aktivoi kysymyksen siitä miten me kaikki voisimme edistää maan eri osien keskinäistä ymmärrystä.

To be continued…

Jatko-osassa vaihtuu tosin näkökulma. On niitä positiivisiakin uutisia.

Skoeoe

Ei kommentteja: