keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kaikki samanlaisia - kaikki eriarvoisia..!!


Uusi vuosi ja uudet päivitykset. Josko nyt menisin silleen ns. teksti kerrallaan inspiraation iskiessä -periaatteella eteenpäin vielä ainakin tämän kevään. Alkanut vuosi onkin minulle merkittävä. Näillä tietämin se jää ammatillisessa nuorisotyössä minun viimeiseksi täydeksi työvuodeksi.

Minä taidan omistaa tämän tekstin suuresti arvostamalleni Erik Häggmanille, Länsi Suomen AVIn nuorisotoimen tarkastajalle. Eki on kävelevä legenda, nuorisotyön Mr. TyöpajaEtsivä. Kaikki noilla toimialoilla työskentelevät tuntevat ja tosi monet nuorisotyössä muutoinkin työskentelevät tuntevat.  Ja se joka tuntee se tietää, että miehen tieto- ja kokemusmäärä on valtava ja että hän on nuorisotyön palavasieluinen puolestapuhuja. Voisin jopa luonnehtia uhanalaisen luonnonvaran, elämäntapanuorisotyöläisyyden edustajaksi.

Tieto kertoo, että Ekin viimeinen täysi työvuosi meni jo 2016 ja jossain vaiheessa alkanutta vuotta häämöttävät ansaitut eläkepäivät. Hyvä epäilemättä Ekille. Harmi muutoin sinällään. Hän on yksi heistä Huutavan äänistä kehäkolmosen ulkopuolelta, heistä jotka pitävät ääntä alueiden nuorten ja nuorisotyön asioiden puolesta. Tunnustan avoimesti tässä sielunkumppanuuden.

Minä sain etupainotteisen inspiraation sosiaalisen median kautta. Välillä olen ällistellyt vanhemman valtion virkamiehen suoraa puhetta, kriittistä ääntä. Ei ole ihan tavanomaista, mutta virkistävää kaiken kaikkiaan. Respect. Arvelen, että moni jää kaipaamaan.

Tämän päivityksen otsikko on muunnos takavuosien yhdenvertaisuuskampanjasta, siitä musta-valkoisesta logosta tutuksi tulleesta. Jonain niistä miljoonista inhorealistisuuden hetkistä tulin leikelleeksi teemaa sen hetkiseen moodiin sopivaksi: Kaikki samanlaisia – kaikki eriarvoisia. Läppärin näppäimistön vieressä se muistutti pitkään yhdestä omasta missiosta. Jos jollakulla on niitä tarroja vielä, niin lähettäkää. Sakset multa löytyy.

No lukaisin naamakirjan ryhmän Etsivä nuorisotyö antia. Ja kappas minkälainen päivitys sieltä löytyikään. Heitän suoran, hivenen tiivistetyn siteerauksen: ” Etsivän nuorisotyön tuki on saanut ohjausryhmän. Ministeriön toiveesta ohjausryhmän aluehallintovirastoedustajaksi nimettiin LS ja varajäseneksi SP Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Valinta perustui lähinnä maantieteelliseen läheisyyteen kokousten aikatauluttamista helpottaaksemme”.

Sitten oli kiitelty kahta Uuttamaata pohjoisempaa persoonaa mielenkiinnosta. Kaikki neljä mainittua persoonaa ovat yleisesti tunnettuja ja oikeasti ns. hyviä tyyppejä. Ministeriöllä on varmasti ollut syynsä, mutta onhan tuo perustelu tosi kummallinen, ikävä kyllä myös oireellinen. Sanon näin siitä huolimatta, että tunnen joka kerta Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon lentäessäni suurta myötätuntoa Allianssin taloussihteeriä kohtaan.

Tässä vaiheessa pitää tunnustaa, että onhan meillä Inarissakin Sevettijärvi ja muut reunaseudut ja haasteet mahdollistamisessa ovat isot eikä nuorten huomioiminen usein kestä vertailua vaikkapa Inarin ja Ivalon kyliin.

Mutta valtakunnalliseksi aiottu hanke. Jos niissä yhteyksissä aletaan käyttämään edellä esitettyjä perusteita, niin hälytyskellojen pitäisi kilkattaa ja kovaa Nuorgamista Toholammille, laajemminkin.

Nuorisotyöläiset ovat hyviä ainakin yrittämään tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioissa. Niin pitääkin olla, mehän olemme rakkauden ammattilaisia. Ja me osaamme olla ja yrittää suhteessa sukupuoleen, kieleen, seksuaalisiin vähemmistöihin, vammaisiin, maahanmuuttajiin, saamelaisiin ja niin edelleen. Miltei kaikkeen, mutta vain miltei.

Järjestelmä on hyvä kirjoittelemaan yleviä periaatteita tyyliin Palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koko maassa. Vaan miten on?

Minä en tajua miksi alueellisesta yhdenvertaisuudesta puhuminen saatikka sen edistämiseen liittyvien tekojen tekeminen on edelleen niin älyttömän vaikeaa.

Miksi?

Skoeoe
Iso kiitos Erik Häggman alueiden asioiden esillä pitämisestä. Vielä kerkiät, pidä linja…!!!


Ei kommentteja: