Kläppi 2015

Oltiin Torniossa lappilaisten nuorisotyöläisten kokoontumisajoissa. Semmoinen Jyväskylän Nuori 2013 –tapahtuman vastine oli kyseessä: läsnä nuoriso-ohjaajia, hallintonuorisotyöläisiä, etsiviä, järjestötyöläisiä, kirkon nuorisotyöntekijöitä, nuorisotyön opettajia, työpajalaisia… Istuin valmisteluryhmässä, joten minulla on sisäpiiritietoa siitä, että 170 osallistujaa oli enemmän kuin uskallettiin odottaa.

Hieno tapahtuma oli muutoinkin. Haasteet ovat aina isot, kun koolla on suuri porukka. Luulen, että homman pilkkominen osin pieniksi työpajoiksi oli järkevä ja oikeastaan ainoa lähestymistapa.

Minulla oli Tornion osallisuusguru Mikun ja saamelaiskäräjien Kaisan sekä Minnan kanssa oma työpaja, joten en tiedä mitä muualla tapahtui. Muutamia kommentteja olen kuullut ja palaute oli hyvä: on mukavaa tehdä, ei vaan kuunnella ja keskustella.

Oli siistiä, ihan yhtä siistiä, kun oli Espoossa maaliskuun lopussa etsivien verkostopäivien workshopissa, jota vedin yhdessä tutkija Päivin ja etsivä Ronjan kanssa   http://selvakeli.blogspot.fi/2015/03/kilometri-on-konkreettinen.html .   

Pitäisi tehdä tästä tapa, mukavaa olla mahdollistajana näissäkin.

Nyt käytiin läpi Pohjosen Vinkkelin kokemuksia ja pelattiin osallisuusmankeliin kirjoitettu nuorisotyöntekijälarppi. Hienoa. Alan uskomaan tosissaan meidän yhteistyöakseliin ja siihen, että sillä on oikeasti sanottavaa muuallekin. Ja nyt jänskättää mitä sanoo Allianssi meidän yhteiseen esityksemme nostaa alueiden asia Allianssiristeilyn ohjelmaan…

Elettiin nuorisotyöviikkoa ja #hupparikansan puolesta kampanjaa. Siinä merkeissä Allianssi oli myöntänyt 22 Nuori toimija –tunnustusta eri puolille maata. Kuulin jo etukäteen, että Kemin Kesäpaku saa, onnittelut Kemiin…!!! Onnittelut myös muualle, kovia nimiä, kovia hankkeita, kovia toimia nuorten puolesta kaikki tyynni…

Tältä pohjalta veti sitten hiljaiseksi. Minulle tuli nimittäin loppu yllätyksenä. Allianssin Manne kertoi minulle noin 1 minuutti 25 sekuntia ennen luovutusta, että minut kutsutaan stagelle. Ihan pyytämättä ja yllättäen. Hienoa toki. Erittäin hyvä ystäväni Mortti on ilmaissut asian: Eikö olekin hienoa, että muistetaan nyt eikä 2 metrin kuopan äärellä.

Onhan se. Perusteluista tunnistin toki itseni. Siistiä oli se, että kutsutaan nuoreksi edes jossain yhteydessä. Parasta oli kumminkin se mitä kirjoitettiin Inarin nuorisotyöstä: pienen kunnan laaja-alainen ja monipuolinen nuorisotyö, jolla on hyvät verkostot paitsi omassa kunnassa, myös maakunnallisesti, valtakunnallisesti ja Barents ulottuvuudessa myös kansainvälisesti.

Mie tykkäsin. Tässä on myös näiden tunnustusten rajakysymys. Nuorisotyö on kestävyys- ja joukkuelaji. Siinä kukaan ei ikinä voi saavuttaa yksin mitään. Kvartaaliperusteisia pikavoittoja ei tunneta, vaaditaan sitkeyttä, pitkää pinnaa, hyvä työyhteisö ja erinomaiset verkostot joka suuntaan. Yksilön palkitsemisessa aina osa tunnustuksesta kuuluu myös muille. Näin ajattelen.

Mitalikahvit tarjoan omalle työyhteisölle, kun kaikki ovat läsnä ja keritään.

Skoeoe

ps 1.

Olisi ollut hienoa, jos eräs tietty henkilö olisi voinut olla läsnä. Lapin pitkäaikainen valtionhallinnon nuorisotyöntekijä Seija oli Barents –seminaarissa Helsingissä. Ihan normaalia paitsi ei kumminkaan. Kyse oli hänen viimeisestä työtehtävästään. Eläkepäivät odottavat. Hieno ura on takana, runsaat 40 –vuotta nuorisotyötä kunnassa, läänissä/maakunnassa ja ministeriössä.

Nostan Radio Inari lippiksen korkealle, respect…

ps 2.

Kläpin yhteydessä vietettiin Peräpohjolan Opiston nuorisotyökoulutuksen 40 vuotisjuhlaa. Aivan mahtavat bileet. Ei pönötystä. Hieno historiallinen kavalkadi, jonka tarjoilivat nuvatutkinnon opiskelijat. Loistotyötä  Ninnulta, Heliltä, Arskalta… ketä siellä opettaakaan. Ja opiston pitkäaikainen opettaja Jakke stagella…. Mahtavaa, tuli tippa linssiin, kun kaikkea tätä seurasi. Iso kiitos