Kuuluisa Riutulan petäjä on maakellarin ohella niitä harvoja asioita, joita vanhasta Riutulasta on jäänyt jäljelle. Sen mikä saksalaisilta jäi polttamatta purki NNKY-liitto 1960 -luvun lopulla, kun lastenkodin uusi päärakennus valmistui. Kovin pitkään uusi ratkaisu ei toiminut. Lastenkodin tarve tuli tiensä päähän 1978, jonka jälkeen NNKY -liitto vuokrasi tilat Saamelaisalueen Koulutuskeskukselle sekä vuokra-asunnoiksi.
Suomessa ryhdyttiin vuoden 1975 ETYK -kokouksen inspiroimana etsimään paikkoja, jotka palvelisivat paitsi valtakunnallisesti, niin myös edistäisivät Euroopan nuorten liikkuvuutta. Näitä paikkoja kutsutaan nykyisessä nuorisolaissa valtakunnallisiksi nuorisokeskuksiksi, joista ensimmäiset käynnistivät toimintansa jo 1980 -luvulla. Samaisen vuosikymmenen alussa silloinen Lapin lääninhallituksen nuorisolautakunta etsi tarmokkaasti sopivaa kohdetta Suomen saamelaisalueelta.
Joskus 1982 tai -83 ajeltiin niissä merkeissä pikku porukoissa ympäri Pohjois-Inaria: Partakon ja Riutulan koulut, Menesjärven koulun asuntola... Muistan kun käytiin Partakossa. Koulun seinään nojasi koko oppilaskunnan suksikanta, hellyttävä näky: kahdet lyhyet ja yhdet hiukan pitemmät. Loppu häämötti, suksipareista kahdet oli opettajan lapsien, henkilökuntaa löytyi tuplamäärä oppilaisiin nähden.
Eipä tullut Partakosta nuorisokeskusta, matkailuyritys kumminkin. Sillä reissulla oikeastaan ainoa mikä nousi esiin vakavasti oli Riutulan entinen lastenkoti. Siitä havainnosta alkoi pitkä prosessi, joka työllisti monia, minut myöhemmin päätoimiseksi projektisihteeriksi.
Taisi olla 1987, kun NNKY -liitto käytännössä lahjoitti Riutulan tontteineen yhden markan kauppahinnasta Inarin kunnalle. Koruton, mutta juhlava toimitus tapahtui Lapin Tuvassa ja taisin olla kaupanvahvistajan kutsuma toinen todistaja. Tuolloin oli jo selvää, että kohdetta haetaan opetusministeriön keskussuunnitelmaan ja siltä pohjalta lahjoitus onnistui samoin kuin NNKY:lle aikanaan myönnettyjen investointiavustusten siirto uusia tarkoitusperiä varten.
Melkoista touhua ne vuodet ennen keskustoiminnan käynnistymistä kesäkuussa 1994. Siinä oppi yhtä sun toista: suomalaisen julkisen nuorisotyön koko koneiston toiminnan, lobbaamisen, verkostojen luomisen, tutustui runsain määrin poliitikkoihin, virkamiehiin, rakennussuunnittelijoihin, hyvään ruokaan, matkustamiseen. Lopulta siinä oppi myös omat rajansa: käytiin äärellä enkä tämän päivän tiedon perusteella takuulla alkaisi uudestaan.
Nuorisokeskuksen ykkösvaihe maksoi jotain 12 mmk ja ratkaisevaa oli Lapin Työvoimapiirin kautta saatu työllistämisraha. Sille kynnyskysymykseksi tuntui olevan keskuksen nimi. Samaan aikaan kun puhuttiin Riutulan lastenkodista, ylläpidettiin lähistöllä vanhainkotia Toivoniemessä. Työvoimapiirin silloista legendaarista päällikköä asetelma ei miellyttänyt: "Saatte rahat kunhan vaihdatte nimen..." Alkuvuosina keskus tunnettiinkin sitten Nuoriso- (tai erä-)keskus Inarina.
Rakentamista haastavampaa oli toiminnan organisoiminen. Nuorisokeskuksissa oli jo tuolloin käytössä lukuisia eri vaihtoehtoja; kunta, säätiö, osakeyhtiö... Riutulan osalta päädyttiin omanlaiseen ratkaisuun: Metsähallituksen Ylä-Lapin Luonnonhoitoalue vuokrasi keskuksen kunnalta keskustoimintaa varten. Opetusministeriö hyväksyi järjestelyn osin varmaan siitäkin syystä, että koko järjestelmässä haluttiin kokeilla erilaisten organisaatiomallien toimivuutta.
Järjestelyssä oli runsaasti mahdollisuuksia erityisesti siksi, että Metsähallituksella on ja oli paljon kokemusta ja osaamista luonnon virkistyskäyttöön liittyvässä rakentamisessa. Sillä oli lisäksi hallussaan autiotupia ja mökkejä ja se vastasi seudun kalastus- ja metsästyslupa-asioista. Kun nuorisokeskuksen kaikessa toiminnassa luonto on keskeinen osa kokonaisuutta, oli lähtökohta oivallinen.
Kaikkien maan nuorisokeskusten alkutaipaleisiin liittyy runsaasti haasteita ja hankaluuksia. Toiminnan vakiintuminen vie aikansa ja toiminnan aloittajien tie on raskas. Saattaa olla, että Metsähallituksen kärsivällisyys loppui. Voi olla, että järjestelyn päättymiseen vaikuttivat myös Metsähallituksen ja sen Villin Pohjolan alituiset organisaatiomuutokset. Oli vähän sellainen olo että Metsähallitus toimi liian leveällä rintamalla eikä senkään takia koskaan kyennyt keskittymään nuorisokeskuksen toimintaan riittävästi.
Käyttövuorokaudet nousivat alussa mukavasti, mutta vuosina 2002-03 niissä tapahtui ratkaiseva takapakki ja järjestely purettiin, kunta perusti osakeyhtiön ja Nuorisokeskus Vasatokan aika alkoi tammikuussa 2004.
Monet ovat matkan varrella epäilleet onko tällainen mahdollista. Eikä ihme, haasteet ovat edelleen kovat eikä mikään ole itsestäänselvää: pärjääminen vaatii kovaa duunia.
Vasatokan sijainti on sekä etu että haitta. Toimintaa vaikeuttaa kahden m:n syndrooma: matkustaminen ja maksaminen. Sinällään alkaa toki olla tiedossa se, että ilmaisia lounaita ei ole, joku maksaa lopulta aina kaiken. Siltikin kun matkustaminen on arvokasta, tuntuvat kohtuullisetkin hinnat suurilta.
Vasatokka on kunnan nuorisotyölle merkittävä yhteistyökumppani. Monenlaista on tehty ja kun keskuksen rooli on ensisijassa kansallinen, kansainvälinen ja maakunnallinen, on yhteiset jutut pääosin rakenneltu siltä pohjalta kuitenkin niin, että paikallisille nuorille ja nuorisotyöläisille on oma sijansa hankkeissa.
Viikonlopun 24.-26.1.2014 Rajarockin 25 -vuotisjuhlakonsertin ja Lapin nuorisofoorumin yhdistelmä onkin eräänlainen tuon yhteistyön historian pienoismalli: mukaan niin paljon nuoria, yhteistyökumppaneita ja muuten vaan toiminnalle tärkeitä ihmisiä ja tahoja kuin taloon mahtuu.
Samaan pakettiin ajoittuvat juhlivan Vasatokan synttärit sekä uuden monitoimisalin avajaiset.
Kutsu on kuultu, jo nyt on tiedossa, että runsaat 100 henkeä kansoittaa keskuksen noina päivinä.
Siistiä.....
Toivottavasti myös paikalliset liikkuvat lauantain konsertissa. Tuleepa tutuksi uusi keskuksen liikuntasali.
Ai niin. Voihan se olla, että uusi monitoimisali syntyi niin sanotusti viime hetkellä. Tilan tarve sinällään on ollut ilmeinen jo pitkään. Onneksi siihen löytyi rahoitus, tänä vuonna olisi voinut olla haastavampaa
Miettii
skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti