Kansalaisten Eurooppa: Inari

Kevätlomalle laskeutuminen alkoi mukavasti, joskaan ei kovin pehmeästi. Viimeisellä työperjantailla oli kahdet kasvot. Hieno puoli ensin: olin koko päivän Inarin kirkonkylän nuorisotila Vintissä. Ennen lasten saapumista byrokraattitehot olivat kohtuullisen korkealla, listalla oli tolkusti tekemistä, kiireluettelon kärjessä täydennysten lähettäminen opetus- ja kuttuuriministeriöön liittyen etsivän työn rahoitushakemukseen. Toinen hieno puoli: ihmisten tapaaminen, käynnistyvästä kevätlomasta huolimatta Vintissä riitti ihan mukavasti kävijöitä. Nuorimmat kävelivät sisään jo puolisen tuntia ennen ovien virallista aukeamista ja lähes iltaysiin saakka porukoita riitti. Mukavaa.

Se huono puoli: aivan ylipitkä päivä loman alkajaisiksi, aika tyypillistä, mutta silti. Pimennettyäni Vintin ajelin Ivaloon ja siellä Nuoriso- ja urheilutalolle katselemaan hetken yösählyturnausta. Siihen hommaan riittää osallistujia, hienoa... Kotoa lähdöstä oli vierähtänyt semmoiset 14.5 tuntia, kun lopulta pääsin loman viettoon.

Kehittyvä Inari

Taas kerran tuli pohdiskeltua. Tuntuu usein unohtuvan se, että Inarin kirkonkylä on kokoluokassaan yksi nopemmin kehittynyt, ellei peräti se nopeiten kehittynein kylä Lapissa, jos pohditaan aikaa 2010 luvulla. Ajelin joskus 2010 kesällä hillareisulta Paadarjärven pohjoispuolelta koti-Ivaloon, kun kiinnitin huomiota nelostien kupeella olevaan monttuun, rakennustyömaahan sekä ilmeiseen putkiuraan, jota kaivettiin Juutuanjoen pohjoispuolella. Sitten muistin: kaukolämpölaitos.

Piti tehdä linjapoikkeama Kittiläntielle sekä Saarikoskentielle. Rapiat kolme kilometriä rakennustyömata: Saamelaiskulttuurikeskus Sajos, Koulukeskus kaikilla oheismausteilla, kalanviljelylaitos, Hotelli Kultahovi, Saamelaisalueen Koulutuskekuksessa jotain ja lopulta piti pyörähtää Juutuanvaaran hiihtokeskuksessa, jossa piti alkaman urheilukentän pohjustustyöt. Olihan se tiedossa, mutta silti hämmästytti...

Tätä taustaa vasten on aika kummallista se, että yhäkin kuulee ajoittaista kritiikkiä siitä, että kaikki kunnan kehittämistoimet kohdistuvat Saariselälle. En oikein tiedä mitä ikikritisoijat ovat oikein vailla, Inarin kirkonkylä on juuri kokoisensa kylä ja kokoonsa nähden sitä on kyllä kehitetty, ei tietenkään pelkästään kunta, mutta onko sillä väliä: liike on keskeistä.

Nopealla tahdilla on toki varjopuolensa. Inariin on kaavoitettu tontteja ja rakennettu vuokra-asuntoja. Edullisten vuokrattavien ensiasuntojen kysyntä on kumminkin tarjontaan nähden kova ja tässä ehkä se keskeisin haaste. Juuri opintonsa päättäneelle nuorelle paluumuuttajalle oma kaavatontti on harvoin heti se ykkösvaihtoehto.

Yhteensovitettavaa

Sajoksen jälkeen on selvää, että Inari on Suomen saamelaiskulttuurin, hallinnon sekä viestinnän ja koulutuksen kiistaton keskus. Sajoksen ohella Inariin on rantautunut jo aiemmin pysyvästi Yleisradion Saamelaistoimitus, Saamelaisalueen Koulutuskeskus, Saamelaiskäräjät, Saamelaismuseo-luontokeskuksen yhdistelmä Siida ja tosi paljon muutakin.

Jos ajatellaan Inarin kunnan sekä kylän tulevaisuutta ja nuorten paluumuuton mahdollisuuksia, tulee kestävinä ulottuvuuksina nopeasti mieleen neljä osin toisiinsa nivoutuvaa tekijää: saamelaisuus, matkailu, rajakauppa sekä luonto. Viimeisessä kyse on osin luontaiselinkeinoista ja osin erilaisesta virkistyskäytöstä.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on joka osaltaan hyvin haastavaa. Haaste on myös erilaisessa yhteensovittamisessa. Jo jonkin aikaa on käyty kiivastakin keskustelua siitä kenellä on mitäkin oikeuksia suhteessa vaikkapa maan omistukseen ja sitä koskevaan suunnitteluun, suhteessa ILO -sopimuksen 169. artiklan vahvistamiseen sekä siihen kuka kuluu alkuperäiskansa saamelaisiin ja kuka ei. Kättä on väännetty siitäkin kuka tuli ensin ja kuka missäkin vaiheessa historian saatossa. Tässä suhteessa Suomen saamelaisten toinen vähemmistö, inarinsaamelaiset taitavat olla vahvoilla.

Isoja kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Ei myöskään siihen kysymykseen minkälainen kunta tulevaisuudessa parhaiten turvaisi elämisen edellytykset ja saamelaisten asioiden toteutumisen pohjoisimmassa Lapissa, tästäkin keskustellaan nyt värikkäin sanakääntein, tottakai kun kuntauudistus on valtakunnallisesti pinnalla.

Alueen tulevaisuuden kannalta olisi kumminkin enemmän kuin suotavaa, että eri osapuolet löytäisivät toisensa ja kaikkien ääni tulisi aidossa monikulttuurisessa ympäristössä kuulluksi. Koko ajan hillittömällä tahdilla keskittyvässä maassa ei reunaseuduilla oikein ole varaa isoon eriseuraisuuteen. Pohjois-Lapilla on kuitenkin mahdollisuuksia, huomattavasti hankalampaa on Tornijokilaaksolla  sekä Itä-Lapilla: maakunnallisessa mediassa kerrottiin tällä viikolla siitä, että työikäinen väestö vähenee siellä lähivuosina edelleen dramaattisesti.

Positiivinen pulma

Asukasluku myös Inarin kunnassa on laskenut. Vaikka tahti on hiipunut, on suunta edelleen sama, väki muuttaa pois ja vähenee. Myös syntyvyys on laskussa ja näkyy oppilasennusteissa kaikkialla muualla paitsi Inarin koululla. Eikä ihme: sopiikin odottaa, että kaikki panostukset kehittävät Inaria myös väestöllisessä mielessä.

Inarin kouluremontin oheistuotteena nuorisotyön toimintaedellytykset paranivat nuorisotila Vintin myötä merkittävästi. On ollut todella kiintoissa lopultakin päästä luomaan uutta perinnettä. Osallistujamäärät ensimmäisen kahden vuoden jälkeen ovat olleet kohtuulliset. Jos lähtökohtana on se, että koulussa on hiukan yli 100 oppilasta, joista puolet kuljetusoppilaita ja Vintillä käy kolmosista ylöspäin 15 - 30 nuorta/aukiolokerta, on tarve ilmeinen. Vielä ei edes tiedä mihin mennään, nyt kasvatetaan uutta sukupolvea suhteellisen uuden palvelun käyttäjiksi.

Vintti on keskellä kasvatuksen keskittymää, tai oikeastaan kun se on kolmoskerroksessa. se on kaiken muun yläpuolella. Pari kerrosta alempana entistä asuntolaa, nykyistä Inarin monitoimitaloa, sijaitsee pari päiväkotia. Kerrosta alempana toimii kansalaisopisto ja eniten kasvatuksen tiloja on tietysti koululla.

Asetelma on nuorisotyön näkökulmasta kiintoisa. Hieno jatkumo. Vintissä on toiminut muun ohella jo lähes koko kaksi vuotta MLL:n Inarin osasto. Nyt on käynnistetty myös keskustelut siitä voisiko Vintti palvella joinain aikoina myös päivähoitoa. Lähinnä kyse on niistä ajoista, jolloin tilalta löytyy ns. käyttövapaata aikaa.

Taustalla on positiivinen ongelma. Vaikka tilamassaa on sinällään runsaasti, on niin että syntyvyyden noustua aletaan päätyä ainakin hetkellisesti tilapulaan. Erikoista, yleensä pohjoisessa menee näinä aikoina toisinpäin: tyhjenevät tilat huutavat käyttäjiä... Sellainen on helpommin myös ennakoitavissa, positiivinen yläkierre syntyy, jos on syntyäkseen ja enpä tiedä kuka sellaisen onnistuu kohdilleen ennustamaan.

Parempi kumminkin näin kuin toisinpäin. Myönteisten asioiden aiheuttamat pulmat on ihan toisella tavalla ratkaistavissa...

Miettii

Skoeoe