No nyt on menossa vuosiloman viikoksi katkaiseva heinäkuinen työjakso: henkilöstöhommia ja syksyn suunnittelua, siinä viikko vierähtää iloisesti. Syksystä tulee kiivas, joutuu valitsemaan.
Radio Inarin nuorten asioita käsittelevä makasiiniohjelma Selvä Keli täytti helmikuussa kokonaiset neljä vuotta. Se on tällaiselle formaatille suhteellisen pitkä aika. Ohjelmaa on tehty toukokuun 2012 loppuun asti koulujen lukuvuoden aikana miltei poikkeuksetta jokaikisenä torstaina klo 19-20.
Show ja tämä blogi syntyi aikanaan silloisen Inarin seurakunnan nuoriso-ohjaaja Mortti Marjamäen aloitteesta. Muutama viikko vierähti joopaillessa ja ajatusta makustellessa, kunnes Mortti haki minut kunnantalon uumenista, pakkovei Saariselän Kappelin sakastiin ja aloitti tulokselliseksi osoittautuneen ideapalaverin.
On the air on heitetty noin 150 miltei puhtaasti suorana tehtyä lähetystä. Ohjelmaan on haastateltu lähes 350 eri henkilöä: nuoria, nuorisotyöntekijöitä, opettajia, kansamme edustajia, kunnallis- ja saamelaispoliitikkoja, bändejä, järjestöihmisiä, yksi ministeri ja niin edelleen. Studion suorassa tunnelmassa on ehtinyt käväistä viitisenkymmentä eri persoonaa. Biisilistalla on ollut monenmoista, hyvälle lappilaiselle nuorisomusiikille on löytynyt tilaa miltei joka lähetyksessä.
Teemat ovat liikkuneet siellä täällä, mutta kumminkin tiukasti nuoriin liittyvissä asioissa. Inari on muuttotappioinen kunta, josta nuoret lähtevät joukolla muualle opintojen perässä. Niinpä lähtemisen teema on ollut aika kantavana. Alunperin tarkoitus oli viestiä myönteisestä nuoruudesta ja linja on pitänyt varsin hyvin. Kauhajoen ampumatapauksen jälkeen oli pakko kurkistaa enemmän sitä tummempaa puolta nuoruudesta, sille ei voinut mitään.
Ohjelmaa on tehty siten, että pääosin meitä on ollut studiossa kaksi: keväällä 2008 kanssani oli Mortti ja syyskuusta 2008 alkaen Mortin seuraajaksi Inarin seurakuntaan valittu Soikkosen Mari. Ohjelman nimi viittaa myös Inarin moniyhteisölliseen Selvä Peli -työhön, toimintaan inarilaisten nuorten hyvinvoinnin puolesta. Radioshow on ollut yksi seurakunnan ja kunnan nuorisotöiden yhteispanostus tälle työlle. Muutaman kerran mikrofoneja ovat käytelleet juontomielessä myös vierailevat tähdet valovoimaisimpana Keminmaan nuorisotyön tehoduo Sanna ja Anu, jotka istutettiin Radiomanin ääreen Lapin nuorisotyöntekijöiden kokoontumisajon yhteydessä syksyllä 2010. Mainittava on myös ivalolainen Tampereella, Pauli, joka jäädytti käpyä parin vuoden ajan.
Mitä jäi käteen ja entä sitten...???
Ohjelman teko on ollut mukava, muuta työtä täydentävä ja piristävä, joskin varsin sitova lisä työhommiin. Jokaikinen haastattelu tai ohjelman teko on ollut myös oma oppimiskokemuksensa. Vaikka asia olisi ollut tuttu, on jutunteko pakottanut selvittelemään asioita myös muista kuin jo tunnetuista näkökulmista.
Ihmiset, joita ohjelmaan on haastateltu, ovat poikkeuksetta olleet täysillä mukana, kiitos siitä jokaiselle erikseen ja kaikille yhdessä. Kuuntelijoitakin lie ollut, kiitokset tähänastisesta.
Haluttaisi jatkaa, mutta ehkä on aika pistää homma ns. telakalle ennaltamääräämättömäksi ajaksi. Miksi näin? Yksi syy on se, että Mari on siirtynyt aktiivinuorisotyöläisen hommista muihin elämälle tärkeisiin kasvatusprojekteihin. Lämpimät onnittelut iloisen perhetapahtuman johdosta... Ehkä jonain päivänä taas nuorisotyöhön ja studioon, mutta first things first...
Toinen peruste liittyy ohjelman pitkähköön historiaan. Sinällään on niin, että nuoriin liittyvät asiat ja nuoret eivät lopu ikinä. Asioiden esilläpitämisen tarvekaan ei katoa mihinkään, päinvastoin. Näkökulmiakin löytyy eivätkä ideat itsessään ole loppuneet, mutta ohjelman rakenne kaipaisi uudistamista. Tietty sapluuna toimii aikansa, mutta lopulta se jähmettää liikkeen paikoilleen. Aika on kuitenkin ollut jo pitkään tiukilla eikä sitä ole riittänyt kehittämiseen, vaikka itse show on pyörinyt tauotta muutamia force majoure peruutuksia lukuunottamatta. Se on ollut oikeastaan hämmästyttävää, mutta vuorovedolla on hoideltu loma-ajat, virkamatkat ja muut poikkeustilanteet.
Näiltä pohjin näyttää siltä, että etsivä Ronja sekä NuVan entinen ja Osku ry:n nykyinen pj Jenni olivat näillä tietämin ohjelman viimeiset haastatellut persoonat. Ainakin toistaiseksi on näin ja asiaan palataan aikaisintaan keväällä 2013, mahdollisesti vasta ensi vuoden syksyllä.
Vauhti kiihtyy...
Kolmas peruste liittyy kalenteriin. Heinäkuussa Kunnantalo on kiinni ja sen syövereissä on petollisen rauhallista työskennellä. Osasto on lähes tyhjä, Inari viikkojen kimpussa ahertava kulttuurisihteeri tekee lyhyitä pyrähdyksiä naapuritoimistoon ja juoksee sitten heti uusien tapahtumien kimppuun.
Katselin toimiston rauhassa tulevan syksyn tapahtumakalenteria. Aikamoista, ohikiitävä epätoivon hetki sai kysymään, etteikö tämä lopu ikinä. Ilmassa on lisäksi kaikenlaista epävarmuustekijää. Varmaa on toisalta se, että matkustella saa. Siitä pitää huolen yksistään jo se, että Flow 4 YU -hankkeen ohella käynnistyy myös Enpi Kolararctic rahoituksen turvun Connecting Young Barents -hanke välittömästi elokuussa Altassa pidettävän Aronnes Rocken -tapahtuman yhteydessä. Huhu kertoo, että kolmaskin kv-hanke häämöttää ja kumminkin pitäisi tehdä myös Inarissa. Matkustelukolmion kärjet syksyllä ovat jokatapauksessa Alta - Murmansk - Helsinki. Muutenkin syksyyn kasaantuu perinteisesti ihan älyttömällä tavalla ihan liikaa ihan kaikkea. Rovaniemen matkojen määrää ei viitsi edes ajatella...
Ei tämä sitten vissiin helpota ennenkuin eläkkeellä, joten on pakko karsia. Aikataulumielessä ei harmita jättää ohjelmaa tauolle, vaikka se on ollut monella tavoin myös henkireikä kuten myös kirjoittaminen.
Blogin kirjoittelusta en luovu, sitä jatkan tavoitteena se, että blogi päivittyisi pari kertaa kuussa myös jatkossa. Pestini Nuorisotyölehden toimitusneuvostossa kestää ainakin tämän vuoden loppuun ja se tarkoittaa kirjoittamista myös tuohon valtakunnalliseen ammattijulkaisuun
Näillä mennään. Vielä on on onneksi kesää (???) ja kesälomaakin jäljelllä. Elokuussa rynnistetään sitten taas...
Sitä odotellessa
Sköö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti