hän sai ammatiksi rakkauden, mutta ei tee sitä työksi,
minkälaisen kohtalon, sai hyvä mies ja hyvä nainen,
ihminen, joka on....
rakkauden ammattilainen..."
Juankosken suuri poika, suomalaisen rocklyriikan ykkösnimi, kansantaitelija Juhani Leskinen tiesi tämänkin. En tiedä tietävätkö kaikki, mutta Juice teki tämän koskettavan biisin meistä, nuorisotyöntekijöistä. Olen hyräillyt biisiä tässä pari päivää, kun osallistuin kahden väliinjätetyn kierroksen jälkeen Rakkauden ammattilaisten joka toinen vuosi järjestettävään kokoontumisajoon, Allianssi -risteilylle. Nuorisotyöläinen tavoittaa takuuvarmasti biisin tunnelman viettäessään laatuaikaa vuorokauden ajan seuranaan hyvän matkaa toistatuhatta kolleegaa. Ja se, joka ei tavoita tuota tunnelmaa, on väärässä porukassa...
En edes muista milloin tultiin siihen, että ammatillisen osallistumisen saattoi rakentaa pelkkien Rovaniemen reissujen varaan. Pysyminen ajantasalla, nopea tieto uusista virtauksista sekä oman työn tunnetuksitekeminen ovat jo pitkään vaatineet valtakunnallista osallistumista ja näkymistä. Verkostoituminen ei ole pelkkä klisee, se on välttämättömyys.
Ajoittaisina heikkouden hetkinä tuntuu siltä, että nuorten hyvinvointia rakennetaan nuorisotyöntekijöiden huonovointisuudella. Peli on koventunut, kierrokset nousseet ja haasteet kasvaneet. Tästä näkökulmasta on hyvin ymmärretävää, että myös rakkauden ammatilainen kaipaa joskus vertaistukea ja ajatusten vaihtoa.
Laiva on tuolle varsin vaativa ympäristö, jengi hajaantuu ja sokkelikkoa riittää. Vuorokausi on kuitenkin oikein käytettynä riittävä aika tavata kymmenittäin ihmisiä monenlaisista organisaatoista. Heitä oli nytkin niin paljon, ettei tässä kannata luetella. No kumminkin niin, että jostain syystä Helsingin nuorisoasiainkeskuksen porukoita ei tule isommin tavattua. Nyt tuli ja menköön erityiskiitokset mukavasta tuokiosta. Ja vielä kerran: minä en ole valelappilainen, minä olen inarilainen nuorisotyöntekijä ja erittäin ylpeä sitä. Niin kerta, meillä ei näillä jutuilla pelleillä :D
Ja tietenkin: lappilaisten nuorisotyöntekijöiden sielunmaisemat kohtaavat kerta toisensa jälkeen, yhteisöllisyys ei ole pettänyt kertaakaan. Ei tälläkään...
Allianssin haasteet
Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi on iso nuorisotyön toimija. Se saa runsaasti tukea toimintaansa opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja nauttii ministeriön arvostusta ja luottamusta. Allianssi tekee paljon ja nuorisotyöntekijöiden on kiittäminen järjestöä risteilystä sekä valtakunnallista nuorisotyöntekijäpäivistä. Allianssi yhdistää suomalaista nuorisojärjestökenttää ja tavoittelee keskeisen nuorisotyön kehittäjän roolia.
Kuntapuolen nuorisotyöläisen näkökulmasta Allianssi on lähinnä nämä kokoontumisajot ja Nuorisotyö-lehti. Muutoin järjestön kuva ainakin pohjoisessa on jotenkin hahmoton, jää epämääräiseksi ja etäiseksi. Asialle on varmaankin omat historialliset syynsä, en tunne taustoja.
Mutta: vaikka olen Nuorisotyölehden kautta Allianssin luottamushenkilö, niin tervehdin ilolla niitä kriittisiä kysymyksiä, jotka liittyvät järjestön kuntasuhteeseen. Se on ratkaistava jotenkin. Näin on, mikäli Allianssi haluaa olla keskeinen nuorisotyön kehittäjä Suomessa. Yrittää toki voi, mutta oma vahva käsitykseni on, että ilman kuntakentän mukanaoloa yritys jää yrityksen tasolle.
Havaintoja
Mitä muuta risteilyllä? Ohjelmaa on paljon ja valintoja tehdään. Aki Riihilahti on loistava puhuja ja työhyvinvointiin liittynyt teema ajankohtainen ja hyvin valittu. Kuntauudistus puhuttaa ja jakaa tietenkin mielipiteitä. Nuorisotyölehden seminaarissa käytiin asiasta kiintoisaa debattia.
Olin valmistautunut pitämään oma-aloitteisen puheenvuoron, jossa ymmärrän hirveästi sitä osaa maata, joka varmuuden vuoksi vastustaa kaikkea mahdollista muutosta. Tätä ajatteluahan on Lapissa aika runsaasti ja kyllähän se tosi on, että jäljet pelottavat. Keskittyminen näivettää ja palvelut sekä kansalaisia koskeva päätöksenteko saattaa karata tosi kauas. Kokemukset eivät rohkaise.
Luovuin kumminkin aikeestani. En viitsinyt. Panelistien joukossa esiintynyt Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston sekä Suomen Saamelaisnuorten edustajisto hoiti osuutensa niin charmantisti, että vaiensin sen sisäisen kaiken kieltävän v-mäisen ei -virkamiehen. Inka, Ida, Sarkkis ja Unna hoitelivat hommelin tyylillä ns. himaan ja minulta lähti henkisesti matto jalkojen alta. Hyvä niin, löytyy varmaan muita foorumeita ja jos ei löydy, niin aina voi mennä autiolle Inarinjärven rannalle huutelemaan.
Suuri on kaunista
Osallistuin myös nuorisotutkija Tomi Kiilakosken vetäämään nuorisotyötä kehittämässä -istuntoon. Allianssi ei ole omalla osaamis- tai mukavuusalueella myöskään silloin kun lähdetään isommin kehäkolmosen ulkopuolelle tai ainakin pois suurista kasvukeskuksista. Uusi muistutus tästä tuli taas. Kehittämispanelistit olivat akselilta Tuusula - Hämeenlinna - Kokkola - Oulu, selväpäisiä ja osaavia toimialansa edustajia ja kiintoisa keskustelu sinällään.
Taas kerran minua kumminkin ärsytti se, että se toinen nuorisotyön Suomi, se väkimäärältään ja työntekijäresursseiltaan pieni, muuttotappioinen Suomi puuttui. Se nuorisotyön Suomi, jossa kehittämisstrateginen suunnittelu on enimmäkseen arjen hallinnasta nousevaa kehittymistragedian välttelyä.
En viitsinyt kommentoida vaikka liki liippasi. Hienoja linjauksia kuunnellessa tulee aina jotenkin semmoinen alistuneen riittämättömyyden olo. Se on muuten yksi rakkauden ammattilaisen tyypillinen oireyhtymä: vaikka luulet tekeväsi kuinka paljon, niin tiedät, että se ei riitä mihinkään. Pelottava ulottuvuus, jos se jää päälle ja näissä seminaarivisioinneissa se herää kiusallisesti henkiin muistuttaen olemassaolostaan.
Pitää siis edelleen toisissa yhteyksissä uupumattomasti muistutella, että Suomella on monet kasvot. Ehkä jonain päivänä se pieni ja pippurinen saa äänensä panelistien joukkoon. Syytä olisi kyllä kutsun kuulua... Ai niin: miksi me muuten jäädään katveeseen näissä kehittämiskeskusteluissa. En tiedä, ehkä suurilla kunnilla on kovempi ääni ja keskusjärjestöt toimivat pääosin pääkaupunkiseudulla tai jotain muuta mystistä. Tämä alueyhtälö on myöskin asia, mikä Allianssin on parempi ratkaista jotenkin, jos se todella pyrkii oikeasti maan merkittävimmäksi nuorisovaikuttajaksi.
Senioreita ja junioreita
Allianssin kylkeen on syntynyt myös senioriklubi, jossa pitkään nuorisotyötä tehnet ja osin jo eläköityneet nuorisopersoonat pitävät yhtä. Aivan loistelias idea. Nuorisotyöläisyyteen liittyy tosi paljon ns. hiljaista tietoa, jonka kanavoimisessa klubi on hyvä väline,
Tapasin klubin puheenjohtaja Sinikan sekä jäsen Pilkkeen. Aivan mahdottoman mukavia kohtaamisia. Tulin tunnustaneeksi, että olen jo täyttänyt jäseneksi hakukaavakkeen, enää puuttuu vain etusormen klikkausliike.
Lähestytään väistämätöntä. Tästäkin sain uuden muistutuksen ihan mukavalla tavalla. Laivalla oli kaksi Inarin entistä nuorisovaltuutettua, Jenni Osku ry:n puheenjohtajana ja Sarkkis Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana. Oli herkistävä kokemus jutella. Niin, minnehän ne osallisuuden polut lopulta johtavat. Aika sydäntä riipaisevaa oli myös kuulla, että joskus on tullut tehtyä jotain oikein tai ainakin lähes. Nuorisotyöläisen sielunmaisemassa ne hetket ovat sellaista käyttövoimaa, että alta pois.
Niin. Kohta taitaa olla aika, jolloin jennit ja sarkkikset ottavat vallan ja pitää pistää se hiton hakemus liikkeelle. Hmmm, ehkä kuitenkin on vielä hyvä, että se lomake on semmoisella muistikulla, joka tätä päivitettäessä on kolmensadan kilometrin päässä.
Miettii
Skoeoe
yksi monista rakkauden ammattilaisista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti