Niin. Olen ajautunut Etelä-Ruotsiin. Edellisestä kerrasta onkin jo pitkä aika: kävin Eskilstunassa v. 2001 tai jotain kun mietittiin Lappiin nuorisotiedotusjuttuja.
Nuorten ja paikallisten päätöksentekijöiden vuoropuhelua edistämään ajateltu Flow 4YU-hanke toi tänne nyt. Kyseessä on aikuisten taustahenkilöiden kokoontumisajo, jonka tarkoitus oli arvioida syyskuussa 2011 käynnistyneen hankkeen jo tehtyä työtä sekä suunnitella jatkoja. Hankkeeseen osallistuu seminaarin isäntäkaupugin ohella kolme kuntaa Italiasta, yksi Kroatiasta ja Suomesta Jyväskylä, Rovaniemi sekä Inari.
Olipa ennakko-odotuksia oleellisesti kiehtovampi kokemus, johon sekä on the air Selvä Keli versio radion puolella että blogi palaa tarkemmin myöhemmin. Tiivistetysti voi sanoa: mukava ja ainakin Inarin osalta hankkeeseen liittyvien juttujen suhteen keskusteleva ja asioita eteenpäinvievä matka. Aika isot ovat ne kuuluisat kulttuurierot: Italiasta taitaa puuttua tyystin ajatus siitä, että nuoret ja johtavat poliitikot sekä virkamiehet mahtuisivat samaan tilaa. Ryhmätyössämme nuori italialainen Paola nosti hetkeäkään epäröimättä asiaksi, johon pitäisi voida vaikuttaa edes hitusen, yhdenvertaisuuden. Ei kuulemma politiikkoja kiinnosta nuorten ääni vähääkään. Aika huima on työmaa saapasmaassa. Ihan mukavalta tuntui havahtua siihen, että Suomessa asiat ovat kumminkin, jos eivät nyt vallan erinomaisesti, niin aika hyvällä tolalla kumminkin.
Arbetsliv till 75 år och andra planer...
Tuli luettua Ruotsinmaan lehtiä ja aikalailla samoja teemoja kun kotiSuomessa oli esillä. Tiistain 7.2.2012 Dagens Nyheter reväytti etusivullaan Ruotsin Urpilaisen vastikkeen Eric Reinfeldtin suulla, että eläkeikä pitäisi nostaa 75 vuoteen. Ihan yllättäen esitys nosti tuoreeltaan tiukat vastakommentit seuraavan päivän lehdissä. Jo samaisessa DN:ssä kommentaattori kysyy miten sairaanhoitajien voi olettaa jaksavan edes 65 vuoteen kun samaan aikaan poliittiset johtajat viitoittavat tietä ja vetäytyvät hyväkuntoisina viisikymppisinä runsaskruunuiselle eläkkeelle. Hyvä kysymys...
Keskustelu eläkeiän nostosta on oudon epäjohdonmukaista muutoinkin. Mjölbyn kaupungin johtavien poliitikkojen ja virkamiesten suusta kuultiin, että nuorten työttömyys on kaupungin merkittävin akuutti ongelma. Miten nämä kaksi toisiinsa vaikuttavaa asiaa nivotaan yhteen, en tiedä. Inarin pulmat ovat tässäkin mielessä muuten lieviä: Mjölbyn 20 % on kova nuorten työttömyyslukema ja kun asiaa ryydittää vielä maahanmuuttajanuorten erityisen vaikea tilanne, on yhtälö hankalasti ratkaistavissa.
Reinfeldtin visioita käsitellyt DN kertoi muistakin nuoria koskevista asioista. Solletunan kaupunki Tukholman kupeessa on luomassa kunnallista palkkausjärjestelmää, jolla helpotetaan nuorten vaikeaa työllisyystilannetta, Nuorisopalkasta on puhuttu Suomessakin ja Solletunan ratkaisu on luoda järjestelmä, jossa nuorille maksetaan 75% minimipalkasta. Mutta: kaikille pyritään löytämään oikeaa työtä sekä kunnollinen perehdytys ja työnjohto.Niin.... En tiedä, jos nuo laatukriteerit täyttyvät ja muuta ei ole tehtävissä, voi ratkaisu olla hyväkin. Rinnakkaisen palkkajärjestelmän luominen ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteistä. Vaara luoda vääristyneitä ja pysyväksi käytännöksi muuttuvia työmarkkinoita on tosi lähellä...
Kuoliaaksisäästöjen ennusmerkit
Mjölbyn ohjelma oli tiukka, mutta hotellilla aikaa jäi myös kotimaan asioiden seuraamiseen.
Nuorisotyöhön ja nuorten kouluttautumiseen liittyvän ikävän uutispommin sinkautti Humak, joka verkkosivuillaan kertoi uudesta uljaasta, vahvistuvasta ja tiivistyvästä Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Vahvistamisella on raju hinta, jota pohjoisen nuorisotyöntekijän on erittäin vaikea niellä. Humak lakkauttaa
kertaheitolla nuorten koulutusyksiköt Torniosta, Äänekoskelta sekä Joensuusta. Pohjoisesta Torniossa on nytkin useita yhteisöpedagogiopiskelijoita, mutta jatkossa matkaa suuntautuu Kuopioon.Yhdeksän kampuksen mallista siirrytään neljään kampukseen ja Humakin hallitus pitää ratkaisuja koulutuspoliittisesti perusteltuina.
Käsittämätöntä keskittämistä reuna-alueiden näkökulmasta. Humak liittyy niiden tahojen ketjuun, jonka viesti pohjoisen nuorille on selkeä: ymmärtäkää etunne ja häipykää kotiseuduiltanne, eivät ne ole panostusten arvoisia. Kummallisen oudolla tavalla koulutuksen leikkaukset koskevat muutoinkin juuri pohjoista ja keskittämispolitiikan takapiruna heiluu muuan Jukka Gustafsson.
Kataisen-Urpilaisen hallitus on toki totisen paikan edessä, mutta kaikkea ei ole syytä niellä. Kuntauudistus piirtelee uuden uljaan suurUtsjoen tai suurInarin tai suurVuotson, miten vain halutaan. Henna Virkkusen päiväunelmista syntyy takuulla kova parku ja on syytä toivoa, että ihan tällaisenaan tuo sinällään ilmeisen välttämätön uudistus ei etene. Lappiin näyttäisi syntyvän suurUtsjoen tms. ohella toinen alueeltaan ihan tolkuttoman iso kunta Tunturi-Lappiin. Aika kiintoisaa.
Vieläköhän ennen eläkevapaille jäämistä pääsee jännittämään sitä kuka on tulevan suurkunnan nuorisopäällikkö. Sulle-mulle jakosuhteessa saattaa hyvinkin syntyä tilanne, jossa vaikkapa nuorisotyötä johdetaan Utsjoelta. Kuka sen tietää, edessähän voi olla kiehtova kiertävän kerho-ohjaajan tehtävä Karigasniemi - Sevettijärvi - Inari alueella velvollisuudella piipahtaa pari kertaa kuussa Vuotsossa.
En tiedä mitä oikeasti säästyy lopulta, mutta ihan itsestään selvää on se, että palvelut kärsivät ja lisäävät eriarvoisuutta ja keskittymistä. Kuntiin ajetaan se sama toimintatapa, jota valtionhallinnossa on tuottavuusohjelman nimissä jo muutama tovi toteutettu. Ja lopputulos on se, että päätökset tehdään entistä kauempana reunojen ihmisistä, jotka pakotetaan hoitamaan asioitaan nettialustoilla.
Edellisen laman virheiden uusintakierros???
Kuntauudistusta haastavampi asia pohjoiselle on valtionosuusjärjestelmän uudistus, jota reunaseuduilla ylipäänsä odotellaan pelonsekaisin tuntein. Rajuja menoleikkauksia on tulossa, Raimo Sailas puhui viiden miljardin tarpeesta ja pääministeri Katainen merkittävistä ja etupainotteisista leikkauksista.
Nähtäväksi jää kuinka hyisiä ovat tuulet. Nyt kun pressanvaalit on saatu alta pois, se nähtänen pikaisesti. Kuntauudistuksen mannekiinihan totesi ennakoivasti sen, että uudistuksella on kiire, viivytyksiin ei ole varaa.
Nähtäväksi jää sekin toistuvatko edellisen laman virheet. Sen laman lapsia haeskelee ulos peräkammareista nyt etsivien armeijakunta ja kukaan ei oikein tunnu tietävän kuinka monta kymmentä tuhatta on hävöksissä... Tämä olisi syytä muistaa vaikka kuinka menisi ahtaalle. Uuden tasavallan presidentin on myös syytä olla viivyttelemättä, kun hän perustaa nuorten syrjäytymistä selvittelevän työryhmän.
Nuorisotyön panostuksissa liipaisimella saattavat olla nuorten työpajat sekä etsivän työn rahoitus, joihin kohdistuvat säästöt toimialaministeri Arhinmäki ehti torpedoida yhden kerran. Onnistuuko sama uudestaan askarruttaa kaikkia, joilla on työpaja ja etsiviä. Jälkimmäisiä on muuten aika monessa kunnassa, mutta pysyvässä työsuhteessa ei liene montakaan. Kaikki riippuu opetusministeriön rahoituksesta. Jos sitä leikataan katoaa valtakunnasta merkittävä määrä nuorisotyön osaamista muille markkinoille. Ja kumminkin nuorisotyöttömyyden pitäisi julistuspuolen mukaan vähentyä!!!!????
Inarissa on kyllä onnistuttu vakinaistamaan toinen etsivistä nuoriso-ohjaajista. Olen optimistinen siitä, että me lopulta se täyttölupakin saadaan syksyllä. Ja jos ei saada, niin silloin on kyllä kuntataloudessa Inaria ja Lappiakin laajemmin asiat tosi huonolla tolalla.
Kuka sitä toivoo? Meille tuo ohjuksen paikan täyttäminen vakinaisesti olisi tosi tärkeätä, ei vaan se olisi välttämätöntä.
Taas kerran voi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja
Miettii
Skoeoe
Ai niin... Jälkikommenttina tuohon Humak-asiaan. KotoSuomessa selvisi, että Tornion kampuksen opiskelijat nostattavat kapinalippuja ja kaivelevat karvalakkejansa naftaliinista. Porukan kärkihahmona heiluu Siltalan Niina, saamelaiskäräjien nuorisosihteeri. Ninan adressi Tornion yksikön puolesta löytyy osoitteesta www.adressit.com. Tornion kampusta puolustavaan adressiin on nyt (la 11.2.) mennessä pistänyt nimensä yli tuhat allekirjoittajaa. Vielä ehtii...
Minä hurraan Ninan taistelulle pohjoisen nuorten yhdenvertaisuuden puolesta. Sosiaalisen median FB:n kautta löytää myös Ninan Humakin johdolle lähettämän asiaa koskevan kirjelmän. Hienoa kansalais-aktivismia... Ja taivas varjele mistäpäin se tulee: no Ina... niin, no, eiköhän se ole Niinan oma-aloitteisuutta.
Taitaa olla niin, että Humak on päätöksenteossaan noudattanut tuota italialaista nuorten kuuntelumallia. Melko ironista oppilaitokselta, joka koulutttaa yhteisöpedagogeja, jotka työssään puolestaan yllyttävät nuoria ottamaan kantaa ja heittäytymään rohkeaan vuorovaikutukseen päättäjien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti