No, niin tai näin: hallintonuorisotyöläinen kuulee nelostien viekoittelevan kutsun säännöllisesti, 1-2 kertaa kuukaudessa. Niin tänäkin syksynä. Menemisiä on paljon ja jos edustus lähetettäisiin kaikkeen tärkeänä pidettyyn, tien päällä aikaansa viettäisi joka viikko joku. Niinpä on valikoitava, sillä kaikkeen ei kerkiä eikä toisaalta kaikesta voi ulkoistaa itseään tai omaa kuntaa.
Laskeskelin muuten syksyllä 2010, että meidän toimisto käytti lokakuun alun ja joulukuun puolenvälin aikana yhden henkilön työajaksi muunnettuna kolmen viikon työpanoksen pelkkään istumiseen nelostiellä... Niiltä pohjin päädytään valikoimaan.
LaNuoKe tulossa
Valtakunnassa on kohta kaikki hyvin: se saa uuden hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman (LaNuoKe). Olen yrittänyt muodostaa mielipidettä tähän, mutten oikein ole onnistunut. Edellinen, lajityypissään ensimmäinen oli kyllä hengästyttävällä tavalla maailmoja syleilevä. Se tuntui ylevistä ja kaikenkattavista tavoitteistaan huolimatta tai sen johdosta myös hyvin kasvukeskuslähtöiseltä.
Uuden ohjelman luonnos vaikutti ainakin jossain vaiheessa maltillisemmalta. Olen kuitenkin pohdiskellut sitä miten tuo tavoitteiden kokoelma, nuorisotyön katekismus, voisi kenties palvella paremmin ihan normaalia perustyötämme. Yksi mahdollisuus olisi, ainakin teoriassa. LaNuoKen kautta määritellään niitä asioita mihin panostetaan. Suomessa on satsattu kovasti etsivän työn kehittämiseen. Homma alkoi valtakunnallisena hankkeena 2008 ja vuoden 2011 alun nuorisolain myötä se sai lainsäädännöllisen pohjan, ei kunnille pakollisen, mutta lakimääritteen kumminkin.
Etsivään työhön haetaan opetus- ja kulttuuriministeriön tuki vuosittain. Aika rasittavaa hallintonuorisotyöläisen näkökulmasta. Ja etsivien kannalta asiantila on erityisen hankala: työsuhteet ovat pääosin sidoksissa rahoitukseen ja sopimukset enintään vuoden mittaisia. Työ on todettu tulokselliseksi, mutta vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että nuorisotyön kentälle on syntymässä vääristyneet työmarkkinat ja työsopimuslainsäädännöllinen ketjuttamisongelma. Ja vielä: kun työstä säädetään laissa voiko enää puhua hankkeista?
Tätä kuten montaa muutakin nuorisotyön asiaa helpottaisi se, että rahoitukset sidottaisiin kehittämisohjelman jaksolle siis koko hallituskaudelle eli neljäksi vuodeksi. Taitaa olla kumminkin turha toive, budjettivuosi määrittelee ja sillä selvä. Lanka palaa, kuinka pitkään etsiviä voidaan roikuttaa löysässä hirressä?
Lapin nuorisopoliittista ohjelmaa laatimassa
Lappiin laaditaan Ely-keskuksen aloitteesta ja koordinoimana omaa nuorisopoliittista
kehittämisohjelmaa. Tiedähäntä kuinka konkreettinen ja toteutettavissa oleva siitä tulee, aika näyttää. On kuitenkin hyvä, että ohjelma tehdään. Lappi on monin tavoin omanlaisensa maakunta, jonka erityispiirteet tuppaavat joskus unohtumaan kun valtakunnallisia kehittämislinjauksia mietitään.
Ohjelman teko on myös mittava maakunnallinen kuulemisprosessi ja yksistään jo tässä mielessä se ei ole hukkapanostus. Visiointipainetta luo myös odotettavissa oleva kuntakartan uudelleenpiirtely sekä kuntien valtionosuusuudistus seurauksineen. Pisteet Lapin Ely-keskukselle, taitaa olla Suomessa ihan ainutlaatuinen maakunnallinen ponnistus.
Marraskuun Rovaniemi -kiintiööni kuuluikin osallistuminen kuntien edustajille kohdistettuun keskustelu- ja suunnitteluseminaariin. Kutsu oli kuultu hyvin ja ilmassa leijui aktiivisen keskustelun ja myönteisen tulevaisuususkon ilmapiiri. Hajautettu keskustelumalli toimi ja tavoitteita syntyi. Siitä on hyvä jatkaa työskentelyä konkreettisiin toimenpiteisiin liittyen Levillä keväällä 2012. Tuskin tässä malttaa odotella.
Viikkoa myöhemmin jututin samaisessa kaupungissa pidettyjen Lapin työpajapäivien yhteydessä tutkija Heli Niemeä, jolla on työstettävänä tämä haastava, mutta kiintoisa projekti. Tutkija oli hyvin innostunut tehtäväänsä, jossa pääsee ulkoistamaan itseään tutkijakammiosta kohtaamaan nuoria ja nuorten parissa työskenteleviä henkilöitä, järjestöjä sekä muita tutkijoita. Toisaalta on hyvä, että tutkijalla ei ole aiempia sidoksia vaikkapa nuorisotyöntekijöihin. Hyvä lähtökohta...
Nuorisokanuunan kuokkavieraana
Työpajapäivät menivät minulla pitkäksi, jatkoin päivän yli ihan toisissa kuvioissa. Suomeen on vuonna 2006 synnytetty kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto Nuorisokanuuna. Nyt rinkiin kuuluvat kaikki Suomen yli 40.000 asukkaan kunnat, yhteensä 24.
Rovaniemi ylitti vaadittavan väestöpohjan jokunen vuosi sitten kaupungin ja maalaiskunnan muodostettua yhden Rovaniemen. Kanuuna toimii monin tavoin ja pitää vuosittain maata kiertävän ison Kanuunaseminaarin, jonka järjestelyistä vastasi nyt Rovaniemi.
Olen seuraillut Kanuunaverkoston kehitystä mielenkiinnolla ja hiukan huolissanikin. Kun verkosto edustaa pienellä toimialallamme väkipohjaltaan lähes puolta Suomea, sen ominaispainosta muodostuu väkisinkin kova. Isot kaupungit pystyvät panostamaan kuntapuolen nuorisotyön kehittämiseen, tutkimiseen ja edunvalvontaan jo muutoinkin oleellisesti pieniä enemmän.
Olen kyllä varma siitä, että isoilla ei ole tarkoitus polkea tai muuta sellaista pienempiään tietoisesti eikä omissa pohdinnoissakaan ole ollut kyse vastakkainasettelusta. Semmoiseen ei nuorisotoimialalla ole kertakaikkiaan varaa. Kiihtyvä isojen kehitys pitää kumminkin sisällään uhan siitä, että polarisaatiota, vahvojen vahvistumista ja heikkojen heikentymistä, vain tapahtuu ihan tahattomasti.
Tässä mielessä olisi toivottavaa, että Nuorisokanuuna kuulisi muutakin Suomea, sitä muuttotappioista osaa maata, joka jatkuvasti luovuttaa nuoriaan opiskelemaan tai töihin erityisesti Kanuunakaupunkeihin. Ongelmat ovat käänteiset, mutta lopulta intressit yhteiset.
Siinä mielessä vuorovaikutus ja kehitystyön raportointi myös verkoston ulkopuolelle puoltaisi paikkaansa.
Minulle avautui mahdollisuus seurata Kanuunan arviointi- ja suunnittelupäivää yhden torstain verran Lordiaukion tuntumassa. Kutsu sisälsi myös pyydetyn kommenttipuheenvuoron. Ja tulipas kiintoisa päivä, mikä mukavinta niin vuorokaudessa ehti tutustua Kanuunan työn ohella useisiin uusiin nuorisotyöntekijöihin. Olen myös aika luottavainen siinä suhteessa, että verkosto kuulee jatkossa enemmän myös muita kuin oman piiriinsä kuuluvia kaupunkeja. Työtähän on jo ennen Roin kokousta viritelty ainakin Itä-Suomessa. Itse hoitelin osuuteni miten osasin ja ihan myönteisen uteliastahan kaupunkipäälliköiden suhtautuminen oli, miellyttävä tuntuma jäi.
Koin muuten myös kirkkaan valaistumisen, kun tajusin mitä ainutkertaisen yhteistä ja jakamatonta ainakin toistaiseksi on Helsingin nuorisotoimenjohtaja Lasse Siuralalla ja minulla: mehän olemme asiallisesti ottaen Suomen suurimpien kuntien nuorisopomoja. Sekin vielä.
miettii
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti