Murmanskrokkia ja byrokratian esteitä

Nyt on nähty tämäkin: vappu Murmanskissa.

Oli hieno rokkipitoinen reissu nyt jo kolmena vuonna tutuksi tulleelle Rock Attacks Barents -festivaalille matkakumppanina haaparantalainen nuorten naisten melodinen rockorkesteri Traffic Jams ja ivalolainen örinäkokoonpano Stoned Sultans. Veikeää matkaseuraa, joka kokonaisuudessaan heitti hienot setit paikallisessa Bellona -yökerhossa pidetyissä rokeissa :D

Ruotsin tyttäret muuten hurmasivat yleisön: Venäjällä ei ole totuttu siihen, että naiset soittavat rokkia. Yhtään paikallista tyttöbändiä en ole nähnyt siellä ikinä, muutamia yksittäisiä persoonia, lähinnä laulajia tai kosketinsoittajia kylläkin. Isännät vahvistivat asian: rock on miesten juttu...

Ystävällisten isäntien maa ja mittasuhteiden suhteellisuus

Onhan se ollut tiedossa: itäisessä naapurissa vieraat ovat arvossaan ja heistä pidetään huolta suorastaan liikuttavalla tavalla. Niin nytkin, kieli, kulttuuri ja meno muutenkin on erilaista, mutta kyllä olo on noin kolmenkymmenen käynnin tuloksena jo perin kotoinen.

Olen ollut mukana Lapin entisen läänin ja Murmanskin oblastin nuorisovaihdossa käytännössä koko sen ajan mitä sitä on tehty. Sitä on tehty kohta 20 vuotta ja seuraava reissu on edessä jo kesäkuussa ja silloin juhlitaan tuon vaihtotoiminnan merkkivuotta.

Virallista vaihtoa on vaivannut moni selittämätön juttu. Jotenkin jossain vaiheessa päädyttiin siihen, että ensin pidettiin neuvottelu, jossa sovittiin seuraavan vuoden toimet. Vuotta myöhemmin kokoonnuttiin taas ja nyt mietittiin mikä meni pieleen kun hommat unohtuivat.

Ehkäpä tästä syystä päädyin jossain vaiheessa ns. suoraan toimintaan ja uusiin kumppaneihin. Murmanskissa on virinnyt kansalaisten omaa toimintaa sekä sen myötä uusia toimijoita suorastaan kiitettävällä tavalla. Vaihtotoimintaan liittyen on pitkään esiintynyt jossain määrin ärtyneisyyttä siitä, että rahaa oletetaan löytyvän muilta, ei itänaapurilta. Nyt puhaltelevat osin uudet tuulet. RAB-festivaalin taustalta löytyy Socium+ -niminen organisaatio, joka tekee kovasti töitä uuden ENPI -rahoituksen varaan rakennettavien projektien suhteen. Tutustuin tuon organisaation projektipäällikkö Irinaan kaksi vuotta sitten, kun Murmanskissa toimivan ja Barents-maiden valtioiden rahoittaman Barentsin nuorisovaihdon keskuksen koordinaattori Maria välitti minulle pyynnön osallistua bändin tai parin kanssa RAB-festareille.

Sociumin projektipäällikkö on kaikilla mittareilla tarkasteltuna uuttera ja tehokas nainen. Pyrkimys vaihtotoiminnan edistämiseen on kova ja uutta hankerahoitusta määrätietoisesti hyödyttävä. Nuorisotyön näkökulmasta kyseessä ovat ns. isot rahat. Hanketoiminnan etuna on myös ohjelmapohja: kolmen vuoden aikaväli on parempi kuin vuosittainen sopiminen ja jatkuva rahoituksen haku.

Ihan yllättäen minut vietiin rokkifestarin aikana myös neuvottelupöydän ääreen ja sanoma oli lupaava: venäläiset hakevat rahoitusta isoon hankkeeseen, johon sisällytetään mm. Murmanskin RAB-festivaali, meidän ja Tornio-Haaparanta -seudun Rajarock sekä Norjan Altan kaupungion Aronnes-rocken.

Kiintoisaa. Minua tosin välillä hirvittävät mittasuhteet. Olen yrittänyt muistutella, että Inari on tosi pieni kunta Murmanskiin verrattuna. Kumppanit protestoivat ja korostavat sitä, että Venäjän Federaatiossa Murmansk on pienen pieni kaupunki. Niinpä niin. Tottahan se on, jos muistetaan Moskovan 10 miljoonaa ja Pietarin 8 miljoonaa asukasta. Mitä on Murmanskin nykyiset 350.000 asukasta? Ei mitään. No, on se kumminkin aika paljon Inarin 6.800 verrattuna...

Seminaarien kaunopuheet ja käytännön todellisuus

Viestintäpajamme ykkösketjun välittämät tiedot Levin työpajapäiviltä kertovat, että kyseessä olivat hyvin järjestyt päivät. Kuulostelin sitä, että mikä oli pääviesti. Koko kolmikko kertoi saman tarina, joka on tuttu myös tiedotusvälineistä ja seminaareista: nuorisotyöttömyyttä tulee torjua päättäväisesti, toimenpiteitä on pystyttävä räätälöimään (kuten termi kuuluu) joustavasti ja nuoren lähtökohdat sekä elämäntilanne huomioiden. Niin ja nuori on syytä ottaa mukaan kun joutilaisuuden katkaisevaa toimenpidekokonaisuutta suunnitellaan...

Hienoa. Seminaarivaiheessa kaikki on vielä selkeää ja ymmärrettävää. Sitten tulee suuri mutta: Edellistä yritetään soveltaa käytäntöön...

Mikähän siinä on, että se on niin hirveän vaikeata. Mielummin kuin puhutaan esilläolevan ratkaisun hyvistä puolista ja mahdollisuuksista, viranomaiset etsivät tukun esteitä sille, että miksi tässäkäään tapauksessa ei voi joustaa. Työvoimatoimiston käytäntö on huono kieltävä perustelu nuorelle, jolle olisi tarjolla mielekäs työtehtävä, tehtävä jonka suorittaminen edellyttäisi joustoa ja muutaman kuukauden normisti 6 kuukautta ylittävää tukityösuhdetta.

Kun tilanne monesti on näissä vielä se, että jousto ei olisi pois keneltäkään, niin voi vain ällistellä juhlapuheiden ja arjen käytäntöjen karua ristiriitaa. Miksi? Miten tämä kerrotaan nuorelle? Miksi nämä asiat eivät voi muuttua? Eivätkö työpaja ja työhallinto olekaan samalla puolella?

Niin. Kuka ärähtäisi... Syytä olisi...

Skoeoe