Hirmuista härdelliä - kiivastahtisin maaliskuu kaikista Inarissa viettämistäni 31 maaliskuusta alkaa olla taputeltu. Kiirettä on pitänyt, mutta motivaatio on ollut korkealla: asiat etenevät.Perjantaina 25.3. vietetettiin avajaisia, joita olikin tovi odoteltu. Nuoret ohjaajat Ronja ja Mari
olivat tehneet hienoa työtä inarilaisten nuorten kanssa. Kirkonkylän nuorisotiloilla riitti porukkaa siinä määrin, että moni avajaisvieras minun tavoin löysi tyhjän pizzatarjottimen, kaikki meni. Kakku oli mitoitettu 200:lle ja illan diskossa sekin loppui. Itse elin illan tervehenkisesti mustalla kahvilla sekä kasvispasteijoilla.
Hienot ja nuorten näköiset pippalot. Huippua oli kuunnella kuinka stuffilainen (Inarin tilan vapaaehtoinen vertaisohjaaja) Kaisu antoi lausuntoa Lapin Radion suoraan lähetykseen: "Kyllä me ollaan tehty itse tosi paljon ja saatu vaikuttaa. Ohjaajat ovat olleet siinä tukena ja taustalla".
Huippua oli lukea myös toisen stuffilaisen Sunnan tekemää ja Nuorisotyölehdelle matkustanutta tekstiä: "Saamme itsemme näköiset tilat, kun ollaan itse maalailtu seiniä, koottu huonekaluja ja kehitelty käyttösääntöjä".
Huippua oli ollut seurata valmisteluja, viitisentoista nuorta ja kovasti paljon työtä ja yhteisöllistä osallisuutta.
Huippua oli kuunnella myös samaan pihapiiriin kuuluvan Inarin koulun pitkäaikaisen rehtori Yrjön tervehdyspuhetta: "Odotamme paljon koulun ja nuorisotyön yhteistyön tulevalta kehittymiseltä." Niin mekin, nyt on luotu aiempaa paremmat pohjat, keskusteluyhteys on ollut ennenkin aina mutkatonta, mutta Vintti mahdollistaa enemmän. Niin ja Se Suuri Salaisuus säilyi loppuun saakka: nimikilpailun tuloksena tilan nimi on siis Vintti. Hyvä nimi, oikein kuvaava. Korkeatasoista nuorisotyötä on tehty ennenkin, mutta että kolmannessa kerroksessa.
Huippua oli myös jutella monien vuosien varrelta tuttujen kanssa päivän mittaan sekä Vintillä että kylällä. Käväisin lounastamassa Saamelaismuseo Siidassa ennen avajaisia ja Ylen Saamiradion pitkäaikainen päällikkö Jussi totesi, että ehti tuo Sinun parta jo harmaantumaan... Niinpä niin. Joskus sitkeys kumminkin palkitaan. Yhdessä Jussin kanssa todettiin, että Inarin kehitys on niin kova, että mikään tämmöinen ei voi mennä hukkaan.
Nuoria oli Vintillä tietysti paljon, samoin illan disko veti hyvin. Minua ilahduttaa myös se, että kunnan ja seurakunnan nuorisotoimistojen yhteistyön tiivistyminen näkyi niin selvästi avajaisissa. Mahtavia havaintoja, hyvin kannustavia... Osallisuus ja yhteisöllisyys: nuorisotyön avainsanat...
Skeittirokkiparkkihalli Ivaloon
Tuskin on muste kuivunut rakennusvalvonnan päätöksestä liittyen Vintin vahvistamiseen kokoontumistilaksi, kun nuorisotyöllä on jo uusi tilahomma työn alla. Elokuussa 2010 loppui kunnan sosiaalisen työllistämisen yksiköksi perustetun Revontulisäätiön toiminta.
Pesältä jäi käyttämättömäksi kuutisensataa neliötä lämmintä tilaa, joiden käyttötarvetta kyseltiin sähköpostilla marraskuussa. Kiirettä piti silloinkin: päivässä väännettiin liikuntasihteeri Marken kanssa alustava käyttösuunnitelma, jonka pohjalta nyt sitten touhutaan Ivalon kylään yhteistä tilaa skeittaajille sekä rokkibändeille.
Pohjana on kaksi juttua. Se ikuisen oloinen on bändien jatkuva treenikämppien puutostila, johon ei ole vuosien mittaan vielä löytynyt kunnon helpotusta. Legendaarinen Pommari toki on, mutta se on tehty aikana, jolloin pioneerihenki oli kunniassaan ja väestönsuoja oli sopiva vaihtoehto pitämään mölyt maan alla ja porukat poissa kaduilta. No nyt noustaan kerralla maan pintaan...
Toisaalta perustana on inarilaisen skeittaajan Oliverin nettiadressi, josta löytyy 120 nimeä ja joka vaatii skeittihallia Inariin tai Ivaloon, jotta voitaisiin harrastaa myös talvella. Oltiin ihan varmoja siitä, että tämä ei ainakaan toteudu millään, kunnes se yksi marraskuinen sähköposti muutti asenteen kertaheitolla.
No tiloja on remppailtu alkuvuosi ja kohta on aika osallistaa skeittaajat sekä bändiläiset. Hommalla on hintalappu ja se on oma työ kuten Inarin tiloilla oli. Ja kuten Inarin nuorisotyössä on ollut tapana jo 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen kunnan nuoriso-ohjaaja Seppo teki yhdessä silloisten rokkaajien kanssa ison työn raivatessaan, siivotessaan, maalatessaan ja akustoidessaan Ivalon koulukeskuksen väestönsuojan rokkareille sopivaksi. Avoimen toiminnan tila tehtiin silloin samalla periaatteella.
Alkamassa on hieno projekti , johon on saatu vaikutteita sekä toimintaideoita lappilaisen ystävyysnuorisotoimistomme Tornion nuorisotyöläisiltä. Yhteiset jokavuotiset kokoontumisemme ovat olleet paitsi virkistävää ohjaajahuoltoa ja yhdessäoloa myös molemminpuolista ja menestyksekästä teollisuusvakoilua. Torniossa on hienot kokonaiset talot sisäskeittaukseen ja bändeille. Niiden käyttöperiaatteita olemme apinoimassa innolla ja inarilainen sovellutus on yhdistelmä molemmista pienemmässä mittakaavassa.
Matkailukin avartaa, Perämerenkaaren kokemuksista on jo tässä vaiheessa ollut suurta hyötyä.
Ämpärillä hilloo...
Kaikki mitä touhutaan vaatii euroja. Blogissanikin olen muutamaan otteeseen tilittänyt tuntoja siitä kuinka haavoittuvaa kaikki on kun ulkopuolista rahaa tarvitaan paljon ja kuinka hermostuttavaa on alkukevät, tuo euroihin liittyvä polvirukousten aika.
Lapin Ely-keskus on tehnyt merkittäviä päätöksiä, joita on nyt syytä sulatella ja joihin on syytä palata myöhemmin uudestaan. Inari sai alueellista kehittämisrahaa ihan merkittävästi edelläesitettyihin tilahankkeisiin. Hyvä niin, mutta jaettavaa oli vähemmän kuin ennen, joten ihan siihen ei päästy mitä odoteltiin.
Ely-keskus jakoi tukea myös Lapin työpajoille. Jaettavaa tässäkin oli edellisvuotta vähemmän ja lopputulos on minusta Inarin viestintäpajan osalta kohtuullinen, mutta tulevaisuus huolestuttaa.
Viiden tuhannen euron pudotus ei ole katastrofi, mutta ei se riemastuta semminkin kun nuorten määrä oli viime vuonna merkittäväst isompi kuin vuonna 2009. Jaossa on tosi hurjia pudotuksia: Sallan 40.000 € kutistuu peräti 11.000 €:lla, Kolarilta katoaa kertaheitolla 9.000 €...
On toki niin, että avustuspolitiikassa ei ole saavutettuja etuja. Päätösluettelo on kumminkin pienten kuntien ja pienten itsenäisten työpajojen näkökulmasta karua luettavaa. Monilta on pudonnut, kaikilta ei: Tornion Työvoimalasäätiö säilyttää 60.000 €:n tuen, samoin Kemin työpajat oman tasonsa.
Niin. Keskittäminen näyttää kannattavan. Paljouden matematiikka ohjaa ja pieni ei ole kaunista Lapissakaan.
Olen huolissani, todella huolissani....
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti