Lööpit ja ne: ruman nuoruuden etulyönti mediassa???

Taas kerran piti pysähtyä miettimään, että mikä siinä on kun se rumempi puoli nuoruudesta kiinnostaa ja synnyttää otsikoita oleellisesti helpommin kuin ne tosiasiassa huomattavasti enemmät myönteiset asiat. Jos miettii viime vuosien inarilaista nuoruuden julkikuvaa, niin se on äärimmillään karua luettavaa. Isoja otsikoita ovat synnyttäneet:

* kissanpolttajat
* höpöheinä (kannabis) ringit
* kiduttavat koulukiusaajat
* päihdekuskien romuttuvat autot
* sissileiriä muistuttavat rippikoulut

Ja nyt viimeinen ulostulo: koronkiskonta ja lukuisat nyrkkitappelut Ivalossa.

Vakuuttava ja karu lista. Mikä siinä on, että ääri-ilmiöitä korotetaan ja näin sivumennen leimataan koko porukka. Hankalista asioista vaikeneminen on väärin, pulmista pitää tietysti keskustella, mutta joku älyllisyys sentään olisi hyvä säilyttää. Lööppimaailmassa unohtuu helposti se, että valtaosa nuorista (Inarissakin) elää ihan tavallista nuorten elämää ja pärjää omassa elämässään lopulta ihan hyvin. Tämä olisi syytä aina muistaa. Näin ne asiat lopulta kuitenkin ovat.

Pappako betalar - ihan tähdellinen paneelikeskustelu

Asia ajankohtaistui kun Selvä Peli -työryhmä yhdessä Ivalon yläasteen koulun kanssa järjesti nuorten rahankäyttöön liittyvän moniammatillisen paneelikeskustelun taannoin Ivalon elokuvateatteri Aslakissa.

Hieno tilaisuus. Yllättävän runsaasti porukkaa, nuoria ja aikuisia. Vilkasta ajatustenvaihtoa herkästä aiheesta. Tilaisuuden ennakkomainonnassa oli esitetty asian pohjustukseksi provosoivia kysymyksenasetteluja: paljonko nuorellasi on oikeasti rahaa? - maksaako nuoresi korkoa, jos lainaa kavereiltaan rahaa? - onko nuortasi kiristetty tai uhkailtu? - kuinka paljon varastellaan? Paneelia pohjustettiin myös kunnan ja seurakunnan nuorisotyöntekijöiden yläasteelaisille tekemällä kyselyllä.

Nämä asiat kääntyivät yllättäen itseään vastaan. Kuinka ollakkaan Lapin maakunnallinen radiokanava innostui markkinoimaan teemaa otsikolla Koululaisten koronkiskonta johtanut nyrkkitappeluihin. Voi olla, että kyseisen kanavan painettua tekstiä on edesauttanut varomaton sanailu. Kumminkin voi kysyä, että miksi tuollainen tarina? Ennakkoon tehty juttu etsi sensaatiota eikä vastannut ollenkaan pidetyn paneelikeskustelun kulkua ja henkeä. Ilkeintä on se, että juttu leimaa surutta kaikki. Useat nuoret kysyivät: olemmeko me tuommoisia? Tarkoitushakuisuudesta kertoo se, että oppilaskyselyn tulos esitettin muodossa: 30% yläasteikäisistä varastelee. Todellisuudessa tulos oli se, että 27% tietää varastelua tapahtuvan. Ero on enemmän kuin hiuksenhieno. Sopii kysyä miksi asia halutaan esittää näin...

Opetus onkin se, että varovaisuus kannattaa. Sekään luultavasti ei riitä, jos toimittaja tietää mitä haluaa. Halulla taas ei välttämättä tarvitse olla tekemistä todellisuuden kanssa... Pohdittavaksi jääkin se, että miksi näin.

Kauppakeskusten dilemma

Aslakin paneelikeskustelussa puhuttiin mm. näpistelystä. Kauppiaiden edustajat kertoivat ihan selkokielellä sen, että kyllä Ivalossa aikuisetkin osaavat, nuoria on yksin turha syyllistää.

Puhuttiin myös nuorten oleilusta kauppojen eteisissä. Jännä juttu. Kaupat ja kauppakeskukset tehdään paikoiksi, joihin ihmisten toivotaan kokoontuvan. Ja katso: kun he sitten kokoontuvat, ei sekään ole hyvä. Aika hätkähdyttävä oli kauppiaiden näkemys siitä, että nuorten ryhmät pelottavat erityisesti iäkkäämpiä asiakkaita. Pelottavat, kaupoissa, julkisissa tiloissa???

Asiahan ei ole mitenkään erityisen ivalolainen. Helsingin Sanomat kertoi ilmiöstä taannoin laajassa artikkelissaan, joka oli otsikoitu sanoin Suomen suurin nuorisotila. Juttu valaisi arkea Kampin ostoskeskuksessa keskellä Helsinkiä. Samasta ilmiöstä juteltiin taannoin torniolaisten nuorisotyön ammattilaisten kanssa: ostoskeskus På Gränsen kerää porukoita ja joku on jo ehtinyt kysellä, että mitä aiotte...

Aika outoa. Miksi joku porukka pitäisi rajata pois pilaamasta muiden ostosparatiiseilua? Ja miksi jonkun aivan ulkopuolisen tahon pitäisi puuttua asiaan? Lähtökohtaisesti juttu kuuluu vanhemmille ja ostosparatiiseille. Nuorisotilat ja muut toiminta on yksi vaihtoehto tietysti. Ja yhteistyö on aina mahdollista, mutta päävastuu pitää määritellä sinne minne se pitää määritellä. So simple. Poliisi pitää toimivaltansa rajoissa huolen lopusta. Näin se vaan on...

Hankalan teeman esillenostamisen sietämätön riskialttius

Niin. Kauheus on katsojan silmissä. Edelleen jää mysteeriksi se, että miksi se ruma puoli nuoruudesta on niin kiintoisa. Minusta asiassa on edetty viime vuosina myönteiseen suuntaan, mutta nyt on tapahtumassa jos ei nyt ihan täyskäännös niin loivaa taantumista kumminkin.
Iltapäivälehtityyli ruokkii tietysti ihmisten luontaista uteliaisuutta ja tuo kirstuun euroja. Mutta toisaalta: onko tässä kaikki? Luulenpa, että kyse on ainakin osin muustakin.

Väärää ja yksipuolista asenteellisuutta ei kannattaisi ylläpitää. Nuoret ovat tulevia yhteiskunnan rakentajia. Ei ole yhdentekevää millä painotuksilla mediaosallisuutta edistetään.

Se on syytä huomioida vähintään omassa tiedottamisessa. Pulmista ei pidä vaieta, mutta tasapainon ja rehellisyyden nimissä on syytä myös korostaa myönteistä nuoruutta, ihan tavallisia menestystarinoita. Ne eivät ehkä myy, mutta kokonaisuus koostuu pääosin niistä. Se pitää muistaa. Muuten ollaan virhepoluilla...

Ajattelee

Skoeoe