On tullut aika pistää blogi kesälomalle... Ei oikein inspiroi tehdä uusia tekstejä, mutta eipä innosta sekään, että pössyttelyblogi olisi viimeinen ennen kesätaukoa.
Tarvitaan mukavampi teksti. Teen sen minkä olen tehnyt jonkusen kerran aiemminkin. Eli julkistetaan täällä teksti, jonka toimitin pyynnöstä demokratia.fi sivuston blogiin. Tässä se ja sen myötä hyvää kesää...
----------------------------------------------------------------
Joskus tuntuu siltä, että nuoria ei oteta vakavasti. Näin, vaikka nuorille on luotu erilaisia kuulemisjärjestelmiä ja osallisuutta lisääviä mahdollisuuksia. Me täällä ”ylhäällä” olemme huomanneet, että kolme kertaa yksi on lopulta paljon enemmän kuin kolme. Verkostotyö on klisee, mutta silti niin totta. Kun sanojia on enemmän kuin yksi, nousee uskottavuus rakettimaisesti. Ja on niin, että mikäli nuoret haluavat oikeasti ajaa asioitaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti, yhteistyö on must.
Prologi
(Saariselkä lokakuu 2006)
Kahdeksan lappilaisnuorta kohtaa EU:n
nuorisotoimialapäälliköt Ovttas –
Yhdessä! -tapahtumassa. Ranuan, Sodankylän, Tornion ja Inarin kuntien sekä
Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen (SSN) edustajat vievät isäntäministeriön
tilaustyönä omat sekä yhteisen viestinsä EU:n nuorisopomoille. Tapaamisessa on
mainio asetelma: kokousta johtaa 15-vuotias Jenni, Saariselän oma tyttö yhdessä
SSN:n silloisen puheenjohtajan ja nuoren saamelaisaktivisti Tuomas-Aslakin
kanssa. Tapaaminen lähtee lapasesta hyvin innostavalla tavalla. Keskustelu on
vilkasta, nuoret pysyvät siinä mitä on sovittu: olkaa juuri omat itsenne, ei
yhtään enemmän. Esiintykää yhdessä.
Adressit käteen ja
Helsinkiin, prkl…
Ovttas jää päälle. Inari ja Tornio jatkavat nuorten
osallisuusyhteistyötä eri tavoin. Saamelaiskäräjät, joilta nuorten
kuulemisjärjestelmä puuttuu, käynnistelee opetusministeriön tuella
nuorisolautakuntahanketta, jonka tuloksena käräjille syntyy nuorisoneuvosto
vuonna 2011. Kun nuorisovaltuusto on Inarissa, siltä sopii odottaa yhteistyötä.
Se alkaa satunnaisena ja hapuillen lähes heti, mutta se alkaa. Se on tärkeätä
myöhemmille tapahtumille.
Tornio ja Inari toteuttavat ensimmäisen yhteisen
eduskuntareissunsa 2010. Kokemus jää päälle, homma jatkuu 2012. Kuin taivaan
lahjana tarjoilee silloinen opetusministeri ammatilliseen koulutukseen
leikkauksia, jotka Lapissa olisivat merkinneet 27 %:n laskua koulutuksen
aloituspaikoissa. Nuorten mielestä se ei käy. Tuleva matka saa uuden
ulottuvuuden: otetaan kantaa, vaikutetaan.
Homma lähtee meiltä aikuisilta valmentajilta täysin
käsistä: nuoret keräävät pääosin Torniossa ja Inarissa 1800 nimen adressin
jalkatyönä. Joku soittaa kuulleensa Yle:n radiokanavilta, että delegaatio tapaa
opetusministeri Jukka Gustafssonin. Mietiskellään nuorisotyökumppani Mikun
kanssa, että olisivat nuoret voineet kertoa meillekin…
Alun perin yhden ministerin ja yhden kansanedustajan
tapaamisesta tulee kahden ministerin ja kaikkien Lapin kansanedustajien
tapaaminen. Tämä porukka on ensimmäisenä tällä asialla, muut vasta kokoavat
joukkojaan. Vastaanotto on hyvä ja nuoret päättäväisiä. Kokemus on erityisesti
nuorille puheenjohtajille Sunnalle ja Jennalle ikimuistoinen. Vallan ytimessä
kuullaan. Päätetään jatkaa vuonna 2014.
Pohjonen Vinkkeli
pohjoisen nuorten asialla
On marraskuun alku 2014. Hesan vaikuttamisreissulle on
pyydetty mukaan Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto. Konseptia on muutettu.
Porukka tapaa kyllä opetusministeri Krista Kiurun, joka on tarjoillut
julkisuudessa pohdintoja 500 oppilaan elinkelpoisista lukioista. Nuoret sanovat
tälle ei.
Päähommana on kuitenkin hieno mahdollisuus olla mukana
maan suurimmassa osallisuustapahtumassa Hesan Ruuti Expossa. Siellä ei olla
vain seuraajana, vaan pitämässä omaa osastoa ja puheenvuoroa. Mahtavaa. Ryhmä
on ilmoittanut itsensä nimellä Pohjoinen
Ulottuvuus. Nimi toimitettiin suomeksi ja kaikilla saamenkielillä,
torniolaisten vaatimuksesta se käännettiin meän kielelle: Pohjonen Vinkkeli. Tämän nimen Hesan Nuorisoasiainkeskus on
poiminut kokonaisuudesta ohjelmalistoille. Hieno homma, ei tarttenut
kinastella.
Politiikka on läsnä aiempaa enemmän. Eduskunta on kiinni
ja porukka lähetetään hädissään keksitylle korvikkeelle: nuorisopoliittinen
kaupunkisuunnistus pistää nuoret pienissä ryhmissä poliittisten
nuorisojärjestöjen keskustoimistoihin. Sattuman oivalluksena syntynyt proggis
toimii paremmin kuin on uskallettu odottaa. Nuoret samaistuvat nuoriin ja
Vinkkelin nuoret ovat lopulta elämänsä kokemusasiantuntijoita tälläkin
turneella.
Puolivahingossa,
ilman strategiaa
Tuokin reissu jää päälle. Kokoustellaan porukoilla ja
erikseen, pohditaan kokemuksia sekä makustellaan sitä, että onko Pohjosella
Vinkkelillä tulevaisuutta. Ja onhan sillä.
Seuraavaa marraskuun 2016 vaikuttamismatkaa on
valmisteltu syksystä 2015 lähtien. Jälleen konsepti muuttuu: järjestetään itse
ja haastetaan eri tahoja nuoriin liittyvään aluepoliittiseen keskusteluun.
Teemat on valittu ja työnjako tehty. Teemat on huolellisesti varjeltu
salaisuus, mutta lähtökohta on eri kuin ennen: kyse on muustakin kuin jonkun
epätoivotun asian vastustamisesta. Kyse on siitä millaisen pohjoisen nuoret
haluavat.
Kyseessä on yhteistyöhanke, jossa ovat mukana mm.
Helsingin ja Espoon nuorisotoimet. Expokokemuksen pohjalta valmistellaan
pohjoisen nuorten vaikuttajien tapaamisia pääkaupunkisedun kollegojen kanssa.
Siistiä. Ja koko homma on oikeasti syntynyt
puolivahingossa, ilman strategiaa, jota on luotu siinä tehdessä, matkan
varrella. On menty johdonmukaisesti nuoret edellä ja sillä periaatteella, että
kun tulee sanomisen paikka, se on käytettävä heti.
Yksinkertaista.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti