Mutta ensin toinen juttu. Itsenäisyyspäivä meni. Jälleen nuorisovaltuusto piipahti Ivalon kirkossa kunnan juhlissa. Kaiken muun ohella jaossa oli Rock Inari -tunnustuspalkinto, järjestyksessään nyt n:o 23. Sen sai ivalolainen Riitta Hilli. Riitta on näkyvä persoona monessa liikkumiseen liittyvässä. Kannustaa esimerkillään ja muutoinkin nuoria liikkumaan, huipputyyppi kuten Ida ja Emma mainiossa julkaisupuheenvuorossaan kertoivat.
Onnittelut Riitalle, taas tunnustus osui kohdalleen. Ja huippujuttu: omien nuorten tunnustus on parasta mitä nuorten parissa toimiva henkilö voi saada.
Vaan vuonna 2015 asiat ovat toisin. Pohjoinen vinkkeli ei loppunutkaan Hesan Ruutiexpoon, vaan se jatkaa olemistaan. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtaja Minna tulee yhdenvertaisuusryhmään ja Tornion osallisuusmankeloija Miku osallisuusryhmään. Mahtavaa. Kun oli jonkin aikaa nähtävissä tällainen mahdollisuus, niin hakeuduin itse vielä yhdelle jatkokaudelle.
Ensi vuonna en ole enää hintavin luottari eikä harmita yhtään. Meitä on Lapista ainakin kolme ja se on hienoa se. Omat kokemukset toimitusneuvostosta ovat myönteiset: saa sanoa, voi vaikuttaa, kuulee paljon asioita ja tutustuu mukaviin ja ammatillisesti kiintoisiin persooniin. Siltä pohjalta.
Inarin miehen nousukiito ja muita menestystarinoita
Samainen Allianssi yhdessä YK Liiton kanssa vastasi joulukuun alun lappilaisittain kovimmasta nimitysuutisesta, kun Mikke Näkkäläjärvi nimitettiin Suomen nuorten YK-delegaatiksi vuodelle 2015. Huippua monella tavoin....
Tapasin Miken pitkä tauon jälkeen helmikuussa Sajoksessa pidetyssä yhdenvertaisuuseminaarissa. Sitten tiemme kohtasivat uudestaan lokakuun lopun Pohjosen vinkkelin Helsingin valloituksessa. Näitten karkeloitten kylkiäisenä on kyllä käynyt selväksi se millä tiellä nuori mies on ja mihin hän haluaa osallistua. Ja kyllä nyt on ihan myönteinen pakko tunnustaa, että ei voi kuin ihastella miten Mikke etenee kohti omia tavoitteitaan. Seuraavana päämääränä häämöttävät jo huhtikuun eduskuntavaalit. Mielenkiintoista.
Mikke on kotoisin Inarin kirkonkylästä. Se on hieno ja omalaatuinen kylä. Ei ole pitkä aika siitä, kun uutisoitiin Kokkosen Sunnan valinnasta Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtajaksi. Pohjois-Lapille aika tyypillisesti molemmat ovat menneet opintojen vieminä muualle. Sunna on poistunut maisemista parin kilometrin päästä Miken lähtöpaikasta.
Mikä inarilaisia nuoria vaivaa? Voiko olla kyse puhtaasta sattumasta, kun kylä on tuottanut kosolti muitakin aktiivisia nuoria osallistujia kuin nämä kaksi. Nyt kun saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto tulee kohdakkoin toimineeksi neljä vuotta, näyttää siltä, että liike vaan kiihtyy.
Minustapa on alkanut tuntumaan siltä, että kylä on hieno kasvun paikka. Se on monikulttuurinen ja sopivan pieni, mutta ei kumminkaan liian pieni ja myös melkoisen kosmopoliittinen. Monenmoista särmää ja vääntöä löytyy toki kyllä, mutta niinhän on kaikkialla.
Inarin koulussa on oppilaskunta ja aktiivisia tukioppilaita. Siinä täytyy olla muutenkin jotain sellaista yhteisöllisyyttä, jolla osallisuuden kipinää saadaan edistettyä ihan tuiki tavallisessa koulupäivän arjessa. Näin uskon.
Oli suorastaan mieltä liikauttavaa, kun Miken nimitysuutisoinnissa kerrottiin ihan siellä lopussa, että ura sai lähdöt Inarin nuorisovaltuustossa. Se oli ihan yhtä mukavaa lukemista kuin Sunnan taannoinen hellyttävä blogikirjoitus Kiitos ja hyvästi NuVa, jossa tehtävänsä jättänyt puheenjohtaja teki rehellistä tilinpäätöstä nuorisovaltuustourastaan.
Osallisuus on enemmän kuin rakenteita tietysti, mutta rakenteillekin on paikkansa. Minun on kirjoitettava tämä muun muassa heille, jotka epäilevät nuorisovaltuustojen ja vastaavien merkitystä. Heitä on aika paljon ja ymmärrän sitä kritiikkiä osittain ja erityisesti siltä pohjalta, että nuorten kuuleminen ja mukaan ottaminen jätetään joskus vain muodollisille toimielimille eikä ajatus kanna laajemmin muuhun toimintaan. Voi myös sattua niinkin, että muoto on tarkoitus sinänsä. Tällöin päätyy kyllä kysymään jo sitä aiemmin pohtimaani: kumpi on tärkeämpi, muoto vai lopputulos?
Jos lappilainen kirkonkylä kykenee tuottamaan Miken, Sunnan ja muiden aktivistinuorten kaltaisia tarinoita, niin ei siellä olla asioissa ihan hukkateillä. Ja jos siitä porukasta löytyy politiikasta kiinnostuneita, niin kaikki tuki heille puolueeseen katsomatta. Näistä nuorista hyötyy lopulta koko Lappi, takuuvarmasti.
Samalla pitää kuitenkin muistaa, että näissä asioissa tuo ei ole pääasia eikä itsetarkoitus. Tärkeintä on kasvattaa lapsista ja nuorista oman elämänsä parhaita ja rohkeita päätöksentekijöitä.
Taashan tuota kuultiin itsenäisyyspäivänä kuinka tulevaisuus on nuorten. Kohdakkoin on edessä sarja vaaleja ja tuota mantraa hoetaan lisää. Hyvä sinällään niin. Suotavaa olisi kumminkin, että ne puheet muistettaisiin myös silloin kun juhlasalien ja vaalihuoneistojen ovet on suljettu.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti