perjantai 19. syyskuuta 2014

Rokki atakki Rovaniemelle (ja mitä sitten tapahtui...)


No niin.... Kun ihminen täyttää 60 vuotta sitä on taipuvainen pohdiskelemaan menneitä samalla kun katse on toisaalta vielä tiukasti tulevassa.

Minulla oli mahtavan nostalginen syyskuinen kolme päivää, kun oltiin Inarista oikein isolla ja kaikin puolin edustavalla joukolla Rovaniemellä Barents in my mind -nuorisokonferenssissa. Osana Rovaniemen valloitusta siirrettiin konferenssille iltaohjelmaksi RajaRock -tapahtuma juuriltaan maakunnan keskuksena itseään markkinoivaan kaupunkiin. Sen ei pitänyt koskaan tapahtua. Alun perin 1980 -luvun lopulla sovittiin, että ei Rovaniemelle, ei Tromssaan, ei Murmanskiin, ei alueen ns. isoille paikkakunnille. Se oli pitkään tapahtuman tavaramerkki.

Nyt annettiin periksi... Syynä oli konferenssi ja se, että kun oli mahdollista, niin oli mukava saada Connecting Young Barents -hankkeen paikkakunnat bändeineen vielä kerran koolle. Itselle oli ehyvin kiintoisaa olla tuottamassa synnyinkaupunkiini nuorisotyömielessä muutakin kuin harmia... Edellisestä kerrasta olikin jo noin 30 vuotta. Silloin oli kyse partiohommista, joissa olin ollut mukana tosi intensiivisesti parikymmentä vuotta ennen inarilaistumistani.

Olipa elämys. Korvienvälissä meni melko lujaa. Asuttiin murmanskilaisten ystäviemme kanssa seurakunnan leirikeskuksessa Norvajärvellä, joka oli tuttu Niger -telttaleireistä, vanhan keskuksen navettarakennuksen makuuparvista ja luultavasti yhdestä Lapin Partiopoikapiirin värikkäimmästä partiotaitokilpailusta ja monesta muusta... Melkein herkistyin.

Konferenssissa oli aika hyvä inarilaisosanotto, kun huomioidaan Saamelaiskäräjät, Inarin NuVa, Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtaja Sunna ja viestintäpajan sekä Nuorisotyölehden edustus. Veikkaanpa, että salissa oli yksittäisistä paikkakunnista eniten inarilaisia. Jännä juttu, vähintään yhtä jännä kuin se, että norjalaiset loistivat lähinnä poissaolollaan. Se on merkillistä, kun yleensä sieltä ollaan tosi aktiivisia.

On hienoa, että konferenssi järjestettiin. Puhuminen Barentsista on puhumista pohjoisen nuorten tulevaisuudesta ja se on ehdottoman tärkeätä. Konferenssin henki vaikutti myös hyvältä, joskin jotensakin tutuilta ja ennen kuulluilta monet asiat kuulostivat.

Pääjuttu meille oli RajaRockin toteuttaminen osana konferenssia: muutakin kuin puhetta, best practices in practice. Kulttuuritalo Wiljami tarjosi myös nostalgointia: aika monet elokuvat tuli aikanaan katseltua legendaarisessa Kino Tenossa.

Oli kaikkineen mukavaa. Oltiin saatu koolle kaikki he, joita haluttiin. CYB -verkoston toimivuutta kuvaa hyvin se, että sekä Murmanskin kumppanit että Altan nuorisotalo Husetin porukat olivat oitis valmiita. Yli 1200 kilometrin keikkamatkat kolmen vartin soiton takia. Ollaan ilmeisesti saavutettu jotain. Altan toimintatavoilla olisi ollut annettavaa myös konferenssille: nuoria osallistumaan sinne, esimerkkiä siitä miten nuorisotyö ja elinkeinojen kehittäminen nivotaan toisiinsa ja niin edelleen. Ei ollut tilausta, vielä. Ystävämme Altasta ihmettelivät norjalaisten osanottoa ja kyselivät missä konferenssista on tiedotettu.

Soitot meni hyvin. Saimme myönteistä palautetta, koolla olikin monipuolinen katsaus pohjoisen bänditarjontaan. Radio Inarin Empun haastattelussa musiikkimies ja nuorisotutkija Tomi kiteytti osaltaan kokemustaan vastatessaan kysymykseen minkä bändin haluaisit takapihallesi soittamaan: "Haluaisin ne kaikki, tunnetilasta riippuisi minkä milloinkin". Rommakon kitaristin näkemystä on syytä arvostaa.

Miinuspuolia ei ollut, ellei sitten sellaisena pidä yleisön vähäistä määrää konsertin alkuosassa. Kun konferenssi ehti kiireiltään paikalle, tilanne korjaantui kertaheitolla. Tunsin suurta myötätuntoa erityisesti konsertin avannutta haaparantalaisbändi Apparitionia kohtaan: lähes tyhjä sali. Tyylillä hieno ryhmä hoiti osuutensa ja tyytyväisiähän he olivat lopulta yhtä kaikki. Mahtavaa. Kiitokset heille ja kaikille orkestereille, muille mahdollistajille sekä yleisölle.

Rovaniemeläisiä kattaus ei tuntunut kiinnostavan, opiskelijoita jonkin verran, muutama nuori ja näin. Hienoa sekin, mutta ihmetytti silti, tämmöinen ei ihan heti toistu. Salissa ei näkynyt nuorisotyön edustajia eikä musiikkipiirejäkään. Konserttipäivänä tiistai on toki haastava ja tiedotus on aina sitä. Mutta silti.

Taaksepäin katseltuna tältä näytti.

Entäpä eteenpäin. RajaRockin jatko on avoin. Keskusteltiin tapahtuman päätuottaja läänintaitelija Hannun kanssa lyhyesti siitä, että ainakin kerran vielä, Rovaniemelle tämä ei lopu. Palatkoon juurilleen kuolemaan tai jatkumaan. Marraskuussa keskustellaan onko 25 vuotta tarpeeksi.

Kyllä kannatti, vaikka palkkiona kansainvälisen rocktapahtuman tuottamisesta Rovaniemen kaupunki muisti maksuosoituksella minua ja myös torniolais-inarilaista punkyhtye Etulinjaa.

Kiitos siitä. Rovaniemelle en tuota enää mitään. Etulinja voisi tuottaa lisää biisejä...

Mietiskelee

Skoeoe

 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taisi ontua tiedotus. Harmin paikka.

skoeoe kirjoitti...

Voi olla osasyy. Varmaan onkin... Aika haastavaa ns ulkoapäin. Yritystä toki oli, mutta vaatisi ilmeisesti vyörytystä... On kyllä niinkin, että ihmiset valitsevat. Tiedän monen tienneen muttei tulleen. Tiistai ei ole paras pelipäivä, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Toteaa Skoeie