Olen kirjoitellut tästä aiemminkin. Nuorisotyöläinen ei ole enää aikoihin pystynyt tekemään työtään pelkästään siellä missä ensisijaisesti nuorten asemaan ja asioihin pitäisi vaikuttaa. Inarin kunnan nuorisotyön osalta Siellä tarkoittaa Inarin kuntaa, yhäti maan suurinta ja kauneinta pitäjää.
Nelostie ja lentokenttä ovat tulleet vuosien varrella turhankin tutuiksi. Syitä on paljon ja niistä on tullut turistua aiemmissa postauksissa siinä määrin runsaasti, että olkoon. Nyt en lähde enemmälti sille tielle... Sen verran voisi kumminkin todeta, että aina kun liikutaan nuorten kanssa ollaan oikealla asialla. Käytännössä kaikki ne reissut, joilla on oltu nuorten mukana mahdollistamassa milloin NuVa-edustuksia, milloin rokkikeikkoja, eduskuntavierailuja, konserttimatkoja tai mitä vaan, ovat olleet nuorisotyöntekijällekin hyvin motivoivia ja perusteltuja. Istumalihaksia siinäkin tarvitaan, mutta seura inspiroi. Se mikä pistää pohtimaan on yksin tai kaksintehdyt loppumattomat muut työmatkat, ne nuorettomat... Ne, joiden määrä on ollut noususuunnassa.
Reissumeiningeistä puhuttaessa Lapissa on yksi ylivertaisesti yli muiden, kun tarkastellaan kunnan rajojen ylittämistä: Rovaniemi. Normitahtiin hyvissä keleissä se tarkoittaa meno-paluu -mielessä seitsemän tunnin istumista Eurooppa nelosella. Yksi työpäivä/keikka/reissaaja... Sikälis sitä on oppinut jo ensimmäisen sadan reissun, siis noin 60.000 Rovaniemityökilometrin jälkeen, eli jo parikymmentä vuotta sitten siihen, että pitäisi vältellä ns. yhdenasian matkoja. Keskittäminen kannattaa tässä suhteessa... Monta juttua yhdellä istumisella, se on tavoite.
Kymmeniä ajokertoja sitten olen tullut myös siihen tulokseen, että päivämutkin -periaattella tehdyt, matkustussäännön edullisuusperiaatetta kunnioittavat reissut ovat ns. syvältä. Kuvitelkaa itse: lähdössä yksin tielle, linja-autoaikataulut eivät toimi, kokous tai mikä tahansa tähdellinen vuorovaikutteinen tilanne alkaa kello 9.00, jolloin aamun linja-auto on vasta ohittanut Sodankylän. On lokakuinen aamu kello 5.00, räpsii räntää, on pakkasenuhka, pimeää kuin hiilikellarissa, tienpinnan kosteus imee valot ja on tiedossa, että porotkin liikkuvat. Ohjaamasi yleieurooppalaisen vuokraamon auto kääntyy nelostielle. Autotyyppi on tietenkin outo, automaattivaihteet ja kaikki... Aamukahvi on tempaistu 4.30.
Ei mitään turvallisuusriskejä, kylkíäisenä aloitat tärkeät palaverit äärettömän pirteänä seilailtuasi neljä tuntia ja rapiat umpipimeässä kaamosaamussa. Ja sama yötä vasten toisinpäin... 15 tuntia vierähtää helposti. Reilu meininki, josta on eksotiikka kaukana... Viisikymmentä kertaa riittää, aika tutuksi tie käy sen jälkeen... Parhaita ovat kesäyöt varsinkin eteläänpäin mentäessä. Pohjoiseen ajaessa aurinko, tuo keskikesän kestovalo, räköttää inhottavasti suoraan silmille... Mutta kesäyön värit, ne ovat jotain lumoavaa...
Kohtuus kaikessa
Sinällään tässä ei ole mitään erikoista. Pohjoisessa on totuttu välimatkoihin, ne kuuluvat asiaan, niiden kanssa on opittava elämään ja sillä sipuli. Eikä matka Sodankylään ole yhtä pitkä kuin matka Hesasta Tampereelle, ei ole vaikka se onkin sitä. Sodankylään mentäessä ohitetaan vain Saariselkä ja Vuotso, Hesasta Tampereelle löytyy Korso, Kerava, Riihimäki, Toijala, Hämeenlinna.... vaikka mitä. Pitempi 160 kilsaa siis... Tässä mielessä arkihavainto on tuttu: kyllä se matka Rovaniemeltä Ivaloon on pitempi kuin toisinpäin... Ainakin näin ajatellaan.
Matkoihin on täällä ylhäällä totuttu, mutta silti pistää miettimään. Sinällään on hienoa, että Lapissa on vaikkapa aktiivinen Ely-keskus, joka järjestää monia tosi tarpeellisia juttuja. Päädyin kumminkin pohtimaan elämän tarkoitusta, kun tarkastelin ajanjaksoa joulukuu 2012 - helmikuu 2013 meidän kuusihenkisen nuorisotoimiston näkökulmasta:
Lapin nuorisotyöntekijäpäivät, Levi 4.-5.12.
LaNuTi päivityspäivä, Rovaniemi 17.1.
Lapin Nuorisofoorumi ja Lapin Liiton nuorisovuoden avajaiset, Rovaniemi 18.-19.1.
Lapin etsivien päivät, Rovaniemi 7.-8.2.
Vastaavien Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous, Rovaniemi 19.2.
Kuusi henkilömatkaa, 3.500 henkilökilometriä ja 45 henkilötuntia autossa. Yksi ylipitkä työviikko.
Väliin mahtui vielä Jyväskylän Nuori 2013 -tapahtuma, joka nosti henkilökilometrit reilusti yli 10.000:een. Sopii laskea tietyöaika... Eikä liene tältä pohjin outoa, että aika ajoin pyydämme, että josko jotain kokoontumisajoja täällä pohjoisessakin. Ihan yhdenvertaisuuden merkeissä...
Tarkkaan pohtien edelliseen listaan ei sisälly yhtään sinällään turhaa reissua. Siltikin... Asialle on pakko tehdä jotain. On syytä pohtia löytyisikö tähän joku ajoittamiseen liittyvä linja, jolla kuormitusta kevennetään. Muuten käy niin, että takuuvarmasti ryhdytään ns. jättämään väliin... Ei se ole hyvä sekään.
Omalta osaltani olen julistanut itselleni reissuttoman helmikuun. Nähtäväksi jää... Ei näytä täysin pitävältä. Näillä näkymin joudun ylittämään Kakslauttasen yhden kerran. Matkalla arvatkaapa mihin... niin ja takaisin...
Skoeoe
Nelostie ja lentokenttä ovat tulleet vuosien varrella turhankin tutuiksi. Syitä on paljon ja niistä on tullut turistua aiemmissa postauksissa siinä määrin runsaasti, että olkoon. Nyt en lähde enemmälti sille tielle... Sen verran voisi kumminkin todeta, että aina kun liikutaan nuorten kanssa ollaan oikealla asialla. Käytännössä kaikki ne reissut, joilla on oltu nuorten mukana mahdollistamassa milloin NuVa-edustuksia, milloin rokkikeikkoja, eduskuntavierailuja, konserttimatkoja tai mitä vaan, ovat olleet nuorisotyöntekijällekin hyvin motivoivia ja perusteltuja. Istumalihaksia siinäkin tarvitaan, mutta seura inspiroi. Se mikä pistää pohtimaan on yksin tai kaksintehdyt loppumattomat muut työmatkat, ne nuorettomat... Ne, joiden määrä on ollut noususuunnassa.
Reissumeiningeistä puhuttaessa Lapissa on yksi ylivertaisesti yli muiden, kun tarkastellaan kunnan rajojen ylittämistä: Rovaniemi. Normitahtiin hyvissä keleissä se tarkoittaa meno-paluu -mielessä seitsemän tunnin istumista Eurooppa nelosella. Yksi työpäivä/keikka/reissaaja... Sikälis sitä on oppinut jo ensimmäisen sadan reissun, siis noin 60.000 Rovaniemityökilometrin jälkeen, eli jo parikymmentä vuotta sitten siihen, että pitäisi vältellä ns. yhdenasian matkoja. Keskittäminen kannattaa tässä suhteessa... Monta juttua yhdellä istumisella, se on tavoite.
Kymmeniä ajokertoja sitten olen tullut myös siihen tulokseen, että päivämutkin -periaattella tehdyt, matkustussäännön edullisuusperiaatetta kunnioittavat reissut ovat ns. syvältä. Kuvitelkaa itse: lähdössä yksin tielle, linja-autoaikataulut eivät toimi, kokous tai mikä tahansa tähdellinen vuorovaikutteinen tilanne alkaa kello 9.00, jolloin aamun linja-auto on vasta ohittanut Sodankylän. On lokakuinen aamu kello 5.00, räpsii räntää, on pakkasenuhka, pimeää kuin hiilikellarissa, tienpinnan kosteus imee valot ja on tiedossa, että porotkin liikkuvat. Ohjaamasi yleieurooppalaisen vuokraamon auto kääntyy nelostielle. Autotyyppi on tietenkin outo, automaattivaihteet ja kaikki... Aamukahvi on tempaistu 4.30.
Ei mitään turvallisuusriskejä, kylkíäisenä aloitat tärkeät palaverit äärettömän pirteänä seilailtuasi neljä tuntia ja rapiat umpipimeässä kaamosaamussa. Ja sama yötä vasten toisinpäin... 15 tuntia vierähtää helposti. Reilu meininki, josta on eksotiikka kaukana... Viisikymmentä kertaa riittää, aika tutuksi tie käy sen jälkeen... Parhaita ovat kesäyöt varsinkin eteläänpäin mentäessä. Pohjoiseen ajaessa aurinko, tuo keskikesän kestovalo, räköttää inhottavasti suoraan silmille... Mutta kesäyön värit, ne ovat jotain lumoavaa...
Kohtuus kaikessa
Sinällään tässä ei ole mitään erikoista. Pohjoisessa on totuttu välimatkoihin, ne kuuluvat asiaan, niiden kanssa on opittava elämään ja sillä sipuli. Eikä matka Sodankylään ole yhtä pitkä kuin matka Hesasta Tampereelle, ei ole vaikka se onkin sitä. Sodankylään mentäessä ohitetaan vain Saariselkä ja Vuotso, Hesasta Tampereelle löytyy Korso, Kerava, Riihimäki, Toijala, Hämeenlinna.... vaikka mitä. Pitempi 160 kilsaa siis... Tässä mielessä arkihavainto on tuttu: kyllä se matka Rovaniemeltä Ivaloon on pitempi kuin toisinpäin... Ainakin näin ajatellaan.
Matkoihin on täällä ylhäällä totuttu, mutta silti pistää miettimään. Sinällään on hienoa, että Lapissa on vaikkapa aktiivinen Ely-keskus, joka järjestää monia tosi tarpeellisia juttuja. Päädyin kumminkin pohtimaan elämän tarkoitusta, kun tarkastelin ajanjaksoa joulukuu 2012 - helmikuu 2013 meidän kuusihenkisen nuorisotoimiston näkökulmasta:
Lapin nuorisotyöntekijäpäivät, Levi 4.-5.12.
LaNuTi päivityspäivä, Rovaniemi 17.1.
Lapin Nuorisofoorumi ja Lapin Liiton nuorisovuoden avajaiset, Rovaniemi 18.-19.1.
Lapin etsivien päivät, Rovaniemi 7.-8.2.
Vastaavien Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous, Rovaniemi 19.2.
Kuusi henkilömatkaa, 3.500 henkilökilometriä ja 45 henkilötuntia autossa. Yksi ylipitkä työviikko.
Väliin mahtui vielä Jyväskylän Nuori 2013 -tapahtuma, joka nosti henkilökilometrit reilusti yli 10.000:een. Sopii laskea tietyöaika... Eikä liene tältä pohjin outoa, että aika ajoin pyydämme, että josko jotain kokoontumisajoja täällä pohjoisessakin. Ihan yhdenvertaisuuden merkeissä...
Tarkkaan pohtien edelliseen listaan ei sisälly yhtään sinällään turhaa reissua. Siltikin... Asialle on pakko tehdä jotain. On syytä pohtia löytyisikö tähän joku ajoittamiseen liittyvä linja, jolla kuormitusta kevennetään. Muuten käy niin, että takuuvarmasti ryhdytään ns. jättämään väliin... Ei se ole hyvä sekään.
Omalta osaltani olen julistanut itselleni reissuttoman helmikuun. Nähtäväksi jää... Ei näytä täysin pitävältä. Näillä näkymin joudun ylittämään Kakslauttasen yhden kerran. Matkalla arvatkaapa mihin... niin ja takaisin...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti