Vuoden ensimmäinen teksti pyrkii syntymään Ivalon mainion nuorisotila Stönön siniseltä sohvalta. Vajaassa vuorokaudessa Inarin uuden NuVan tarkoituksena on luoda toimikaudelleen pelinsäännöt, konkreettiset tekemiset sekä oma työnjako.
Ihan mukava ensituntuma viikonlopputöihin lajityypissään tämä. Aika hyvä kutina on siitä, että tämän porukan kanssa motivointi on melko helppoa. Poppoo on ryhmäytellyt itseään perjantai-illan mittaan sillä tavalla, että huomiselta työskentelyltä sopii odottaa paljon. Kitaroissa on nyt puolenyön lähetessä lupaava soundi ja hyvä niin. Edessä on sellaisia aikoja, että NuVa asuinkuntansa nuorten äänitorvena ei ainoastaan Inarissa vaan kaikkialla on paljon vartijana. Myös nuorisotyö ja sen työntekijät tarvisevat kriittisen sparraajan ja puolestapuhujan.
Niinpä NuVan koulutukseen kannattaa panostaa. Jatkossa ei riitä se, että huudetaan korkealta ja kovaa, sanomiselle joutuu asettamaan desibelien ja fonttikoon rinnalle kovat laatuvaatimukset.
Tosi mukavaa on sekin, että läsnä on nyt porukoita melko kattavasti koko kunnan alueelta. Oli hiukan hankalaa löytää pohjoisimmille nuvalaisille kyydit kuntakeskukseen. Äkillisen säästövimman puuskassa sekä yhteen työperäiseen asiaan liittyvän ja megalomaaniset mittasuhteet saaneen keljutuksen ärsyttämänä päädyin tekemään hakureissun itse. Toki oli asiaa myös Inarin koulun rehtori Yrjölle, mutta pääasia oli purkaa nelos- ja Sevettijärven teille kiukut sekä turvata reunaseudun Hannelelle ja Sannalle mahdollisuus osallistua.
Yhdenvertaisuudella on hintansa. Trippimittari näytti reissun jälkeen 276 ajokilometriä, mutta ihan sama: tytöt pääsivät mukaan ja se kiukku katosi Partakon tietämissä talvipimeään pohjoisinarilaiseen mäntymetsään. Välimatka yksinoloinnen on joskus ihan iloinen asia...
Ensikosketus Sajokseen
Vuoden ensimmäinen nuorisotoimiston työkokous pidettiin Vintillä Inarissa. Mukava juttu oli se, että seuraan oli saatu Emppu, viestintäpajan ihkauusi toiminnanohjaaja. Ei ollut mitenkään helppo rekrytointi, tarvittiin kolme hakukierrosta ja koko vuosi 2011. Ainoa asia, joka prosessissa irtosi helpolla oli kunnanjohtajan täyttölupa, hieno juttu sinällään se. Alettiin jo hiljalleen virastolla kyselemään kiusallisia, kun kesti niin kauan. Viimeisellä kierroksella ei kumminkaan jätetty enää mitään sattuman varaan ja takavarmistellessa viivähti jokunen extraviikko. Mutta: parempi myöhään, kun ei koskaan.... Hyvältä näyttää, josko tässä se nettiradiokin tänä vuonna, lopultakin.
Piipahdettiin porukalla myös 9.1.2012 yleisölle avatussa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, jossa työskentelevä Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Inka emännöi meille opastetun kierroksen. Komea on saamelaisten parlamenttitalo ja saamen kulttuurin kehto Suomessa. Ei ihme, että maakunnan tiedotusvälineissä on ennustettu Inarin kirkonkylälle vahvaa kasvun tulevaisuutta. Sajos on jatkossa kylän ehdoton lippulaiva ja itse kuulun heihin, jotka odottavat Inarin myönteisen nousukierteen jatkuvan lähivuosina. Se on väistämätöntä, sillä siinä määrin isoja satsauksia kylälle on Sajoksen ohella muutoinkin tehty viimeisten parin kolmen vuoden aikana.
Oli muuten mukava havaita, että tähän samaan uskoivat täällä Stönöllä kaikki Pohjois-Inarin nuvalaiset. Mahtavaa, mahdollisuuksia on kun nuorten tulevaisuususko on vankkumaton. Toivottavaa on, että kirkonkylän aikuisväestö ymmärtää tämän kaiken ja jaksaa osaltaan kannustaa nuoriaan.
Vielä Sajokseen. Sieltä löytyy kaiken ohella pitäjän mittavin auditorio, josta tulee varmasti lukuisten kokousten sekä konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien hieno tapahtumapaikka. Päätettiin, että seuraava Inarin työkokous pidetään 29.3., jolloin Inka porukoineen järjestää Saamelaisnuorten taidetapahtuman. Sinne mennään ja hyvissä ajoin, sillä teemana on musiikki ja perinteisesti tapahtuma vetää isotkin areenat täyteen esiintyjiä ja yleisöä. Hieno juttu se ja luulenpa, että mikään Nuoren Kulttuurin tapahtumista ei yllä samaan suosioon.
Uusia kuntarajoja odotellessa
Lähestyvien presidentinvaalien ohella laajaa poliittista sekä kansalaishuomiota on herättänyt maan nykyhallituksen härkäpäinen pyrkimys laajamittaiseen kuntaremonttiin. Julkisuudessa on esiintynyt erilaisia karttoja sekä spekulaatioita. Kiintoisaa nähdä miten käy.
Pohjoisessa on älähdetty viimeiselle, etukäteen Suomen Kuvalehteen vuotaneelle kuntakartalle. Pohjois-Lapille tämä suunnitelma luultavimmin sopisi, sillä siinä sekä Sodankylä, Inari että Utsjoki säilyisivät itsenäisinä. Ainoa "takaisku" olisi se, että Inari menettäisi ilmeisesti maan suurimman kunnan statuksen Itä-Lappiin synnytettävälle suurkunnalle. No, Sallan kunnanjohtaja on jo jyrähdellyt maaseudun tyhjentämisestä ja palveluiden karkaamisesta kauas pois entisistä kuntakeskuksista.
Elinkelpoisuus on hyvä, mutta tottavieköön myös perin suhteellinen asia. Kyllä koolla on väliä. Tätäkin näkökulmaa tuli pohdiskeltua aiemmin päivällä kun ajelin yksinäni jossain Väylän ja Partakon välillä. Ei ole helppoa nykyistenkään suurten kuntien reuna-alueilla saatikka sitten useitten suurten kuvitellussa yhdistelmässä.
Odotellaan nyt kumminkin minkälainen haloo kuntarempasta nousee. Melkoinen huuto luulisin...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti