Pari aika merkittävää juttua on tapahtunut.Olen tullut edistäneeksi poismuuttoa. Nakkasin kotoa esikoisen På gränsen -alueelle, johon nuoren miehen veivät opinnot. Tyypillistä Inarille, jossain vaiheessa nuoren on lähes poikkeuksetta lähdettävä...
Toinen juttu: töissä koko työhistoriani ajan vaikuttanut esinainen lähti lomille ja marraskuun lopulla hän jää sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle. Haikeaksi vetää, mutta elämä on: ihmisiä tulee ja ihmisiä menee. Nuorisotyöläisen elämänkierrossa homma kuuluu oikeastaan asiaan. Luonnollinen juttu... Silti, eivät tämmöiset ole ihan ilmoitusluonteisia tapahtumia. Pistää pohtimaan syntyjä syviä ja puntaroimaan menneitä.
Ehkäpä tästä selittyy se kolmas kohdallani tapahtunut erikoinen asia: se, että tulin painaneeksi enteriä. No, siihen palaan blogin loppuosassa...
Hillitön tahti
Inarissa menee lujaa. Hämmentävää on ollut elää keskellä todellisuutta, jossa kaikki mitä 30 vuodessa ei ole tehty, lopulta toteutetaan kolmessa vuodessa.
Keväällä 2009 Ivalon nuorisotila Stönön keittiöremppa käynnisti myönteisen ja eteeenpäin-vievän investointi- ja peruskorjauskierteen, jolle ei näy loppua. Tahti on kova ja se vaatii sekä ohjaajilta että nuorilta sopeutumista ja malttia, poikkeusjärjestelyt ovat kunniassaan. Aika fellinimäistä ja outoa on ollut sukkuloida kaiken keskellä: vasara paukkuu, seinät kaatuvat, monttuja kaivetaan, kulkureittejä asfaltoidaan, seiniä maalataan... Kaikkialla, jännä juttu.
Uskomatonta. Mutta hienoa ja hukkaan ei mene mikään. Käsittämättömyydessään ja ikuisuusulottuvuudessaan merkittävimpiä kohteita minulle on kaksi, niin jos Inarin Vintin synty lasketaan pois kun se on jo valmis, lopultakin. Uskomattomin kaikesta on se, että Ivaloon tulee urheilukenttä, siis oikea sellainen: keinotekonurmi ja tartanradat, ja oikeasti vielä 400 m:n rata. . Sen syntyä en olisi uskonut, mutta nyt on pakko. Jopa esteiden vesihauta on jo valmis, niin ja ajanotto- sekä kuulutustorni ja kaikki. Mahtavaa. Uskon vakaaasti, että uusi kenttä lisää harrastusta.... Ai niin: Inarissakin on kenttä, hiekkapohjainen, mutta lajityypissään mainio.
Toinen maininnanarvoinen asia: legendaarisen Pommarin aikakausi Ivalon ainoana bänditreenimestana alkaa olla ohi. Skeittirokkiparkkihallin valmistuttua Ivalossa noustaan maan pintaan. Mahtavaa. Ainakaan loppukevään sulamisvesien takia ei enää tarvitse tapella. Ja akustiikka: se on uusissa tiloissa jotain...
Euroja vaiko eikö vaiko vähemmänkö vaiko mitensoli?
Niin. Lujaa menee, mutta talouden taivaanranta piirtyy näkökenttään mustanpuhuvana. Olen pohdiskellut viime päivinä poliittisen retoriikan ja aidon resurssoinnin välistä kuilua.
Kimmoke on löytynyt tiedotuksesta. Jännä homma: lähtökohta on se, että kaikki ovat huolissaan nuorista ja heidän syrjäytymisestään sekä työttömyyden torjunnasta. Hallitusohjelma hehkuttaa yhteiskuntatakuuta, nuorten työpajojen tukemista sekä etsivän nuorisotyön vahvistamista ja levittämistä koko maahan.
Kaikki hyvin tähän saakka. Teksti on siirtynyt sellaisenaan valtion tulo- ja menoarvion perusteluteksteihin. Hienoa. Mutta: keisarin vaatteet ja sitä rataa. Kun katsellaan Urpilaisen euroja, asia saa äkkiä ihan toiset ulottuvuudet: kohtaanto. Sitä ei ole. Eurojen vähennysesitys vesittää kaiken kirjoitetun.
Aika haastava on yhtälö: etsivä työ laajennetaan koko maahan, eurot puolitetaan. Inhorealisti minussa epäilee, että tokkopa...
Toimialaministeri Arhinmäki on ärähtänyt. Samoin puolueensa: työpaja- ja etsivän nuorisotyön rahoitukseen ei kajota. Ivalossa pari päivää sitten pikaisesti piipahtanut Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön uusi päällikkö Georg Henrik oli myös luottavainen.
No. Toivotaan. Jos asiat eivät mene hyvin, niin poliittiselle eliitille, tänään Kataisen-Urpilaisen porukoille, voi heittää kainon toivomuksen: mikäli nuorten asiat eivät ole eurojen arvoisia, niin lopetettakoon turha paskanjauhanta ja tekopyhä huolestuneísuus sekä kaikenmaailman hallituksen lapsi- ja nuorisopolittisten ohjelmien julistukset asian ympäriltä saman tien. Se olisi palvelus kaikille. Tiedettäisiin ainakin missä mennään.
Ai niin. Radioshowmme on lähestynyt toimialaministeriä. Arhinmäen sihteeri on tätä kirjoitettaessa etsinyt miltei kaksi viikkoa sopivaa haastatteluaikaa Radio Inarille. Ei ole vielä löytynyt... Kuulostellaan. Ajateltiin, että odotellaan toukokuuhun 2012 ja nostetaan sitten hillitön metakka, mikäli haastista ei ole tehty. Niin ja mikäli muutoinkaan tarvitsee... Näinköhän vasurit ovat tuolloin enää hallituksessa?
Liikunta- ja nuorisojohtajaksi Rovaniemelle...???
Se enterin painaminen, niin tai oikeastaan klikkaus painikkeeseen Lähetä, siihen on minun palattava. Kuten viime blogissani totesin maakunnan pääkaupunki Rovaniemi etsii liikunta- ja nuorisojohtajaa eläköityvän Rauskan tilalle.
Kävin itseni kanssa ison kamppailun, jonka tuloksena tein lopulta jotain, mihin en ole tottunut: kirjoitin cv:n ja lähetin hakemuksen kyseiseen virkaan. Jotta asia olisi mahdollisimman tuskallinen, menin hakupäivänä Inarin Vinttiin ja katselin käytävän päästä etuviistoon alas kohti Inarinjärveä laskevaa Juutuanjokea. Kysyin itseltäni vakavasti mitä haluan.
Silti painoin lähetä-painiketta. Kun prosessi on ohi ja virkavalinta on tehty, tulen kaikissa tapauksissa kommentoimaan hakuani ja kaupungin tekemää valintaa. Kerron sitten myös sen, että miksi Rovaniemen asioiden pitäisi kiinnostaa jakamattomasti kaikkia Lapin nuorisotyöläisiä. Kerron myös sen miksi Rovaniemeltä voi odottaa enemmän kuin keskiverto Lapin kunnalta
Nyt tiedän sen verran, että virka kiinnosti. 32 hakijaa on aika paljon. Jaa-a, pääsenköhän edes haastatteluvaiheeseen...
Skoeoe
