Puolustuspuheenvuoro

Kun aloin joskus kirjoittelemaan blogia minulla oli siihen muutama syy. Ajattelin, että kerron siitä mitä on nuorisotyöläisen arjen työ pohjoisessa. Ajattelin myös, että kerron pohjoisen nuorista. Jossain vaiheessa tuli mieleeni, että näinkin voi ottaa kantaa ja osallistua erityisesti valtakunnalliseen nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevaan keskusteluun.

Jossain vaiheessa havahduin: on sanottu paljon ja asiat kiertävät jo kehää ainakin jossain määrin. Kerran lopetinkin, sitten aloitin uudestaan ja Tampere 2017-tapahtuman jälkeen pistin blogin telakalle viime keväänä. Totesin silloin tosin enteellisesti, että voihan se olla, että joku kerta…

No, se kerta tuli lokakuun alussa, kun Nuorisotyölehden toimitusneuvoston  kokouksessa saatiin huolestuttavia tietoja lehden tulevaisuudesta.  Piti ottaa kantaa hetimiten ja oli ihan pakko pitää kannatuspuheenvuoro 71 -vuotiaalle vireälle ammattialan lehdelle http://selvakeli.blogspot.fi/2017/10/kannatuspuheenvuoro.html

Niinhän siinä kävi, että nyt on välttämätöntä kirjoitella jatko-osa: kannatuspuheenvuoro vaihtuu puolustuspuheenvuoroksi. Tapahtui nimittäin semmoista, että Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi päätti lopettaa lehden julkaisemisen käytännössä heti. Vielä kaksi numeroa tänä vuonna ja kunniakas taival on siinä. Vuonna 2018 ei ilmesty lehteä eikä ihan heti mitään muutakaan journalistista toimialan julkaisua. Järjestö puhuu siirtymisestä digitaaliseen tuotantoon, mutta niin kiire on ollut pistää lihoiksi nuorisotoimialan tiedotukselliset kasvot, että mitään jäsentynyttä suunnitelmaa ei ole.

Päätös herättää lukuisia kysymyksiä ja se on otettu kentällä tyrmistyneenä vastaan. Lopputuloksen ohella on ihmetelty kiirettä sekä sitä, että hopussa Allianssin hallituksella ei ole ollut aikaa kuulla nimeksikään muita kuin itseään. Kunnollinen tiedottaminenkin unohtui siinä tuiskeessa iloisesti johonkin. Osallisuutta, yhteistyötä ja avoimuutta korostavalle järjestölle se on omituinen lähestymistapa.

Ällistystä on herättänyt myös päätöksen ehdottomuus: julkaiseminen loppuu, vaihtoehtoja ei enää mietitä. Hallituksella oli ymmärtääkseni käsissään kaksi muuta esitystä, joissa julkaisutoimintaa olisi kehitetty siten, että lehti olisi ilmestynyt myös vuonna 2018 painettuna ja sen oheen olisi kehitelty digitaalista tuotantoa.

Keskustelu sosiaalisessa mediassa ja muutenkin alkoi lähes välittömästi, Allianssin varapuheenjohtaja Jari Järvenpää kirjoitti Nuorisotyön Facebook ryhmässä, että päätös Nuorisotyö-lehden lopettamisesta ei todellakaan ollut helppo. Hän jatkaa, että järjestön kevätkokouksessa 2016 hyväksytty strategia linjaa, että Allianssin tehtävänä on yhdistää ja palvella koko nuorisoalaa. Lehti ei kuulemma Allianssin hallituksen mielestä ole tässä mielessä tehokas.

Arvelen, että Allianssilla on ollut kiire siksi, että asian osalta ei syntyisi mitään päätöksen kyseenalaistavaa joukkoliikehdintää.  Arvelen, että järjestössä on laskettu sen varaan, että mahdollinen vastustava tunneryöppy laantuu nopeasti.

Niin ei ole käymässä. Jos tämä on yllätys Allianssille, niin minulle se ei tule yllätyksenä. Nuorisotyö on enemmän kuin Allianssin lehti tai ylipäänsä pelkästään lehti muiden lehtien joukossa. Se on pientä toimialaa yhdistävä ja sen identiteettiä sekä ammattiylpeyttä ilmentävä ja vahvistava julkaisu. Sen historia on pitkä, 1940 -luvulta 2010 -luvulle. Se on näin myös nuorisotyön ja -politiikan konkreettinen, kollektiivinen narratiivi, aikajanassa pitkä kuvaus siitä miten nuoriin liittyvää työtä Suomessa on tehty ja tehdään. Erinomaista taustamateriaalia alan tutkimukselle, opetukselle ja historiankirjoitukselle.

Siksi lopettamispäätöksellä on seurauksensa. Allianssin hallitus joutuu pettymään, jos se odottaa asian vain menevän ohitse ikään kuin Merkitään tiedoksi -tyyppisenä asiana. Ei se mene, keskustelu on vasta käynnistymässä.

Vaikka olenkin Allianssin luottamushenkilö (vielä tämän vuoden loppuun), olen jyrkästi eri mieltä Jari Järvenpään kanssa siitä oliko päätös helppo vai ei. Se oli tosiasiassa hyvin helppo, sillä kuten jo totesin, se tehtiin nopeasti ja sidostahoja kuulematta.  Lopettaminen ilman selkeää vaihtoehtoa on myös varsin vaivatonta. Vallankäyttö vallankäytön itsensä vuoksi tuntematta tässä tapauksessa nuorisotyön kenttää ja sen tuntemuksia on myös suoraviivaista. Ja niin muodoin helppoa…

Päätös on herättänyt kentällä ärtymystä. Aina niin mahtava Kotkan Leena kiteytti  yhdessä somekeskustelussa nuorisotyön kentän tuntoja osuvasti: Allianssi, peru päätös ja anna aikaa valmistella yhteinen näkemys ja toimet journalistisesti toteutetun julkaisun toteuttamiseen.

Ilolla totean, että ärtymys on melko nopeasti muuttumassa järjestäytymiseksi sekä haluksi katsoa eteenpäin ja ratkaista asia jollain rakentavalla tavalla. Kenttä on aidon huolissaan.

Nuorisosihteeri minussa komppaa Leenaa kympillä. Myös Allianssin luottamushenkilö minussa komppaa Leenaa joskin osin eri syistä. Allianssi ilmoittaa strategioissaan halunsa olla nuorisotoimialan keskeinen kokoaja ja yhdistäjä. Minä ihmettelen miten Nuorisotyö -lehteä koskeva päätöksenteko prosessina ja lopputulemana palvelee tuohon tavoitteeseen pyrkimistä. Ei se sitä palvele tosiasiassa mitenkään.

Ajattelen niin, että nuorisotoimiala on yhteiskunnallisesta tärkeydestään huolimatta pieni. Eriseurat ja turhantärkeys eivät palvele ketään. Tai no, kyllähän ne palvelevat: heitä, jotka toimialan ulkopuolella vähättelevät meidän tekemisiä…

Minäkin sanon Leenan tavoin: Allianssi, niele ylpeytesi ja tee palvelus maan nuorisotoimialalle ja itsellesi. Peru päätös ja anna Nuorisotyölehdelle  ja ylipäänsä alan tiedottamisen uudelleenrakentamiselle vaikkapa vuoden lisäaika.

Haluammeko me Allianssin luottarit todella ohittaa kentän näkemykset ja ruokkia eriseuraa? 

Haluammeko me, että Allianssi on niissä pöydissä, joissa jatkossa keskustellaan koko toimialan journalistisesta kuvasta?

Mietitäänpä sitä…

Skoeoe