Mutta nyt kysytään, että
miksi?
Sijalla yksi:
Jokelan koulusurmien muisto
Jokelan traagisista tapahtumista
tuli kuluneeksi 10 vuotta. Silloisessa kouluampumistapauksessa menehtyi
yhdeksän ihmistä.
Viikolla tiedotusvälineet
tekivät yhteenvetoa siitä mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Edistytty on:
aselakia on tiukennettu ja kriisivalmius on noussut. Hyvä näin, tietysti.
Vaan kaikkea ei ole tehty.
Sekä Jokelan että sittemmin Kauhajoen hirmuisten tapahtumien yhteydessä on
puhuttu syrjäytymisestä sekä nuorten mielenterveyspalveluiden parantamisesta,
siitä että kynnyksen pitää olla matala ja palveluun päästä nopeasti.
Seuranta on tyly. Jälkimmäisen
tarve on noussut, mutta tähän tärkeään ennaltaehkäisyyn ei ole panostettu
tarpeeksi. Asia odottelee edelleen hoitamista.
Viikon nostoksi päätyy ylivoimaisesti
suomalaisen yhteiskunnan lyhytnäköisyys ja haluttomuus toimia ajoissa.
Sijalla kaksi:
Allianssin hallituksen avoimuus
Suomen Nuorisoyhteistyö
Allianssi lakkautti muutamassa viikossa 71 vuotiaan Nuorisotyölehden. Olen
bloggaillut tästä asiasta kaksi edellistä Selvä Keli -päivitystä. joten se
tapahtuneesta. Lukekaa ne edelliset, jos haluatte tietää…
Huomio on kuitenkin
nyttemmin kiinnittynyt siihen, miten avoimuutta ja yhdenvertaisuutta arvoinaan
korostava järjestö on tiedottanut päätöksestään.
Aika hämmentävää, mutta
Nuorisotyön lopetus ei ole ollenkaan uutinen järjestön viestinnässä. Allianssin
jäsenjärjestöille mennyt Allianssi Express sähköpostikirje ei tapahtunutta
tuntenut eivätkä myöskään kaikille tarkoitetut Allianssin nettisivut tiedä siitä
yhtään mitään.
Kun surffailee järjestön
nettisivuilla riittävän kauan törmää hallituksen 23.10.2017 pöytäkirjaan.
Siellä on asiaa koskeva maininta asiakohdassa Nuorisotyölehden päätoimittajan
haku. Tässäpä karu loppuhuipennus:
Päätös:
Päätettiin yksimielisesti
lopettaa Nuorisotyö-lehden julkaiseminen vuoden 2018
alusta lukien…
Yli 70 vuoden jatkumossa tämä
asia ei ole uutinen.
Sijalle kaksi nousee kirkkaasti
avoimella tiedottamisellaan Allianssin nykyinen hallitus…
Sijalla kolme:
Nuva ry.
Viikolla
Nuorisovaltuustojen Liitto lähetti postia maan nuorisotoimenjohtajille. Se
ehdottaa kuntalain perusteella ja yhdenvertaisuuteen vedoten, että kunnat
maksaisivat nuorisovaltuutettujensa Nuva ry:n jäsenmaksut.
Nuva ry ei ole nimensä
mukainen nuorisovaltuustojen edustajisto, vaikka se semmoisena esiintyykin. Se
on yksittäisten nuorten ihmisten järjestö, johon voi periaatteessa kuulua kuka
tahansa osallisuudesta kiinnostunut henkilö.
Miksi ihmeessä kunnan
pitäisi maksaa yhdellekään henkilöjäsenyyksille perustuvalle järjestölle sen
jäsenten jäsenmaksut? En tajua… Olisi eri asia, mikäli yhdistyksen jäsenyys
perustuisi yhteisöjäsenyyksiin. Esimerkkinä voisi mainita Valtakunnallisen
Työpajayhdistyksen, jonka täysivaltainen jäsen on esimerkiksi meidän nuorten
työpaja. Jäsenmaksut maksetaan ilman muuta.
Ja miten kuntalaki tähän
liittyy? Sanotaanko siellä, että noin pitää tehdä ja että niin tehden
edistetään yhdenvertaisuutta?
Kolmossijan nappaa
selkeästi Nuva ry:n jäsenkampanja.
Sijalla neljä:
Fatim Diarra ja Sallan tauti
Helsinkiläinen vihreä
kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra nousi otsikoihin antaessaan lausuntoja
liittyen maaseudulla asumisen ankeuteen ja kaupunkien ihanuuteen.
Lausunnosta nousi hillitön
metakka, suoranainen somemyrsky. ”Epäonnistunut läppä” on tietysti hyvä yritys
selitellä ja mitenkään muuten annettua lausuntoa onkin vaikea puolustaa.
Vaikeata on kyllä toisaalta puolustella raivoa, mikä ajattelemattomaan ja
typerään sanomiseen sortuneeseen paikallispoliitikkoon on kohdistettu. Mopo on
lipsahtanut käsistä vähän kaikilla.
Kiinnostavampaa tässä onkin
se mistä asennemaailmasta ja mistä kuplista tuommoiset kommentit ylipäänsä
kumpuavat. Kun kaupungistumista pidetään paljolti lähes jumalisena voimana ja
kaiken pelastavana kehityksenä, niin sieltähän ne lipsahdukset käyttövoimansa
saavat.
Miten tuommoinen kohu
liittyy nuorisotyöhön? Ei se
suoranaisesti liitykään, mutta se nostaa pintaan aina niin ajankohtaisen
kysymyksen. Mennäänpä siihen pikku mutkan kautta. Miksi me tehdään
kansainvälistä nuorisotyötä? Tuohon osaa jokainen nuorisotyöntekijä vastata unissaankin:
maailma on kansainvälistynyt ja liikkuvuus lisääntynyt, kehitys jatkuu
edelleen, on tärkeätä tuntea eri kulttuureja ja poisoppia mahdollisista
ennakkoluuloista ynnä muuta hyvin perusteltua ja tärkeää. Asiaa helpottaa
nuorisotyön näkökulmasta se, että meillä on noiden asioiden kanssa olemassa
hyväksytyt rakenteet ja niiden myötä taloudellista tukea erilaisiin rajat
ylittäviin nuorisohankkeisiin.
Vaan mitenpä se on
huomioitu tuossa mielessä maan sisäinen nuorisovaihto ja yhteistyön
edellytysten tukeminen? Niinpä niin. Eipä oikein mitenkään, vaikka yhdessä
tekeminen on ainakin omassa kokemuksessa paras tapa poistaa ennakkoluuloja sekä
oppia ymmärtämään ja sitä kautta voi hyvinkin välttyä turhien sammakoiden suusta
hyppelyltä.
Neljänneksi nousee siis Fatim
Diarra, joka lausunnollaan aktivoi kysymyksen siitä miten me kaikki voisimme
edistää maan eri osien keskinäistä ymmärrystä.
To be continued…
Jatko-osassa vaihtuu tosin
näkökulma. On niitä positiivisiakin uutisia.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti