Kannatuspuheenvuoro

Tiedättekö muuten mikä on Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin vanhin vielä voimissaan oleva konkreettinen palvelumuoto?

Aivan oikein. Se on Nuorisotyö -lehti, joka juhlisti 70 -vuotista taivaltaan miltei tasan vuosi sitten tyylikkäässä juhlaseminaarissa Ostrobotnialla.

Jos oikein muistan, niin Allianssi syntyi 1992 opetusministeriön nuorisoyksikön toimiessa kätilönä kolmen erillisen järjestön yhteensulautumaksi. Taustalla oli raha tai sen väheneminen silloisen laman yhteydessä sekä ajatus tehostaa muutoinkin toimialan edunvalvontaa, nuorisojärjestöjen yhteistyötä, nuorisotyön täydennyskoulutusta ja muuta kaikkea, mitä nuorisotoimiala elääkseen ja kehittyäkseen tarvitsee.

Kuka muistaa ne kolme? Itse olen jo ikänuorisotyöläinen, joten minä muistan: Kansalaiskasvatuksen Keskus KaKe, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestö SNT sekä Nuorisotyön Keskus NTK. Minulla on muistikuva siitä, että noista kolmesta täällä pohjoisessa näyttäytyi käytännössä vain Nuorisotyön Keskus. Loput olivat tosi etäällä, siellä jossain, Isolla Kirkolla, Tsadissa. Täytyy vielä muistaa, että tuolloin ei ollut NMT:tä kummempaa mobiilipuhelinta, GSM:t ja sähköposti tekivät tuloaan ja netti ei ollut oikeastaan yhtään mitään verrattuna tähän päivään.

Anyway: NTK liikkui vikkelästi kurssiensa kanssa kaikkialla ja sillä oli yhteyshenkilöitä maakunnissa. Toimiala tunsi hyvin mm. edesmenneen Olli Lindin, joka sukkuloi kehittämisideoineen ja kurssituksineen siellä täällä. NTK:lla oli myös lehti: Nuorisotyö.

Olen pohtinut Allianssin asemaa nuorisotyön kentässä. Hurjasti oikaisten: se esiintyy strategioissaan ja toiminnassaan mieluusti koko toimialan yhdistäjänä ja puolestapuhujana. Samaan aikaan toisaalta on niin, että se ja kunnallinen nuorisotyö elävät yhä, somekielellä ilmaisten, vaikeasti selitettävissä olevassa suhteessa.

Sen suhteen kirkastamisesta on keskusteltu ajoittain mm. Allianssin ja Nuorisokanuunan kesken, mutta jotenkin on jäänyt semmoinen olo, että asiassa on jymähdetty paikalleen. Se ei ole hyvä. Toimiala on pieni ja eriseura ei ole kovin kelpo ratkaisu.  Ja jos tuo suhde ei ole kunnossa, niin tuntuu melkoisen haastavalta ottaa koko toimialan edunvalvojan mantteli harteilleen. Kunnat ovat nuorisotyössä kuitenkin lopulta ylivertaisesti suurin suora työllistäjä ja panostaja.

Kuntakentällä ehkä käytetyimmät järjestön palvelumuodot ovat lehden lisäksi Nuorisotyöpäivät sekä Allianssiristeilyt.  Maakuntien näkökulmasta Allianssi jää muutoin melko etäälle, Tallinnan puolelle kehäkolmosen sisäkaarretta.

Allianssin ylivoimaisesti demokraattisin palvelumuoto on Nuorisotyölehti. Se on sama ja samanhintainen Nuorgamista Hankoon. Se profiloi kaikkea nuorisotyötä ja siinä on saanut äänensä kuuluviin niin tutkimus, koulutus, järjestöt kuin kunnatkin. Se on tuonut esiin myös nuorten tuntoja ja raportoinut ajankohtaisista ilmiöistä sekä henkilöistä. Se on selkeästi oma brändinsä ja osaltaan yhdistää toimialaa. Lehti on muutoinkin kuin historiansa kautta enemmän kuin Allianssin julkaisu. Se on oman alansa ammatillinen julkaisu, Opettaja tai Lääkärilehti-lehtiin verrattava lehti.

Sen ulkoasua on kehitetty haastavissa olosuhteissa. Yhden henkilön toimitus yhdessä päätoimittajan ja lukuisten osaavien, monipuolisesti nuorisotyön kenttää tuntevien kirjoittajien kanssa on tehnyt journalistisesti kelpo työtä. Joka toinen vuosi toteutettujen lukijakyselyiden tulokset kertovat siitä.

Lehden toimitusneuvostossa on jo pitkään tunnistettu verkoissa tapahtuvan julkaisemisen tärkeys. Edistystä onkin tapahtunut, joskin nykyisellään lehden jutut julkaistaan tavalla, joka on melko jäykkä. Mutta se on. Alkutekijöissään oleva tapa on lopulta parempi tapa kuin ei mikään tapa. Ongelma digitaalisen julkaisun osalta on liittynyt resursseihin: ne eivät riitä aktiiviseen kehittämiseen. Toisaalta Allianssin nettisivupohja kaipaisi myös päivittämistä, sekään ei riitä aktiiviseen kehittämiseen. 

Ihanne kaiketi olisi se, että printtilehti olisi oma tuotteensa ja sitä sivuttaistuettaisiin säännöllisellä nettituotannolla. Jälkimmäinen mahdollistaisi nopeat reagoinnit ajankohtaisiin asioihin sekä tarjoaisi alustan printin juttujen jatkokäsittelyyn lukijakeskusteluin, kommentein ja niin edelleen.

Maan nuorisotyö elää mielenkiintoisia aikoja. Uusi nuorisolaki astui voimaan 1.1.2017. Sen myötä moni totuttu asia joutuu mittaamaan ns. salonkikelpoisuutensa. Valtion tukea saaneet työpajat joutuivat jo keväällä mittauttamaan ministeriöllä sen voivatko ne hakea jatkossa valtiontukea.

Tämän saman prosessin edessä on Allianssi kuten moni muukin taho. Samaan aikaan tämän kanssa järjestöstä on vaihtunut (vailla dramatiikkaa sinänsä) muutaman kuukauden aikana pääsihteeri, viestintäjohtaja ja talouspäällikkö. Edelleen samaan aikaan julkisen talouden taivaanranta harmaantuu jälleen.

Järjestö elää näin tienhaarassa. Tilanne on klassinen: on sopiva aika tarkistaa järjestörakennetta ja kaikkea palveluihin liittyvää.

Myllerryksessä moni aiemmin selvä asia päätyy luupin alle: miten jatketaan vai jatketaanko mitenkään. Vaikuttaa siltä, että perinteisen Nuorisotyön asema tässä ei ole ollenkaan itsestään selvä.

Ymmärrän sen, että paine julkaista digitaalista lehteä on kova. Kuulun kuitenkin heihin, joiden mielestä Nuorisotyön kaltaisen printtijulkaisun muuttaminen pelkästään digijulkaisuksi ei välttämättä johda mihinkään hyvään. Päinvastoin.

Allianssi on julkistanut viestintää koskevan webropol kyselyn, johon on aikaa vastailla vielä viikon verran (DL 17.10.). Nyt on niin, että kaikkien Nuorisotyö lehdestä kiinnostuneiden olisi hyvä havahtua, miettiä hetki ja vastailla kyselyyn. Sen tuloksia on kaiketi aikomus käyttää päätöksenteon pohjana.

Minä vastasin jo. Se oli helppoa, vei vain muutaman minuutin. Nuorisotyön ammattilainen: mitä Sinä teet, katsotko sivusta vai osallistutko?

Mieti sitä.

Skoeoe