sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Silmänkääntötemppu...



MTV3:n taannoinen uutisointi iski tajuntaan. Kirjoitusinspiraatio on ollut jo tovin matkoilla jossakin, ja tarvittiin otsikointi Nuorisotakuu on silmänkääntötemppu,  että se teki äkillisen comebackin, samanlaisen kuin tammikuun puolenvälin aurinko näihin maisemiin. Auringon osuushan on nyt pitkään kasvava. Nähtäväksi jää riittääkö tuo otsikointi tekemään inspiraatiolle saman. Voi olla, että lyhytaikaiseksi jäävät ne eväät. No, se on toinen juttu se.

Maikkarin juttu yksistään ei ollut riittävä kirvoittaja. Nuorisotyössä keskustellaan nyt melko kiivaasti muutamista Nuorisotakuun toteuttamiseen liittyvistä asioista kuten Ohjaamoista, etsivästä työstä, säästöistä ja niin edelleen.  Keskustelu luultavasti vilkastuu ja oletan sen polarisoivan kotimaista nuorisotyötä edelleen lisää. No se taas on kolmas juttu ja siihen varmaan on syytä palata myöhemmin.

Suomalaiselle nuorisotyölle on ollut hyvin tyypillistä se, että siihen liittyvää keskustelua käydään kulloinkin käytännössä yhden kärjen pohjalta. Vuosien varrelta löytyy nostoja helposti: työpajat, ennaltaehkäisevä huumetyö, hukatut nuoret, etsivän työn tulo… Eikä siinä mitään, suin surminkaan en ala sanomaan, että havaittuja tulipaloja olisi sammutettu väärin. Mutta: keskustelun tuiskeessa nuorisotyön kokonaisuus on tupannut katoamaan sinne jonnekin kuin se allekirjoittaneen inspiraatio.

Samaan aikaan Maikkarin jutun kanssa vietettiin valtakunnallista ohjaamoviikkoa. Ministeri Lindström avautui julkisuudessa ja hehkutteli kuinka Ohjaamojen kautta meillä on käsissämme tehokkain nuorten syrjäytymisen ja nuorten työttömyyden torjuntaväline ikinä. Inspiraatio palasi sillä hetkellä, se teki sen yhtä vilkkaasti kuin ministereiden hymistely palveluiden saatavuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta koko maassa. Jälleen tuli semmoinen hölmö olo, yksistään Lapissa on tehty esimerkiksi työpajojen avulla tavoitteellista työtä jo pitkään, 1990 -luvun alusta asti.

Työministeri unohti kertoa, että samaan aikaan kun on löydetty tämä tehokkain ratkaisu, on toisaalta käytössä historiallisen vähän rahaa pulmien ratkaisuun.  Muistan Nuorisotakuun Rovaniemen Road Shown syyskuulta 2012. Jo silloin epäluuloisimmat miettivät riittävätkö panostukset. Tilanne oli silloin hyvä liittyen etsivään työhön ja työpajoihin sekä nuorten aikuisten koulutusohjelmaan. Muutoin jäi semmoinen tuntuma, ettei ollut sopivaa kysellä vaikkapa palkkatukieurojen perään.

Nythän tilanne on ihan toinen: edellisen hallituksen lisäpanostuksia puretaan vauhdilla ja palkkatuen käyttö nuorten osalta on Lapissa ollut käytännössä mahdotonta lähes vuoden ajan. Valoa ei näy. Rahattomuuden tunnustaa jo työhallinto itse. Siihen tosin vaadittiin se, että eurot loppuivat mm. Uudeltamaalta sittemmin.

Ministeri unohti kertoa paljon muutakin. Ohjaamot on hieno homma, ja se mihin tässäkin yhteydessä kiinnitän huomiota, ei missään nimessä kohdistu niihin tai heihin, jotka vievät sitä hommaa eteenpäin suurella sykkeellä. Ei tietenkään, hienoa työtä, jolla varmasti on merkitys nuorille siellä missä Ohjaamoja on. Se mikä ärsyttää on homman ympärillä käytävä keskustelu, lajityypille niin tuttu… Iso hypetys uudesta innovaatiosta.

Ja nuorisotyön kokonaisuus kiittää…

Ohjaamoita perustetaan sinne missä katsotaan olevan suurimmat tarpeet (luetaan kaupunkeihin).  Meiltäpäin lähin ohjaamo sijaitsee Rovaniemellä, Inarin kirkonkylän lukema 340 km x 2. Ei tänne tulla ikinä saamaan keskittymää nimeltä Ohjaamo. Toinen asia on se, että moniammatillista työtapaa voidaan kehittää kaikkialla yhä. Tietyin rajoituksin tosin, kun on tiedossa, että työhallintoa ei juuri näillä selkosilla näy muuta kautta kuin monitoreissa.

Tiedän, että ihmiset Ohjaamojen ja Kohtaamon takana miettivät kuumeisesti sitä miten ohjaamomaista työtapaa voitaisiin juurruttaa ja tuoda nurkkapaikoille. Luulen, että ihan uusia ja kumouksellisia keinoja on lopulta aika vähän: koulutusta, tiedotusta ja jälleen yksi uusi nettiportaali.  Hyvä, mutta kun osa nuorista ei halua toimia kuten järjestelmä toivoo heidän toimivan. Ennustelen jonkinasteisen nettiähkyn lisääntymistä ilman näitäkin… Kohtaaminen livenä ei ole menettänyt merkitystään, on syytä muistaa tämä nuorten jakama kokemus.

Alueellisen eriarvoisuuden ohella asiaan liittyy toinen haaste. Ohjaamoja rakennellaan ESR –hankerahoin. Mitä sitten, kun hankkeet on loppu ja Ohjaamoja on lukuisia? Kun juuri nyt pelaillaan 0- tai jopa miinussummapeliä, jää yhdeksi vaihtoehdoksi se, että rahat revitään muusta. Ei ole kyllä yhtään miellyttävä ajatus tämä. Nuorisotyön kokonaisuus kiittää. Tai SoTe –uudistus tempaa etsivät, työpajat ja Ohjaamot maakunnallisiksi ratkaisuiksi. Nurkkapaikkojen nuoret kiittävät.

Niin. Mikä tässä lopulta onkaan silmänkääntötemppu?

Nuorisotakuu on ja oli lähtökohdiltaan ja osin resursseiltaankin hieno idea, joka on nyt kaatumassa siihen, että ketään lopulta ei kiinnosta sen resurssointi. Siltä pohjalta ymmärrän, että on ollut tarpeen tehdä jotain.

Silmänkääntötemppu isossa kuvassa on lopulta kuitenkin se tehokkain ikinä käsissä ollut keino vaikuttaa.  Ja se ei ollut nuorisotakuu…

Skoeoe

Ohjaamot ja kokonaishanke Kohtaamo ovat keskustelun tuiskeessa joutuneet kyllä kuulemaan kaikenlaista kommenttia. En ihmettele sitä, jonkinmoinen ukkosenjohdatin aina tarvitaan, tai k-tolppa miten vaan asia halutaan ilmaista. On kyllä syytä muistaa, että edellisissä työskentelevät ihmiset ovat tässä suhteessa väärä kohderyhmä. Syyt löytyvät ihan muualta, rakenteellista taitaapi olla tämä…

torstai 4. helmikuuta 2016

Nuorisotyön kevättä 2016

Blogi on taukoillut lähes 2 kuukautta. Tässä on ollut kaikennäköistä, joka on suunnannut energiaa muualle ja pitänyt inspiraation etäällä. Palataan näihin nyt sitten tällä tavoin elikkä tässä uunituore kunnan nuorisotyön kevättiedote....
 

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Kirje (nuorisotyön) Joulupukille...



Rakas Joulupukki…

Kirjoitan Sinulle pitkästä aikaa. Pahoittelut siitä… Joulunalus on melkoisen kiivastahtista aikaa. Silloin kirjoitellaan rahoitushakemuksia, kokousmuistioita ja työtodistuksia, valmistellaan tilinpäätöshommia, juostaan siellä täällä ja tehdään vaikka mitä. Näin on vuodesta toiseen. Tällä kierroksella pääsin muuten jopa tortunpaistoon Inarin nuorisotilan Pikku Vinttiläisten kanssa. Se oli siistiä.

Joulukuu on tosiaan kuule semmoinen Youth Work Office paketti, että siinä tuiskeessa Santa’s Officekin tuppaa unohtumaan.

Ethän muuten pahastu. Luonnostelen kirjettä samalla myös Toveri Pakkasukolle, yhdenvertaisuus kuten varmaan ymmärrät nykyään. Niin ja täällä meilläpäin tietenkin on huomioitava valtakunnanrajan vaikutus. Sehän on paitsi EU:n ulkoraja myös raja-asemiensa kautta portti Luoteis-Venäjälle, meille nyt ja tulevaisuudessa monella tavoin tärkeälle alueelle. Tästä tulikin mieleeni, että jos pätkääkään on toimivaltasi rajoissa, niin anna ruplan vahvistua pikaisesti. Minua huolestuttaa, että kovasti hiipuneen rajankäynnin takia Ivalon S-Marketissa nähdään se, että Pakkasukkoa ei nähdäkään venäläisten uuden vuoden aikaan.  Se olisi kovin surullista. 

Olen varma, että ymmärrät: Toveri Pakkasukkohan on ainoa oikea kollegasi ja vertaistukesi. Se on vähän sama asetelma kuin Helsingin Tommi ja minä, maan suurimpien kuntien nuorisopomot.  Meitä on harvassa. Mutta olkoon se toinen tarina…

Minulla on tuon ruplahomman lisäksi pari muuta juttua, semmoisia ilmiöitä jotka näkyvät nuorisotyössä ja nuorten elämässä ihan valtakunnallisesti ja myös täällä ylhäällä. Pakko muuten nakata tähän normimuistutus: elämää on nurkkapaikoillakin ja erilaisissa reunoissa, kuten idässä ja pohjoisessa.  Periferioissa myös seurataan sitä mitä muualla maassa tapahtuu. Joskus on tuntunut siltä, että kehäkolmosen sisäkaarteen Tallinnan puolella ei aina näitä juttuja oivalleta. Syytä olisi. Maan eri osien kuplien välisen ymmärryksen pitäisi toki olla molemminpuolista tai kaikensuuntaista. Se auttaisi monessa.

Minulla on huoli. Epäilen, että suomalainen nuorisotyö on hiljalleen ihan itse onnistunut rakentamaan omat kuplansa, erillistodellisuudet, joita kehiteltäessä on kiireessä koko homman horisontti päässyt unohtumaan. Ihmisen mielikuvituksella ei ole rajoja: on kehitelty Ohjaamoja, Kohtaamoja, NuSuVefoorumeita, tunnuslukuhankkeita, Nupseja, Koordinaattia, Verkettä, Nuorisokanuunaa ja vaikka mitä hienoja sekä usein lopulta valtakunnallisiksikin tarkoitettuja hankkeita ja verkostoja. Nuorisolakikierrostakin käydään etsivä työ edellä ja muu on väljää. Seuraavaa kehittämiskeskusta tehdään oireellisesti etsivälle työlle. Hyvä, mutta miksi? Mistä se johtuu, että lisäarvot haetaan erityisestä? Mikä on hukkapiilossa?

Vapaus soveltaa myös paikallisesti on toki hyvä juttu, mutta entäs jos määrittely on liiankin löysää? Miten pienissä kunnissa osataan perustella olemassaolon oikeutus? Tai jos retoriikka politiikkaohjelmissa on vailla todellisuuspohjaa: palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kaikkialla maassa.

Toiveeni liittyy tulevaisuuteen: toivoisin, että seuraava osaamis-/kehittämis- yms. jne. keskus pohtisi nuorisotyötä, sen kokonaisuutta, tavoitteita, paikkaa yhteiskunnallisessa kehyksessä, sen erilaisia toimintatapoja ja resurssointia eri puolilla Suomea.

Toinen juttu liittyy yleiseen ilmapiiriin. Voi olla, että SSS –miesten lietsoma säästö-, norminpurku-, yhteiskuntasopimus -viestintä on ollut turhan synkeilevää, keppimeininkiä. Kun julistetaan muutoksen välttämättömyyttä, mutta ei ole oikein vaihtoehtoja eikä uskottavaa lupausta toivosta, ovat tuloksena rintamalinjat ja syvät poterot. Pakolaishomma on tuonut tähän oikein kunnon lisävauhdit. Maa jakaantuu henkisesti monin tavoin ja nopeasti.

Se minun Hesan kollega Tommi kirjoitteli tähän liittyen blogissaan (taas kerran muuten näin, suosittelen tutustumaan siihen blogiin) hienosti:  ”On siis nähtävä tarve muuttua, mutta uskottava muutoksen olevan mahdollinen. Muutosvalmiuden synnyttäminen edellyttää oikeanlaista annostelua turmiopuhetta ja toivoa. Nyt resepti on pielessä eikä taikina kohoa". Kollega haluaa Suomen, jossa yhteiskuntaa uudistettaisiin empaattisesti: ”Se ei tarkoita samanmielisyyttä. Se tarkoittaa kykyä toimia yhdessä ja arvostaa toisia. Kyky toimia yhdessä edellyttää kykyä asettua toisen asemaan".

Tuota jos saisi iskostettua joulunhengessä… Eikä siinä työssä tarvitse lähteä Inarista tai Pohjois-Lapista yhtään mihinkään. Kuten varmaan hyvin tiedät, meillä on täällä omat vääntömme. Niistä ei hyödy kukaan, tai jos hyötyy, niin se tai hän tai he eivät elä täällä ja mieti alueen parasta…

Siinäpä sitä.

Ai niin. On mulla vielä yksi, jos Sinulla on vielä toivomuskiintiölleni tilaa: meillä olisi Inarin nuorisotyössä pari tehtävää, jotka pitäisi vakinaistaa pikimiten…  Siinä voittaisivat pitkässä juoksussa erityisesti inarilaiset nuoret.

Ei mulla muuta.

Tai no: ajele varovasti. Liikenteessä on muitakin poroja kuin Sinun…

Skoeoe

torstai 3. joulukuuta 2015

Nuorisolaki uudistuu - muuttuuko mikään?



Nuorisolakia ollaan uudistamassa. Taisi olla niin, että nuorisolain ensimmäinen versio nimeltään nuorisotyölaki on jo vuodelta 1973. Semmoisella 10 vuoden kierrolla on eletty, edellinen päivitys on vuodelta 2006.

Nyt ollaan lausuntokierroksella ja sikäli loppumetreillä. Ministeriö toteutti maanlaajuisen kuulemiskierroksen ja netissä on voinut esittää kommentteja ja loppuvaiheessa antaa lausuntoja. Oli muuten taas niitä nettipalveluita, joihin en onnistunut kirjautumaan, mutta sähköpostikin kelpasi. Lapin maakuntakierros oli jo 27.2.2015 Rovaniemellä ja siitä ei sen enempää, linkki sen inspiroimaan blogiin on tässä

http://selvakeli.blogspot.fi/2015/03/dilemma.html


Mutta lausuntoni nyt löytyy tästä:

Uudistettavan nuorisolain osalta esitän alla olevia kommentteja ja näkökohtia.

Monin osin pohdinnat nousevat alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta siten, että kysyn tunnistaako laki riittävästi maan eri osien erilaiset lähtökohdat. Jättääkö se tilaa sille, että eri asioita (vaikkapa etsivää työtä tehtäessä ja sitä määritettäessä) tehtäessä tunnistetaan alueiden erilaisuus. Suomi on suuri maa ja sen nuoret ovat ns. nurkkapaikoilla kovin eriarvoisessa asemassa palveluiden saatavuuden suhteen. Alinomainen keskittyminen lisää tätä eriarvoistumista ja aiheuttaa myös käytännön nuorisotyön suunnittelulle ja toteuttamiselle keskuksista poikkeavia haasteita ja kehittämistarpeita.

Termi yhteiskunnallinen vaikuttavuus Helsingissä on ihan toinen asia kuin vaikkapa Savukoskella, toki haasteiden mittakaavatkin poikkeavat. Siitä huolimatta määrien (suoritteiden lukumäärien) kautta tapahtuva vaikuttavuuden arviointi (esimerkkinä voisi olla vaikkapa nuorten työpajatoiminta) lisää eriarvoisuutta maan vähäväkisillä ja talouden kanssa rimpuilevilla alueilla sekä kunnissa.

Puhuminen palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta on tältä pohjalta arvotonta sanahelinää. Sanon tämän kuten sen näen, en luodakseni vastakkainasettelua.  

2§, Lain tavoite:

Ehdottoman hyvää on, että nuorten osallisuus/vaikuttaminen on nostettu näkyvästi esiin. Sen pitää olla.

Elämän kunnioittaminen pitänee sisällä yhdenvertaisuuden periaatteen?

3§, Määritelmät:

Ikärajamäärittely on kunnallisen nuorisotyön näkökulmasta parempi kuin entinen 0 – 29 v.

Mietiskelen noita käsitteitä nuorisotyö ja –toiminta, erityisesti jälkimmäistä. Kaikki, joka mielletään nuorisotoiminnaksi, ei ole nuorten omaehtoista toimintaa. Miten määritellään tuettu tai mahdollistettu nuorisotoiminta suhteessa omaehtoiseen? Näillä on vissi ero…
                                                                                                                   
5§, Valtion nuorisopolitiikan ohjelma:

Erityisesti tämän valmistelussa tulisi jotenkin turvata alueellinen yhdenvertaisuus. Mitä ovat nuorisotyön ja –politiikan keskeiset tahot. Voisiko tähän liittää jonkin kyseisen ulottuvuuden ”turvalausekkeen”, ettei käy niin, että lähinnä kehäkolmosen eteläpuolelle sijoittuvat valtakunnalliset nuorisojärjestöt sekä suurimpien kaupunkien yhteenliittymät huomioidaan.

Pohjois-Lapin nuorisotyön ja –politiikan näkökulmasta joutuu kysymään, että onko maan alkuperäiskansan nuorilla, Suomen saamelaisnuorilla, omaa asemaa prosesseissa.

8 §, Kunnan vastuu:

Lain maakuntakierroksen Lapin tilaisuudessa puhutti kovasti.

Väljyys on kaksiteräinen: se antaa joustavuutta toiminnalliseen päätöksentekoon, mutta samalla joustavuutta myös säästöpaineissa tehtäviin mahdollisiin negatiivisiin pikaratkaisuihin. Oliko edellinen laki tässä mielessä parempi, kun se raamitti kunnan nuorisotyön peruspalvelukokonaisuutta? Luulen, että oli.

Yhteistyön ja monialaisuuden vaatimus on hyvä.

9 §, Monialainen yhteistyö:

Verkosto on hyvä ilmaus hyvälle asialle. Jos vielä ei tehdä, niin kohta on pakko kaikkialla ja myös siten, että järjestökenttä sisällytetään tavalla tai toisella monialaisen yhteistyön piiriin. Verkosto ilmauksena  mahdollistaa sen, että paikallisesti voidaan rakennella tarkoituksenmukainen ratkaisu. Tätä(kään) ei voi määritellä kovin tarkkaan.

Hämmennyksen vallassa joudun kysymään missä on nuorten kuulemisen ja osallisuuden periaate tässä kohdin (lause: Verkoston tai yhteistyöryhmän tulee toimia vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa). Lisäisin siihen sanat ja nuorten kanssa. Näissä moniyhteisöllisissä verkostoryhmissä ei ymmärtääkseni käsitellä yksittäisiin nuoriin liittyviä asioita vaan ilmiöitä. Esimerkiksi Inarin kolmen ryhmän verkostossa jokaisessa on nuorisovaltuuston nimeämä edustus, jonka jokainen ryhmä on nimenomaisesti sinne halunnut (kokemusasiantuntijuus sekä osallisuus perusteet).

10 §, Etsivä nuorisotyö:

Sinällään ymmärrettävästi etsivän nuorisotyön rooli korostuu kyllä tosi korkealle tässä. Tapahtuuko se jonkun kustannuksella? Jääkö se muu henkiseen ja taloudelliseen katveeseen. En tiedä, epäilen että jää…

Pykälien 11-13 osalta ei mitään erityistä, hyvin tarpeellisia.

Kysymyksiä nousee kuitenkin lähinnä kymppipykälään Miten määrittelyissä näkyy se, että etsivällä työllä voi ja täytyykin olla vahva ennaltaehkäisevä merkitys/rooli? Missä vaiheessa etsivä työ tulee mukaan? Voidaanko katsoa, että esimerkiksi yläkouluilla tehtävä työ on etsivää työtä? Pienissä kunnissa on silkkaa utopiaa kuvitella, että jokaiseen työmuotoon palkataan oma koulu-, poikatyö, tyttötyö- etsivän työ ohjaaja?

17§, Valtionavustuksen myöntäminen nuorisoalan osaamiskeskukselle:

Selkeyttäminen paikallaan, nykyinen järjestelmä ei hahmotu kokonaisuutena ja siellä on osia, joiden osalta sopii kysyä miksi ne ovat siellä ja miten ne palvelevat valtakunnallisesti. Näiltä pitää edellyttää jälkimmäistä
ulottuvuutta. Lienee epärealisimia luoda vaikkapa maakunnallinen kehittämis-/osaamisverkosto, joka olisi vaihtoehto. 

Kunnallisen osaamiskeskuksen puuttuminen nykyisestä verkostosta on outoa, kun huomioidaan millaisia taloudellisia ja henkilöstöllisiä resursseja kuntien nuorisotyöstä löytyy.

18§, Valtionavustuksen myöntäminen nuorisokeskuksille:

Herää kysymys, että mikä on nuorisokeskus? Niitä on paikallisia (kuten esim. Lahden tai Turun) sekä myös entisiä valtakunnallisia nuorisokeskuksia. Mihin katosi tässä yhteydessä valtakunnallisuus? Mihin katosi kansainvälisyys? Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tulisi tässä yhteydessä tarkoittaa toimintaa kansainvälisesti, valtakunnallisesti, maakunnallisesti sekä paikallisesti.

Lauseen osa, jossa kuvataan keskuksien pääasiallista tehtävää jää myös hyvin ohueksi, kun mietitään nykyisten keskusten profiileja.

Seppo Körkkö
nuorisosihteeri
Inari