Silmänkääntötemppu...

MTV3:n taannoinen uutisointi iski tajuntaan. Kirjoitusinspiraatio on ollut jo tovin matkoilla jossakin, ja tarvittiin otsikointi Nuorisotakuu on silmänkääntötemppu,  että se teki äkillisen comebackin, samanlaisen kuin tammikuun puolenvälin aurinko näihin maisemiin. Auringon osuushan on nyt pitkään kasvava. Nähtäväksi jää riittääkö tuo otsikointi tekemään inspiraatiolle saman. Voi olla, että lyhytaikaiseksi jäävät ne eväät. No, se on toinen juttu se.

Maikkarin juttu yksistään ei ollut riittävä kirvoittaja. Nuorisotyössä keskustellaan nyt melko kiivaasti muutamista Nuorisotakuun toteuttamiseen liittyvistä asioista kuten Ohjaamoista, etsivästä työstä, säästöistä ja niin edelleen.  Keskustelu luultavasti vilkastuu ja oletan sen polarisoivan kotimaista nuorisotyötä edelleen lisää. No se taas on kolmas juttu ja siihen varmaan on syytä palata myöhemmin.

Suomalaiselle nuorisotyölle on ollut hyvin tyypillistä se, että siihen liittyvää keskustelua käydään kulloinkin käytännössä yhden kärjen pohjalta. Vuosien varrelta löytyy nostoja helposti: työpajat, ennaltaehkäisevä huumetyö, hukatut nuoret, etsivän työn tulo… Eikä siinä mitään, suin surminkaan en ala sanomaan, että havaittuja tulipaloja olisi sammutettu väärin. Mutta: keskustelun tuiskeessa nuorisotyön kokonaisuus on tupannut katoamaan sinne jonnekin kuin se allekirjoittaneen inspiraatio.

Samaan aikaan Maikkarin jutun kanssa vietettiin valtakunnallista ohjaamoviikkoa. Ministeri Lindström avautui julkisuudessa ja hehkutteli kuinka Ohjaamojen kautta meillä on käsissämme tehokkain nuorten syrjäytymisen ja nuorten työttömyyden torjuntaväline ikinä. Inspiraatio palasi sillä hetkellä, se teki sen yhtä vilkkaasti kuin ministereiden hymistely palveluiden saatavuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta koko maassa. Jälleen tuli semmoinen hölmö olo, yksistään Lapissa on tehty esimerkiksi työpajojen avulla tavoitteellista työtä jo pitkään, 1990 -luvun alusta asti.

Työministeri unohti kertoa, että samaan aikaan kun on löydetty tämä tehokkain ratkaisu, on toisaalta käytössä historiallisen vähän rahaa pulmien ratkaisuun.  Muistan Nuorisotakuun Rovaniemen Road Shown syyskuulta 2012. Jo silloin epäluuloisimmat miettivät riittävätkö panostukset. Tilanne oli silloin hyvä liittyen etsivään työhön ja työpajoihin sekä nuorten aikuisten koulutusohjelmaan. Muutoin jäi semmoinen tuntuma, ettei ollut sopivaa kysellä vaikkapa palkkatukieurojen perään.

Nythän tilanne on ihan toinen: edellisen hallituksen lisäpanostuksia puretaan vauhdilla ja palkkatuen käyttö nuorten osalta on Lapissa ollut käytännössä mahdotonta lähes vuoden ajan. Valoa ei näy. Rahattomuuden tunnustaa jo työhallinto itse. Siihen tosin vaadittiin se, että eurot loppuivat mm. Uudeltamaalta sittemmin.

Ministeri unohti kertoa paljon muutakin. Ohjaamot on hieno homma, ja se mihin tässäkin yhteydessä kiinnitän huomiota, ei missään nimessä kohdistu niihin tai heihin, jotka vievät sitä hommaa eteenpäin suurella sykkeellä. Ei tietenkään, hienoa työtä, jolla varmasti on merkitys nuorille siellä missä Ohjaamoja on. Se mikä ärsyttää on homman ympärillä käytävä keskustelu, lajityypille niin tuttu… Iso hypetys uudesta innovaatiosta.

Ja nuorisotyön kokonaisuus kiittää…

Ohjaamoita perustetaan sinne missä katsotaan olevan suurimmat tarpeet (luetaan kaupunkeihin).  Meiltäpäin lähin ohjaamo sijaitsee Rovaniemellä, Inarin kirkonkylän lukema 340 km x 2. Ei tänne tulla ikinä saamaan keskittymää nimeltä Ohjaamo. Toinen asia on se, että moniammatillista työtapaa voidaan kehittää kaikkialla yhä. Tietyin rajoituksin tosin, kun on tiedossa, että työhallintoa ei juuri näillä selkosilla näy muuta kautta kuin monitoreissa.

Tiedän, että ihmiset Ohjaamojen ja Kohtaamon takana miettivät kuumeisesti sitä miten ohjaamomaista työtapaa voitaisiin juurruttaa ja tuoda nurkkapaikoille. Luulen, että ihan uusia ja kumouksellisia keinoja on lopulta aika vähän: koulutusta, tiedotusta ja jälleen yksi uusi nettiportaali.  Hyvä, mutta kun osa nuorista ei halua toimia kuten järjestelmä toivoo heidän toimivan. Ennustelen jonkinasteisen nettiähkyn lisääntymistä ilman näitäkin… Kohtaaminen livenä ei ole menettänyt merkitystään, on syytä muistaa tämä nuorten jakama kokemus.

Alueellisen eriarvoisuuden ohella asiaan liittyy toinen haaste. Ohjaamoja rakennellaan ESR –hankerahoin. Mitä sitten, kun hankkeet on loppu ja Ohjaamoja on lukuisia? Kun juuri nyt pelaillaan 0- tai jopa miinussummapeliä, jää yhdeksi vaihtoehdoksi se, että rahat revitään muusta. Ei ole kyllä yhtään miellyttävä ajatus tämä. Nuorisotyön kokonaisuus kiittää. Tai SoTe –uudistus tempaa etsivät, työpajat ja Ohjaamot maakunnallisiksi ratkaisuiksi. Nurkkapaikkojen nuoret kiittävät.

Niin. Mikä tässä lopulta onkaan silmänkääntötemppu?

Nuorisotakuu on ja oli lähtökohdiltaan ja osin resursseiltaankin hieno idea, joka on nyt kaatumassa siihen, että ketään lopulta ei kiinnosta sen resurssointi. Siltä pohjalta ymmärrän, että on ollut tarpeen tehdä jotain.

Silmänkääntötemppu isossa kuvassa on lopulta kuitenkin se tehokkain ikinä käsissä ollut keino vaikuttaa.  Ja se ei ollut nuorisotakuu…

Skoeoe

Ohjaamot ja kokonaishanke Kohtaamo ovat keskustelun tuiskeessa joutuneet kyllä kuulemaan kaikenlaista kommenttia. En ihmettele sitä, jonkinmoinen ukkosenjohdatin aina tarvitaan, tai k-tolppa miten vaan asia halutaan ilmaista. On kyllä syytä muistaa, että edellisissä työskentelevät ihmiset ovat tässä suhteessa väärä kohderyhmä. Syyt löytyvät ihan muualta, rakenteellista taitaapi olla tämä…