10 kultaista sääntöä...

On tullut bloggailtua aika kovasti Flow4YU -hankkeesta ja sen vaiheista. No, kohta helpottaa. Omalta osaltani tätä kansainvälistä hanketta on jäljellä tämän päivityksen jälkeen enää yhden blogitekstin verran: teen vielä englanninkielisen yhteenvedon pohjana Nuorisotyölehteen hankkeesta kirjoittamani kommenttipuheenvuoro.

Valtuustoseminaarissa 12.9. hanke taputeltiin Inarin osalta toiminnallisesti loppuun. Flowssa mukana olleet Aka ja Vertti esittelivät kunnanvaltuustolle ja muulle seurakunnalle Flow -nuorten tuottaman 10 kultaisen säännön listan, hankenuorten yhteisesti sopiman julkilausuman.

Flown perusideahan oli lisätä nuorten ja päätöksentekijöiden vuorovaikutusta hankekunnissa, joita olivat (vielä kerran) Fidenza, Cervia ja Ravenna Italiasta, Mjölby Ruotsista, Dubrovnik Kroatiasta sekä Jyväskylä, Rovaniemi ja Inari kotoSuomesta.

Sekalainen seurakunta samalla asialla... 10 kultaista sääntöä on hankenuorten listaus asioista, joita noudattamalla vuorovaikutus nuorten ja päättäjien välillä paranee. Listaa työstettiin Inarin nuorisotapaamisessa ja se koottiin esiteltävään muotoon toukokuussa 2013 Dubrovnikin päätösseminaarissa. Sen valmisteluun osallistui useita kymmeniä nuoria ja Dubrovnikissa sovittiin, että kukin paikkakunta vie säännöt päättäjiensä tietoon. Inarissa se tehtävä on nyt täytetty...

Oli muuten nopea rutistus nuorilla, kun sääntökokoelma kasattiin lopulliseen muotoonsa. Asialle oli ehdottomasti eduksi se, että Rovaniemen räväkkä Vera käytännöllisesti katsoen yksinkertaisesti heitti aikuiset ulos jaarittelemasta omiaan. Tunti riitti nuorille siihen mihin  aikuisilla olisi mennyt päiväkausia. Tuo nuorten työ olikin kokonaisuutena hankkeen parasta antia. On takuulla nuorten näköistä tekstiä, siihen ei meillä aikuisilla ollut väliin menemistä ja miksi olisi pitänytkään. Suomalainen näkökulma tähän oli selkeä: ei miksikään...

Ja tässäpä se mitä nuoret haluavat omille päättäjilleen kertoa ohjenuoraksi kohti parempaa nuorten huomioimista:

1.
Säännöllisiä tapaamisia nuorten ja päättäjien välille

2.
Päättäjien pitää puhua selkeämmin ja unohtaa kapulakieli keskustellessaan nuorten kanssa ja
heidän pitää tulla nuorten pariin.

3.
Päättäjien pitää kohdata nuoret henkilökohtaisella tasolla - ei päättäjinä

4.
Nuoria tulee rohkaista perehtymään päätöksentekoon (yhteiskuntaoppi, media)

5.
Päätöksentekoa tulee tuoda esiin myönteisellä tavalla, jotta nuoret kiinnostuisivat siitä

6.
Peruskouluihin oppitunteja vaikuttamisesta, esim. lasten- ja oppilasneuvostoista, jotta nuoret
osallistuisivat niihin ja ymmärtäisivät vastuun

7.
Kaikki nuoret eivät pääse haluamaansa koulutukseen. Heille pitäisi tarjota aloituspaikkoja
alhaisemmilla pääsyvaatimuksilla

8.
Nuorten pitäisi äänestää nuoria kunnan- ja kaupunginvaltuustoihin

9.
Sosiaalista mediaa tulisi käyttää viestintävälineenä

10.
Lisää rahoitusta nuoriso- ja oppilasneuvostoille sekä nuorille poliitikoille


Siinähän ne... Näillä teillä, kun liikutaan niin homma etenee miten pitääkin

So simple

Skoeoe

 

NuVan tilinpäätös ja muuta kuulemista sekä luulemista

Meillä Inarissa nuorisovaltuuston ja kunnanvaltuuston yhteisestä seminaarista näyttää tulevan jokavuotinen. Konsepti on yksinkertainen: jonain valtuuston kokouspäivänä pidetään parituntinen nuorten asioihin liittyen. Paikalle hommataan joku asiansa hallitseva tutkija tai suunnittelija, teema vaihtelee. Lisäksi ääneen pääsevät omat nuoret ja lopulta keskustellaan. Paikalle kutsutaan vaihtelevasti myös muita, tänä vuonna Selvä Peli -työryhmä sekä Lastensuojelun kehittämistyöryhmä. Tilaa valtuustosalisssa on rajallisesti, joten viestintäpaja/Radio Inari lähettää suorana koko shown. Kokemukset ovat myönteisiä...

Päivityksen alussa on mainos, josta ilmenee tänään pidetyn seminaarin ohjelma. Oli kiintoisaa, taas kerran.  Kutsu oli kuultu: paikalla lähes jokainen valtuutettu, mukavasti nuorten kanssa eri tavalla toimivia henkilöitä sekä edustava nuorten joukko, kaikkiaan salissa oli runsaat 60 henkeä. Valtuustoseminaarien ennätys, hieno homma.

Vaiva palkittiin: Tanja Äärelän alustus ulkopuolelle joutumisen prosessiluonteesta sekä ennaltaehkäisevän työn tarpeesta oli erinomainen. Osui ja upposi, sali seurasi todella intensiivisesti. Voin suositella alustajaksi, ei tuota pettymystä. Asiasisältöön palaan myöhemmin...

NuVakautensa päättäneitä nuoria oli mahtava kuunnella. Suoraa ja nuorten näköistä puhetta. Ei voi kun ihastella, ei  se ole 17-18 -vuotiaalle ihan helppo paikka mennä arvioimaan omaa työtään kuntapoliitikoille vielä niin, että osa pohdiskelusta on avoimen kriittistä. Hienosti veti nelikko Aka, Jaakko, Vertti ja Ville. Toivottavasti osallisuuden polku jatkuu, tilaa on paikallispolitiikassa uudelle sukupolvelle...

Kuullaan vai kuunnellaan

Miten NuVa sitten tunsi tulleensa kuulluksi nyt päättyneellä kaudella? Palautteen pohjavire oli myönteinen joskin kriittissävyinen ja loppupäätelmä tulevaisuuteen luottavasti katsova: kyllä nämä tästä, Inarissa asiat nuorilla on pääosin hyvin, mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin...

Kunta sai ansaitut kehut siitä, että kuntapäättäjien ja nuorten kesken on luotu säännöllisiä käytäntöjä kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Pääviesti oli kumminkin se, että järjestelmä voisi kysäistä nuorilta enemmän mitä tapahtuu. "Aivan liian usein aloite kannanottoihin tulee nuorisovaltuustolta itseltään" oli selkokielinen viesti NuValta emovaltuustolle. Myönteisinä kokemuksina toisesta tyylistä esiteltiin suunnittelija Arton vierailu, kun valmisteltiin kuntaan lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaa, opiskelija Katin Selvä Peli toiminnan arviointiin liittynyttä kokouskäyntiä sekä kunnan henkilöstösihteeri Juhon järjestämää laaja-alaiseen turvallisuussuunnitelmaan liittynyttä kuulemis- ja ideointitilaisuutta. Kunnanhallituksen työllisyysseminaari ja nuorisovaltuustolta pyydetty puheenvuoro siihen sai myös selkeän kiitoksen.

Vastineeksi löytyi joukko asioita, jotka olivat selvästi jääneet hiertämään. "Ei me lähdetä siitä, että kaikki mitä me halutaan toteutuu. Mutta niisä asioissa, joita pidämme tosi tärkeinä, toivoisimme oikeaa kuulemista". NuVa kunnostautui syksyllä 2012 kokoamalla perinteisenä jalkatyönä kahteen adressiin kunnioitusta herättävän määrän nimiä. NuVaa ärsytti suuresti se kuinka etsivän nuoriso-ohjaajan vakinaistamiseen kerätyllä 300 nimen adressilla ei heidän kokemuksen perusteella ollut sivistyslautakuntakäsittelyssä mitään merkitystä. Nyt se kerrottiin valtuustosalissa: "Ärsyttävintä oli se, että meiltä ei aiottu kysyä mitään, mielipiteenilmaus oli kokonaan NuVa -lähtöinen. Ja sitten vetoomus vielä ei painanut missään. Ei ollut oikeaa kuulemista asiassa, joka oli nuorille tärkeä".

NuVa totesi kuulemiseen liittyen kiintoisan kokemuksen: jos uhka tai asia on riittävän etäällä, on päätöksentekijöiden helppo olla nuorten tukena. "Näin oli ja hyvä olikin silloin, kun käytiin viemässä viesti eduskuntaan Lapin opiskelupaikkojen leikkaamista vastaan. Toista on, kun asia on lähellä ja varsinkin silloin, kun sen parantaminen vaatii resurssseja tai vaikkapa vain vaivannäköä".

Niin, oivaltavaa analyysiä ja vaatimus siitä, että kysytään on  lopulta aika vaivaton täyttää. Ai niin kehuista vielä: presentaatiossa NuVa nosti esiin yhden valtuutetun.  Inarin nuorin valtuutettu Pekka  ilmestyi keväällä ihan oma-aloitteisesti NuVan kokoukseen ja osallistui ahkerasti keskusteluun. Tämmöistä arvostetaan muutoinkin kun kirjoittamalla nimi power pontin sivuille. Hienoa se on minunkin mielestä...

Kaikenkaikkiaan seminaarista jäi oikein hyvä jälkimaku. Luulen, että kaikille mukanaolleille. Tai ainakin lähes.

Isänmaan Toivot

Pääministeri-, kyky-, nykytyöväen- ja Toivon puolueen nuorisojärjestö on jo muutaman vuoden ajan profiloitunut ärhäköillä, emopuolueen linjasta merkittävästi poikkeavilla lausunnoillaan. Kovaa kyytiä tarjoavan uuslibertaristisen ajattelun mannekiinina on viimeksi esiintynyt Kokoomuksen Nuorten Liiton nykyinen puheenjohtaja Susanna  Koski. Viehkosti hymyilevä ja viileän rauhallisesti esiintyvä puheenjohtaja päästää mediassa suustaan porukkansa hyytäviä linjauksia jäätävällä itsevarmuudella.

Julistuksen sävystä ja esitetyistä talouden kuntoonsaamisen keinoista ei oikein voi olla kuin yhtä mieltä, niin tylyä ja osin vastenmielistä argumentointi on. Emopuolue onkin sanoutunut niistä selkeästi irti, ei ihme.

Mutta. Pari minuuttia noita höpinöitä voi kyllä kuunnella ihan muusta syystä kuin sisällön takia ja puhtaasti ammatillisessa mielessä. Omituinen ristiriita, jossa jokainen osallisuusasioiden kanssa tekemisissä ollut nuorisotyöntekijä näkee dilemman: nuoria kun suorastaan pitää yllyttää ottamaan kantaa, nuoriahan on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Homman luonteeseen kuuluu toki se, että sitten kun nuoret sanovat, ei sanoma joka kerta suinkaan miellytä, eikä aina tarvikaan. Ja vielä lisää puukkoa haavaan: kun me lisäksi suorastaan toivomme, että syntyisi säpinää apaattisuuden sijaan...

Niin.  Muistellaanpa menneitä: kultaisella 70-luvulla musta oli mustaa, punainen punaista ja maaseutu  maaseutua. Jengi oli kadulla milloin minkäkin asian puolesta ja säpinää oli sekä reipasta vastakkainasettelua. Joskus tuntuu siltä, että tässä nettiriippuvaiden maailmassa liike on pysähtynyt ja siihen toivoisi räväkkyttä, punkkia, mielenosoituksia ja semmoista.

Itse osallistuin aikanaan yhdensortin henkisen vallankumouksen yritykseen Suomen Partiolaiset -nimisessä nuorisojärjestössä. Yli viisikymppiset piti ulkoistaa, liikettä demokratisoida ja kaikkea. Usko omaan ajatteluun oli kova ja yritys senmukainen. Uloshan sitä lennettiin liitto- ja muissa kokouksissa henkisesti ainakin. Sininen johtajapaita jäi vaatekaappiin ja partio lopulta kokonaan.

Jälkikäteenkin ajateltuna kaikki tuo piti silti tehdä. Ehkäpä siitä ehdottomuudesta olisi voinut tinkiä. Olisi ruskeapaitaporukka kenties antanut edes hiukan mahdollisuuksia....

Tässä, mutta ainoastaan tässä suhteessa, KNL:n ulostulossa on hitunen ymmärrettävää: säpinää. Kiintoisaa on miten emopuolue hoitaa homman ja saako se sen hoideltua. Kiintoisaa ja pelottavaa on se miten moinen yltiölibertalismi ennustaa tulevaa. Se on vakava kysymys ja haaste Kokoomukselle sekä koko maalle.

Osallisuus ja ääneenpuhuminen on tärkeätä, mutta vastuullista puuhaa. Siinä arvojen pitää olla kohdillaan, KNL:kin voisi aloittaa vaikkapa yhdenvertaisuudesta. Omassa työssä NuVan kanssa yritän korostaa sitä, että pelkkä kova ääni tai iso fontti ei riitä eikä johda mihinkään. Sanomiset pitää kyetä perustelemaan hyvin. Ympäristö pistää sanomiselle kovat laatuvaatimukset ja hyvä niin...

Miettii

Skoeoe

Ai niin... Tämä blogiteksti on omistettu toimikautensa nyt päättäneelle Inarin NuValle ja Oulun osallisuuspäällikölle Pasille... Työ NuVassa sekä nuorten kanssa kannattaa, eikö...???

 

Keisarin uudet vaat(t)eet...

Kohtapa on kolme neljästä vuosikvartaalista eletty vuotta 2013. Nuorisotakuu täyttää tuon virstanpylvään jälkeen huimat yhdeksän kuukautta.

Mitäpä on syntynyt, muuta kuin kovasti paljon huolipuhetta, joka oli lakipisteessään syksyn 2012 ja alkuvuoden 2013 aikana.  Ehkäpä tätä voisi pohtia hiljakseen. Täytyy tunnustaa, että Inarissa on oltu odottavalla kannalla ja seurattu sitä miten takuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät yhteiskunnan palvelutuotannon muutokset vaikuttavat ihan tavalliseen arkielämään. Odottelu muuten loppuu ennen vuodenvaihdetta: viestintäpajaa viedään kohti seinätöntä ulottuvuutta ja nuorisotakuun paikallista toteuttamista varten asetetaan erillinen työryhmä.

Talous kiristyy ja tiedossa on myös kuntatasolla säästöjä, jotka aiheuttavat ymmärrettävää pulinaa. Tästä huolimatta kunnassa tultaneen panostamaan työllisyyteen... Nuoret on tässä yksi painopiste ja hyvä niin. Minusta tuntuu, että tässä suhteessa saamme katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Muutoksia toki tulee ja haasteita lisää, mutta matka jatkuu.

Nuorisotakuulla työpajalle

Työpaja on joutenolon katkaisun perusväline. Sen asema on yleisesti tunnettu sekä ainakin periaatteessa tunnustettu. Sen kehittämiseen on satsattu paljon niin Inarissa kuin kaikkialla missä nuorten työpajoja on. Ja niitä riittää. Työpaja on oivallinen keino tukea koulutukseen hakeutumisen valmiuksia. Se on mielekäs ja erinomainen kehys sosiaaliselle kanssakäymiselle ja sitä kautta oivallinen itsetunnon rakentaja. Se on nuoren näkökulmasta paljon muutakin, en ryhdy tässä enempää syvääluotaamaan. Tyydyn toteamaan, että meilläkin pajalla olleet nuoret ovat valtaosin kehuneet paja-aikaansa ja pitävät sen tarjoamia mahdollisuuksia paikallisille nuorille tuikitärkeinä.

Ironista kyllä nuorisotakuu oli tappaa työpajat. Tai oikeammin se, että aiemmin käytössä ollut työharjoittelu poistui ja tilalle kehiteltiin työkokeilu -niminen järjestely. TE-toimistot tulkitsivat osoituksia niin, että nuorella pajalle tullessaan tulisi olla selvillä tulevaisuuden näkemys, jota kyseinen pajajakso palvelisi. Jokainen työpajan kanssa lähikosketuksessa ollut tajusi, että nyt lähtee yksi pajan joustavuustekijä pois.

Liike pysähtyi, nuoret eivät ohjautuneet pajalle. Onneksi Valtakunnallinen Työpajayhdistys älähti, TE-toimistoille annettiin uudet ohjeet ja liike jatkui. Hyvä näin. Arjen ihan tavallinen byrokratia oli nollaamassa työpajoihin kohdistettujen resurssien käytön. Aika hassua...

Talouden pyörät pyörivät yskähdellen ja työttömyys on ollut nousussa. Loppukeväällä 2012 Inarissa oli kirjoilla n, 25 nuorta työtöntä, luku oli vuodessa tuplaantunut. Luulisi, että kierto nopeutuu, mutta päinvastoin. Työhallinnon organisaatio on elänyt vilkasta muutosta. Tuottavuutta on parannettu, henkilöstöä vähennetty ja palveluita viety nettiin. Näppituntuma on se, että se mikä joskus kesti parhaimmillaan muutaman päivän, vie nyt nopeimmillaankin muutaman viikon. Sijoituksen syntymistä auttaa se, että nuori löytyy omalla työllä ja hyvissä ajoin ennakoiden. Nuorten asiat Pohjois-Lapin seutukunnalla hoidetaan Sodankylästä, joka on oma tarinansa kokonaisuudessa.

Kun kokoilin viestintäpajan kehittämissuunnitelmaa 2014 - 16 tarkastelin lukuja. Aika hätkähdyttävää. Olimme tehneet nuoria koskien työharjoittelusopimuksia ajalla 1.1. - 30.6.2012 kaikkiaan 11 nuorelle. Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon saldona oli neljä työkokeilua. Ihan kokonaan tätä ei kyllä oteta omalle kontolle. Toki pajalla on ollut käytössä muita keinoja ja sitä myötä myös enemmän nuoria, mutta harjoittelu/kokeilu on tosi tärkeä muoto toimia. Sikäli luvut huolettavat.

Järjestelmässä on valuvikoja ja se ontuu. Tiedotus kertoo palvelujen tehostumisesta, alkutaipaleen kokemus jostain aivan muusta. Työtä siis riittää muuallakin kuin kunnissa.

Silmäätekevät silmää kääntämässä

Pitkään pohdin, että nuorisotakuulla oli surkea alku. Tai että se lähti liikkeelle hetkellä, jota surkeampaa ei olisi voinut kuvitella: ammatillisen koulutuksen leikkaukset, valtion tuottavuusohjelman vaikutus työhallinnon henkilötyövuosiin, työhallinnon asioinnin siirto nettiin ja työvoimapoliittisten välineiden muutokset... Lista on pitkä ja kaikki tämä lähes kertarysäyksellä sekä samanaikaisesti nuorisotakuun voimaantulon kanssa.

Surkea yhteensattuma. Näin uskoin taannoin. Mutta mutta... Uskoani on horjutettu ja epäusko on lopulta lujittunut, kun on seurannut hallituksen rakenteisiin liittyvää sopeutusremonttia. Taitaakin olla niin, että kyseessä ei ole sattuma, vaan taitavasti ajoitettu, maalaisjärjellä ajatellen toisilleen vastakkaisten asioiden yhteensoviteltu käynnistäminen. On ollut hyvin tiedossa minne mennään ja millaisia valintoja joudutaan tekemään. On ollut tiedossa, että resurssit niinkin tärkeään asiaan kuin työllistämiseen ovat lopulta riittämättömät.

Tässä kaikessa jää ensisijaiseksi keinoksi yhteisvastuun perääminen kaikilta. Nuorisotakuu on tässä suhteessa sukua ja kytköksissä Sauli Niinistön Ihan tavallista -ideologialle. Siinä missä Tasavallan Presidentti ryhmineen peräsi yksilöiden ja pienyhteisöjen kuten perheiden vastuuta, nuorisotakuu tekee saman isommassa yhteiskunnallisessa kehyksessä, jossa vastuunkantajina ovat ensisijaisesti kunnat ja yritysmaailma.

Niin. Alan lopultakin ymmärtämään sen miksi etsivä työ halutaan laajentaa kaikkialle Suomeen. Se on tietysti hyvä juttu sinällään, sillä siellä tehdään todella laadukasta työtä, se on tunnustettu. Etsivä työ täydentää lisäksi merkittävästi paikallisia toimia nuorten hyvinvointiin liittyen. Epäilemättä näin, mutta miksi noin niinkuin isommassa kehyksessä...

En haluaisi uskoa, että tämä on ajateltu kuvio jo silloin, kun etsivä homma alkoi vuonna 2008, tuskinpa vain. Näin on kumminkin vain käynyt. 10 työpaikkaa pois valtion työhallinnosta ja kaksi kuntien nuorisotyölle, jotenkin näin se menee. Tyhjiöllä kun on taipumus täyttyä ainakin osittain.

Kuin kissa kuumaa puuroa

Kaikki koulutus on murroksessa. Suuri rakennemuutos pakollistaa esiopetuksen ja jatkaa oppivelvollisuutta vuodella, korkeakouluopintoja vauhditetaan ja niin edelleen . Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen ja niiden siirtely oli esileikkiä tähän kaikkeen eikä siitä jaksa enää jauhaa.

Koulutukseen liittyen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja nuorisotakuusloganeissa koulutuspaikka jokaiselle on tavoite itsessään. Häkellyttävän vähälle huomiolle on jäänyt se kuinka paljon koulutuksen keskeytyksiä tapahtuu. Siitä olisi syytä keskustella. Luulen, että yksi avainkysymys jatkossa liittyy siihen miten opintojenohjauksen ja elinkeinojen kehittämistyön vuorovaikutusta tiivistetään. Se olisi tärkeätä, jotta vältytään siltä, että nuoria pakko-ohjautuu aloille, joka lopulta ei työllistä tai joka ei sitten niinsanotusti nappaa, kun pitäisi valmistua ja lähteä töihin...

Jos tuossa onnistutaan, muuttuu moni asia helpommaksi.

Tietenkin on niin, että kaikissa näissä pohdinnoissa on mukana liikkuva tekijä, johon minkätahansa hallituksen, jopa Kataisen - Urpilaisen sixpackin, on suhteellisen haastavaa päästä. Se on nuoren korvienväli....

Sekin vielä sotkemassa yhteisiä talkoita...

Skoeoe

 

Vauhti kiihtyy...

Kaksiviikoissuunnittelu toimi hyvin. Myös toinen täysi lomanjälkeinen työviikko toteutui miltei suunnitellusti (blogi 11.8.2013).

Alkuviikon ykkösjuttu piti toimistolla: esitys viestintäpajan kehittämissuunnitelmaksi 2014 - 16 vaati hiomista ennen sen keskiviikkoista käsittelyä NuVassa ja sivistyslautakunnassa. Suunnitelman suurin muutos on siirtyminen seinättömään työpajaan. Median soveltuvuutta kaikille nuorille on epäilty ja jos resurssit kehitystyölle löytyvät, testataan tuon epäilyn paikkansapitävyys käytännössä nopeimmillaan jo loppusyksystä. Voi olla, että media on joillekuille este tulla viestintäpajalle. Itse luulen kyllä, että vähäinen kysyntä tällä hetkellä johtuu muista syistä: tieto ei kulje ja työhallinnon muutokset haittaavat ja hidastavat ainakin vielä nuorten sijoittamista.

Suunnitelma sisältää myös esityksen erillisen yhteistyöryhmän asettamiseksi nuorisotakuun toteuttamiseen Inarissa. Asiaan liittyen tehtiin jo  syksyllä 2012 valtuustoaloite, joka ei johtanut heti toimenpiteisiin. Täällä on katseltu alkuvuosi sitä mihin erilaiset uudistukset vievät ja nyt on tullut aika tiivistää rivejä. Huoli on jakamaton, työryhmään tukee edustus ainakin sosiaalitoimesta, opintojen ohjauksesta, työhallinnosta, nuorisotyöstä sekä elinkeinojen kehittämisyhtiöstä. Minulla on sellainen tuntuma, että tulevaisuuden merkittävin vuoropuhelu käydään peruskoulun sekä lukion opintojenohjauksen ja elinkeinojen kehitystyön kesken. Avain onnistumiseen löytyy sieltä joskin työpajan tarve ei luultavasti katoa mihinkään: aina löytyy heitä, jotka pohtivat tulevaisuuttaan ja ovat vailla työtä tai koulutusta. Ryhmä toimii muuten jatkossa myös viestintäpajan ohjausryhmänä, sillä suunitelma lähtee siitä, että paja on myös jatkossa osa nuorisotyön palvelukokonaisuutta, säilyy toiminnoiltaan nykyisellään ja muodostaa pohjan seinättömälle pajalle.

Talous kiristyy ja lisäpanostuksia ei helposti löydy. Kuitenkin niitä tarvitaan, mikäli seinättömyyteen lähdetään: yksilövalmennusta on vahvistettava yhden henkilötyövuoden verran. Euroja vaaditaan myös työllisyysohjelman netto-osuuksiin. Euroja tarvitaan opiskelijoiden kesätyöpaikkoihin jatkossakin. Niillä on hintalappu, joka punnitaan nyt lähiviikkoina poliittisessa päätöksenteossa. Sivistyslautakunnasta asia lähti myötätuulessa. NuVa antoi oman lausuntonsa, joka oli tietysti pajatoimintaan ja kesätyömahdollisuuksiin liittyen myönteinen. Nyt sitten odotellaan. Minulla on hyvä ja luottava tuntuma asian etenemiseen...

Perinteinen loppukesän palvelus liikuntatoimistolle: suunnistuksen kunnanmestaruuskisojen toteuttaminen Koppelon haasteellisissa maastoissa. Ratojen toteutus oli toisen henkilön, pääsin purkamaan reitit ja tiistai-ilta kului Koppelon venelaskupaikan parkkialueella kisoja pyörittäessä. Porukkaa mukavasti ja mikä ilahduttavinta: Lapin Susien aktiivisuunnistaja Tarjan vetämälle siimariradalle lähti 14 nuorta... Hienoa, sinnikäs suunnistuskoulun vetäminen puree. Ja toinen juttu: vaikka sen siimarin vieminen metsään onkin oma iso hommansa, niin pitäisi vain jaksaa jonkun tehdä se. Sieltä ne löytyvät, uudet metsästädiggaajat...

Keskiviikon päähommana oli NuVan kokous. Keväällä ajateltiin, että elokuussa pidetään puhtaasti syksyn NuVa vaaleihin liittyvä työkokous. Kävi kuitenkin niin, että vaalitilannekatsauksen lisäksi kokouksesta tuli kuulemistilaisuus: lausunto pajan kehittämissuunnitelmaan sekä osallistuminen Selvä Peli -työhön liittyvään selvitykseen. Jälkimmäisen NuVa teki  kolmessa ryhmässä ja selvitystyötä tekevä Kati sai hyvin tietoa NuVan käsityksistä siitä mikä inarilaisen nuorisotyön yhteistyöryhmän toiminnassa on hyvää ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Näihin samoin kuin kokouksen agendalla olleeseen Flow 4YU-hankkeen 10 kultaisen säännön listaan on syytä palata myöhemmin.

Vaalijärjestelyt ovat kiivaimmillaan ja kaikilla kouluilla tehdään työtä, jotta uusia ehdokkaita löytyisi. Vaalijulistetta on levitelty joka paikkaan. Ihan hyvin tehty juliste, toisenlainen. Loivasti olen kysellyt siihen liittyvistä asioista, mutta kaikki huoli on kuulemma turhaa: tuolla julisteella hankitaan päähenkilöiden itsensä näkemyksen mukaan ennätyksellinen ehdokasjoukko. Toivottavasti, kohta se nähdään. Liikkeen olisi hyvä jatkua yhtä laadukkaana millainen nykyNuVan 2-vuotinen kausi kokonaisuudessaan on ollut.

Uuden nuorisovaltuuston kokoopanon pitäisi olla tiedossa syyskuun puoliväliin mennessä. Toimikautensa päättävällä NuValla on edessään vielä yksi ponnistus: nuorten asioita käsittelevä valtuustoseminaari 12.9. Näyttää siltä, että NuVa ja kunnanvaltuusto kohtaavat toisensa näissä merkeissä vuosittain. Hieno juttu, Flownuorten 10 kultaista sääntöä päättäjille siitä miten nuoret on syytä ottaa huomioon ja miten vuoropuhelua nuorten ja päättäjien välillä parannetaan sisältää tämänkin: päättäjien ja nuorten välillä on järjestettävä säännöllisiä tapaamisia. Säännöt esitellään valtuustoseminaarissa, jossa NuVan edustajat kertovat myös 2-vuotisen kautensa kokemukset, plussat ja miinukset. Odotan suurella mielenkiinnolla...

Inarin nuorten hyvinvoinnin puolesta

on paikallisen Selvä Peli -työryhmän slogan nykyisin.

Minulla on sellainen olo, että mikäli onnistumme paremmin nuorten kuulemisessa, nuorten työpajan kehittämistyössä sekä Selvä Peli -yhteistyön parantamisessa, olemme tosi hyvällä tiellä ja pitkällä. Työmaata ja haastetta riittää, se on selvä, mutta suuntamerkit ovat tässä...

Selvä Peli syntyi hetkensä tuotteena ja ilmiselvään tarpeeseen jo lähes 13 vuotta sitten. Lähtökohtana oli nuorten silloinen värikäs päihdekäyttäytyminen ja siihen reagoiminen yhdessä. Vuosien mittaan työryhmä on laajentunut kovasti ja ennaltaehkäisevän päihdetyön oheen on tullut muukin nuorten hyväksi tehtävä toiminta. Yhdessä on kokeiltu monelaista ja luotu myös lukuisia pysyviä käytäntöjä. Hyvää työtä kaikkinensa, mutta en taida olla ainoa, joka pohtii sitä ollaanko jotenkin juututtu paikoilleen.

Sikäli on hyvä, että työtä arvioidaan nyt ulkopuolisen henkilön toimesta sekä sisäisenä "omavalvontana" että peilaten ulkopuolisten käsityksiä ja ideoita. Nuorten ja eri yhteistyökumppaneiden näkemys on tässä oman pohdinnan ohella keskiössä. Jos tässä onnistutaan ollaan vahvoilla. Väki ja rahat vähenevät ja pidot eivät parane. Sikälis tarve nuoriin liittyvän yhteistyörenkaan olemassaololle ei katoa, päinvastoin. Niukkuutta jaettaessa taitaa olla lopulta ainoa järkevä tie kulkea sitä yhdessä... Niin Inarissa kuin kaikkialla muuallakin.

Miettii Skoeoe

Jälkikirjoitus:

Selvä Peli toiminnasta puhuttaessa nousee aika  ajoin ja säännöllisesti  esiin näkemys siitä, että päihteettömyyden vaatimus estää monien osallistumisen vaikkapa diskoihin. Keskustelu näistä nollatoleransseista onkin yksi nuorisotyön kestopuheenaiheista lähes kaikkialla missä nuorisotyötä tehdään.

Niin. Voi olla, että vaatimus leikkaa jossain määrin osallisuutta. Luulen kumminkin, että kyse on enemmänkin muusta mm. siitä, että ikäluokat ovat peruuttamattomasti niin pienet, että entisiin yleisömääriin ei ole paluuta.

Päihteettömyyden statuksesta ei tule tietenkään luopua. Yhteiskunnan tehtävä ei ole järjestää turvallisia juomistilanteita alaikäisille. Mutta: kun Selvää Peliä nyt kehitetään, joudutaan kyllä kysymään myös sitä, että leimaako tarkka kontrolli yhteistyötä siten, että muu unohtuu? Kun tutkimukset kertovat myönteistä nuorten alkoholinkäyttöön liittyen, niin voimmeko luottaa siihen, että trendi itsessään toimii kontrollikeinona asiaan, jonka kaikki sinällään tietävät. Tietoa lisää ja myönteistä viestintää... Brändi on valmis ja tosi kehityskelpoinen...

Itsetunto...

Ensimmäinen täysi työviikko on takana. Se meni lähes suunnitellusti (teksti 11.8.-13) kuten pitikin, hämmästyttävää kyllä. Viikko päättyi puoliltaöin Inarissa saamelaismusiikin festareilla, jossa lopultakin näin jotain kauan odotettua: Intriguen stagella. Vedossa oli ja Orbina livenä oli jotain maagista, kuten Sielun Veljien legendaarisella 1980-luvun lopun Haarikan keikalla keskiöinen Säkenöivästä voimasta. Jengi riehaantui molemmista...

Hieno festari on Ijahis Idja, korkeatasoista ja monipuolista saamenkansan musiikkia. Stagelle mahtuu kolttalaulaja Jaakko Gauriloffin tapaisia konkarimuusikkoja tai ihan uudentyyppistä musiikkia tyyliin ruotsinsaamelainen naisartisti Loviisa Negga.  Menkää joskus katsomaan, ette pety... Sajoksen pihamaa on luonteva puite ja takaa kasvunmahdollisuudet vuosiksi. Tilapulaa voi syntyä vain autopaikoista...

Meni lopulta osin työn merkeissä. Viestintäpajalle viikonloppu oli vilkas ja minua pyydettiin hoitamaan yksi juttu: Angeleitten haastattelu Radio Inariin. Se oli minulle tosi mieluisa toimeksianto. Vuonna 1984 matkustin Lahteen valtakunnalliseen Nuorten taidetapahtumaan. Silloisen saamelaisvaltuuskunnan ja Inarin kunnan yhteisbussissa matkusti porukka nimeltään Riutulan ala-asteen lapsiryhmä. Tämä viiden nuoren ryhmä oli Angeleitten esiaste.

Katsoin nykyAngeleitten keikan, hieno meininki ja ammatillinen ote, ilmassa oli tunnelatausta lujasti kun Ursula ja Tuuni bändeineen lähetti terveisensä edesmenneelle bändikaverilleen Aslak-Mikolle. Omien joukossa näytti olevan helppoa esiintyä.

Olipa mukava jutella, edelliskerrasta olikin aikaa. Matka Riutulan koulusta Sajoksen pihamaalle on ollut pitkä, mutta toisaalta hyvin lyhyt. Bändi muisteli lämmöllä entistä kouluaan ja "opettajaa, joka pakotti soittamaan ja laulamaan". Angelit on kokeillut monenlaista, keikat ja elämä ylipäänsä ovat kasvattaneet itsetuntoa. Sisarusten jutustelua urasta, tulevaisuudesta ja saamelaisnuorten itsetunnon kasvusta oli ilo kuunnella. Angeli ei ollut iso Angeleitten lapsuudessakaan. Ja kumminkin, ura on hieno...

Angeleitten backstagehuoneesta päädyin Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen medialinjan hulppeisiin tiloihin. Sinne minut pyysi linjan vetäjä Erkki, meidän viestintäpajan kasvatti takavuosilta. Kiintoisaa: SAKKilaiset mediaopiskelijat hoitivat konsertteja striiminä nettiin. Kiintoisaa oli törmätä myös toiseen Erkkiin, Yle Sápmin ääniteknikkoon, viestintäpajan esiasteen videopajan ensimmäiseen työnsuunnittelijaan. Omakin itsetunto leijui hetken Sajoksen yläkatolla: eipä ole herrojen pajakokemus valunut hukkaan. Tuli vaan mieleen, kun viestintäpajan tehokkuuden perään taas kysellään...

Norjalaisen nuorisotyön itsetunto

Mutta ennen Inaria piipahdin tutkija Petrin kanssa Altassa CYB-hankekokouksessa ja tutustumassa norjalaiseen nuorisotaloon nimeltään Huset. Olen kirjoitellut joskus ennenkin tästä. Ahdistuuhan siellä suomalainen. Jos oma ego lähentelee suuruudeltaan parhaimmillaan puutarhan vesiallasta, niin sieltä alkaa löytymään runsaasti Inarinjärven mittaisia itsetuntoja. Myönteistä egoilua, josta olisi opiksi otettavaksi...

Altassa oli meneillään Aronnesrocken, festari jolla kävin toista kertaa. Koko kylässä ei takuulla ollut ketään, joka ei siitä olisi tiennyt. Lippuja ja bannereita oli joka paikassa, kilometritolkulla. Mainoksia kaikkialla, mitään ei oltu jätetty sattuman varaan.

Huset osallistui järjestelyihin. Talolla on käytössä tavarankuljetusauto, joka on liikkuva mainos. Huset panostaa rockmusiikiin, teatteriin ja tanssiin. Ja nuorisotalokin näkyi kaikkialla. Kävin syömässä mestassa, jossa oli illalla klubi. Lohiannosta odotellessani ehti Husetin auto pyörähtää viereisellä torilla puolenkymmentä kertaa. Lopulta Huset pukuiset nuoret roudasivat ravintolaan äänentoistolaitteita, joiden kyljessä näkyivät ärsyttävästi isot Huset tarrat.

Huset siellä ja Aronnes täällä, molemmat siellä ja täällä, Altan mittapuussa joka paikassa, muuallakin kuin äskeisissä: lehdissä, ilmoitustauluilla, avainketjuissa, radiossa... Kyllä vähän ärsytti. Miksi me ollaan niin vaatimattomia?

Tavattiin minulle jo tuttuja altalaisia. Tuosta talofilosofiasta ja toiminnasta pitää kirjoitella myöhemmin ememmän Nuorisotyölehteen.  Lyhyesti: tavoitteet ovat korkealla ja toiminta kunninhimoista, tiedotus massiivista: rockharrastajat otetaan jo varhaisessa vaiheessa mukaan korkeatasoiseen valmennukseen, jonka tavoitteena on luoda elämysteollisia työpaikkoja alueelle. Heille, jotka sitä haluavat, on tämä mahdollisuus läsnä. Soittaa toki saa, vaikka tämmöistä ei tavoittelisikaan.

Norjalaiset kollegat kehuvat tilanuorten yhteisöllisyyttä. Sitä sen täytyy ollakin, olen vieraillut talossa pari kertaa, tutustunut sen toimintaan ja puitteisiin sekä jututtanut muutamaa nuorta. Näin olen vakuuttunut siitä, että ei siellä pröystäillä turhia. Kysyin, että miten te olette tähän päässeet. Minulle kerrottiin, että ihan helpolla se ei ole tapahtunut. Minulle kerrottiin vakavalta naamalta sekä vakuuttavasti myös, että muutos alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun talon työntekijät lakkasivat pitämästä nuoria ongelmallisina ja päättivät suhtautua heihin kannustaen, positiivisesti ja myönteisinä mahdollisuuksina. Aika simppeliä, periaatteessa...

Ja suomalaisen...

Oli ihan pakko kirjoitella tästä. Sillä, kun mies tulee vuonolta, se lukee maakunnan ykköslehden Lapin Kansan.

Kansassa oli myönteinen nuoria koskeva iso juttu: nuorten juopottelu vähentynyt Rovaniemellä. Jutussa viitataan nuorten terveystapatutkimukseen, jonka mukaan suomalaisten nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt ja raittiiden osuus 12 - 16 -vuotiaista pojista ja tytöistä on suurimmillaan koko 2000 -luvun aikana. Poliisi ja poliisin palveluksessa aiemmin työskennellyt sosiaalityöntekijä vahvistavat lehdessä asian: rovaniemeläisnuorille juominen ei ole entiseen malliin in ja meno on rauhoittunut. Poliisi kertoo, että sitä työllistävät enemmän alkoholin kanssa läträävät aikuiset kuin nuoret. Valtakunnallisia tutkimustuloksiahan tuo noudattaa. Alkukesästä uutisoitiin tähäntyyliin.

Kuinka ollakaan Lapparin toimitus oli etsinyt vastanäkökulman: kaupungin nuorisotyöntekijät. He muistuttivat, että kyllä, katukuva on kyllä siistiytynyt, mutta että kyllä nuoriso juo edelleen, pienissä piireissä ja piilossa. Osa matkustaa Leville, vuokraa sieltä mökin ja ryyppää. Nuorisotyöntekijöiden näkemyksen mukaan nuoret eivät ole merkittävästi vähentäneet juomistaan.

En oikein tiennyt mitä ajatella tästä. Tottakai nuorissa kuten aikuisissa on kaikenlaista porukkaa ja marginaalisakkia. Tottakai vaikeista asioista pitää puhua. En kumminkaan oikein ymmärtänyt sitä, että miksi nuorisotyöläisten piti ottaa tähän uutiseen kategorisen negatiivinen näkökulma, vai oliko kyse toimittajan painotuksesta. Silti: miksi korostetaan kielteistä, kun kerrankin olisi paikka kehua julkisesti ja isolla fontilla myönteistä. Varmuuden vuoksi kumminkin kaivellaan.

Mietin, että miksi? Olen miettinyt ja kirjoitellut ja pohtinut ennenkin: miksi kotoisen nuorisotyöläisen itsetunto niin kerkeästi vie tähän? Kehitystä on tapahtunut, mutta onko silti niin, että yhä nuorisotyö hakee perustelunsa siitä, että löytyy runsaasti ongelmia, joita pitää ratkaista? Nouseeko kaikki lopulta rahoituksen perusteista: kun löytyy kymmeniätuhansia syrjäytyneitä, löytyy satojatuhansia euroja syrjäytymisen ehkäisyhankerahaa? Ja kun käytetään huumeita löytyy sen torjuntarahaa ja niin edelleen. Ja mikä tärkeämpää: löytyy perustelu kunnalliselle nuorisotyölle.... Elääkö nuorisotyö ja muu ennaltaehkäisevä paradoksaalisesti ja äärimmillään osin myös Jokelan ja Kauhajoen tyylisistä tragedioista? Onko nuorisotyötä nöyryytetty kaikissa talouden notkahduksiin liittyvissä säästöratkaisuissa siten, että on jouduttu ainakin osittain kestopuolustusasemiin? Ollaanko varuillaan ihan vain varmuuden vuoksi? Ollaanko rehellisiä kaikessa mitä sanomme?

Miksi on niin vaikeata tunnustaa myönteinen? Miksi emme suhtaudu asioihin norjalaiseen tyyliin: myönteisiä asioita korostaen ja siitä elämää pitäen...

Miksi? En minä tiedä. Kysyn kumminkin...

Skoeoe

 

Back in business...

No niin, lomat lusittu joksikin aikaa. Kolmessa päivässä on tullut istuttua ensisijassa suunnittelupalavereissa. Yksi toimistopäivä on myös jo takana ja syksy hahmottuu. Pannaan tähän nyt sitten esille se mistä aineksista nuorisosihteerin arki tulee rakentumaan seuraavan parin viikon kuluessa. Aika lentävä on lähtö eikä millään kerkiä kaikkialle missä tapahtuu, toimiston peruspalvelut pyörivät omalla painollaan ja elokuun loppuun mennessä sitten jo täysin kierroksin.

Maanantai 12. - tiistai 13.8.

Toimisto. Perinteiset alkusyksyn tärkeät, talousarvio ja toimintasuunnitelma, siirtyvät. Osana hallitun menokasvun ohjelman laadintaa tarkastellaan jälleen viestintäpajan asemaa. Tämä on nähty ennenkin, näin tehdään lähes aina, kun talous kiristyy. Sikäli olen luottavainen, mutta onhan tämä ärsyttävää.

Aikataulu viestintäpajan kehittämissuunnitelman laadintaan on tiukka: lautakuntaan 21.8., joten alkuviikon ohjelma on selvä. Suunnitelma liippaa läheltä myös nuorisotakuun toteuttamista Inarissa sekä paikallisradiotoimintaa, joten tehtävä on tärkeä.

Osastolla on muutoksia: sivistysjohtaja vaihtui jo ja myöhemmin liikuntasihteeri virkavapautuu. Onneksi sijaisuuteen tuli täyttölupa ja löytyi sijainen. Hetken huoletti, syksyllä 2009 ei ollut kivaa.

Keskiviikko 14.8.

Pitkä päivä tulossa. Aamupäivä toimistolla viimeistellään pajajuttua. Etsivien työsuhteet ovat katkolla ja jatkot hoideltava. Opkm:ltä on tullut kyllä tukieurot, mutta avustuspäätös puuttuu. Harmillista, hiukan monimutkaistaa asioita...

Puoliltapäivin lentokenttä, saan vieraan, jonka kanssa menee kaiken muun ohessa muutama päivä.
Törmäsestä Inariin. Tapaamisia. Pitänee poiketa pikaisesti Sajoksessa tapaamassa Saamelaiskäräjien entistä ja uutta nuorisosihteeriä.

Omalta osalta pääasia liittyy kuitenkin Inarin koulun ja nuorisotoimiston yhteistyön syventämiseen. Periaatetasolla asiasta on sovittu omassa työyhteisössä sekä rehtorin kanssa. Pohdittavaa riittää, mutta lähtökohdat ovat lupaavat.

Alkuilta: vien vieraani Nuorisokeskus Vasatokkaan. Toimitusjohtaja Mikan kanssa on myös pidettävä ihan näinä päivinä päivityskeskustelut: tulossa on yhteisjuttuina ainakin Lapin työpajapäivät Inariin lokakuulle sekä tekeillä olevan monitoimisalin käyttöönottobileet tammikuussa.

Torstai 15.8.

Aamupäivä: toimisto.

Iltapäivällä kutsuu valtuustosali: Pohjoiset Työpaikat -hankkeen järjestämässä koulutustilaisuudessa käsitellään seinättömän työpajan perustamiseen liittyviä asioita. Loistava ajoitus, siihen suuntaan olemme viemässä viestintäpajaamme... Asia on tärkeä, mennään koko toimiston voimin sanankuuloon.

Valtuustosalista nelostielle. Tiedossa laatuaikaa tutkijavieraani kanssa semmoiset nelisen tuntia. Suuntana pohjoinen ja päämääränä naapuri Norja: Alta.

Perjantai 16.8 - lauantai 17.8.

Connecting Young Barents -hanke jatkuu syksyllä. Mennään vieraani kanssa tututumaan Huset -nimisen altalaisen nuorisotalon toimintaan sekä tapaamaan Barentsin nuorisovaihtotoiminnassa mukana olevia norjalaisia ja venäläisiä kumppaneita. Päivään sisältyy myös hankekokous, agendalla mm. Tornion Rajarock -tapahtuma lokakuussa. Illalla on ajatuksena piipahtaa Aronnesrocken konsertissa...

Lauantaina takaisin Inariin. Josko pyörähtäisi ns. omalla ajalla katsomassa Intriguen konsertin Ijahis Idja -festareilla...

Maanantai 19. - tiistai 20.8.

Työsuunnitelmassa lukee: toimisto. Onkin hyvin luultavaa, että on pakko. Talousarvion ja toimintasuunnitelman laadinnan käynnistäminen on ihan riittävä jo sinällään. Päivittäisrutiinitkin vaativat aikansa.

Tiistai-illaksi on kyllä lupeissa ns. kenttähommia.

Muutama kesä on jo mennyt siten, että olen hoidellut liikuntatoimistolle suunnistuksen kunnanmestaruuskisat. Showtime on 20.8. klo 17 ja pelipaikkana Koppelon entinen koulu. Työkiireiden johdosta en ole tehnyt ratoja, mutta pyöritän liikuntasihteerin kanssa homman. Ratojen purkutyöt pitää sovittaa loppuviikon kalenteriin...

Keskiviikko 21.8.

Aamu toimistolla tai Koppelon metsissä. Sää ja muut kiireet määrittelevät. Kello 12 päädyn jälleen valtuustosaliin: nuorisovaltuusto kokoontuu nykyisessä kokoonpanossaan viimeistä kertaa.

Iltapäivän kokoontuminen näissä merkeissä: vaalit syyskuussa, koulutusohjelma ja tiedotussuunnitelma sekä valtuustoseminaarivalmistelut syyskuulle. Listalla on painoarvoa. Vaalit on hyvin tärkeä taitekohta joka kerta... 

Nuorisotyössä ihmisiä menee ja ihmisiä tulee. Se kuuluu homman luonteeseen kuten sekin, että jatkuvasti aloitetaan alusta. Sen on joutunut hyväksymään, ei siinä mitään. Saattaa olla kumminkin hiukka haileat fiilikset itellä tuossa kokouksessa. Moni lähtee porukasta, joka on ollut hyvin sitoutunut, äänekäs ja vikkeläliikkeinen.

Ohi suunnitellun käsittelyyn tulee myös NuVan kuuleminen moniyhteisölliseen Selvä Peli -työhön liittyen. Yhteistyörengas on toimut Inarissa kohta 13 vuotta ja NuValla on ollut edustajat mukana jo jonkin aikaa. Nyt toiminnalle tehdään opinnäytetyönä kehittämissuunnitelma. Opiskelija Kati osallistuu kokoukseen ja NuVa saa kertoa käsityksensä homman hyvistä puolista ja kehittämistarpeista. Kiintoisaa...

Torstai 22.8.

Toimistoaamu. Periaatteessa on oman toimiston palaveripäivä, mutta seiskojen ryhmäytysten takia paltsu on siirretty viikolla.

Iltapäivälle varaan jo nyt aikaa työpajalle. Elokuun loppuessa käy tavanomaiset: pajatso tyhjenee ja kesätyöläisten kansoittama viestintäpaja hiljenee hetkeksi... Sielläkin alkaa uusi kierros.

Pääosin lähtevät porukat menevät opiskelemaan ja hyvä niin. Uusia nuoria haetaan jo ja meidän on pakko miettiä miten heitä löytyisi.

Nyt on kysyjän markkinat. Kannattaa olla ripeä, työhallinnon uudet palvelukäytännöt merkitsevät sitä, että rekrytoituminen ei toimi likikään niin nopeasti kuin ennen nuorisotakuun voimaantuloa. Hassua, mutta niin on...

Perjantai 23.8.

Toimistossa sekä metsässä, jos tarve vielä vaatii. Illalla on toimintakauden aloitusdisko Urheilutalolla. Pitänee piipahtaa...

Niin...

Noilla mennään elokuun loppupuolelle... Suunnitelma on tämä. Pitää kumminkin muistaa viisaus, joka on jäänyt mieleen jo opiskeluaikojen kuntasuunnittelun kurssilta: olosuhteiden oleellisesti muuttuëssa, suunnitelmia on tarkistettava. Niin ja se toinen viisaus: mikään inhimillinen suunnitelma ei ole täydellinen.

Näinhän se tahtoo olla...

Skoeoe





Kaatuvat kesäautot ja muuta asennepulmaa...

Päivän (22.7.) uutistarjonnasta löytyy tämmöinen otsikko: Noin puolet suomalaisnuorista räplää kännykkää mopon sarvissa tai auton ratissa. Eikä tässä tarkoiteta pelkästään puhumista ilman hands free -laitteita vaan myöskin netin selailua ja jopa tekstiviesteilyä...

Tähän on tultu. Kännykkä on monipuolinen mahdollistaja ja sitä markkinoidaan milloin milläkin ominaisuudella kehiteltynä. Kohta varmaan pitää erikseen mainoksessa todeta, että kännykässä on myös puhelinominaisuudet. Kun hommasin älypuhelimen, huomasin itsekin välittömästi sen kuinka koukuttava laite se on. Eikä puhettakaan siitä, että hallitsen sen käytön. Mutta silti se vetää puoleensa.

Mutta että ajaessa? Tuo uutisoitu Liikenneturvan tutkimus antoi viisi vuotta sitten tuloksen, jonka mukaan viidennes 15 - 19 -vuotiaista luki tekstareita ja joka kymmenes lähetti niitä ajaessaan. Aika hurja kehitys ja pelottava näköala. Näin vaikka nuoret ovat hyvin tottuneita ja nopeita käyttämään laitteidensa näppäimistöä...

Asennevika vai vimmaista uhoa

Vuosilomaa on vielä mukavasti jäljellä pari viikkoa. Olin ajatellut, että blogi lomailee myös, mutta tuo Ylen uutisointi yhdistettynä Inarin liikennetapahtumiin viimeisen kuukauden aikana herättivät uinuvan bloggarin.

Viina, auto ja vapaudenkaiho asennepulmilla ryyditettynä on pelottava yhdistelmä. Tänä kesänä Inarissa on toistaiseksi säästytty kunnan palopäällikön luonnehdinnan mukaan kuin ihmeen kaupalla pahemmitta kolhuitta. Kuukauden sisällä nuoret ovat kipanneet kolme autoa ja yhden mönkijän, terveyskeskusta, pelastushelikopteria ja LKS-vierailuja on tarvittu. Useimmissa, mutta ei kaikissa, tapauksissa matkantekoa on vauhditettu ja ajattelematonta uhoa nostatettu viinan voimalla.

Sosiaalisen median ykkösareenalla Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla käytiin asian osalta vilkasta ajatustenvaihtoa, kun palopäällikkö nosti asian aiheellisesti esille. Hyvä näin. Näissä keskusteluissa tuppaa tosin unohtumaan se, että kaahailulla on aika monet kasvot ja syytekijät.

Humala tunnetusti alentaa kaikenlaisia kynnyksiä. Se ei kuitenkaan ole mikään nuorten yksinoikeus. Inarissa ajellaan aika surutta pikku tai isommissakin maisteissa ja kyllä tässä kunnostautuvat enemmän periaatteessa oikeasti aikuiset kuin nuoret. Ja siinä menossa kaikki liikkuva käy: auto - moottorikelkka - veneet - mönkijät - ihan mikä vehje käyttöön löytyy... Tilanne tekee varkaan, vaikka poliisi valvookin... Tämä on syytä muistaa, kun nuorista puhutaan. Esimerkillä on oma voimansa ja joskus tuntuu siltä, että kännisekoileminen motorisoiduilla kulkuvälineillä on merkillinen osa paikalliskulttuuria.

Olen pohdiskellut tuota vauhdin hurmaa. Onko kyse itsetunnon uhmakkaasta pönkittämisestä, silkasta näyttämisen halusta vai mistä. Vai onko joissain erillistapauksissa kyse siitä, että kun menee oikein pieleen, ei ole enää juurikaan menetettävää ja hätähuutoinen epätoivo ilmaistaan hurjastelemalla kunnolla.

Variaatioita on useita: humalassa, selvin päin, varastetulla tai lainatulla autolla, uunituoreella urheiluautolla, alaikäisenä, kortittomana, ajokiellossa olevalla autolla... Joku yhteinen tekijä on pakko olla, muukin kuin asenneongelma: hurjastelija on oman itsensä herra, mutta riskeeraa paljon muutakin. Nelostie on kelvoton turhaumien purkupaikka.

Pelottavinta on se ajatus, että kyse joissakin tapauksissa ainakin on arjen ihan tavallisesta irtiotosta. Kova vauhti pistää keskittymään ja vie ajatukset muusta, se on lähtökohdiltaan kuin harrastaisi purokalastusta, olisi iltarasteilla tai sitoisi perhoja: jotta onnistut, on kaikki huomio kiinnitettävä itse tekemiseen, hetkeksikään ei voi herpaantua. Ja oheistuotteena unohtuvat työ- ja muut huolet...

Kehys maantiellä on tietysti toinen. Ja kaiketi jokainen 150 km tunnissa ajava tietää sen, että heikoilla ollaan, mikäli lähtee lapasesta. Niinpä näillä omatoimikimiräikkösillä on irtioton ohella vakava asennepulma. Moni on myös päässyt hengestään. Kummallisella tavalla kaahaajilla on usein mukana tuuria kuten juopoilla konsanaan ja henkiriepu säästyy. Sankarinviittaa sovitellaan, kovin imago on sillä, joka selviää hurjimmasta voltista hengissä. Sole poka mikhän, oppiipa ajamaan, kun on jo yhden auton romuttanut... Ja legenda elää.

So what...

Kummallisella ja pelottavalla tavalla onnettomuuksilla on myös taipumus kasaantua. Ne ovat sinällään toisistaan irrallisia, mutta onko lopulta ihan näin. Julkisuutta saavat jutut voivat myös ruokkia epätoivottua liikettä. Siksi on tarpeen pohtia asiaa.

Keskustelu käykin siitä mitä voisi tehdä. Inarin kirkonkylässä toimii mainio nuorisotila. Vanhalla huoltoasemalla seurakunta pyörittää autokerhoa. Paikalla on yksi osuvimmista nuorisotilanimistä koko maassa: Öljymäki. Yksinkertainen ja toimiva konsepti: itse tekeminen on oivallista asennekasvatusta. Kesät talvet kunnostellaan autoja ja talvella toimii jäärata. Suljettu ja harjoitteluun tarkoitettu ajoalue kesäajalle voisi olla myös kova sana. Ei nyt mitään Test World tasoa, mutta kumminkin. Lapsille löytyy jo Ivalon urheilukeskuksen tuntumasta pienimuotoinen liikennepuisto.

Asenteisiin on haastavaa vaikuttaa, mutta jotain on kumminkin tehtävissä. Palopäällikkö on esittänyt yhteistyötä ja tähän haasteeseen varmasti tartutaan. Pelastusalan amattilainen näkee paljon ja niinpä hän olisi valmis tuomaan näytille materiaalia kolaripaikalta. Hyvä ajatus. Vielä parempi olisi, kun joku kyytiläinen uskaltautuisi kertomaan miltä meno silloin maistui. Yhtä tämän kesän asianosaista jututin ja ei ollut kuulemma ollut kivaa. Perille oli mennyt ja hyvä niin... Senteistä kiinni ja keskusteluamme ei olisi ikinä käyty... Aika hätkäyttävää.

Monenmoista voi tehdä. Julkisuus on paikallaan, syyllistäminen ei kanna mihinkään ja asia on kaikille jakamaton: vanhemmille, nuorille, koululle, nuorisotyölle, kaveripiirille.... kaikille asianosaisille.

Mutta kokonaisuudessaan tähän kuten moneen muuhun ilmiöön pätee se, että erityinen täydentää. Keskeistä yhteiskunnan tehtävien kannalta on se, että erilainen ennaltaehkäisevä ajattelu ja ihan peruspalvelutuotanto on kohdallaan. Itsetunto on vekkuli ja vikkelä kaveri. Siihen kannattaa satsata...

Asenteisiinkin voidaan vaikuttaa. Kesän myönteinen uutinen on se, että nuorten juominen on edelleen siistiytynyt ja vähentynyt. Syyksi on esitetty sitä, että nuorilla on niin paljon muuta tekemistä esimerkiksi tietotekniikan parissa, etteivät he yksinkertaisesti ehdi.

Toinen selitys on erittäin kiintoisa: lisääntyvä maahanmuutto on tuonut Suomeen runsaasti nuoria kulttuureista, joihin päihteidenkäyttö suomalaiseen tyyliin ei kuulu ollenkaan. Mahtavaa... Esimerkin voima voi toimia näinkin. Mitähän maahanmuuttokriittinen porukka tähän sanoo? Ja tietokonekriitikot tuohon ensimmäiseen...

Kysyy

Skoeoe