Minä taidan omistaa tämän
tekstin suuresti arvostamalleni Erik Häggmanille, Länsi Suomen AVIn
nuorisotoimen tarkastajalle. Eki on kävelevä legenda, nuorisotyön Mr. TyöpajaEtsivä.
Kaikki noilla toimialoilla työskentelevät tuntevat ja tosi monet nuorisotyössä
muutoinkin työskentelevät tuntevat. Ja se
joka tuntee se tietää, että miehen tieto- ja kokemusmäärä on valtava ja että
hän on nuorisotyön palavasieluinen puolestapuhuja. Voisin jopa luonnehtia uhanalaisen
luonnonvaran, elämäntapanuorisotyöläisyyden edustajaksi.
Tieto kertoo, että Ekin
viimeinen täysi työvuosi meni jo 2016 ja jossain vaiheessa alkanutta vuotta häämöttävät
ansaitut eläkepäivät. Hyvä epäilemättä Ekille. Harmi muutoin sinällään. Hän on
yksi heistä Huutavan äänistä kehäkolmosen ulkopuolelta, heistä jotka pitävät
ääntä alueiden nuorten ja nuorisotyön asioiden puolesta. Tunnustan avoimesti
tässä sielunkumppanuuden.
Minä sain etupainotteisen
inspiraation sosiaalisen median kautta. Välillä olen ällistellyt vanhemman
valtion virkamiehen suoraa puhetta, kriittistä ääntä. Ei ole ihan tavanomaista,
mutta virkistävää kaiken kaikkiaan. Respect. Arvelen, että moni jää kaipaamaan.
Tämän päivityksen otsikko
on muunnos takavuosien yhdenvertaisuuskampanjasta, siitä musta-valkoisesta
logosta tutuksi tulleesta. Jonain niistä miljoonista inhorealistisuuden
hetkistä tulin leikelleeksi teemaa sen hetkiseen moodiin sopivaksi: Kaikki
samanlaisia – kaikki eriarvoisia. Läppärin näppäimistön vieressä se muistutti
pitkään yhdestä omasta missiosta. Jos jollakulla on niitä tarroja vielä, niin
lähettäkää. Sakset multa löytyy.
No lukaisin naamakirjan
ryhmän Etsivä nuorisotyö antia. Ja kappas minkälainen päivitys sieltä
löytyikään. Heitän suoran, hivenen tiivistetyn siteerauksen: ” Etsivän
nuorisotyön tuki on saanut ohjausryhmän. Ministeriön toiveesta ohjausryhmän
aluehallintovirastoedustajaksi nimettiin LS ja varajäseneksi SP Etelä-Suomen
aluehallintovirastosta. Valinta perustui lähinnä maantieteelliseen läheisyyteen
kokousten aikatauluttamista helpottaaksemme”.
Sitten oli kiitelty kahta Uuttamaata pohjoisempaa persoonaa mielenkiinnosta. Kaikki neljä
mainittua persoonaa ovat yleisesti tunnettuja ja oikeasti ns. hyviä tyyppejä.
Ministeriöllä on varmasti ollut syynsä, mutta onhan tuo perustelu tosi
kummallinen, ikävä kyllä myös oireellinen. Sanon näin siitä huolimatta, että
tunnen joka kerta Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon lentäessäni suurta
myötätuntoa Allianssin taloussihteeriä kohtaan.
Tässä vaiheessa pitää
tunnustaa, että onhan meillä Inarissakin Sevettijärvi ja muut reunaseudut ja
haasteet mahdollistamisessa ovat isot eikä nuorten huomioiminen usein kestä
vertailua vaikkapa Inarin ja Ivalon kyliin.
Mutta valtakunnalliseksi
aiottu hanke. Jos niissä yhteyksissä aletaan käyttämään edellä esitettyjä
perusteita, niin hälytyskellojen pitäisi kilkattaa ja kovaa Nuorgamista
Toholammille, laajemminkin.
Nuorisotyöläiset ovat
hyviä ainakin yrittämään tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioissa. Niin pitääkin
olla, mehän olemme rakkauden ammattilaisia. Ja me osaamme olla ja yrittää
suhteessa sukupuoleen, kieleen, seksuaalisiin vähemmistöihin, vammaisiin, maahanmuuttajiin,
saamelaisiin ja niin edelleen. Miltei kaikkeen, mutta vain miltei.
Järjestelmä on hyvä
kirjoittelemaan yleviä periaatteita tyyliin Palveluiden saatavuuden
yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koko maassa. Vaan miten on?
Minä en tajua miksi
alueellisesta yhdenvertaisuudesta puhuminen saatikka sen edistämiseen
liittyvien tekojen tekeminen on edelleen niin älyttömän vaikeaa.
Miksi?
Skoeoe
Iso kiitos
Erik Häggman alueiden asioiden esillä pitämisestä. Vielä kerkiät, pidä linja…!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti