Erilaiset yhdessä (?)

Piti vetää henkeä ja torjua flunssan pahentumista pari päivää. Joutessani lukaisin Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin 20 –vuotishistoriikin. Olikin kiintoisa aikamatka. Ja tuloksena taitaa syntyä pitkähkö päivitys J Tauti nimittäin jatkuu…

Oma suhde nuorisojärjestöjen keskittymään nimeltään Allianssi oli pitkään luullakseni sama kuin valtaosalla kotimaisen kunnallisen nuorisotyön ammattilaisilla: Nuorisotyölehti, Allianssiristeily, Nuorisotyöpäivät ja siinä se.

Paitsi, että lehteen olen kirjoitellut satunnaisesti jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Säännölliseksi se muuttui sattuman ja toimitussihteeri Kirsin myötävaikutuksen kautta jo viitisentoista vuotta sitten. Minä kirjoittelin kun pyydettiin tai kun siltä tuntui, enkä miettinyt lehden ja Allianssin suhdetta yhtään.

Kaikki muuttui joulukuussa 2011, kun Allianssin hallitus nimesi minut Nuorisotyön toimitusneuvostoon, jolla tiellä olen vielä tämän juhlavuoden. Lehti on nimittäin Allianssin ylivertaisesti vanhin palvelumuoto, sen esiaste Kerho-ohjaaja aloitti jo vuonna 1946. Minusta on jotenkin sympaattista olla 70-vuotiaan lehden toimitusneuvoston ylivoimaisesti vanhin jäsen ja sen pitkäaikaisin kirjoittaja muuten myös.

Toimitusneuvoston jäsenyys merkitsi myös Allianssin luottamushenkilöstatusta. Piti kiinnostua järjestöstä, ei sen takia, että Allianssi olisi käskenyt, vaan siksi, että minua alkoi kiinnostaa kuka luotsaa ketä, miksi ja millä rahalla.

Olen muuten kirjoitellut aiemmin toimitusneuvoston kokemuksistani, jotka ovat hyvin myönteiset: olen saanut kirjoittaa tärkeiksi kokemistani asioista sydämeni kyllyydestä. Lisäksi toimitusneuvosto on ollut erinomainen valtakunnallinen näköalapaikka sekä uusverkostoitumisen mahdollisuus. Olen myös havainnut, että panostani on arvostettu ja olen tullut kuulluksi alusta asti tähän päivään. Nämä seikat ja juhlavuosi pitivät minut toimitusneuvostossa vielä yhden vuoden, vaikka rehellisyyden nimissä luomisvimma on jo hiipumaan päin. Jostakin pitäisi löytää joku kirjoittaja, joka edustaisi oikeita reuna-alueita ja niiden nuorisotyön asioita. Tarvittaisiin tuoreita näkemyksiä arjen todellisuudesta nurkkapaikoilla.

Minä kyllä suosittelen Allianssin luottamustehtäviä myös kunnallisille nuorisotyöläisille. Olin pitkään one and only lehdessä, mutta tilanne on onneksi muuttunut. Nykyisessä kokoonpanossa on edustajia myös Oulusta, Espoosta ja Helsingistä. Hieno homma se…

Mutta tuohon lukukokemukseen. Suosittelen sitä heille, joita kiinnostaa nuorisotyön lähihistoria. Opus lukuun heti, jos on jäänyt väliin.

Sinällään olin tietoinen siitä mille pohjille Allianssi aikanaan syntyi ja miksi. Kirja antaa tähän kiintoisaa lisävalaistusta.

Oma nuorisotyöläisyys Inarissa täyttää kesäkuussa 36 vuotta. Koko ajan minulle on ollut selvää se, että ei kannata juroa paremmalle puolelle tunturia liian tiukkaan. Siitä syystä olen saanut tutustua tosi isoon joukkoon kotimaisen nuorisotyön persoonia. Kirja tarjoilee heistä joihinkin liittyen mukavaa lisätietoa ja tavalla, joka nostaa eräiden henkilöiden ominaispainoa ainakin minulle kovasti aiempaa korkeammalle. Kiinnostavaa luettavaa oli esimerkiksi muuan vuosi sitten Veikkauksen yhteyspäälliköksi siirtyneen Hannu Kareisen rooli Allianssissa Jokelan ja sittemmin Kauhajoen kouluampumistapausten yhteydessä. Surulliset tapahtumat johtivat nuorisotyön kriisivalmiusverkoston syntymiseen.

Historiikki täydentää myös opetusministeriön pitkäaikaisen virkamiehen ja nuorisoyksikön päällikkönä 20 vuotta toimineen Olli Saarelan henkilökuvaa. Olli tunnettiin voimakkaana ja omaperäisenä, osin ristiriitaisia tuntoja herättävänä persoonana, jolle nuorisotyön puolesta työskentely oli paitsi työ myös tinkimätön intohimo.

Jos joskus kirjoitan menneestä laajemmin kuin näissä blogeissa, niin siinä touhussa Ollille löytyy oma lukunsa. Me pärjättiin aina. Hän oli aidon kiinnostunut pohjoisen nuorista ja nuorisotyöstä, ei vain Suomessa vaan myös laajemmin Barentsin pohjoisosissa. Paras esimerkki tästä koettiin Suomen EU- puheenjohtajuusvuonna 2006, jolloin hän toi EU:n nuorisotoimialapäälliköt työkokoukseen Saariselälle ja halusi siihen yhteyteen Inarin ja muiden lappilaisnuorten kohtaamisia.

Olli Saarela oli yksi Allianssin synnyn merkittäviä taustavaikuttajia. Ilman lukemaani historiikkiakin olen joskus pohdiskellut Allianssin ja ministeriön välistä suhdetta. Somekielellä ilmaistuna se on tainnut olla vaikeasti selitettävissä oleva. Yhtäältä kyse on ollut ministeriön ratkaisevasta osuudesta Allianssin syntyyn ja sen toiminnan rahoitukseen sekä toisaalta ministeriön omista intresseistä ja vielä toisin päin Allianssin riippumattomuudesta. Luulenpa, että asetelma on ollut sangen haastava.

Allianssilla on 125 jäsenjärjestöä: isoja, pieniä, poliittisia, opiskelijajärjestöjä... Kirjo partiolaisista Keskustanuorten kautta vammaisjärjestöihin on huima. Järjestön luottamustehtävissä tai työsuhteissa on toiminut iso joukko valtakunnan politiikan raskaan sarjan persoonia.

Allianssin suurin arvo itsessään liittyy juuri näihin seikkoihin: historiansa aikana järjestölle on muovautunut hillittömän laaja verkosto. Edunvalvonnassa se on oivallinen väline. Kun yksi sanoja edustaa noin suurta joukkoa, kasvaa sanomisen uskottavuus kertaheitolla. Edunvalvonnasta löytyykin paljon hyvää sanottavaa. Historiikki vahvisti tätä.

Allianssi korostaa strategiassaan sitä, että se on nuorisotyön yhdistäjä. Oma arvioni on se, että kyllä se sitä onkin tehnyt, mutta ei täysipainoisesti.

Järjestön suhde kunnalliseen nuorisotyöhön on hyvin epämääräinen. Allianssin hallitus kootaan sen jäsenjärjestöistä ja poliittisten toimijoiden osuus on perinteisesti pidetty isona. Vaikka luottareissa onkin meitä kuntakentän edustajia, niin en odota isoa muutosta kuntasuhteisiin ennen kuin järjestön hallitukseen nimetään kunnallisen nuorisotyön edustaja. Miten se tapahtuisi, niin siihen minulla ei ole vastausta. Olisiko siellä edustus vaikkapa siitä toisesta maan suurimmasta nuorisokunnasta vai miten? Inhorealisti minussa sanoo, että sellaista ei tapahdu.

Niin…

On se jännää, että kun lukee Allianssin historiikkia, päätyy lopulta kyselemään sitä miksi kunnallinen nuorisotyö ei ole kyennyt järjestäytymään saman tyyliin.

Miettikääpä sitä...

Skoeoe

Verkostoitumista

NuValla on kiireinen helmikuu. Mutta osallisuus ja sen edistäminen on iloinen asia, joten mitä väliä varsinkin kun erilaiset edustukset on pystytty jakamaan melko tasaisesti. Puheenjohtajistolle toki lankeaa aina muita enemmän juttuja, mutta kaikella on hintansa. Toisaalta on myös niin, että pikku hiljaa on opittu karsimaan: kysyntää on enemmän kuin yleisesti saatetaan luulla.

Mennäänpäs tulevan kautta menneisiin. Seuraavaksi edustaa koko NuVa. Tiistaina 23. helmikuuta se matkaa pitämään 15 -vuotisen historiansa toisen kokouksen Sevettijärvelle. Kokousasioita tärkeämpää on käydä tapaamassa Sevetin nuoria ja pistää heitä pohtimaan paikallisia ideoita kärkihankelistalle. Kiintoisaa. Kärkihankelistaan palataan.

Ennen tätä NuValla ja nuorisotyöllä kävi mieluisia vieraita Espoosta. Tutusteltiin, keskusteltiin, suunniteltiin. Voi olla, että ilman Pohjosen Vinkkelin loppuvuoden suunnitelmia homma olisi jäänyt väliin. Hyvä, ettei jäänyt. Tapaamiset olivat mutkattomia. Ympäristö ja haasteet sekä ennen kaikkea mittasuhteet Espoossa ovat toki toiset kuin täällä, mutta pohjimmiltaan puhutaan yllättävän samoista asioista silloin kun nuorten asioita ja osallisuuden edistämistä käsitellään.

Lopputulemana on se, että oli ehdottoman mukava vierailu. Perästä kuuluu. Vasatokan rauhassa syntyi tosi kiintoisa suunnitelma, jonka toteuttamiskelpoisuus katsotaan. Taas kerran piti kyllä harmitella sitä, että nuorisotyö ei Nuotta–valmennusta lukuun ottamatta oikein omaa rakenteita, joilla maan sisäistä nuorisovaihtoa tuettaisiin. Eurooppaan pääse helpommin kuin muualle Suomeen. Sitä paitsi huhu kertoo, että nykyinen hallitus ei tule laatimaan lapsi- ja nuorisopoliittista kehittämisohjelmaa. Ei ohjelmaa, tarkoittaa sitä, ettei myöskään avustuksia lanuoken toteuttamiseen. Siinä menee sekin mahdollisuus, mutta katsotaan nyt. Nuottarahojakin leikattiin merkittävästi, joskin iloinen asia on se, että siinä suhteessa tuli torjuntavoitto, kaikki oli mennä.

Ennen Espoovierailua käytiin Kirkkoniemessä, Inarin Norjan ystävyyskunnan keskuksessa. Oli kaikin puolin mukava ja kiintoisa reissu.  Pitkä aika olikin edellisestä työreissusta sinne, taisi olla joskus 1990 –luvun alkuvuosista kun Rajarokkailtiin Kimekin telakan katveessa Malmklanget –nimisessä kulttuuritalossa. Talo nökötti edelleen paikallaan, joskin hiljaista oli siellä. Nuorille oli tehty sittemmin klubitilat paikallisen elokuvateatterin kylkiäiseksi, Basen on loistopaikalla keskustorin laidalla.

Norjan tapaamiseen matkattiin SörVarangerin nuorisovaltuuston kutsusta. Basenissa oli läsnä myös yhteinen ystävyyskuntamme Petsamo ja sen nuorisovaltuusto. Olipa mielenkiintoista, en ollut tietoinen siitä, että sielläkin. Keskusteluista ilmeni, että järjestely on uunituore, vuodelta 2015.

Nuorten keskusteluista selvisi, että SörVarangerin perusratkaisut ovat lähellä Inarin vastaavia: edustajat kouluilta, nuoret samanikäisiä kuin meillä, kaksi vuotta toimikautta, pitkät etäisyydet vaikkapa Pykeijaan tai Pasvikiin lisäävät haastekerrointa ja niin edelleen.

Petsamolainen ratkaisu oli kiintoisa, tavoitteiltaan selkeästi paikallispoliittinen. Venäläiseen tyyliin sen ikärakenne erosi muista läsnäolijoista: jäsenet ovat 20 – 35 –vuotiaita. Kirkkonimeen saapui toimintaa ohjaavan työntekijän lisäksi opettajien, hammaslääkäreiden ja opiskelijoiden edustajia Nikkelin kaupungista, joka kuulemma on Petsamon nykykeskusta Zapoljarnya aktiivisempi tässä suhteessa.

Erityisen mielenkiintoinen oli tieto siitä, että sikäläinen NuVa ja joitakin vastaavia oli syntynyt Murmanskin alueelle maaherran suosituksesta.

Instagramin kautta sain vihjeen, jonka seurauksena tapasin pikaisesti vanhan ystävän ja yhteistyökumppanin Natashan. Hän oli edesmenneen Murmansk Youth House Mr. Pinkin toinen ja viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja. Kirkkoniemessä oli meneillään Barents –tapahtumaviikko ja Natasha oli paikalla konserttien ohjelmatuottajana.

Jutustelu ei enää liittynyt Mr. Pinkiin mitenkään, juteltiin tulevaisuudesta. Olen kirjoitellut tuosta erilaisesta venäläisestä nuorisotalosta paljon eri yhteyksissä ja kuvittelin jo jonkin aikaa sulkeneeni sen oven ikuisesti.

Mutta Kirkkoniemen kohtaamiset saivat minut pohtimaan asioita. Pitää muistaa, että Mr. Pink ennen kuin joutui hakemaan ulkomaan agentin statusta, joka lopullisesti tappoi hienon iden ja talon, oli hankaluuksissa virallisen järjestelmän kanssa. Sen toimintaa ei tuettu, päinvastoin. Kun talo lopulta toimi, päätti Murmanskin kaupunki yhteistyön sijasta perustaa oman nuorisotalon kaupungin eteläosiin. Kirjoittelin Mr. Pinkin muistokirjoitukseen, että tekemällä näin julkinen järjestelmä tuli tunnustaneeksi tarpeen ja vaikka Mr. Pink kuoli, saavutti se näin merkittävän voiton.

Tiedän, että jossain vaiheessa Mr Pinkin vielä pyristellessä väistämätöntä vastaan, maaherra vieraili talossa. Siitä ei ole kovin kauan aikaa. Kuten ei maaherran nuorisovaltuustosuosituksestakaan.

Todella kiintoisa yhteensattuma. Vai onko: Mr Pinkin saavutukset saattavatkin olla melkoisesti isommat kuin olen kuvitellut.

Levätköön rauhassa Mr Pink.

Seuratkaamme mielenkiinnolla mitä nuorisovaltuustot Kuolan niemimaalla saavat aikaan.

Skoeoe

 

Lausunto ja muuta NuVailua

Tapahtuu jotain mitä ei ole tapahtunut ikinä ennen: tämä päivitys saa muotonsa Kirkkoniemessä. Ollaan NuVan edustajien kanssa täällä ystävyyskunta Sör-Varangerin kutsusta. Läsnä on myös molempien ystävyyskunnan Petsamon nuorisovaltuuston edustajia. Hirveän mielenkiintoista. Asiaan on syytä palata omassa tekstissä joskus….

Meillä nuorisovaltuustokausi kestää kaksi vuotta. Nykyinen NuVa valittiin tehtäväänsä viime syys-lokakuun vaihteessa ja niinpä onkin oivallinen aika tehdä arvio ensimmäisen toimintavuoden ensimmäisen kvartaalin pohjalta.

Sinällään minua inhottaa tuo kvartaalihomma, mutta tämä(kin) NuVasakki on niin motivoitunut ja vilkasliikkeinen, että menköön. Paljon on ehtinyt tapahtua ja nyt keväällä tapahtuu vielä isosti lisää.

Päinvastoin kuin joskus luullaan, sanomisen paikkoja on ja myös erilaisia edustuksia. Tuskin on muste kuivunut Lapin taannoisen Nuorisofoorumin muistiosta, kun ollaan jo täällä. Oli muuten mukava seurailla Rovaniemellä kuinka omat yhdessä muun Pohjosen Vinkkelin edustajien kanssa edustivat. Aaaaaaaa, mahtavaa. Tähän palaan vielä monta kertaa tämän vuoden aikana.

Täytyy sanoa, että onneksi hieno yhteistyöakseli, joka syntyi vahingossa, jäi päälle osapuolilleen Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostoille sekä Inarin NuValle. Rovaniemen foorumissa joku kysyikin miksi he eivät ole Vinkkelissä. No siksi, ettei homma tukehtuisi. Tornion taisteluparini Miku vastasikin hienosti, että tehkää näitä lisää. Kukin tahoillaan. Juuri niin, joukkovoima ja sitä rataa.

No meidän NuVan kevättä hallitsee uuden kärkihankelistan laadinta. Se on järjestyksessään jo neljäs ja tehdään aikavälille 2017 – 19. Siinä riittää askaretta. Tammikuun kokouksessa vieraillut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anu lupaili, että jos uusi lista syntyy ajoissa, NuVa saa esitellä sen kunnanvaltuuston toukokuun kokouksessa. Siistiä…

Varmaan onnistuu. Minulla on tieto siitä, että vikkelät vaikuttajat ovat jo koonneet esityksiä joiltakin kouluilta. Prosessia on tarkoitus myös kehitellä osallistavampaan suuntaan. NuVan helmikuun kokous on toinen sen kokous Sevettijärvellä ikinä. Ja siellä ideoita haetaan uusin konstein. Yeah…

Uusi NuVa ehti myös antaa ensimmäisen lausuntonsa. Laitanpa sen tähän loppuun. Se on lausunto liittyen kuntaan päivitettävään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. NuValla oli lähtökohtana heille ja nuorille tärkeät asiat. Ja toinen juttu. Lausuntoa valmistellut puheenjohtajisto kävi läpi entiset kolme kärkihankelistaa ja etsi sieltä asioita, jotka ovat kesken tai hoitamatta. Aika mahtavaa. Seuranta onkin tärkeä. Kyllä nuo ovat jo nyt ytimessä….

Ja se lausunto:

Asia:

LAUSUNTO LIITTYEN INARIN KUNNAN LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTISUUNNITELMAAN

Inarin NuVa on osallistunut suunnitelman laadintaan. Se pitää hyvänä sitä, että suunnitelma ylipäänsä laaditaan ja sitä, että NuValle on annettu mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja antaa siihen liittyvä lausunto.

Nuorisovaltuusto haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin suunnitelmaesitykseen sisältyviin kohtiin.

1.

Nuorisotyön turvaaminen:

Nuorisovaltuuston tavoitteisiin on kuulunut ja kuuluu toisen nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistaminen. Asia on edelleen ajankohtainen.

2.

Kesätyörahojen turvaaminen jatkossa:

Nuorille tärkeiden kesätöiden rahoituksen jatkuvuus taattava vuodesta 2017 eteenpäin.

3.

Nuoriin liittyvien terveyspalvelujen tulevaisuus:

Kunnan mielenterveyspalveluiden saatavuus on taattava riittävällä henkilömäärällä, jotta aikojen ja avun saaminen ei kestäisi liian kauan.

NuVa toteaa, että em. asioiden turvaaminen/toteuttaminen on hyvin tärkeätä. Lisäksi NuVa muistuttaa päätöksentekijöitä siitä, että nämä asiat ovat jo aiemmin olleet esillä ja sisältyneet NuVan jo laatimiin kärkihankelistoihin (2009 – 11, 2012 – 15 ja 2014 – 16).

Nuorisovaltuusto toteaa myös, että hyvin ja monipuolisesti järjestetyt perheisiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuvat peruspalvelut ehkäisevät tehokkaasti tulevaisuudessa mahdollisia ongelmia.

INARIN NUORISOVALTUUSTO

Silmänkääntötemppu...

MTV3:n taannoinen uutisointi iski tajuntaan. Kirjoitusinspiraatio on ollut jo tovin matkoilla jossakin, ja tarvittiin otsikointi Nuorisotakuu on silmänkääntötemppu,  että se teki äkillisen comebackin, samanlaisen kuin tammikuun puolenvälin aurinko näihin maisemiin. Auringon osuushan on nyt pitkään kasvava. Nähtäväksi jää riittääkö tuo otsikointi tekemään inspiraatiolle saman. Voi olla, että lyhytaikaiseksi jäävät ne eväät. No, se on toinen juttu se.

Maikkarin juttu yksistään ei ollut riittävä kirvoittaja. Nuorisotyössä keskustellaan nyt melko kiivaasti muutamista Nuorisotakuun toteuttamiseen liittyvistä asioista kuten Ohjaamoista, etsivästä työstä, säästöistä ja niin edelleen.  Keskustelu luultavasti vilkastuu ja oletan sen polarisoivan kotimaista nuorisotyötä edelleen lisää. No se taas on kolmas juttu ja siihen varmaan on syytä palata myöhemmin.

Suomalaiselle nuorisotyölle on ollut hyvin tyypillistä se, että siihen liittyvää keskustelua käydään kulloinkin käytännössä yhden kärjen pohjalta. Vuosien varrelta löytyy nostoja helposti: työpajat, ennaltaehkäisevä huumetyö, hukatut nuoret, etsivän työn tulo… Eikä siinä mitään, suin surminkaan en ala sanomaan, että havaittuja tulipaloja olisi sammutettu väärin. Mutta: keskustelun tuiskeessa nuorisotyön kokonaisuus on tupannut katoamaan sinne jonnekin kuin se allekirjoittaneen inspiraatio.

Samaan aikaan Maikkarin jutun kanssa vietettiin valtakunnallista ohjaamoviikkoa. Ministeri Lindström avautui julkisuudessa ja hehkutteli kuinka Ohjaamojen kautta meillä on käsissämme tehokkain nuorten syrjäytymisen ja nuorten työttömyyden torjuntaväline ikinä. Inspiraatio palasi sillä hetkellä, se teki sen yhtä vilkkaasti kuin ministereiden hymistely palveluiden saatavuuden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta koko maassa. Jälleen tuli semmoinen hölmö olo, yksistään Lapissa on tehty esimerkiksi työpajojen avulla tavoitteellista työtä jo pitkään, 1990 -luvun alusta asti.

Työministeri unohti kertoa, että samaan aikaan kun on löydetty tämä tehokkain ratkaisu, on toisaalta käytössä historiallisen vähän rahaa pulmien ratkaisuun.  Muistan Nuorisotakuun Rovaniemen Road Shown syyskuulta 2012. Jo silloin epäluuloisimmat miettivät riittävätkö panostukset. Tilanne oli silloin hyvä liittyen etsivään työhön ja työpajoihin sekä nuorten aikuisten koulutusohjelmaan. Muutoin jäi semmoinen tuntuma, ettei ollut sopivaa kysellä vaikkapa palkkatukieurojen perään.

Nythän tilanne on ihan toinen: edellisen hallituksen lisäpanostuksia puretaan vauhdilla ja palkkatuen käyttö nuorten osalta on Lapissa ollut käytännössä mahdotonta lähes vuoden ajan. Valoa ei näy. Rahattomuuden tunnustaa jo työhallinto itse. Siihen tosin vaadittiin se, että eurot loppuivat mm. Uudeltamaalta sittemmin.

Ministeri unohti kertoa paljon muutakin. Ohjaamot on hieno homma, ja se mihin tässäkin yhteydessä kiinnitän huomiota, ei missään nimessä kohdistu niihin tai heihin, jotka vievät sitä hommaa eteenpäin suurella sykkeellä. Ei tietenkään, hienoa työtä, jolla varmasti on merkitys nuorille siellä missä Ohjaamoja on. Se mikä ärsyttää on homman ympärillä käytävä keskustelu, lajityypille niin tuttu… Iso hypetys uudesta innovaatiosta.

Ja nuorisotyön kokonaisuus kiittää…

Ohjaamoita perustetaan sinne missä katsotaan olevan suurimmat tarpeet (luetaan kaupunkeihin).  Meiltäpäin lähin ohjaamo sijaitsee Rovaniemellä, Inarin kirkonkylän lukema 340 km x 2. Ei tänne tulla ikinä saamaan keskittymää nimeltä Ohjaamo. Toinen asia on se, että moniammatillista työtapaa voidaan kehittää kaikkialla yhä. Tietyin rajoituksin tosin, kun on tiedossa, että työhallintoa ei juuri näillä selkosilla näy muuta kautta kuin monitoreissa.

Tiedän, että ihmiset Ohjaamojen ja Kohtaamon takana miettivät kuumeisesti sitä miten ohjaamomaista työtapaa voitaisiin juurruttaa ja tuoda nurkkapaikoille. Luulen, että ihan uusia ja kumouksellisia keinoja on lopulta aika vähän: koulutusta, tiedotusta ja jälleen yksi uusi nettiportaali.  Hyvä, mutta kun osa nuorista ei halua toimia kuten järjestelmä toivoo heidän toimivan. Ennustelen jonkinasteisen nettiähkyn lisääntymistä ilman näitäkin… Kohtaaminen livenä ei ole menettänyt merkitystään, on syytä muistaa tämä nuorten jakama kokemus.

Alueellisen eriarvoisuuden ohella asiaan liittyy toinen haaste. Ohjaamoja rakennellaan ESR –hankerahoin. Mitä sitten, kun hankkeet on loppu ja Ohjaamoja on lukuisia? Kun juuri nyt pelaillaan 0- tai jopa miinussummapeliä, jää yhdeksi vaihtoehdoksi se, että rahat revitään muusta. Ei ole kyllä yhtään miellyttävä ajatus tämä. Nuorisotyön kokonaisuus kiittää. Tai SoTe –uudistus tempaa etsivät, työpajat ja Ohjaamot maakunnallisiksi ratkaisuiksi. Nurkkapaikkojen nuoret kiittävät.

Niin. Mikä tässä lopulta onkaan silmänkääntötemppu?

Nuorisotakuu on ja oli lähtökohdiltaan ja osin resursseiltaankin hieno idea, joka on nyt kaatumassa siihen, että ketään lopulta ei kiinnosta sen resurssointi. Siltä pohjalta ymmärrän, että on ollut tarpeen tehdä jotain.

Silmänkääntötemppu isossa kuvassa on lopulta kuitenkin se tehokkain ikinä käsissä ollut keino vaikuttaa.  Ja se ei ollut nuorisotakuu…

Skoeoe

Ohjaamot ja kokonaishanke Kohtaamo ovat keskustelun tuiskeessa joutuneet kyllä kuulemaan kaikenlaista kommenttia. En ihmettele sitä, jonkinmoinen ukkosenjohdatin aina tarvitaan, tai k-tolppa miten vaan asia halutaan ilmaista. On kyllä syytä muistaa, että edellisissä työskentelevät ihmiset ovat tässä suhteessa väärä kohderyhmä. Syyt löytyvät ihan muualta, rakenteellista taitaapi olla tämä…

Nuorisotyön kevättä 2016

Blogi on taukoillut lähes 2 kuukautta. Tässä on ollut kaikennäköistä, joka on suunnannut energiaa muualle ja pitänyt inspiraation etäällä. Palataan näihin nyt sitten tällä tavoin elikkä tässä uunituore kunnan nuorisotyön kevättiedote....