Barents in my mind

Taas mennään. Ensimmäinen työreissu tuli tehtyä heti elokuun alussa. Käytiin Altassa sikäläisen mainion Nuorisotalo Husetin vieraana. Inarilaiskokoonpano Prison of the proud sai osallistui ihan mahtibändileiriin nimeltään Gigant. Sen ohella vierailu palveli meneillään olevaa Barentsin nuorisotutkimusta ja tutkija Tomi puolestaan pääsi äimistelemään Norjan meininkejä. Suunniteltiin samalla tutkimuksen julkistamistapahtumaa alkukeväälle. Ihan mukavaa oli kuulla talon vastuuohjaaja Kajan näkemys siitä, että kun yhteistyötä on jokunen vuosi jo tehty, niin sitä ei lopeteta ihan helposti. Niinpä.

Suomen Barents puheenjohtajuuden kunniaksi  Kansainvälisen Yhteistyön ja Liikkuvuuden keskus Cimo pisti hakuun Barents in my mind tapahtumatuen. Jos olen ymmärtänyt oikein, asia tapahtui Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta.

Hyvä homma. Ajateltiin oitis, että meillä voisi olla jotain. Olikin, mutta kappas vain, pelkästään vääränlaisia kohteita.

Pääidea kaatui siihen, että se olisi toteutettu Pohjois-Norjassa, samaisessa Altassa.  Otti päähän, kun se selvisi vasta puhelinkeskustelussa. Toki on niin, että hakuilmoitus kannattaisi lukea huolella eikä soitella turhia. Alueen kakkosvaihtoehto kaatui siihen, että Nuorisokeskus Vasatokka ei voinut olla hakija. Sama tarina kuin edellä: soitto ja ilmeni, että hakuilmoitus kannattaisi lukea huolella. Kolmas vaihtoehto olisi ollut myös, mutta se tapahtuu vasta alkuvuonna 2016. Liian myöhään ja se siitä sitten näiltä osin.

Oma kokemus Barentsin yhteistyön edistämisestä ja tekemisestä on se, että se on mielenkiintoista mutta sangen haastavaa puuhaa. Innostaminen yhteistyöhön on niin kovaa hommaa ja siihen sisältyy siinä määrin haasteita, että minua kummastutti kun lopulta havaitsin kuinka tarkkaan säännelty tuki oli. En tiedä yhtään millaisia hankkeita rahoitettiin tai rahoitetaan. Sen tiedän, että ensimmäistä hakuaikaa jatkettiin, oireellista kyllä tälle lajityypille. No, toivon, että raha menee ja että hankkeet ajavat tarkoitusta ja nuorisovaihto alueella virkistyy ja edistyy.

Tavallaan kyllä ymmärrän sen, että ministeriö Suomen puheenjohtajuuden takia halusi tapahtumia nimenomaan Suomeen.  Ollaan kuitenkin matkan varrella itsekin kokeiltu erilaisia contact making juttuja Lapissa. Hyviä tilaisuuksia, hyvin vähän seuraamuksia.

Siksi meillä oli ajatus viedä nuorisotyöläisiä uusiin ympyröihin vuonon rantaan hakemaan vaikutteita toisenlaisista tavoista tehdä nuorisotyötä ja innostumaan sitä kautta viemään jatkossa nuoria lähialueille ja tuomaan vastavierailijoita omille nurkille. Ällisteltiin kyllä sitä, että se ei ollut hakukelpoinen idea. Oma kokemus on se, että parhaiten vaihtoa edistetään koukkaamalla katsomaan miten naapurissa toimitaan. No, toisella kertaa sitten se vaihtoehto.

Odotan  kyllä nyt toisaalta erityisesti yhtä muualla kehiteltyä ideaa ja sen tukikelpoisuutta. Minusta se idea on tosi hyvä ja Inari pääsisi siinä mukaan ihan kätevästi.Jos homma toteutuu, on se kyllä muutaman kirjoituksen arvoinen asia. Kuinka käy, nähdään pian.

Sinällään on tietenkin niin, että tuki-idea on tosi tärkeä, erinomainen suorastaan. Ainakin täällä pohjoisessa on paljon yhteistä siitä riippumatta asutaanko Murmanskin alueella, Norrbottenissa, Finnmarkissa vai Lapissa.

Yhteistä on paljon erityisesti myös tulevaisuudessa. Siksi tietoisuus ja liikkuvuuden lisääminen juuri naapureiden kesken olisi tärkeätä ja sen edistäminen pitäisi olla kaikkien asia. Siihen taas tarvitaan joustavia ja ei byrokraattisia rahoitusjärjestelyjä.

Tukea tarvitaan myös jo olemassaolevien yhteistyöjuttujen turvaamiseen. Jatkuvuus on tärkeää, itseasiassa se on tärkeämpää kuin alinomainen uuden kehittely.

Skoeoe