SSS-miesten hallituksen norminpurkutalkoot ja yhteinen
ponnistus julkisen talouden sopeuttamiseksi on herättänyt levottomuutta myös nuorisotyön
kentällä. Vanha inhorealisti tosin toteaa heti, että tämä on niin nähty…
Kuten onkin: 1990 –luvun alun laman leikkauksien
seurauksista toipuminen kesti kauan.
Silloinkin maa säästi siitä mistä kenties vähiten kannattaisi:
tulevaisuudestaan. Laman lapsi on kohtalaisen huono osallistuja ja niinpä
noiden säästöjen tuloksena syntyivät myöhemmin hukatun sukupolven porukat,
joita etsimään yhteiskunta sittemmin palkkasi satoja etsiviä.
No, tämä on oma tarinansa, historiaa, josta NykySuomi ei
juuri näytä oppineen. Nytkin säästetään tulevaisuudesta: koulutuksen säästöt
jatkuvat tasolla, joka hirvittää. Työmarkkinat eivät vedä ja korvaavien tukitoimien
teko on tehty erittäin hankalaksi, nuorisotakuusta ei puhu enää kukaan.
Sipilän hallitus on myös laatinut listan, joka on herättänyt
huolta laajalti. Hallitus on listannut lakeja, joiden noudattamisessa kunnat
voisivat toimia oikeastaan miten haluavat. Ironista kyllä juuri uudistettavana
oleva nuorisolaki on yksi näistä.
Mikä muuttuu? No tosipuheella ja periaatetasolla ei juuri
mikään: nykyinenkin laki on väljähkö puitelaki, suunnat näyttävä ohjeisto.
Sikäli ei huolta. Eikä lähtökohtaisesti sikälikään, että nuorisotyön
budjettiosuus ei isosti rasita kokonaistaloudellisessa tarkastelussa. Mutta
toisaalta hallitus listoineen viestii arvolatauksellista signaalia: eipä väliä
näistä hommista. Kun jutut menevät periaatteellisiksi, on siinä pieni toimiala
hankalassa rakosessa varsinkin kun kunnissa tuskaillaan kasvavissa
taloushaasteissa.
Toinen kiusallinen asia on valtion talousarvioesitys.
Siinä nuorisotyön sinänsä pienehköihin määrärahoihin esitetään merkittävää leikkausta. Kolmannes on paljon, vaikka ehkäpä sitten tasonsa
säilyttävillä nuorisotyön veikkausvoittorahoilla jotenkin vajetta voidaan paikkailla.
Silti kyse tässäkin on vähintään kiusallisesta signaalista, jolla sitä paitsi
voi olla myös aitoa merkitystä.
Kiintoisaa on ollut se, että työllistämismäärärahojen
loppumisesta tuli uutinen vasta, kun ne loppuivat Etelä-Suomesta heinäkuussa.
Lapista ne loppuivat nuorten osalta jo keväällä. Tällä kehityskululla ja
valtion budjettileikkauksilla voi olla iso merkitys yhden valtakunnallisen nuorisotyön
2000 –luvun menestystarinan, nuorten työpajojen, tulevaisuuteen.
Edellä on lyhyesti kuvattu asioita, joiden perusteella ei
ole ollut yllätys, että Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi jatkaa jo viime
vuonna toteutettua Hupparikansan puolesta –kampanjaa. Siihen me täältä Inarista
toki osallistumme ja sitä suosittelemme kaikille. Lokakuun alun nuorisotyön viikko
on kiireistä aikaa, mutta katsotaan, josko silti onnistuisimme luomaan jonkun
paikallisille päättäjille kohdistetun tempauksen.
Aihetta lähestyy myös nuorisotyössä mukana tai sitä
lähellä olevien henkilöiden luoma Nuorisotyön puolesta kampanja, jossa
toimitaan mm. teemaa sivuavan blogin kautta. Ajatus on tarjota myönteisiä
tarinoita nuorisotyön merkityksestä heille, jotka päätöksiä tekevät ja
resursseja ohjaavat.
Hyviä hommia, julkisuutta ja keskustelua tarvitaan. Toivon, että hankkeilla olisi hyvä strateginen ajattelu mukanaan. Ja myös
hyvät, tietoon pohjautuvat valtakunnalliset perustelut. Laatua vaaditaan,
muuten kampanjointi jää huutavan ääneksi erämaassa.
Minuakin muuten pyydettiin kirjoittamaan Nuorisotyön
puolesta -blogiin. Lupasin toki, kunnes havahduin siihen, että minullahan on
ongelma: tekstin pitäisi olla myönteinen.
Voi hyvää päivää… Mitenhän ratkaisen tämän haasteen?