Ovttas - yhdessä...

Prologin prologi:
On tullut aika pistää blogi kesälomalle...  Ei oikein inspiroi tehdä uusia tekstejä, mutta eipä innosta sekään, että pössyttelyblogi olisi viimeinen ennen kesätaukoa.

Tarvitaan mukavampi teksti. Teen sen minkä olen tehnyt jonkusen kerran aiemminkin. Eli julkistetaan täällä teksti, jonka toimitin pyynnöstä demokratia.fi sivuston blogiin. Tässä se ja sen myötä hyvää kesää...
----------------------------------------------------------------

Joskus tuntuu siltä, että nuoria ei oteta vakavasti. Näin, vaikka nuorille on luotu erilaisia kuulemisjärjestelmiä ja osallisuutta lisääviä mahdollisuuksia. Me täällä ”ylhäällä” olemme huomanneet, että kolme kertaa yksi on lopulta paljon enemmän kuin kolme. Verkostotyö on klisee, mutta silti niin totta. Kun sanojia on enemmän kuin yksi, nousee uskottavuus rakettimaisesti. Ja on niin, että mikäli nuoret haluavat oikeasti ajaa asioitaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti, yhteistyö on must.

Prologi (Saariselkä lokakuu 2006)

Kahdeksan lappilaisnuorta kohtaa EU:n nuorisotoimialapäälliköt Ovttas – Yhdessä! -tapahtumassa. Ranuan, Sodankylän, Tornion ja Inarin kuntien sekä Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen (SSN) edustajat vievät isäntäministeriön tilaustyönä omat sekä yhteisen viestinsä EU:n nuorisopomoille. Tapaamisessa on mainio asetelma: kokousta johtaa 15-vuotias Jenni, Saariselän oma tyttö yhdessä SSN:n silloisen puheenjohtajan ja nuoren saamelaisaktivisti Tuomas-Aslakin kanssa. Tapaaminen lähtee lapasesta hyvin innostavalla tavalla. Keskustelu on vilkasta, nuoret pysyvät siinä mitä on sovittu: olkaa juuri omat itsenne, ei yhtään enemmän. Esiintykää yhdessä.

                                                                                                    kuva: Auli Pietikäinen

Adressit käteen ja Helsinkiin, prkl…

Ovttas jää päälle. Inari ja Tornio jatkavat nuorten osallisuusyhteistyötä eri tavoin. Saamelaiskäräjät, joilta nuorten kuulemisjärjestelmä puuttuu, käynnistelee opetusministeriön tuella nuorisolautakuntahanketta, jonka tuloksena käräjille syntyy nuorisoneuvosto vuonna 2011. Kun nuorisovaltuusto on Inarissa, siltä sopii odottaa yhteistyötä. Se alkaa satunnaisena ja hapuillen lähes heti, mutta se alkaa. Se on tärkeätä myöhemmille tapahtumille.

Tornio ja Inari toteuttavat ensimmäisen yhteisen eduskuntareissunsa 2010. Kokemus jää päälle, homma jatkuu 2012. Kuin taivaan lahjana tarjoilee silloinen opetusministeri ammatilliseen koulutukseen leikkauksia, jotka Lapissa olisivat merkinneet 27 %:n laskua koulutuksen aloituspaikoissa. Nuorten mielestä se ei käy. Tuleva matka saa uuden ulottuvuuden: otetaan kantaa, vaikutetaan.

Homma lähtee meiltä aikuisilta valmentajilta täysin käsistä: nuoret keräävät pääosin Torniossa ja Inarissa 1800 nimen adressin jalkatyönä. Joku soittaa kuulleensa Yle:n radiokanavilta, että delegaatio tapaa opetusministeri Jukka Gustafssonin. Mietiskellään nuorisotyökumppani Mikun kanssa, että olisivat nuoret voineet kertoa meillekin…

Alun perin yhden ministerin ja yhden kansanedustajan tapaamisesta tulee kahden ministerin ja kaikkien Lapin kansanedustajien tapaaminen. Tämä porukka on ensimmäisenä tällä asialla, muut vasta kokoavat joukkojaan. Vastaanotto on hyvä ja nuoret päättäväisiä. Kokemus on erityisesti nuorille puheenjohtajille Sunnalle ja Jennalle ikimuistoinen. Vallan ytimessä kuullaan. Päätetään jatkaa vuonna 2014.

Pohjonen Vinkkeli pohjoisen nuorten asialla

On marraskuun alku 2014. Hesan vaikuttamisreissulle on pyydetty mukaan Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto. Konseptia on muutettu. Porukka tapaa kyllä opetusministeri Krista Kiurun, joka on tarjoillut julkisuudessa pohdintoja 500 oppilaan elinkelpoisista lukioista. Nuoret sanovat tälle ei.

Päähommana on kuitenkin hieno mahdollisuus olla mukana maan suurimmassa osallisuustapahtumassa Hesan Ruuti Expossa. Siellä ei olla vain seuraajana, vaan pitämässä omaa osastoa ja puheenvuoroa. Mahtavaa. Ryhmä on ilmoittanut itsensä nimellä Pohjoinen Ulottuvuus. Nimi toimitettiin suomeksi ja kaikilla saamenkielillä, torniolaisten vaatimuksesta se käännettiin meän kielelle: Pohjonen Vinkkeli. Tämän nimen Hesan Nuorisoasiainkeskus on poiminut kokonaisuudesta ohjelmalistoille. Hieno homma, ei tarttenut kinastella. 

Politiikka on läsnä aiempaa enemmän. Eduskunta on kiinni ja porukka lähetetään hädissään keksitylle korvikkeelle: nuorisopoliittinen kaupunkisuunnistus pistää nuoret pienissä ryhmissä poliittisten nuorisojärjestöjen keskustoimistoihin. Sattuman oivalluksena syntynyt proggis toimii paremmin kuin on uskallettu odottaa. Nuoret samaistuvat nuoriin ja Vinkkelin nuoret ovat lopulta elämänsä kokemusasiantuntijoita tälläkin turneella.

Puolivahingossa, ilman strategiaa

Tuokin reissu jää päälle. Kokoustellaan porukoilla ja erikseen, pohditaan kokemuksia sekä makustellaan sitä, että onko Pohjosella Vinkkelillä tulevaisuutta. Ja onhan sillä.

Seuraavaa marraskuun 2016 vaikuttamismatkaa on valmisteltu syksystä 2015 lähtien. Jälleen konsepti muuttuu: järjestetään itse ja haastetaan eri tahoja nuoriin liittyvään aluepoliittiseen keskusteluun. Teemat on valittu ja työnjako tehty. Teemat on huolellisesti varjeltu salaisuus, mutta lähtökohta on eri kuin ennen: kyse on muustakin kuin jonkun epätoivotun asian vastustamisesta. Kyse on siitä millaisen pohjoisen nuoret haluavat.

Kyseessä on yhteistyöhanke, jossa ovat mukana mm. Helsingin ja Espoon nuorisotoimet. Expokokemuksen pohjalta valmistellaan pohjoisen nuorten vaikuttajien tapaamisia pääkaupunkisedun kollegojen kanssa.

Siistiä. Ja koko homma on oikeasti syntynyt puolivahingossa, ilman strategiaa, jota on luotu siinä tehdessä, matkan varrella. On menty johdonmukaisesti nuoret edellä ja sillä periaatteella, että kun tulee sanomisen paikka, se on käytettävä heti.

Yksinkertaista.

Skoeoe

Pössytellen...

Viikolla maakuntamedia kertoi poliisin lakonisen toteavaa tiedotetta mukaellen, että Inarissa 30.-31.5.2016 pidetyssä poliisin ja tullin ratsiassa kärähti kaikkiaan 18 henkilöä.  Julkisuuteen on tätä kirjoitettaessa (3.6.2016) saatu niin niukasti tietoa, että kansalaiskeskustelu on ollut vielä perin maltillista.

Jotain kuitenkin. Paitsi, että piipahdettiin seurakunnan Taunon kanssa Lapin Radion suorassa haastattelussa, niin minulle on muutaman kerran esitetty kysymys siitä, että mitä pitäisi tehdä. Hyvä kysymys. Vaikka Inari on perinteisesti monikulttuurinen kunta, niin harvassa taitavat olla he, jotka haluavat tänne huumeisiin liittyvän alakulttuurin.

Julkisuus haistaa kielteisen nuoruuden valovuosia tehokkaammin kuin myönteisen. Näin on edelleenkin, vaikka tässä suhteessa on menty kovasti eteenpäin erityisesti 2010 -luvulla. Niinpä YLE Lapin haastattelupyyntö ei ollut iso yllätys. Mietin kuumeisesti, että mitä kuitenkin, kunnes tajusin, ettei huolta: suhteellisen helppoa mennä puhumaan, kun tästä uusimmasta kärystä ei ollut poliisitiedotetta syvällisempää tietoa. Ja hyvä oli, että pidettiin tuoreeltaan haastattelutuokio Inarin Vintin käytävänpäässä.

Uusin käry ei tullut yllätyksenä, ollaan haisteltu palaneen käryä jo jonkin aikaa.  Samat tuntemukset olivat 1990-luvun lopulla sekä syksyllä 2006. Inhorealistinen toteamus on, että pikku paikkakunnalla tässä mielessä näyttää olevan semmoinen 10 vuoden kierto.

Jos katsotaan taaksepäin, niin itselleni huumeet saivat kasvot noin vuonna 1997, jolloin tuttuja nuoria sotkeutui tähän harrastukseen. Minusta tuntuu, että silloin myös testattiin sitä onko Inarin seudusta markkina-alueeksi. Silloin myös puhuttiin valtakunnan rajoista, vaikka tosiasiassa aineet liikkuivat nelostietä kohti pohjoista. Tilanne tuolloin oli muuten kaikin puolin värikäs ja nuorten päihteidenkäyttöön liittyen oleellisesti haastavampi kuin nyt. Porukat viihtyivät kaduilla, jokirannoilla ja muilla kokoontumispaikoilla. Meno oli melkoista eikä häveliäisyys ollut mitenkään arvossaan. Noiden aikojen johdannaisena syntyi edelleenkin toimiva Selvä Peli –verkosto.

Kymmenen vuotta taaksepäin tapahtui joukkokäry, jonka yhteydessä kolmisenkymmentä lähinnä nuorta aikuista asioi virkavallan kanssa. Se oli edeltäjäänsä nähden eriluonteinen: nuorisokulttuurillinen ilmiö, pössyttely kuului tietyissä piireissä ns. asiaan. Sillä ei ymmärtääkseni ollut lähes mitään tekemistä usein selitykseksi tarjoillun syrjäytymisen kanssa, kun taas 1990 –luvun lopun käyttöön liittyi usein näköalattomuutta ja joutenolon aiheuttamaa turhautumista.

Tästä viimeisestä ja sen luonteesta ei ole vielä siis tietoa, ei ikäluokasta, ei siitä, onko kyse pelkästä käyttämisestä, levittämisestä vai kasvattamisesta vai mitä. Ihan puhtaista käyttörikoksista ei liene kuitenkaan kyse, kun operaatio taisi olla melko iso. Niitä ei tehdä sattumalta.

Käryjen osalta inhorealisti toteaa, että mahtavaa. Jos on harrastuneisuutta, niin on hyvä, että poliisi toimii. Tapahtuneella on oma pelotevaikutuksensa: virkavalta ei ole tyhmä. Tilanne on joka kerta joukkokäryjen jälkeen rauhoittunut ja oletan, että niin käy nytkin. Se saadaanko huumeita kokonaan kitkettyä pois, on sitten toinen juttu. Tuskinpa saadaan. Käyttö koteloituu huomaamattomaksi, puheet loppuvat, kunnes kierros alkaa alusta. 2026 ???

Mitä tästä kenties voisi oppia. No ainakin se muistuttaa siitä, että huumeet ovat kaikkialla, lintukotoja ei ole ollut enää aikoihin. Myyjä on yhtä lähellä kuin lähin toimiva nettiyhteys tai kuuluvuusalueella oleva älykännykkä. Ne aineet, joita tässä viimeisessä käryssä on löydetty, ovat ikävän helposti saatavissa.

Huumeisiin liittyy edelleen mystiikkaa. Kännissä kaahaillaan moottorikelkoilla, moottoriveneillä, autoilla, mönkijöillä ja millä tahansa mikä liikkuu. On aina kaahailtu. Kännisekoiluilla ylipäänsä on jokin omituinen hiljaisen hyväksynnän ja hymyilyn sädekehä. Ja jos tarkastellaan mitkä ihmisryhmät toteuttavat tätä, niin kyllä meillä keski-ikäisillä taitaa olla melko iso itsearvioinnin paikka.

Huumeet ovat etäisempiä. Niiden ilmestyminen maisemiin herättää voimakkaita reaktioita, tutkijat puhuvat moraalipaniikista. Alkaa syyllisten etsiminen, osoittelu, kiusallisten kysymysten välttely, pelko, jopa hysteria ja kaikki semmoinen, mikä ei lopulta auta yhtään eteenpäin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Kyynikko sanoo, että ikuisuuskysymys. Totta taitaa ollakin se, että mitään poppakonsteja ei ole. Toivoa on, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä ja vaivaa. Eikä tätä voi ulkoistaa pelkästään Selvä Peli työryhmille tai yhteiskunnalle, kyseessä on kaikkien talkoot. Kun puhutaan lapsista ja nuorista, niin alkajaisiksi on hyvä tietää missä ja missä seurassa he liikkuvat. Aito kiinnostus ei maksa yhtään mitään.

Ja sitten avainsanat: itsetunto sekä näköalat, niiden pohjalle on hyvä rakentaa. Nykyisessä yhteiskuntatilanteessa, jossa säästöt, leikkaaminen, koulutuspaikkojen karkaaminen ynnä muu korostuu, on tietysti haastavaa luoda toivon näkökulmaa, mutta silti pitäisi yrittää. Edelleen on hyvä muistaa, että ei on oikein käytettynä tosi hyvä sana. Se vanhempien ja kaikkien oheiskasvattajien on syytä tiedostaa. Se pätee kaikkeen päänsekoittamiseen, ei vain huumeisiin. Se pätee itse asiassa kaikkiin elämän valintoihin, ja niitähän kaikilla riittää.

Minä luulen, että meillä Selvä Peli –työryhmässä on syksyllä miettimisen paikka. Jotenkin tähänkin täytyy ottaa kantaa. Olisiko niin, että jokin valistus- tai tiedotushomma, kohteena lasten ja nuorten vanhemmat. Sen näkee sitten myöhemmin…

Asenteisiin vaikuttaminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa.

Koulujen päätöspäivän lähestyessä on mediassa ollut nuorten päihteidenkäyttöön liittyen positiivista uutisointia. Helsingin Sanomat kertoo, että yhä harvempi teini kantaa kaljakassia päätösviikonloppuna. Se kertoo myös, että lastensuojeluilmoitusten määrä on vähentynyt tässä yhteydessä rajusti. Näin Helsingissä.

Suuntaus näkyy koko maassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL toteuttaa kouluterveyskyselyjä, joissa vuonna 2015 vain neljä prosenttia nuorista sanoi käyttävänsä alkoholia viikoittain. Kymmenen vuotta sitten prosenttiluku 8.-9.-luokkalaisten keskuudessa oli kaksinkertainen. Alaikäisten kyseessä ollen luvut ovat toki korkeita, mutta suunta on ollut selkeän myönteinen.

On pohdiskeltu syytä. Yksi selitys on myönteinen kultturisoituminen: kännien vetäminen ei ole muodikasta. Ja sehän onkin sitten kova juttu se, jos näin on päässyt käymään. Se on paljon tehokkaampaa kuin pakkokeinot tai paraskaan valistus.

Voi kunpa tätä myönteistä nuoruutta huomioitaisiin mediassa enemmän. Se ansaitsisi sen.

Skoeoe

Nuorisotyön kesää 2016

Hyvin vaikuttavaa...

No olipahan viikko, jos mietitään nuorten vaikuttamista. Kunnanvaltuusto piti kevään viimeisen kokouksensa 26.5. ja Nuorisovaltuusto kävi esittelemässä emovaltuustolle kevään mittaan työstämänsä uuden kärkihankelistan vuosille 2017 – 19. Tämän päivityksen lopusta löytyy linkki listaan, joten ei siitä sen enempää, käykää katsomassa, kannattaa. Hyvin vetivät kumminkin puheenjohtajiston edustajat Papu, Eemeli ja Jyri. Ei ole ihan helppoa mennä puhumaan valtuustoon. Sopii kokeilla.

Jos sen verran kumminkin itse listasta johdatukseksi, niin menen ns. ahteri edellä puuhun ja pistän tähän NuVan loppuyhteenvedon.

Yhteenveto – Voimakas luonnostaan

1. 
Hyvät palvelut ja elinvoimainen Inari on tutkitusti houkutteleva vaihtoehto paluumuuttajille (Kiilakoski   
2016).
2. 
Toimivat terveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet
3. 
Kohtuuhintainen ensiasunto sekä koulutus- ja työllistymismahdollisuudet 
4.  
Nuorten kokema tilanne kunnassa on hyvä, älkäämme päästäkö otetta lipeämään.
5.  
Yhteistyö kunnan päättäjien ja nuorten välillä on välttämätöntä ja jopa suotavaa.

Nyt esitelty lista oli NuVan historian neljäs ja sen prosessiin liittyi muutamia tärkeitä uudistuksia. Kuntaan ollaan laatimassa kuntastrategiaa, joten lista valmistui ehkä parhaaseen saumaan ikinä. Loppuyhteenveto osoittaakin minusta sellaista strategista näkökulmaa tulevaisuuteen, että tästä on hyvä ponnistella eteenpäin. Itse lueskelen rivien välistä ajatusta siitä, että ajoissa toimiminen on viisaampaa kuin jälkijunassa tapahtuva korjaaminen. Ja niinhän se onkin…

Mutta ne uudistukset. Valtuusto otti ison askeleen kohti sähköistä kokousmenettelyä. Teemaa mukaellen NuVa ei tuottanut kärkihankkeisiin liittyen yhtään paperia, vaan noudatteli omia toivomuksia kestävän kehityksen periaatteiden huomioimiseksi päätöksenteossa. Valtuutetuille toimitetaan heidän upouusiin tabletteihinsa linkki, josta lista löytyy. Siistiä.

Toinen uudistus liittyi ideoiden keruumenetelmiin. Keväällä toteutettiin kokeiluluonteisesti osallistavat ideoinnit Sevetin koululla sekä SAKK:n Ivalon toimipisteessä. Luulen, että prosesseja on syytä jatkossa viedä tähän suuntaan. Kokemukset olivat kannustavia ja syksyllä saadaan lisää tietoa tähän liittyen osallistavan budjetoinnin menetelmästä, joka on käytössä ainakin Helsingissä ja Espoossa. Mielenkiintoista.

Kolmas muutos oli se, että nyt listalle päätyi myös vaikuttavuuden arviointia. NuVa katsoi taaksepäin ja arvioi sitä miten aiempien listojen toimepide-esityksille oli käynyt. Tämäkin oli hyvä uudistus, joskin arviointi on herkkää touhua, helposti saattaa tulla ns. sanomista. Näin oli jostain syystä kesätyörahoituksen turvaamiseen liittyen. NuVa pitää asiaa tärkeänä myös jatkossa. Kesätyötilanne kunnan tarjoamana on hyvä, nyt työllistyy 56 nuorta, kaikki ensikertalaiset. Lähes puolet rahoituksesta tulee sosiaalipalveluiden kannustelisän kautta. Miten käy kun sote –uudistus tulee? Hyvä kysymys, jonka NuVa halusi nostaa esille. 

Lista sai (taas) hyvän vastaanoton valtuutetuilta, keskustelu oli varsin vilkasta. Nuorten näkemykset otettiin hyvin vastaan. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Jari oivalsi heti kokonaisuuden: ”Toteuman arviointi osoittaa, että hyvin monessa esityksessä on edistytty. Se kertoo siitä, että nuorten toiveet ovat hyvin realistisia ja toteutettavissa”. Niinpä. Sanomisen taso on laadukasta ja esitykset perusteltuja.

Kunnanjohtaja kiitteli puheenvuorossaan nuoria selkeästä ilmaisemisesta. Hän kummasteli sitä, että listaan ei sisältynyt yhtään kouluun liittyviä kannanottoja. Hyvä havainto. Havahduin itsekin ja totesin mielessäni, että sinnehän ne jäivät ne muutamat matkan varrelle. Koulut koetaan toimiviksi ja ilmeisen hyviksi opinahjoiksi. Sehän on iso asia se.

Viikonloppuna kiirii Tampereelta mukavia uutisia. Inarin kirkonkylästä maata kiertävälle radalla muutama vuosi sitten lähtenyt Mikke valittiin selvin äänestysnumeroin Demarinuorten puheenjohtajaksi. Hienoa… Määrätietoinen työ kohti pääsyä vallankäytön ytimiin jatkuu.

Se on toki hienoa muutoinkin. Olen pohdiskellut usein NuVatoiminnan olemassaolon perusteita. Ääni kuuluviin, kansalaisdemokratia ja niin edelleen, tietenkin. En ole koskaan pitänyt osallisuusasioiden ykkösjuttuna sitä, että sen kautta synnytetään poliitikkoja. Jos heitä tulee, niin hyvä juttu, sekin on tärkeätä. Ykköshomma on kuitenkin se, että nuoret oppisivat olemaan oman elämänsä parhaita ja kriittisiä päätöksentekijöitä. Toinen hyvin tärkeä asia on yhteisöllinen toiminta kehyksessä, jossa erilaiset nuoret yhdessä käyttävät alueensa nuorten ääntä.

Olen jo aiemmin kysellyt kirjoituksissani, että mikä näitä Inarin ja Pohjois-Lapin nuoria oikein vaivaa? Vasemmiston nuorisojärjestöjen nykyjohto on poikkeuksellisen pohjoista tekoa, kun Utsjoen Anni johtaa Vasemmistonuoria.

Mikke on takavuosien Inarin NuVan jäsen. Hän ei suinkaan ole ainoa lajissaan, joskin ehkä näkyvimmän statuksen saavuttanut. Edellisen NuVan pj Sunna ehti johtaa Barentsin Nuorisoneuvostoa, jonka kokoonpanoon Sunnan jatkettua matkaansa muualle on päätynyt ivalolaislähtöinen Jaakko. Näissä listoissa pitää mainita myös Saariselän Jenni, takavuosien räväkkä puheenjohtaja hänkin, joka sittemmin toimi ammattiin opiskelevien järjestön Osku ry:n puheenjohtajana. Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoon on päätynyt niin moni entinen Inarin NuValainen, että lista on jo liian pitkä tähän yhteyteen.

Mahtavaa. Tuo kaikki kertoo siitä, että jos tahtoa löytyy, niin unelmien toteuttaminen on mahdollista myös täältä periferioista (tai siis joidenkin mielestä periferioista).  Esimerkkejä tarvitaankin. Ollaanpa politiikasta mitä mieltä tahansa, niin siellä linjat vedetään. Soluttautuminen puolueiden sisään antaa oivan mahdollisuuden vaikuttaa. Ainakin niin kauan, kunnes kansanvaltaan kehitellään jokin tehokkaampi tapa. Keskittyvässä maassa reunaseutujen ääni tuppaa jäämään taka-alalle, joten sikälikin.

Näyttää hyvältä. Vaan yksi puuttuu (ainakin lähes). Kärkihankekeskustelun yhteydessä kunnanjohtajamme Jyrki haastoi nuoret: ”Kuntavaalit ovat tulossa. Mistä löytyisi lisää nuoria, jotka haluavat mukaan kuntapolitiikkaan…”.

Sekin on hyvä kysymys. Tiedän matkan varrelta muutamia nuoria, jotka olisivat menneet Inarin valtuustoon heittämällä sisään, jos olisivat lähteneet ehdolle. Vaan mikäpä on estänyt. 

Kutsun käänteiseksi velvollisuudentunnoksi sitä, että he jättäytyivät pois, kun tiesivät, että he kohta joka tapauksessa lähtisivät muualle opiskelemaan. Se ja liian aikainen puoluesitoutuminen ovat tehokkaita leikkureita.

Mitähän tälle olisi tehtävissä?

Skoeoe

Ja muutama linkkivinkki:

Kärkihankelista 2017 - 19
https://docs.google.com/presentation/d/1qi2Cuobvxe0afO-WJnO4LrsgccXv4bM18bGEVtCCCiA/edit#slide=id.g13265cd076_0_700

https://soundcloud.com/radio-inari/inarin-nuorisovaltuusto?utm_source=soundcloud&utm_campaign=share&utm_medium=facebook

http://yle.fi/uutiset/nakkalajarvi_valittiin_demarinuorten_johtoon/8914713

https://soundcloud.com/ilmari-aikio/mikkel-nakkalajarvi?utm_source=soundcloud&utm_campaign=share&utm_medium=facebook

http://demarinuoret.fi/2016/05/28/2709/