Rokki atakki Rovaniemelle (ja mitä sitten tapahtui...)

No niin.... Kun ihminen täyttää 60 vuotta sitä on taipuvainen pohdiskelemaan menneitä samalla kun katse on toisaalta vielä tiukasti tulevassa.

Minulla oli mahtavan nostalginen syyskuinen kolme päivää, kun oltiin Inarista oikein isolla ja kaikin puolin edustavalla joukolla Rovaniemellä Barents in my mind -nuorisokonferenssissa. Osana Rovaniemen valloitusta siirrettiin konferenssille iltaohjelmaksi RajaRock -tapahtuma juuriltaan maakunnan keskuksena itseään markkinoivaan kaupunkiin. Sen ei pitänyt koskaan tapahtua. Alun perin 1980 -luvun lopulla sovittiin, että ei Rovaniemelle, ei Tromssaan, ei Murmanskiin, ei alueen ns. isoille paikkakunnille. Se oli pitkään tapahtuman tavaramerkki.

Nyt annettiin periksi... Syynä oli konferenssi ja se, että kun oli mahdollista, niin oli mukava saada Connecting Young Barents -hankkeen paikkakunnat bändeineen vielä kerran koolle. Itselle oli ehyvin kiintoisaa olla tuottamassa synnyinkaupunkiini nuorisotyömielessä muutakin kuin harmia... Edellisestä kerrasta olikin jo noin 30 vuotta. Silloin oli kyse partiohommista, joissa olin ollut mukana tosi intensiivisesti parikymmentä vuotta ennen inarilaistumistani.

Olipa elämys. Korvienvälissä meni melko lujaa. Asuttiin murmanskilaisten ystäviemme kanssa seurakunnan leirikeskuksessa Norvajärvellä, joka oli tuttu Niger -telttaleireistä, vanhan keskuksen navettarakennuksen makuuparvista ja luultavasti yhdestä Lapin Partiopoikapiirin värikkäimmästä partiotaitokilpailusta ja monesta muusta... Melkein herkistyin.

Konferenssissa oli aika hyvä inarilaisosanotto, kun huomioidaan Saamelaiskäräjät, Inarin NuVa, Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtaja Sunna ja viestintäpajan sekä Nuorisotyölehden edustus. Veikkaanpa, että salissa oli yksittäisistä paikkakunnista eniten inarilaisia. Jännä juttu, vähintään yhtä jännä kuin se, että norjalaiset loistivat lähinnä poissaolollaan. Se on merkillistä, kun yleensä sieltä ollaan tosi aktiivisia.

On hienoa, että konferenssi järjestettiin. Puhuminen Barentsista on puhumista pohjoisen nuorten tulevaisuudesta ja se on ehdottoman tärkeätä. Konferenssin henki vaikutti myös hyvältä, joskin jotensakin tutuilta ja ennen kuulluilta monet asiat kuulostivat.

Pääjuttu meille oli RajaRockin toteuttaminen osana konferenssia: muutakin kuin puhetta, best practices in practice. Kulttuuritalo Wiljami tarjosi myös nostalgointia: aika monet elokuvat tuli aikanaan katseltua legendaarisessa Kino Tenossa.

Oli kaikkineen mukavaa. Oltiin saatu koolle kaikki he, joita haluttiin. CYB -verkoston toimivuutta kuvaa hyvin se, että sekä Murmanskin kumppanit että Altan nuorisotalo Husetin porukat olivat oitis valmiita. Yli 1200 kilometrin keikkamatkat kolmen vartin soiton takia. Ollaan ilmeisesti saavutettu jotain. Altan toimintatavoilla olisi ollut annettavaa myös konferenssille: nuoria osallistumaan sinne, esimerkkiä siitä miten nuorisotyö ja elinkeinojen kehittäminen nivotaan toisiinsa ja niin edelleen. Ei ollut tilausta, vielä. Ystävämme Altasta ihmettelivät norjalaisten osanottoa ja kyselivät missä konferenssista on tiedotettu.

Soitot meni hyvin. Saimme myönteistä palautetta, koolla olikin monipuolinen katsaus pohjoisen bänditarjontaan. Radio Inarin Empun haastattelussa musiikkimies ja nuorisotutkija Tomi kiteytti osaltaan kokemustaan vastatessaan kysymykseen minkä bändin haluaisit takapihallesi soittamaan: "Haluaisin ne kaikki, tunnetilasta riippuisi minkä milloinkin". Rommakon kitaristin näkemystä on syytä arvostaa.

Miinuspuolia ei ollut, ellei sitten sellaisena pidä yleisön vähäistä määrää konsertin alkuosassa. Kun konferenssi ehti kiireiltään paikalle, tilanne korjaantui kertaheitolla. Tunsin suurta myötätuntoa erityisesti konsertin avannutta haaparantalaisbändi Apparitionia kohtaan: lähes tyhjä sali. Tyylillä hieno ryhmä hoiti osuutensa ja tyytyväisiähän he olivat lopulta yhtä kaikki. Mahtavaa. Kiitokset heille ja kaikille orkestereille, muille mahdollistajille sekä yleisölle.

Rovaniemeläisiä kattaus ei tuntunut kiinnostavan, opiskelijoita jonkin verran, muutama nuori ja näin. Hienoa sekin, mutta ihmetytti silti, tämmöinen ei ihan heti toistu. Salissa ei näkynyt nuorisotyön edustajia eikä musiikkipiirejäkään. Konserttipäivänä tiistai on toki haastava ja tiedotus on aina sitä. Mutta silti.

Taaksepäin katseltuna tältä näytti.

Entäpä eteenpäin. RajaRockin jatko on avoin. Keskusteltiin tapahtuman päätuottaja läänintaitelija Hannun kanssa lyhyesti siitä, että ainakin kerran vielä, Rovaniemelle tämä ei lopu. Palatkoon juurilleen kuolemaan tai jatkumaan. Marraskuussa keskustellaan onko 25 vuotta tarpeeksi.

Kyllä kannatti, vaikka palkkiona kansainvälisen rocktapahtuman tuottamisesta Rovaniemen kaupunki muisti maksuosoituksella minua ja myös torniolais-inarilaista punkyhtye Etulinjaa.

Kiitos siitä. Rovaniemelle en tuota enää mitään. Etulinja voisi tuottaa lisää biisejä...

Mietiskelee

Skoeoe

 

Nuorisotyön syksyä 2014

Alkusyksyn topit (!!!) ja kysymysmerkit (???)

Nuorisotakuuta on nyt toteutettu 1 v 8.5 kk:n ajan. Puhetta on riittänyt ja yritystä. Miten täällä Inarissa on edetty siihen palaan myöhemmin. Ihan lupaavasti yhteistyö eri tahojen välillä on kuitenkin virinnyt ja  edistynyt. Inarissa on tahtoa toimia ja kunta on lisännyt työllistämiseen tarvittavia resursseja merkittävästi. Kaikki siis hyvin(kö?).

Työ- ja elinkeinoministeriö jaksaa yllättää. Kun joku saadaan toimimaan, se taatusti muuttuu jossain välissä ja lähes poikkeuksetta muutos hankaloittaa vaikkapa nyt nuorisotakuun upeiden tavoitteiden toteuttamista. Työhallinnon palveluiden siirtymisestä nettiin on puhuttu niin paljon, että olkoon. Sen verran  kyllä, että vaikka työhallinto itse on vakuuttunut asiantilan parantumisesta, niin samaan aikaan toisaalta, vaikkapa etsiviltä nuorisotyöntekijöiltä, saadaan yhä ihan päinvastaista viestiä.

TEM:n muutoksille tyypillistä on se, että ne tulevat kuin se kliseinen salama auringonpaisteiselta taivaalta.  Ne selviävät lähes takuuvarmasti kuntien työllistämisestä vastaaville vasta, kun käsitellään jonkin yksittäisen henkilön asiaa, jonka edistyminen jumittuu sihen, että enää voida tehdä kuten vielä viime viikolla.

Jälleen ollaan tässä mielessä jännän äärellä. Palkkatuella töihin ottaminen on pysähtynyt ennalta määräämättömäksi ajaksi eräiden jo 1.6.2014 voimaantulleiden TEM:n uusien sovellutusohjeiden takia. Nyt kyse on siitä voiko työnantajalla olla osa-aikaisia työntekijöitä saadakseen palkkatukea työhallinnolta. Taustalla on varmasti hyvä ja kaunis tarkoitus: lomautuksilla, irtisanomisilla, osa-aikaisuuksilla ja sopimusketjutuksilla on työelämässä toimittu ja jopa pelailtu runsaasti.

Ongelma syntyy siitä, kun lähes poikkeuksetta ns. tukityöpaikat ovat olleet iän kaiken osa-aikaisia. Niin myös Inarin kunnassa, jossa ketään ei ole lomautettu tai irtisanottu tuotannollisista tai taloudellisista syistä sitten 1990-luvun alkuvuosien laman. Ongelma syntyy myös siitä, kuka maksaa mahdollisen muutoksen hintalapun. Jos raha ei lisäänny, työllistetään jatkossa kahdeksan siinä kun aiemmin työllistettiin 10. Ja maksajaa ei takuuvarmasti löydy ihan helpolla.

Muutos on muutenkin pulmallinen, työttöminä odottavien aika on pitkä. Työpajan näkökulmasta on myös mietittävää. Paja ei ole loppusijoituspaikka, se on tilapäiseksi tarkoitettu toimenpide heille, joilla muuta ei ole. Erittäin hyvä ja tarkoituksenmukainen väline tietenkin. Mutta silti luonne on tilapäinen ja en tiedä onko hyväksi tehdä siinä pysyminen entistä houkuttelevammaksi.

Ilmassa on runsaasti kysymyksiä ja epätietoisuutta. Ollaan kirjelmöity asiasta mm. Työpajayhdistykseen, joka on onnistunut omassa työpajoja koskevassa edunvalvonnassa aiemmin hyvin. Jos työsopimuslain soveltamisessa tiukennetaan linjauksia edelleen, päädytään pahimmillaan siihen, että palkkatukisopimukset edellytetään tehtävän toistaiseksi voimassaoleviksi. Se tappaisi työllistämisen ainakin kunnissa, takuuvarmasti...

Kotimaiseen nuorten hyvinvoinnin eteen tehtävän työn termistöön ollaan tuomassa ihan uutta käsitetä: lippupari. Käsite liittyy hollantilaiseen ilmoitusmenettelyyn, jota ollaan juurruttamassa nyt Suomeen. Pilottihankkeita on vedetty ainakin Mikkelissä ja Espoossa. Liputus on verkkopohjainen järjestelmä, jolla ajatellaan voitavan ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja edistää varhaista puuttumista. Lippupari muodostuu, kun vaikkapa kaksi aikuista ammattilaista huolestuu jonkun nuoren tilanteesta ja he ilmoittavat asiasta järjestelmään liputtamalla asianomaisen nuoren. Sitten puututaan.

Kuulin tästä jo keväällä. Edelleenkään en tiedä mitä ajatella. Äkisti ajatellen tuntuisi siltä, että ei pikku paikkakunnille. Kyllä vaikkapa pohjoisen pikkupitäjissä pitää asianosaisilla olla kanttia puuttua ihan suoraan ilman mitään nettimeininkejä. Se tuntuu myös huomattavasti reilummalta ja nopeammalta tavalla. Vierastan myös tätä yletöntä uskoa verkossa toimimiseen.

Täytyy seurata mihin ollaan menossa. Espoon kokemuksista kertovassa Hesarin nettijutussa työntekijät kehuivat kovasti kokemuksia ja samalla kerrottiin, että tarkoitus on luoda koko maan kattava systeemi. Pyrkimys on ilmeisen vakava, hanketta viedään eteenpäin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahaston Sitran tuella, joten euroista tämän eteneminen ei ainakaan ole kiinni.

Inarin NuVan takavuosien puheenjohtaja Jenni (kuvassa vasemmalla Kölnin nuorisokonferenssissa huhtikuussa 2007) on ollut viime viikkoina esille tiedotusvälineissä erittäin näkyvästi ja erittäin hienosta syystä. Jenni on nimittäin alkanut yrittäjäksi ja perustanut nykyiseen kotikaupunkiinsa Vaasaan Kiffel -nimisen siivous firman. Yritys on uusi, mutta siitä huolimatta se on palkittu maan nuorten yrittäjätapaamisessa tehokkaimmasta myynnistä ja parhaasta palvelusta.

Onpa ollut riemastuttavaa lukea uutisia. Jenni on niissä kertonut avoimesti sen, että tähän ei ole tultu ihan helposti. Tiedän, että näin se on ja siksi Jennin myötätuuli onkin tuntunut erityisen hyvältä. Sitä paitsi minusta tuntuu, että meilläkin olisi käyttöä niille luennoille, joita Jenni pitää siitä miten tähän on päädytty ja miltä se kaikki on tuntunut.

Toinen iloinen uutinen kantautui Rovaniemeltä. Siellä Rovalan Nuorten pitkä projekti sai ansaitsemansa tunnustuksen, kun kaupunki myönsi Tyttöjen Talo Neioille nuorisotyön tunnustuspalkinnon. Hieno homma kaikille asianosaisille. Erityisen iloinen olen Rovalan pitkäaikaisen nuorisotyöläisen Raijan puolesta. Sinnikkyys palkitaan... Raijahan on siitä erikoinen nuorisotyöntekiä, että hän on toiminut Inarissa nuorisosihteerinä. Tämä tapahtui 1990 -luvun alkuvuosina, kun olin virkavapaalla ja pyörittelin Riutulan leirikeskusprojektia.

Synnyinkaupunkini Rovaniemi on pistänyt keskustansa rakennuskantaa lihoiksi urakalla. Jotain on kuitenkin vielä jäljellä kuten Tyttöjen Talon rakennus. Siinä on kyllä kiinteistö pistetty laadukkaasti kierrätykseen.

Mennä perjantaina seurasin mukavaa tapahtumaa, jota isännöivät Elinkeinot ja kehitys Nordica sekä Ivalon yrittäjäjärjestöt. Kyseessä oli haastejalkapallo-ottelu yrittäjien ja nuorten välillä. Peli toteutettiin myös osana paikallisia nuorisotakuuhommia.

Yllättävän mukava tapahtuma, rento meininki. Kunnanhallituksen pj Jarin tuomaroima ottelu päättyi nuorten 6 - 3 voittoon, mutta eipä se harmittanut yrittäjiä. Homma taisi toteuttaa ideoijiensa ajatuksia lähentää yrittäjiä ja nuoria. Toivon, että tästä tulisi perinne. Ihan pienillä jutuilla hommaa voidaan helposti kehitellä ja kentälle saadaan vielä enemmän kiinnostunutta yleisöä.

Seuraavaksi nuorisotakuutyöryhmä käynnistää koulutus- ja opiskeluteemoihin liittyvän "Road Show" tapahtuman valmistelut. Showtime lienee juuri yhteishaun alla alkuvuodesta.

Sitä odotellessa odotellaan mitä muuta tapahtuu ja milloin taas voidaan tehdä työpajalle työsoppareita.

Skoeoe

 

Tärkeintä on liike...

Pikkuhiljaa päästään loman jälkeiseen vauhtiin. Tänään toimintaansa käynnisteli nuorisovaltuusto. Parlamentti totesi ketä on poistunut maisemista opiskelemaan tai armeijaan ja sopi täydennysvaalin aikataulut. Tämä on tärkeätä, jotta liike ei pysähtyisi ja jotta mukaan saadaan uusia nuoria.

Edellisen lisäksi esityslistalla oli tukku muita tärkeitä asioita, katse oli tiukasti tulevaan. Kuitenkin,
jotta tuleva horisontti olisi hallinnassa, on syytä todeta mihin keväällä päädyttiin.

Tässäkin blogissa käsiteltiin 9.6.2014 NuVan keskeisintä vaikuttamisen välinettä, kärkihankelistaa vuosille 2014 - 16. Kovan työn tulokset oli esitelty varapj Jaakon ja jäsen Miikan toimesta kunnanvaltuustolle kesäkuun alussa ja nyt oli ensimmäisen seurantakatsauksen aika.

Hyvältä näyttää. Vastaanottohan oli mainio jo valtuustosalissa. Lisäksi kärkihankelistaa käsiteltiin kunnanhallituksessa tuoreeltaan jo kesäkuussa ja siihen sisältyvät asiat on toimitettu hallintokuntiin jatkotoimia varten ja huomioitavaksi mahdollisuuksien mukaan jo seuraavaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä. Kesätyöhön liittyviä NuVan näkemyksiä ja esityksiä pidetään kunnanhallituksen päätöksen mukaisesti talousarvion valmistelun lähtökohtana. Selkokielellähän edellinen tarkoittaa sitä, että kesätyöhön tullaan varaamaan lähes 50.000 euroa myös jatkossa. Kun Revontulisäätiöltä jääneet varat on realisoitu tänä vuonna, on kyseessä ihan uusi määräraha. Hienoa, ainakin kärkikärki etenee kuten on esitetty... Se on saavutus.

Piti kertoa NuValle myös yksi ihan muu juttu. Kuntalakia ollaan muuttamassa. Oikeusministeriö on pyytänyt kunnilta asiaan liittyen lausuntoa. Uudistuksen on tarkoitus tehdä myös nuorisovaltuustoista lakisääteisiä. Inarissa kunnanhallitus antoi lausuntonsa elokuun alussa.

Kunta ei kannata tätä ja perustelu on kiintoisa: kunnanhallitus epäilee, että virallistaminen tappaa luovuuden ja tietty spontaanius katoaa lakisääteisyyden myötä. Parasta on kumminkin se, että perustelutekstissään kunta kertoo Inarin nuorisovaltuuston olevan yksi maan parhaista ja aktiivisimmista.

Eipä olisi uskonut tämmöistä lukevansa 10 vuotta sitten, kun NuVa eli alkuvuosiaan ja aiheutti legendaarisilla koulukuraattoria koskeneilla esityksillään ja muilla kannanotoillaan lähinnä hämmennystä ja suoranaista ärtymystä.

Mietiskeltiin tätä kaikkea. Kaikki ymmärsivät, että näissä hommissa ei tunneta pikavoittoja. NuVa on kulkenut pitkän tien ja toiminut vuositolkulla sinnikkäästi, jotta ääni kuultaisiin. Kaikki tajusivat sen, että rapatessa on roiskunut, on ollut ylilyöntejä ja pettymyksiä, mutta myös vääjäämätöntä myönteistä ilmapiirin muutosta. Yhteiset valtuustoseminaarit ja aikanaan Lahdesta apinoitu kärkihanke -menettely ovat olleet erinomaisia perusvälineitä tässä kehityksessä.

NuVassa on keskusteltu paljon siitä, että ei riitä kovinkaan pitkälle se, että huudetaan isoon ääneen ja joka asiassa. Sekään ei johda mihinkään rakentavaan, jos odotetaan kaiken esitetyn johtavan myönteiseen lopputulokseen. Nuoria kyllä kuullaan, mutta perillemenon varmistamiseksi sanomisen pitää olla huolella perusteltua ja laadukasta. Kun kesäkuun valtuustoaamuna vilkaisin varapj Jaakon aamuyöllä lähettämän powerpoint esityksen arvasin heti, että miten päivällä käy, perustelut olivat niin vakuuttavat ja esitykset tosi konkreettisia ja toteutettavissa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa, se todettiin tänään.

Tuohon nuorisovaltuuston lakisääteisyyteen liittyen niin en oikein tiedä mitä ajattelisin siitä. Taidan olla aika lailla samoilla linjoilla kunnanhallituksemme kanssa. Osittain omat johtopäätökset tulevat eri syistä, mutta silti. Kaikkeen lakisäätäistämiseen liittyy myös se salakuoppa, että asioita ryhdytään yhdenmukaistamaan laatu- ja valintakriteereillä sekä erilaisilla seurantamittareilla. En pidä siitä mahdollisuudesta.

Jonkin verran on keskusteltu siitä miten nuorisovaltuusto tai vastaava pitäisi valita. Minä epäilen, että vaikkapa kuntavaalien tyyppisen menettelyn rakentaminen ei käytännössä toimi. On pakko kysyä mikä on tärkeätä: muoto vai lopputulos. Tärkeintä kaiketi lienee se, että on tahtoa mahdollistaa nuorten osallistuminen eri tavoin ja että paikallisesti löydetään niitä tapoja, joilla hommaan saadaan innostettua motivoituneita nuoria.

Ymmärrän oikein hyvin sen miksi Helsingissä ei ole nuorisovaltuustoa. Ymmärrän oikein hyvin senkin miksi meillä on ja miksi se on tämmöinen...

Miettii

Skööö

Ai niin. Kohdakkoin on showtime. RajaRock lähtee juuriltaan Rovaniemelle. Kattava katsaus Barentsin rokkielämään Kulttuuritalo Wiljamissa tiistaina 16.9.2014. Rokit soitellaan osana Barentsin nuorisokonferenssia... Inarin nuoret esillä täälläkin... Siistiä.

 

Pohjoisen kutsu

Tämmöisen kolumnin kirjoittelin 13.8.2014 Lappilainen -julkaisuun. Kiintoisa yhteensattuma, että seuraava kolumnisti oli muuan Paavo Väyrynen, joka pohdiskeli Venäjä tilannetta... Mutta omani:

Barents, paljon odotuksia ja puheita. Vauhti kiihtyy taas, kun Suomella on puheenjohtajuus. Joku saattaa kysyä miten tämä liittyy nuoriin ja nuorisotyöhön.

Paljon, kun pysähtyy miettimään. Mutta ensin sivupoluille. Nuorisotyö on metka laji, nuoria tulee ja nuoria menee. Välillä sitä luulee, että heistä pääsee eroon noin vaan vaiheessa, jossa opinnot vievät nuoret Innovaatio Suomen yliopistoihin ja kouluihin. Mutta ei. Aika säännöllisesti alkaa ns. uusi kierros. Osallistuin toukokuussa Rovaniemellä suunnittelukokoukseen, jossa pohdittiin syksyn Barents nuorisokonferenssin teemoja. Olipas riemastuttava kohtaaminen, kun kuntamme nuorisovaltuuston entinen puheenjohtaja Sunna Kokkonen oli mukana, nyt Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtajana. Mahtavaa...

Tiesin toki nuoren valtio-opin opiskelijan kiinnostuksen pohjoisen asioihin. Silti oli hienoa jutella miksi tämä on tärkeätä: Pohjoisen kuljetusväylä Barentsin merellä, luonnonvarat, ympäristönsuojelu, raideyhteys Suomesta Jäämerelle, rajakauppa. Isoja asioita ja osa kenties vielä etäällä, mutta jotka toteutuessaan vaikuttavat suuresti Lapin ja sen nuorten tulevaisuuteen. Isoja asioita, joiden edistämisessä ihmisten välisen kanssakäymisen tukeminen on osaltaan avainasemassa. Edut ovat yhteiset, yli rajojen.

Tätä taustaa vasten olisi hyvä pysähtyä miettimään, että miten se näkyy nuorisotyössä. EU:n myötä on luotu rakenteita, jotka edistävät hienosti nuorten liikkuvuutta ja kanssakäymistä Euroopassa. Joskus tuntuu siltä, että siitä on tehty niin helppoa ja houkuttelevaa, että joku unohtuu. Kun vastaavat rakenteet kotimaiseen kanssakäymiseen puuttuvat, käy helposti niin, että oman maan kulttuurinen ja luonnon moniarvoisuus unohtuu ja matka suuntautuu pääosin muualle. Taannoin tiivistinkin tämän retoriseen kysymykseen: mitä tietää härkätaistelussa piipahtanut lahtelaisnuori elämästä Enontekiöllä?

 

Samaa joutuu kysymään myös Barents -yhteistyöstä. Onko niin, että Finnmark, Norrbotten ja Murmanskin alue ovat Lapin näkökulmasta monella tavoin liian lähellä? Onko vieläkin ennakkoluuloja vaikkapa venäläisiin ja maan systeemeihin liittyen? Kansainväliset hommat vievät aikaa, joten onko niin, että kyse onkin pääosin siitä. Löytyykö käytännön nuorisovaihtoon pohjoisella alueella rahoitusta tavalla, joka ei vaadi isoja hankekokonaisuuksia ja paljon byrokratiaa?

 

Omasta kokemuksesta voin luonnehtia nuorisotyön yhteistyötä Euroopan pohjoisella alueella kiintoisaksi, värikkääksi ja palkitsevaksi. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta uskon ihmisten vuorovaikutuksen auttavan pitkässä juoksussa koko pohjoisen alueen kehittämisessä.

 

Siksi olisikin suotavaa, että Barents -seminaarien kabineteissa pohdittaisiin ennakkoluulottomasti sitä miten tuollaista vuorovaikutusta voitaisiin edistää ja helpottaa käytännön toimia. Keskustelun voisi aloittaa viisumivapaasta pohjoisesta ja vaihtotoiminnan rahoituksen helpottamisesta.

 

Näin mietin Lappilaisessa

 

Skoeoe

 

 

 

Heja Norge (CYB:n loppumetrit Alta - Rovaniemi)

Connecting Young Barents -hanke lähestyy toiminnallista loppuaan. Näissä merkeissä matkustettiin Altaan läänintaiteilija Hannun kanssa. Projektikokouksen ohella oli tärkeätä, että maakunnallisessa taidehallinnossa musiikinedistäjänä työskentelevä Hannu pääsi lopultakin CYBissä Rajarockien ohella tutustumaan Altan mainion nuorisotalo Husetin toimintaan paikan päällä.

 

Oli tarkoitus lähettää myös nuoria Husetin kansainväliselle Gigant musaleirille, mutta tuli aivan liikaa yhteensattumia: koulu oli ehtinyt alkaa, soittajia löytyy muttei bändejä. Lisäksi leiriin liittyvä Aronnesrocken festari ajoittuu hankalasti samaan viikonloppuun saamelaismusiikin Ijahis Idja festarin kanssa ja niin edelleen.

 

Mitään ei nyt voinut muuta kuin pahoitella isännille tilannetta. Tulevaisuus näyttää valoisammalta. Olemme Inarissa viritelleet henkiin takavuosien minibändileirit. Vaikka bändejä ei oikein ole, on leiritykselle ollut kysyntää. Kaksi ensimmäistä oli suosittuja ja lisää on toivottu. Lisää myös tulee, siitä sovittiin nyt: syksyllä ja edelleen keväällä.  

 

Tätä kautta etsitään jatkossa osallistujia myös Husetin leirille, jolla nuoret tekevät demon ja nousevat Aronnesrockenin huippuvarustellulle lavalle keikan merkeissä. Lisänä on kansainvälinen tunnelma sekä liverpoolilaisen  Paul Mc Cartney instituutin opiskelijoiden tuottajakoulutus. Luulisi kiinnostavan, kunhan täällä vaan osataan myydä asia oikein.

 

Norjalainen villapaita

 

Olen jo vuosi sitten blogipäivityksessä Itsetunto (19.8.2013) pohdiskellut norjalaista mentaliteettia ja Altan Husetia. Se kaikki on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Niin suuren, että olen kirjoitellut Husetista raportin Nuorisotyölehteen. Tulikin nyt mieleen, että sitä ei ole julkaistu. Toivottavasti se tulee ulos, ei siksi, että olen sen tehnyt vaan siksi, että sikäläisessä ajattelutavassa on paljon opittavaa. 

 

Altassa on n. 25.000 asukasta, Kemin mittaluokka. Nuorisotyö toimii kapeammalla pohjalla kuin vaikkapa Inarissa, mutta siihen mihin panostetaan, panostetaan isosti. Ja se näkyy kyllä toiminnassa, talolla, tiedotuksessa... Täällä osataan valita painopisteet ja jättää loput sivuun. Täällä osataan myös olla reilusti ylpeitä tekemisistä, turha vaatimattomuus loistaa poissaolollaan.

 

Toiminta lähtee siitä mistä kotoSuomessakin paljon puhutaan: mahdollistetaan, osallistetaan, nuoret tekevät paljon itse, nuoret eivät ole kohde. Husetissa tätä ryyditetään sillä, että nuoriin luotetaan ja heitä vastuutetaan. Arkikeskusteluissa talo ja välineet eivät ole ohjaajien tai kunnan vaan nuorten itsensä. Tietysti tiloilla on pelinsäännöt sekä vahva pedagoginen ohjaajien osaaminen, sääntörikkeisiin puututaan heti ja kovalla kädellä: avainkortti lähtee tarvittaessa nopeammin kuin se tuli ansaittua eikä se helposti tee come-backia

 

Mutta kortit säilyvät kantajillaan. Nuoret ilmiselvästi arvostavat suuresti ohjaajiaan ja kehuvat muutoinkin taloansa. Ohjaajien kanssa muuten tulee kulttuuri- ja mentaliteettieroista huolimatta toimeen mainiosti: mutkattomia ja rentoja alansa ammattilaisia, joiden kanssa on samoilla linjoilla hyvin pikaisesti.

 

Istuskeltiin Hannun kanssa talolla kokoustemme ja päiväkonserttien jälkeen. Ällisteltiin touhua: ovet olivat auki, paikalla paljon nuoria, pa-laitteita roudattiin, kitara soi ja yhtään ohjaajaa ei näkynyt missään. Yksi taisi olla Aronnesrockin päiväkonsertissa stagella ja loput tauolla tai jossain. Melkoista yhteisöllisyyttä.

 

Meistä tämä oli vaikuttavaa ja mietittiin, että voisiko toimia Suomessa. Lopputuloksena todettiin, että toivomme sen olevan mahdollista täälläkin. Mutta pitkän tien takana... Luottamus on avainsana ja arvostus. Oli vekkulia havaita sekin, että Altassa tapahtumissa olevat vapaaehtoiset näkyvät. Heillä on omat liivinsä, joka ei jätä arvailuille sijaa. Liiveistä puheenollen: järjestyksenvalvojat käyttävät liiviä, jossa on teksti Trivselsvakt. Mukavasti on tämäkin käännetty position puolelle: viihtyisyyden valvoja.

 

Rajarock matkustaa Rovaniemelle

 

CYBin hankekokouksessa käsiteltiin myös ylimääräisen musiikkitapahtuman järjestämistä. Homman taustalla on paitsi jäljelläoleva hankeraha myös se, että Rovaniemellä järjestetään Barentsin nuorisokonferenssi 15. - 17.9.2014.

 

Rovaniemen NuVa oli toivonut kulttuuriohjelmaa ja niinpä emme Inarin NuVa edustaja Ronnin kanssa malttaneet toukokuun suunnittelukokouksessa olla hiljaa. Ajatuksena on tuoda konferenssin sisään osaksi sen ohjelmaa Best practices in practice -juttuna CYB -hankkeen Suomen tapahtuma,.

 

Ja kun siitä tapahtumasta puhutaan, puhutaan kuluvana vuonna 25 -vuotistaivaltaan juhlistavasta Rajarockista. Varsinainen juhlakonsertti soiteltiin tosin jo tammikuussa Vasatokassa, mutta kun konferenssijärjestelyistä vastaava Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi idean, niin siltä pohjalta on toimittu.

 

Husetin kokouksessa sekä Murmanskin että Altan hankekumppanit nostivat asialle peukun pystyyn, joten nyt päästään valmisteluissa tosi vauhtiin. Kiintoisaa ja mukavaa tehdä juttua ihan uuteen, mutta sinällään tuttuun ympäristöön.

 

Pelipaikkana on kulttuuritalo Wiljami, takavuosien legendaarinen  elokuvateatteri Kino. Rokit soitellaan tiistaina 16.9.2014 klo 18.00 alkaen ja kattaus on hieno: Scumbria Murmanskista, Etulinja akselilta Tornio - Inari, Apparation Haaparannalta, Approaching Pluto Altasta. Lisäksi saadaan toki yksi paikallinen bändi ja saamemusiikin osuudesta vastaa tapahtuman headliner Ailu Valle & Trio Boogiemen.

 

Final countdown of CYB -Project. Siistiä. Edellinen ei muuten tarkoita sitä, että yhteistyö hanketuttuihin loppuisi. Ei puhettakaan, ei tämmöistä voi...

 

Pohdiskelee

Skoeoe

 

 

Saamen kielipesien rahoitus keskusteluttaa...

 

Loppuuhan se pitempikin loma. Siihen havahtuneena ajattelin herätellä blogini henkiin ainakin joksikin aikaa. Kuinka pitkäksi ajaksi, se selviää myöhemmin. Loppuvuosi kumminkin.

 

Heräte tässä ja nyt löytyi sosiaalisesta mediasta, josta luin näkyvässä tiedotustehtävässä toimivan Piritan päivityksen. Pirita kiinnittää huomiota saamen kielipesätoiminnan rahoituksen mahdolliseen vähentymiseen ja vetoaa siihen, että joku lobbaisi asioita niin, että hänen välineensä ei tarvitsisi uutisoida enää jatkossa joka vuosi siitä miten rahoitus turvataan.

 

Kommentin takana on valtion budjettivalmisteluista kantautunut tieto siitä, että valtionvarainministeriö suunnittelee kielipesien valtion rahoituksen pudottamista nykyisestä 550.000 €:sta 150.000 €:lla. Se on merkittävä pudotus, jonka ymmärtämiseen ei tarvitse olla mikään talousnero.

 

Kielipesien merkityksestä ja toiminnasta voisi ja pitäisikin kirjoittaa oma pitkä juttunsa. Tässä tyydyn toteamaan vain sen, että jokainen, joka työssään, vanhempana, saamelaiskulttuuriin osallisena tai sen tukijana, on tutustunut pesätoimintaan, tajuaa sen ison merkityksen kunkin kolmen saamenkielen elvyttämisessä. Erityisen tärkeää toiminta on ollut uhanalaisiksi taannoin ajautuneiden koltankielen ja inarinsaamen kohdalla. Ennen kouluikää aloitettu pesäily näkyy myöhemmin myös koulussa. Inarin monikulttuurinen koulu on oikein oivallinen esimerkki siitä mitä jatkumo tarkoittaa. Epäilemättä asia on näin. Siksi leikkausesitys tuntuu erityisen oudolta. 

 

Hallitus on vankka...

 

Sosiaalisen median keskusteluissa on useissa kommenteissa esitetty, että kyseessä on jälleen yksi valtiollinen saamelaisiin kohdistama suomalaistamisen toimenpide. En tiedä, mutta en oikein usko tuohon. Luulen, että kyse on enemmänkin valtionvarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön budjettia valmistelevien virkamiesten kyynisen kylmästä lähtökohdsta talousarvion tasapainottamiseksi. Maan hallitus on epäonnistunut pyrkimyksissään vähentää kuntien tehtäviä ja säästää. Päinvastoin, lisää tulee.

 

Kunnissa on pähkäilty sitä miten mm. oppivelvollisuusiän nostaminen vuodella rahoitetaan. On esitetty epäilyjä siitä riittääkö arvioitu 15 miljoonan euron määräraha tähän. Se tuntuukin mitättömältä, mutta se on oma juttunsa se. Niin tai näin: kumminkin on niin, että tuokin määräraha pitää rahoittaa jostakin. Kun nolla- tai kenties miinussummapeliä pelataan, miljoonat kootaan sieltä täältä sen kummemmin miettimättä... Kielipesä on siinä ihan yhtä altis kohde kuin jotkin muut hyvät jutut.

 

Siksi ei olekaan kovin merkityksellistä jauhaa sitä miksi tämmöinen esitys on tulossa, Oleellisempaa on keskittyä siihen onko jotain vielä tehtävissä. Tässä pitääkin palata Piritan päivitykseen. Kuka lobbaisi, jotta tämän asian rahoitus voitaisiin säilyttää edes nykyisellä taholla ja jotta asiaan liittyvästä, joka vuosi toistuvasta keskustelusta päästäisiin pysyvään ratkaisuun. Niukkuuden aikana enemmän kuin jo on, on enemmän kuin haastavaa ja epärealistista, mutta miten torjua näin huima pudotus ja aiheuttaa tähän asiaan liittyen tietoisesti kansallinen häpeätahra. Minulla on muuten sellainen muistikuva, että jossain vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisomäärärahoilla tuettiin kielipesien toimintaa osittain. Hyvä niin, mutta lopullisen ratkaisun pitäisi levätä riittävän leveillä harteilla. Nuorisomäärärahoilla tätä ei ratkaista eikä sillä, että vajetta paikkaillaan sieltä täältä.

 

Porukkavoimalla vaikuttamaan

 

Oma katseeni kohdistuu nyt poliittisiin nuorisojärjestöihin. Tässä olisi oivallinen yhteinen

vaikuttamisen paikka. Tiedän, että nuorisojärjestöissä, varsin näkyvissäkin tehtävissä, on useampi ylimmän pohjoisen nuori: Utsjoen Anni sekä Inarin Sunna ja Mikke. Hallituspuolueen nuorisojärjestössä voi olla toki kiusallista elämöidä tämmöisillä, mutta nuorten järjestöt ovatkin puolueensa tulevaisuuden omatunto, joten siltä pohjalta. Uskoisin, että tämän asian taakse saisi enemmistön järjestöistä, tuskin kuitenkaan kaikkia.

 

Suomen Saamelaisnuoret on ehtinyt jo ottaa voimakkaasti kantaa asiaan. Yhdistys voisi hakea tukea asialleen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin yhdenvertaisuusjaostolta ja koko järjestöltä. Luulisi sieltä tuki löytyvän.

 

Uskon tämmöisissä yhteisen esiintymisen voimaan ja mahdollisuuksiin. Aikaa on vielä, mutta sitä ei ole tuhlattavaksi, joten johtopäätöksiä pitää vetää piakkoin.

 

Niukkuus on tietenkin kiusallista ja aiheuttaa jos jonkinmoista kilpailutilannetta. Itse olen vuosien varrella ajatellut kuitenkin niin, että vaikkapa saamelaisnuorten taidetapahtumaan tai saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolle kohdennetut eurot eivät ole keltään pois. Euromäärät ovat toki merkittäviä saajatahoilleen, mutta yhteiskunnallisesti ne ovat kuitenkin lopulta melko pieniä, joten sikälikin.

 

Ja eurot menevät perusteltuun tarpeeseen, joten kyllähän nämä pitäisi voida hoitaa...

 

Skoeoe