Loppuuhan se pitempikin loma. Siihen havahtuneena ajattelin herätellä blogini henkiin ainakin joksikin aikaa. Kuinka pitkäksi ajaksi, se selviää myöhemmin. Loppuvuosi kumminkin.
Heräte tässä ja nyt löytyi sosiaalisesta mediasta, josta luin näkyvässä tiedotustehtävässä toimivan Piritan päivityksen. Pirita kiinnittää huomiota saamen kielipesätoiminnan rahoituksen mahdolliseen vähentymiseen ja vetoaa siihen, että joku lobbaisi asioita niin, että hänen välineensä ei tarvitsisi uutisoida enää jatkossa joka vuosi siitä miten rahoitus turvataan.
Kommentin takana on valtion budjettivalmisteluista kantautunut tieto siitä, että valtionvarainministeriö suunnittelee kielipesien valtion rahoituksen pudottamista nykyisestä 550.000 €:sta 150.000 €:lla. Se on merkittävä pudotus, jonka ymmärtämiseen ei tarvitse olla mikään talousnero.
Kielipesien merkityksestä ja toiminnasta voisi ja pitäisikin kirjoittaa oma pitkä juttunsa. Tässä tyydyn toteamaan vain sen, että jokainen, joka työssään, vanhempana, saamelaiskulttuuriin osallisena tai sen tukijana, on tutustunut pesätoimintaan, tajuaa sen ison merkityksen kunkin kolmen saamenkielen elvyttämisessä. Erityisen tärkeää toiminta on ollut uhanalaisiksi taannoin ajautuneiden koltankielen ja inarinsaamen kohdalla. Ennen kouluikää aloitettu pesäily näkyy myöhemmin myös koulussa. Inarin monikulttuurinen koulu on oikein oivallinen esimerkki siitä mitä jatkumo tarkoittaa. Epäilemättä asia on näin. Siksi leikkausesitys tuntuu erityisen oudolta.
Hallitus on vankka...
Sosiaalisen median keskusteluissa on useissa kommenteissa esitetty, että kyseessä on jälleen yksi valtiollinen saamelaisiin kohdistama suomalaistamisen toimenpide. En tiedä, mutta en oikein usko tuohon. Luulen, että kyse on enemmänkin valtionvarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön budjettia valmistelevien virkamiesten kyynisen kylmästä lähtökohdsta talousarvion tasapainottamiseksi. Maan hallitus on epäonnistunut pyrkimyksissään vähentää kuntien tehtäviä ja säästää. Päinvastoin, lisää tulee.
Kunnissa on pähkäilty sitä miten mm. oppivelvollisuusiän nostaminen vuodella rahoitetaan. On esitetty epäilyjä siitä riittääkö arvioitu 15 miljoonan euron määräraha tähän. Se tuntuukin mitättömältä, mutta se on oma juttunsa se. Niin tai näin: kumminkin on niin, että tuokin määräraha pitää rahoittaa jostakin. Kun nolla- tai kenties miinussummapeliä pelataan, miljoonat kootaan sieltä täältä sen kummemmin miettimättä... Kielipesä on siinä ihan yhtä altis kohde kuin jotkin muut hyvät jutut.
Siksi ei olekaan kovin merkityksellistä jauhaa sitä miksi tämmöinen esitys on tulossa, Oleellisempaa on keskittyä siihen onko jotain vielä tehtävissä. Tässä pitääkin palata Piritan päivitykseen. Kuka lobbaisi, jotta tämän asian rahoitus voitaisiin säilyttää edes nykyisellä taholla ja jotta asiaan liittyvästä, joka vuosi toistuvasta keskustelusta päästäisiin pysyvään ratkaisuun. Niukkuuden aikana enemmän kuin jo on, on enemmän kuin haastavaa ja epärealistista, mutta miten torjua näin huima pudotus ja aiheuttaa tähän asiaan liittyen tietoisesti kansallinen häpeätahra. Minulla on muuten sellainen muistikuva, että jossain vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisomäärärahoilla tuettiin kielipesien toimintaa osittain. Hyvä niin, mutta lopullisen ratkaisun pitäisi levätä riittävän leveillä harteilla. Nuorisomäärärahoilla tätä ei ratkaista eikä sillä, että vajetta paikkaillaan sieltä täältä.
Porukkavoimalla vaikuttamaan
Oma katseeni kohdistuu nyt poliittisiin nuorisojärjestöihin. Tässä olisi oivallinen yhteinen
vaikuttamisen paikka. Tiedän, että nuorisojärjestöissä, varsin näkyvissäkin tehtävissä, on useampi ylimmän pohjoisen nuori: Utsjoen Anni sekä Inarin Sunna ja Mikke. Hallituspuolueen nuorisojärjestössä voi olla toki kiusallista elämöidä tämmöisillä, mutta nuorten järjestöt ovatkin puolueensa tulevaisuuden omatunto, joten siltä pohjalta. Uskoisin, että tämän asian taakse saisi enemmistön järjestöistä, tuskin kuitenkaan kaikkia.
Suomen Saamelaisnuoret on ehtinyt jo ottaa voimakkaasti kantaa asiaan. Yhdistys voisi hakea tukea asialleen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin yhdenvertaisuusjaostolta ja koko järjestöltä. Luulisi sieltä tuki löytyvän.
Uskon tämmöisissä yhteisen esiintymisen voimaan ja mahdollisuuksiin. Aikaa on vielä, mutta sitä ei ole tuhlattavaksi, joten johtopäätöksiä pitää vetää piakkoin.
Niukkuus on tietenkin kiusallista ja aiheuttaa jos jonkinmoista kilpailutilannetta. Itse olen vuosien varrella ajatellut kuitenkin niin, että vaikkapa saamelaisnuorten taidetapahtumaan tai saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolle kohdennetut eurot eivät ole keltään pois. Euromäärät ovat toki merkittäviä saajatahoilleen, mutta yhteiskunnallisesti ne ovat kuitenkin lopulta melko pieniä, joten sikälikin.
Ja eurot menevät perusteltuun tarpeeseen, joten kyllähän nämä pitäisi voida hoitaa...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti