tiistai 8. lokakuuta 2013

Pirates of AMK (and Barentsian...)






No niin... Tuli tutustuttua opiskelijaelämään... Hyvä niin, ettei totuus unohdu. Tämä tapahtui muuten Torniossa, jolla on taas näin lokakuussa iso osa omaa työtäni...

Mutta aloitetaan 4-tieltä. Ajelin taannoin kohti Rovaniemeä Humakin projektin ohjausryhmän kokoukseen. Koska ei oltu enää Radio Inarin kuuluvuusalueella, kuuntelin Lapin Radiota. Ja äänessä oli tuttu kaveri: ivalolainen medianomiopiskelija Jyri raportoi tulevan Lapin Ammattikorkeakoulun aikeista lopettaa medianomikoulutus Torniosta. Piti nostaa volumet kymppiin, että kuulee koko jutun.

Taas kerran kävi kuten aina: on käsittämätömän hienoa kuulla, katsoa tai lukea kuinka joku inarilainen nuori, joka on ollut meillä viestintäpajalla oppimassa viestintää, elämää ja kasvamassa korkoa, selviää muissa yhteyksissä. Ja hehän selviävät: Jyriltä loistavaa journalistiikkaa, kiihkotonta mutta kriittistä, hienoa, hyvä tulee... Olin innoissani, vaikka juttu käsitteli ikävää asiaa lappilaisten mediaopiskelijoiden osalta.

Torniolla menee huonosti nuorten koulutukseen liittyen, sieltä katoaa nuorisotyöhön liittyviä aloituspaikkoja. Humak päätti lopettaa nuorten koulutuksen jo 2012. Uusi yksikkö on perustettu Kuopioon ja sinnehän se lappilainen yhteisöpedagogiopiskelija matkustaa jatkossa, jos ei halua ihan etelään. 

Nyt syksyllä uusi Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen yhteensulauma, on päättänyt ajaa alas Tornion medianomikoulutuksen. Aika kylmää kyytiä. Syystäkin Torniossa on oltu pettyneitä ja ärsyyntyneitä. Opiskelijoita ärsyttää ja kun olet viimeisessä saapumiserässä, painaa ymmärrettävästi stressi siitä, että opinnot edistyvät jouhevasti ilman katkoksia.

Muitakaan ei naurata: Tornion kaupunginjohtaja on syyttänyt julkisuudessa näkyvästi Rovaniemeä vedätyksestä ja jopa huijaamisesta. Aloituspaikka on arvossaan, kun katsellaan mikä jatkuu ja missä, kun on pakko säästää miljoonatolkulla.

Sinällään säästäminen on ymmärrettävää. Pakko. On myös niin, että ei ole järkeä koulutella nuoria aloille, joihin sitten ei ylitarjonnan takia työllisty kuin käsittämättömällä tuurilla. Kuitenkin... Koulutuksen uudelleenjärjestelyissä määräävänä tekijänä on euro ja keskittäminen. Minusta on tosi ymmärrettävää, että leikkauksista on noussut alueellinen metakka. Kuka muu puolustaa maakunnan nuorten mahdollisuuksia, elleivät maakunnan nuoret itse.

Kumpaankin ratkaisuun liittyy myös riski siitä, että amk-koulutuksen lähtö heijastuu vastaavaan ammatilliseen koulutukseen. Lappia opisto kouluttaa media-assistentteja ja toisella puolella väylää Peräpohjolan opisto nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajia. Synergiaedut katoavat ja pahimmillaan Humakin ja Lapin amk:n ratkaisut näivettävät ammatillisen koulutuksen. Ja se olisi äärimmäisen huono lopputulos lappilaisten nuorten ja nuorisotyön kannalta...

Sitten on kysymys yhdenvertaisuudesta tai edes jostain sen suuntaisesta. Pohjoisesta lähdetään pääosin muualle opiskelemaan. Asiassa ei itsessään ole mitään dramaattista. Näin on aina ollut ja niin pitää olla. Mutta Inarin näkökulmasta mennä Tornion sijasta Ouluun Kuopiosta nyt puhumattakaan, on askel hankalampaan. Nuoret ylipäänsä haluavat pitää kosketuksen kotiseutuunsa ja homma kyllä hankaloituu jatkossa.  

Minun silmissäni mahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa on lähinnä politiikkaohjelmien onttoa retoriikkaa. Mahdollisuuksen tasa-arvoa ei ole ja reunoilta yhä etäämmälle karkaava koulutus pitää huolen siitä, että käsite voidaan poistaa jatkossa ihan mainiosti erilaisista julistuksista.

Kysäiskääpä vaikka nuorilta itseltään. No kohta kysytään lisää, vaikka he ovat jo elämöineet ja hyvä niin. Nuorisotyölehteen on työn alla reportaasi Torniosta, koulutuksen rakennemuutosalueelta. Keväällä sitten luetaan, nuori mies Ville siellä jo terävöittää kynäänsä...

Pirates of Barentsian...


Tornioon menen pian uudestaan. Connecting Young Barents jatkuu ja vuorossa on RajaRock, paikalla soittajia ja dokumentoijia kaikista Barentsin maista. Siistiä. Puitteet ovat komeat: Tornion Musiikkitalo on kuulemma puolen Suomen mahtavin mesta tämmöiseen. Eipä kumma, että meiltäkin on menty sinne opiskelemaan soittoa tai ääniteknologiaa. Sama pätee muuten mediakoulutukseen: erinomaiset puitteet lakkautettavaksi...

Tornioon tulee myös ystäviä Murmanskista. Kaupunki on ollut viime viikot otsikoissa muista kuin kulttuurisyistä. En oikein ole osannut suhtautua Greenpeacen mielenosoitukseen. Sen seuraukset ovat tietysti ylimitoitetut ja merirosvoussyyte järjetön ihmisoikeusnäkökulmasta. Ja mielenosoittajat tulisi kotouttaa pikimiten, vaikka minua pelottaa että toisin käy.

Venäjän hallinnon reaktio kertoo siitä kuinka herkkään asiaan Sini Saarela ja kumppanit iskivät. Arktis, jota Greenpeace haluaa suojella, on supervallan näkökulmasta paitsi sotilaspoliittisesti ja logistisesti myös luonnonresursseiltaan strategisesti äärettömän tärkeä alue. Sinne on siksi aika riskialtista mennä heilumaan. Jos aiemmin ei ole tapahtunut mitään, on sillä vain se merkitys, että aiemmin ei ole tapahtunut mitään. Kun mitta täyttyy, niin se tekee sen näyttävästi, pelotteena. Ja lainsäädäntö taipuu kyllä...

Asialla on myös Venäjän kansalaisia ja koko pohjoista koskeva puolensa: Stokhmanin kaasu- ja öljyesiintymien sekä muiden luonnonvarojen käytön varaan lasketaan  paljon. Resurssien hyödyntäminen tuo työtä ja luo toimeliaisuutta sekä tulevaisuudenuskoa seudulle, joka kärsii poismuutosta ja jossa vaihtoehdot ovat vähissä. Näin se vain on, siitä huolimatta, että jäljet pelottavat: tilanne on parantunut, mutta silti maisema vaikkapa Monsegorskin liepeillä ei inspiroi, se karmaisee.

Venäjän oma kansalaistoiminta on lujilla. Hallinto tekee siitä hankalaa ja ulkomaiset kontaktit tuovat järjestöille ulkomaan agentin leiman. Se ei välttämättä tarkoita mitään, mutta äärimillään se merkitsee vakoilua ulkovallan hyväksi.

En tiedä miten näyttävät mielenosoitukset vaikuttavat tähän. Arvoituksellisessa maassa voi olla, ettei mitenkään tai sitten kovasti. Greenpeacen aktivistien ohella tunnen suurta huolta siitä miten sikäläiset ystäväni pärjäävät. Ja siitä miten on viisasta toimia ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.... 

Pohtii

Skoeoe





maanantai 7. lokakuuta 2013

Nuorisotyön syksyä 2013


Mitä voi syksyllä harrastaa, kun jäljellä ei ole mittään...

On se aika syksystä, jolloin loppuvuoden suunnitelmat ovat joltisenkin selvillä ja julkaistaan perinteinen kunnan nuorisotyön syystiedote. Sitä jaetaan kouluille ja sitä saa mm. nuorisotiloilta Vintti ja Stönö.

Sen löytää nyt ensi kertaa myös tästä blogista... Se on meidän koko nuorisotyön porukan yhteisesti kokoama ja siinä olevat kohteet on tietysti yhteisesti sovittu. Tekninen toteutus on viestintäpajan, joka tuottaa meille kaiken tämmöisen takuuvarmasti ja tyylikkäästi. Kannen kuva ja esitteen toteutus on viestintäpajatyöläisen Petterin tekoa...














tiistai 1. lokakuuta 2013

Hunting high and low (laaja-alaisen yhteistyön metsästys)




Syyskuussa tapahtui paljon sellaista mitä kutsutaan laaja-alaisen yhteistyön edistämiseksi. On ollut koulutuksia, ohjausryhmää, tapahtumaa, toiveita ja aloitteita. Se on ollut tyypillistä hallinnon ja palvelutuotannon lajikäyttäytymistä jo jonkin aikaa. Tuntuu siltä, että lähes kaikkialla on äkillisesti havahduttu huomaamaan, että yhdessä tekeminen on oivallisempi lähtökohta kuin se, että jokainen touhuaa omissa laatikoissaan. Miltei jokaisella nuorten kanssa toimivalla taholla tuntuu olevan myös omia ratkaisuja ja avauksia.

Toki on niinkin, että vielä esiintyy kunnon perinteistä eristäytymistä. Vanha hyväksi koettu keino tähän on vedota vaitiolovelvollisuuteen. Vaikka lapsen ja nuoren nimenomainen etu vaatisi, tieto ei liiku vahingossakaan. Kokemus työllistämistoimista on kuluvan vuoden aikana ollut lähinnä sellainen, että uudistunut työhallinto on toteuttanut velvollisuuttaan olla vaiti olemalla vaiti. Byrokratian luomista esteistä ja  toimenpiteen estoloukuista onkin esimerkiksi nuorisotakuun toteutumisen osalta käyty valtakunnallisesti kipakkaa keskustelua ja hyvä niin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kysynnän ja tarjonnan välillä on iso tyhjä tila. Siis olisi töitä ja rahaa, mutta ei ole työttömiä. vaikka heitä toisaalta on enemmän kuin aikoihin. Onneksi tilanne on helpottamassa.

Enemmän kumminkin esiintyy yllättävää aloitteellisuuta. Jännä homma. Olen pohdiskellut mistä tämä oikein kertoo... Olisiko niin, että siellä sun täällä on jotenkin pallo hukassa. Olisiko niin, että kun väki vähenee, pidot eivät parane oikein missään ja aika alkaa lopulta olla niinsanotusti kypsä.

Jos nuorisotyö pelaa korttinsa oikein, tilanne on herkullinen: kysyntää on sinne missä nuoria ainakin periaatteessa löytyy. Tietysti on niin, että kyse ei saa olla ilmaisesta sijaispalvelusta tai puhtaasti yhteistyötä esittävän tahon omista intohimoista. Aito ja tasavertainen yhteistyö hyväksyy myös nuorisotyön lähtökohdat. Muuten ei synny mitään pysyvää... Toisaalta pitää muistaa sekin, että nuorisotyöllä on oltava aidosti annettavaa, pelkkä meno johonkin ei riitä.

Jotenkin tuntuu siltä, että nuorisotyö muistaessaan omat lähtökohdat, on tässä turbulenssissa aika vahvoilla. Pakko on pistänyt tekemään ja kokeilemaan yhteistyötä jo ennenkin, inarilaisina esimerkkeinä vaikkapa lastensuojelun kehittämistyöryhmä ja Selvä Peli -verkosto. Molemmat ovat toimineet jo kauan ennen kun nuorisolainsäädäntöön sisällytettiin laaja-alaisen yhteistyön velvoite.

Ollaan tosiaan piipahdettu melko useassa koulutuksessa syyskuun aikana ja on semmoinen olo, että juhlavista koulutusotsikoista huolimatta niissä puhutaan lopulta aika yksinkertaisista arjen asioista. Yhteistyö on ennenkaikkea tahtotila, asenne. Jos se puuttuu on ihan samantekevää millaisia työryhmiä kootaan...

Kouluyhteistyön tarve


Koulusta löytyvät kaikki nuoret.... Samoista nuoristahan on kyse.... Siinä tiiviisti syyt miksi kouluyhteistyöstä on puhuttu jo jonkin aikaa melko painokkaasti. Isot kaupungit, joilla on resursseja, ovat panostaneet kyseisen yhteistyön perusteiden selvittämiseen, toiminnan tutkimiseen ja sen kehittämiseen. Täällä reunoilla tuota seurataan, jos kerjetään, loivasti kateellisena. Täällä pelkkä maalaisjärki saa riittää, kun työn suuntaamista koskevia valintoja tehdään...

Suunta on Inarissakin selkeä: osa toisen etsivän työajasta kohdistuu jatkossa aiempaa enemmän kouluille. Toki niin, että kyse ei ole vain nuorisotoimiston halusta, työ pitää nähdä osana arjen toimintoja kummallakin puolella.

Kokeilu käynnistyy Inarin koululla, jossa nuorisotila Vintti on luonteva osa koulukokonaisuutta. Asiasta on sovittu yhteistuumin koulun rehtorin kanssa, etsivä Ronjalle on nimetty opettajakunnasta työpari ja alkajaisiksi kaksikko paneutuu tukioppilastoiminnan virittelyyn. Vinttilähtöinen ulottuvuus siinä on se, että samat nuoret voisivat toimia nuoriso-ohjusten ohella vertaisohjaajina nuorisotilalla. Vapaaehtoisrinki Stuffi olisikin hyvä herätellä unestaan...

Täsmätoiminnan tarvetta on toki muuallakin ja katsotaan nyt minne ehditään. Työn uudelleen kohdistaminen ei tietenkään merkitse sitä, että työtunnit lisääntyvät. Kyllä niitä jatkossakin on se määrä mikä työsopimuksessa määritellään, niiden käyttöä joudutaan miettimään...

Kirjaston muuttuva maailmankuva


Sen toisen maan suurimman kunnan, Helsingin, nuorisojohtaja Tommi Laitio on omissa puheenvuoroissaan esittänyt, että kirjasto olisi tulevaisuudessa aiempaa merkittävästi oleellisempi nuorisotyön  kumppani nuorten asioihin liittyen.

Kiintoisa ajatus, yllättäväkin. No, sopii odottaakin: puhutaan varsin tuoreesta nuorisopäälliköstä. Tommin käsityksistä riippumatta kokeiltiin Inarin kirjaston esityksestä yhteinen toimintaperjantai-ilta. Kiintoisa juttu, ei mitenkään voinut ennustaa kuinka vetää. Tapahtuma ei ollut lajityypissään ensimmäinen, mutta edellisestä oli aikaa. Aika mukavastihan kokeilu veti, olivat laskeskelleet että runsaat 80 nuorta illan mittaan...

Tapahtuman järjestäminen pohditutti ja varmaan pohdituttaa jatkossakin. On nimittäin melko iso omaan toimintaan liittyvä valinta pistää kaksi nuorisotilaa kiinni ja katkaista myös viestintäpajan palvelutuotanto päiväksi. Siinä mielessä on oltava melkoinen motiivi jatkoon, pelkkä yksittäisen tapahtuman uudelleenlämmittely ei riitä.

Hesassa voi olla osin kyse myös siitä, että kun kaupunki joutuu keskittämään nuorisotiloja jää reunoille katveita, joissa nuoret käyttävät kirjastoa olohuoneenaan. Logiikka on sama kuin vaikkapa netti- tai kauppakeskusnuorisotyössä: mennään sinne missä nuoret ovat.

Kirjastot ovat olleet melkoisen muutospaineen alla: hiipuvat kuntataloudet leikkaavat kirjahankintoja, digitaalinen viestintä on nostanut huimasti merkitystä ja muuta tämmöistä on ilmassa. Se on saanut kirjastot pohtimaan palvelujaan ja Inarin kirjaston aloitteellisuus ei ole irrallinen ilmiö: kirjastoista kehitellään aiempaa monipuolisempia mahdollisuuksien tiloja, joissa on vaikkapa omaa tapahtumatuotantoa.

Mikä ettei, mutta kyllä kaikkialla pitäisi myös huomioida naapuritoimistojen työ. Tämä olisi tärkeätä, ettei käy kuten täällä: kirjasto perusti kirjastojen tyyliin asiakkailleen ilmaisen digitointipisteen. Meilläkin on viestintäpajalla semmoinen, on ollut paljon kauemmin kuin kirjastossa. Se palvelutuotanto on ollut suosittua ja siitä työpaja on tulouttanut kuntaan euroja palvelumaksuina.

Ei oltu oikein innostuneita kirjaston ratkaisusta. Siinä mielessä pistää miettimään miten yhteistyötä tehdään, molemminpuolinen avoimuus on tärkeätä ja luo yhdenvertaisuuden tunnetta tekemiseen. Näin se vaan kaikissa yhteistyökuvioissa menee. Jatkosta päätämme myöhemmin: olisiko niin, että ensi syksynä kirjasto pistää itsensä kiinni, siirtyy nuorisotalo Stönölle ja sitten vietetään porukalla kirjallisuuden teemailtaa...

Miettii

Skoeoe

Nuorisovaltuusto on vaihtunut. Pidettiin syyskuun päätteeksi koulutus Vasatokassa. Olipa mukavaa. Tuottelias vuorokausi ja lupaava porukka. Ja aivan loistokkaasti hoitivat koulutustehtäviä entisen NuVan pj Sunna, jäsen Ville sekä nykyisessä NuVassa varapuheenjohtajana jatkava Jaakko. Tästä tavasta toimia tehdään perinne... Sitä ei tarvitse miettiä yhtään...


 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Coal footstep of my Flow




It's now finally time to close Flow4YU -project from my side. This final countdown  has been published in our national professional youth work magazine Nuorisotyö a bit earlier. Now some feedback to all those who have no possibility to read Nuorisotyö.

To be honest: I'm not so internationally oriented youthworker. Of cource we all have our exceptions and mine is my strange interest and love to Northwestern Russia but it's another story.

In the beginning of 2012 I simply became a part of Flow4YU -project which had direction to south. I jumped into a rolling train, they had already started in Ravenna, North Italy. Really interesting 17 month experience I have to admit though I was a bit suspicious in the beginning of my Flow story.

I am not quite sure about the final results: did we all manage to improve the communication between youngsters and local politicians. Maybe. Of cource there were a lot of different kind of activities and meetings in all partner municipalities. That was cool to notice.

Culture differences were big and project youngsters in Finland were much younger than elsewhere. From the first steps it was obvious that we in Finland had more to take abroad than to bring home. Our structures for youngsters to say their opinion are quite developed compared to for instance Italy.

It seems to be so that it's practically impossible for Italian youngsters to meet leading politicians and other desicionmakers in a same room. From this point of view it was really cool when we had during project's Inari youthmeeting the first in English hold Inari youth parliament meeting. Inari guyes Jaakko and Ville made a marvellous presentation about Tornio - Inari youngsters' visit to Finnish Parliament where the youngsters met two ministers and all seven Lapland Parliament members. Big way for Italian youngsters to go to reach this, they just started their local meetings during Flow. But during project they started the first ones and it was really cool too.

And by the way: it was cool to listen Jaakko's and Ville's honest speaking about their experiences about how the politicians listen youngsters in Inari. We have still a lot of road to go too, things are not solved, no way...



I took part to projectmeetings in Mjölby, Southern Sweden, in Fidenza, Nothern Italy near by Parma city and in Rovaniemi big city. In my Flowprogram was of cource the biggest youthmeeting during project in Inari in december 2012. To the final ceminar in Dubrovnik, Croatia I travelled too. Finally I was out only from two Italian meetings: Ravenna's kick off -event and Cervia youthmeeting.

Of cource everything gave experiences, views to different cultures and ways to work for wellfare of youngsters, lot of new nice people to know etc... I had never before visited Croatia and I'll never forger the kindness we got by our hostesses. Really cool and nice. And really interesting because we don't remember enough the fact that there has been a really cruel war going on not more than 20 years ago. In Europe. That was touching to see the effort to create better Croatia. Obvious similarity to my favorite foreign area: Murmansk region...


When doing youthwork one must travel. Here up in the North it's part of the business on such level that you don't think about it so much. During Flow I however, maybe for the first time ever, started to think about coal footstep of youth work in generally and on the other hand I started to think about the effectivity of how we use our work time and about effectivity of all travelling what we do when doing youth work.

I tried to find a calculator to tell what was my coal footstep during my Flow4YU -career: airplane (14.600 km, 22.5 h), personal car (1.640 km, 19.5 h), bus or a minivan (125 km, 3.0 h), train (780 km, 10.0 h), mountain elevator (2 km, 15 min) and tram (5 km, 30 min).

To national project meeting in Jyvaeskylae we from Inari didn't travel. We were sitting in a video meeting room at Ivalo library. That was cool and good for coal footstep of project: 1.800 km and 20 hours travelling/person less.

However a lot of climate changing sin was done. My personal statistic says totally about 17.150 km and 56 hours in different kinds of vehicles. It makes me think....

Skoeoe

Case Flow4YU:

closed...




 

torstai 19. syyskuuta 2013

10 kultaista sääntöä...





On tullut bloggailtua aika kovasti Flow4YU -hankkeesta ja sen vaiheista. No, kohta helpottaa. Omalta osaltani tätä kansainvälistä hanketta on jäljellä tämän päivityksen jälkeen enää yhden blogitekstin verran: teen vielä englanninkielisen yhteenvedon pohjana Nuorisotyölehteen hankkeesta kirjoittamani kommenttipuheenvuoro.

Valtuustoseminaarissa 12.9. hanke taputeltiin Inarin osalta toiminnallisesti loppuun. Flowssa mukana olleet Aka ja Vertti esittelivät kunnanvaltuustolle ja muulle seurakunnalle Flow -nuorten tuottaman 10 kultaisen säännön listan, hankenuorten yhteisesti sopiman julkilausuman.

Flown perusideahan oli lisätä nuorten ja päätöksentekijöiden vuorovaikutusta hankekunnissa, joita olivat (vielä kerran) Fidenza, Cervia ja Ravenna Italiasta, Mjölby Ruotsista, Dubrovnik Kroatiasta sekä Jyväskylä, Rovaniemi ja Inari kotoSuomesta.

Sekalainen seurakunta samalla asialla... 10 kultaista sääntöä on hankenuorten listaus asioista, joita noudattamalla vuorovaikutus nuorten ja päättäjien välillä paranee. Listaa työstettiin Inarin nuorisotapaamisessa ja se koottiin esiteltävään muotoon toukokuussa 2013 Dubrovnikin päätösseminaarissa. Sen valmisteluun osallistui useita kymmeniä nuoria ja Dubrovnikissa sovittiin, että kukin paikkakunta vie säännöt päättäjiensä tietoon. Inarissa se tehtävä on nyt täytetty...

Oli muuten nopea rutistus nuorilla, kun sääntökokoelma kasattiin lopulliseen muotoonsa. Asialle oli ehdottomasti eduksi se, että Rovaniemen räväkkä Vera käytännöllisesti katsoen yksinkertaisesti heitti aikuiset ulos jaarittelemasta omiaan. Tunti riitti nuorille siihen mihin  aikuisilla olisi mennyt päiväkausia. Tuo nuorten työ olikin kokonaisuutena hankkeen parasta antia. On takuulla nuorten näköistä tekstiä, siihen ei meillä aikuisilla ollut väliin menemistä ja miksi olisi pitänytkään. Suomalainen näkökulma tähän oli selkeä: ei miksikään...

Ja tässäpä se mitä nuoret haluavat omille päättäjilleen kertoa ohjenuoraksi kohti parempaa nuorten huomioimista:

1.
Säännöllisiä tapaamisia nuorten ja päättäjien välille

2.
Päättäjien pitää puhua selkeämmin ja unohtaa kapulakieli keskustellessaan nuorten kanssa ja
heidän pitää tulla nuorten pariin.

3.
Päättäjien pitää kohdata nuoret henkilökohtaisella tasolla - ei päättäjinä

4.
Nuoria tulee rohkaista perehtymään päätöksentekoon (yhteiskuntaoppi, media)

5.
Päätöksentekoa tulee tuoda esiin myönteisellä tavalla, jotta nuoret kiinnostuisivat siitä

6.
Peruskouluihin oppitunteja vaikuttamisesta, esim. lasten- ja oppilasneuvostoista, jotta nuoret
osallistuisivat niihin ja ymmärtäisivät vastuun

7.
Kaikki nuoret eivät pääse haluamaansa koulutukseen. Heille pitäisi tarjota aloituspaikkoja
alhaisemmilla pääsyvaatimuksilla

8.
Nuorten pitäisi äänestää nuoria kunnan- ja kaupunginvaltuustoihin

9.
Sosiaalista mediaa tulisi käyttää viestintävälineenä

10.
Lisää rahoitusta nuoriso- ja oppilasneuvostoille sekä nuorille poliitikoille


Siinähän ne... Näillä teillä, kun liikutaan niin homma etenee miten pitääkin

So simple

Skoeoe


 

torstai 12. syyskuuta 2013

NuVan tilinpäätös ja muuta kuulemista sekä luulemista




Meillä Inarissa nuorisovaltuuston ja kunnanvaltuuston yhteisestä seminaarista näyttää tulevan jokavuotinen. Konsepti on yksinkertainen: jonain valtuuston kokouspäivänä pidetään parituntinen nuorten asioihin liittyen. Paikalle hommataan joku asiansa hallitseva tutkija tai suunnittelija, teema vaihtelee. Lisäksi ääneen pääsevät omat nuoret ja lopulta keskustellaan. Paikalle kutsutaan vaihtelevasti myös muita, tänä vuonna Selvä Peli -työryhmä sekä Lastensuojelun kehittämistyöryhmä. Tilaa valtuustosalisssa on rajallisesti, joten viestintäpaja/Radio Inari lähettää suorana koko shown. Kokemukset ovat myönteisiä...

Päivityksen alussa on mainos, josta ilmenee tänään pidetyn seminaarin ohjelma. Oli kiintoisaa, taas kerran.  Kutsu oli kuultu: paikalla lähes jokainen valtuutettu, mukavasti nuorten kanssa eri tavalla toimivia henkilöitä sekä edustava nuorten joukko, kaikkiaan salissa oli runsaat 60 henkeä. Valtuustoseminaarien ennätys, hieno homma.

Vaiva palkittiin: Tanja Äärelän alustus ulkopuolelle joutumisen prosessiluonteesta sekä ennaltaehkäisevän työn tarpeesta oli erinomainen. Osui ja upposi, sali seurasi todella intensiivisesti. Voin suositella alustajaksi, ei tuota pettymystä. Asiasisältöön palaan myöhemmin...

NuVakautensa päättäneitä nuoria oli mahtava kuunnella. Suoraa ja nuorten näköistä puhetta. Ei voi kun ihastella, ei  se ole 17-18 -vuotiaalle ihan helppo paikka mennä arvioimaan omaa työtään kuntapoliitikoille vielä niin, että osa pohdiskelusta on avoimen kriittistä. Hienosti veti nelikko Aka, Jaakko, Vertti ja Ville. Toivottavasti osallisuuden polku jatkuu, tilaa on paikallispolitiikassa uudelle sukupolvelle...

Kuullaan vai kuunnellaan


Miten NuVa sitten tunsi tulleensa kuulluksi nyt päättyneellä kaudella? Palautteen pohjavire oli myönteinen joskin kriittissävyinen ja loppupäätelmä tulevaisuuteen luottavasti katsova: kyllä nämä tästä, Inarissa asiat nuorilla on pääosin hyvin, mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin...

Kunta sai ansaitut kehut siitä, että kuntapäättäjien ja nuorten kesken on luotu säännöllisiä käytäntöjä kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Pääviesti oli kumminkin se, että järjestelmä voisi kysäistä nuorilta enemmän mitä tapahtuu. "Aivan liian usein aloite kannanottoihin tulee nuorisovaltuustolta itseltään" oli selkokielinen viesti NuValta emovaltuustolle. Myönteisinä kokemuksina toisesta tyylistä esiteltiin suunnittelija Arton vierailu, kun valmisteltiin kuntaan lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaa, opiskelija Katin Selvä Peli toiminnan arviointiin liittynyttä kokouskäyntiä sekä kunnan henkilöstösihteeri Juhon järjestämää laaja-alaiseen turvallisuussuunnitelmaan liittynyttä kuulemis- ja ideointitilaisuutta. Kunnanhallituksen työllisyysseminaari ja nuorisovaltuustolta pyydetty puheenvuoro siihen sai myös selkeän kiitoksen.

Vastineeksi löytyi joukko asioita, jotka olivat selvästi jääneet hiertämään. "Ei me lähdetä siitä, että kaikki mitä me halutaan toteutuu. Mutta niisä asioissa, joita pidämme tosi tärkeinä, toivoisimme oikeaa kuulemista". NuVa kunnostautui syksyllä 2012 kokoamalla perinteisenä jalkatyönä kahteen adressiin kunnioitusta herättävän määrän nimiä. NuVaa ärsytti suuresti se kuinka etsivän nuoriso-ohjaajan vakinaistamiseen kerätyllä 300 nimen adressilla ei heidän kokemuksen perusteella ollut sivistyslautakuntakäsittelyssä mitään merkitystä. Nyt se kerrottiin valtuustosalissa: "Ärsyttävintä oli se, että meiltä ei aiottu kysyä mitään, mielipiteenilmaus oli kokonaan NuVa -lähtöinen. Ja sitten vetoomus vielä ei painanut missään. Ei ollut oikeaa kuulemista asiassa, joka oli nuorille tärkeä".

NuVa totesi kuulemiseen liittyen kiintoisan kokemuksen: jos uhka tai asia on riittävän etäällä, on päätöksentekijöiden helppo olla nuorten tukena. "Näin oli ja hyvä olikin silloin, kun käytiin viemässä viesti eduskuntaan Lapin opiskelupaikkojen leikkaamista vastaan. Toista on, kun asia on lähellä ja varsinkin silloin, kun sen parantaminen vaatii resurssseja tai vaikkapa vain vaivannäköä".

Niin, oivaltavaa analyysiä ja vaatimus siitä, että kysytään on  lopulta aika vaivaton täyttää. Ai niin kehuista vielä: presentaatiossa NuVa nosti esiin yhden valtuutetun.  Inarin nuorin valtuutettu Pekka  ilmestyi keväällä ihan oma-aloitteisesti NuVan kokoukseen ja osallistui ahkerasti keskusteluun. Tämmöistä arvostetaan muutoinkin kun kirjoittamalla nimi power pontin sivuille. Hienoa se on minunkin mielestä...

Kaikenkaikkiaan seminaarista jäi oikein hyvä jälkimaku. Luulen, että kaikille mukanaolleille. Tai ainakin lähes.

Isänmaan Toivot


Pääministeri-, kyky-, nykytyöväen- ja Toivon puolueen nuorisojärjestö on jo muutaman vuoden ajan profiloitunut ärhäköillä, emopuolueen linjasta merkittävästi poikkeavilla lausunnoillaan. Kovaa kyytiä tarjoavan uuslibertaristisen ajattelun mannekiinina on viimeksi esiintynyt Kokoomuksen Nuorten Liiton nykyinen puheenjohtaja Susanna  Koski. Viehkosti hymyilevä ja viileän rauhallisesti esiintyvä puheenjohtaja päästää mediassa suustaan porukkansa hyytäviä linjauksia jäätävällä itsevarmuudella.

Julistuksen sävystä ja esitetyistä talouden kuntoonsaamisen keinoista ei oikein voi olla kuin yhtä mieltä, niin tylyä ja osin vastenmielistä argumentointi on. Emopuolue onkin sanoutunut niistä selkeästi irti, ei ihme.

Mutta. Pari minuuttia noita höpinöitä voi kyllä kuunnella ihan muusta syystä kuin sisällön takia ja puhtaasti ammatillisessa mielessä. Omituinen ristiriita, jossa jokainen osallisuusasioiden kanssa tekemisissä ollut nuorisotyöntekijä näkee dilemman: nuoria kun suorastaan pitää yllyttää ottamaan kantaa, nuoriahan on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Homman luonteeseen kuuluu toki se, että sitten kun nuoret sanovat, ei sanoma joka kerta suinkaan miellytä, eikä aina tarvikaan. Ja vielä lisää puukkoa haavaan: kun me lisäksi suorastaan toivomme, että syntyisi säpinää apaattisuuden sijaan...

Niin.  Muistellaanpa menneitä: kultaisella 70-luvulla musta oli mustaa, punainen punaista ja maaseutu  maaseutua. Jengi oli kadulla milloin minkäkin asian puolesta ja säpinää oli sekä reipasta vastakkainasettelua. Joskus tuntuu siltä, että tässä nettiriippuvaiden maailmassa liike on pysähtynyt ja siihen toivoisi räväkkyttä, punkkia, mielenosoituksia ja semmoista.

Itse osallistuin aikanaan yhdensortin henkisen vallankumouksen yritykseen Suomen Partiolaiset -nimisessä nuorisojärjestössä. Yli viisikymppiset piti ulkoistaa, liikettä demokratisoida ja kaikkea. Usko omaan ajatteluun oli kova ja yritys senmukainen. Uloshan sitä lennettiin liitto- ja muissa kokouksissa henkisesti ainakin. Sininen johtajapaita jäi vaatekaappiin ja partio lopulta kokonaan.

Jälkikäteenkin ajateltuna kaikki tuo piti silti tehdä. Ehkäpä siitä ehdottomuudesta olisi voinut tinkiä. Olisi ruskeapaitaporukka kenties antanut edes hiukan mahdollisuuksia....

Tässä, mutta ainoastaan tässä suhteessa, KNL:n ulostulossa on hitunen ymmärrettävää: säpinää. Kiintoisaa on miten emopuolue hoitaa homman ja saako se sen hoideltua. Kiintoisaa ja pelottavaa on se miten moinen yltiölibertalismi ennustaa tulevaa. Se on vakava kysymys ja haaste Kokoomukselle sekä koko maalle.

Osallisuus ja ääneenpuhuminen on tärkeätä, mutta vastuullista puuhaa. Siinä arvojen pitää olla kohdillaan, KNL:kin voisi aloittaa vaikkapa yhdenvertaisuudesta. Omassa työssä NuVan kanssa yritän korostaa sitä, että pelkkä kova ääni tai iso fontti ei riitä eikä johda mihinkään. Sanomiset pitää kyetä perustelemaan hyvin. Ympäristö pistää sanomiselle kovat laatuvaatimukset ja hyvä niin...

Miettii

Skoeoe

Ai niin... Tämä blogiteksti on omistettu toimikautensa nyt päättäneelle Inarin NuValle ja Oulun osallisuuspäällikölle Pasille... Työ NuVassa sekä nuorten kanssa kannattaa, eikö...???

 

perjantai 30. elokuuta 2013

Keisarin uudet vaat(t)eet...


Kohtapa on kolme neljästä vuosikvartaalista eletty vuotta 2013. Nuorisotakuu täyttää tuon virstanpylvään jälkeen huimat yhdeksän kuukautta.

Mitäpä on syntynyt, muuta kuin kovasti paljon huolipuhetta, joka oli lakipisteessään syksyn 2012 ja alkuvuoden 2013 aikana.  Ehkäpä tätä voisi pohtia hiljakseen. Täytyy tunnustaa, että Inarissa on oltu odottavalla kannalla ja seurattu sitä miten takuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät yhteiskunnan palvelutuotannon muutokset vaikuttavat ihan tavalliseen arkielämään. Odottelu muuten loppuu ennen vuodenvaihdetta: viestintäpajaa viedään kohti seinätöntä ulottuvuutta ja nuorisotakuun paikallista toteuttamista varten asetetaan erillinen työryhmä.

Talous kiristyy ja tiedossa on myös kuntatasolla säästöjä, jotka aiheuttavat ymmärrettävää pulinaa. Tästä huolimatta kunnassa tultaneen panostamaan työllisyyteen... Nuoret on tässä yksi painopiste ja hyvä niin. Minusta tuntuu, että tässä suhteessa saamme katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Muutoksia toki tulee ja haasteita lisää, mutta matka jatkuu.

Nuorisotakuulla työpajalle



Työpaja on joutenolon katkaisun perusväline. Sen asema on yleisesti tunnettu sekä ainakin periaatteessa tunnustettu. Sen kehittämiseen on satsattu paljon niin Inarissa kuin kaikkialla missä nuorten työpajoja on. Ja niitä riittää. Työpaja on oivallinen keino tukea koulutukseen hakeutumisen valmiuksia. Se on mielekäs ja erinomainen kehys sosiaaliselle kanssakäymiselle ja sitä kautta oivallinen itsetunnon rakentaja. Se on nuoren näkökulmasta paljon muutakin, en ryhdy tässä enempää syvääluotaamaan. Tyydyn toteamaan, että meilläkin pajalla olleet nuoret ovat valtaosin kehuneet paja-aikaansa ja pitävät sen tarjoamia mahdollisuuksia paikallisille nuorille tuikitärkeinä.

Ironista kyllä nuorisotakuu oli tappaa työpajat. Tai oikeammin se, että aiemmin käytössä ollut työharjoittelu poistui ja tilalle kehiteltiin työkokeilu -niminen järjestely. TE-toimistot tulkitsivat osoituksia niin, että nuorella pajalle tullessaan tulisi olla selvillä tulevaisuuden näkemys, jota kyseinen pajajakso palvelisi. Jokainen työpajan kanssa lähikosketuksessa ollut tajusi, että nyt lähtee yksi pajan joustavuustekijä pois.

Liike pysähtyi, nuoret eivät ohjautuneet pajalle. Onneksi Valtakunnallinen Työpajayhdistys älähti, TE-toimistoille annettiin uudet ohjeet ja liike jatkui. Hyvä näin. Arjen ihan tavallinen byrokratia oli nollaamassa työpajoihin kohdistettujen resurssien käytön. Aika hassua...

Talouden pyörät pyörivät yskähdellen ja työttömyys on ollut nousussa. Loppukeväällä 2012 Inarissa oli kirjoilla n, 25 nuorta työtöntä, luku oli vuodessa tuplaantunut. Luulisi, että kierto nopeutuu, mutta päinvastoin. Työhallinnon organisaatio on elänyt vilkasta muutosta. Tuottavuutta on parannettu, henkilöstöä vähennetty ja palveluita viety nettiin. Näppituntuma on se, että se mikä joskus kesti parhaimmillaan muutaman päivän, vie nyt nopeimmillaankin muutaman viikon. Sijoituksen syntymistä auttaa se, että nuori löytyy omalla työllä ja hyvissä ajoin ennakoiden. Nuorten asiat Pohjois-Lapin seutukunnalla hoidetaan Sodankylästä, joka on oma tarinansa kokonaisuudessa.

Kun kokoilin viestintäpajan kehittämissuunnitelmaa 2014 - 16 tarkastelin lukuja. Aika hätkähdyttävää. Olimme tehneet nuoria koskien työharjoittelusopimuksia ajalla 1.1. - 30.6.2012 kaikkiaan 11 nuorelle. Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon saldona oli neljä työkokeilua. Ihan kokonaan tätä ei kyllä oteta omalle kontolle. Toki pajalla on ollut käytössä muita keinoja ja sitä myötä myös enemmän nuoria, mutta harjoittelu/kokeilu on tosi tärkeä muoto toimia. Sikäli luvut huolettavat.

Järjestelmässä on valuvikoja ja se ontuu. Tiedotus kertoo palvelujen tehostumisesta, alkutaipaleen kokemus jostain aivan muusta. Työtä siis riittää muuallakin kuin kunnissa.

Silmäätekevät silmää kääntämässä

Pitkään pohdin, että nuorisotakuulla oli surkea alku. Tai että se lähti liikkeelle hetkellä, jota surkeampaa ei olisi voinut kuvitella: ammatillisen koulutuksen leikkaukset, valtion tuottavuusohjelman vaikutus työhallinnon henkilötyövuosiin, työhallinnon asioinnin siirto nettiin ja työvoimapoliittisten välineiden muutokset... Lista on pitkä ja kaikki tämä lähes kertarysäyksellä sekä samanaikaisesti nuorisotakuun voimaantulon kanssa.

Surkea yhteensattuma. Näin uskoin taannoin. Mutta mutta... Uskoani on horjutettu ja epäusko on lopulta lujittunut, kun on seurannut hallituksen rakenteisiin liittyvää sopeutusremonttia. Taitaakin olla niin, että kyseessä ei ole sattuma, vaan taitavasti ajoitettu, maalaisjärjellä ajatellen toisilleen vastakkaisten asioiden yhteensoviteltu käynnistäminen. On ollut hyvin tiedossa minne mennään ja millaisia valintoja joudutaan tekemään. On ollut tiedossa, että resurssit niinkin tärkeään asiaan kuin työllistämiseen ovat lopulta riittämättömät.

Tässä kaikessa jää ensisijaiseksi keinoksi yhteisvastuun perääminen kaikilta. Nuorisotakuu on tässä suhteessa sukua ja kytköksissä Sauli Niinistön Ihan tavallista -ideologialle. Siinä missä Tasavallan Presidentti ryhmineen peräsi yksilöiden ja pienyhteisöjen kuten perheiden vastuuta, nuorisotakuu tekee saman isommassa yhteiskunnallisessa kehyksessä, jossa vastuunkantajina ovat ensisijaisesti kunnat ja yritysmaailma.

Niin. Alan lopultakin ymmärtämään sen miksi etsivä työ halutaan laajentaa kaikkialle Suomeen. Se on tietysti hyvä juttu sinällään, sillä siellä tehdään todella laadukasta työtä, se on tunnustettu. Etsivä työ täydentää lisäksi merkittävästi paikallisia toimia nuorten hyvinvointiin liittyen. Epäilemättä näin, mutta miksi noin niinkuin isommassa kehyksessä...

En haluaisi uskoa, että tämä on ajateltu kuvio jo silloin, kun etsivä homma alkoi vuonna 2008, tuskinpa vain. Näin on kumminkin vain käynyt. 10 työpaikkaa pois valtion työhallinnosta ja kaksi kuntien nuorisotyölle, jotenkin näin se menee. Tyhjiöllä kun on taipumus täyttyä ainakin osittain.

Kuin kissa kuumaa puuroa

Kaikki koulutus on murroksessa. Suuri rakennemuutos pakollistaa esiopetuksen ja jatkaa oppivelvollisuutta vuodella, korkeakouluopintoja vauhditetaan ja niin edelleen . Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen ja niiden siirtely oli esileikkiä tähän kaikkeen eikä siitä jaksa enää jauhaa.

Koulutukseen liittyen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja nuorisotakuusloganeissa koulutuspaikka jokaiselle on tavoite itsessään. Häkellyttävän vähälle huomiolle on jäänyt se kuinka paljon koulutuksen keskeytyksiä tapahtuu. Siitä olisi syytä keskustella. Luulen, että yksi avainkysymys jatkossa liittyy siihen miten opintojenohjauksen ja elinkeinojen kehittämistyön vuorovaikutusta tiivistetään. Se olisi tärkeätä, jotta vältytään siltä, että nuoria pakko-ohjautuu aloille, joka lopulta ei työllistä tai joka ei sitten niinsanotusti nappaa, kun pitäisi valmistua ja lähteä töihin...

Jos tuossa onnistutaan, muuttuu moni asia helpommaksi.

Tietenkin on niin, että kaikissa näissä pohdinnoissa on mukana liikkuva tekijä, johon minkätahansa hallituksen, jopa Kataisen - Urpilaisen sixpackin, on suhteellisen haastavaa päästä. Se on nuoren korvienväli....

Sekin vielä sotkemassa yhteisiä talkoita...

Skoeoe