Pohjoinen puhuu vol II: Kohtaamisia

Käytiin kevätlomalla På Gränsen alueella, incognito ja omilla asioilla. Rajalla ostoskeskuksessa kohtasin ohimennen tyttökaksikon, joka sivu kulkiessaan lauloi huomiota herättävän komeasti J.Karjalaista mukaellen: ”Me ollaan luusereita kaikki, kun oikein silmin katsotaan – me ollaan luusereita elämän ihan jokainen….”

Biisi jäi soimaan päässäni… Miksi lauletaan näin? Mitä me aikuiset on tehty, että nuorten näkökulma on tuo? Ilmeisesti paljon. Onkin kirjoiteltu runsaasti siitä, että kun jatkuvasti synkistellään, maalataan tulevaisuuden taivaanranta yksiselitteisen tummanpuhuvaksi eikä esitetä mitään toivosta muistuttavaa, käy näin. Puheet toteuttavat itseään.

Mietin, että mitä nuorisotyö voi tehdä ja on jo tehnyt. Jotain, tai no aika paljonkin, oli johtopäätös. Osallistaminen on oiva tapa torjua kyynistymistä. Se ei ehkä tavoita kaikkia nuoria, mutta silti. Onneksi on toimintaa, ja nyt on jopa Suunnitelma, joka oli esillä jo edellisessä blogipäivityksessä. Se suunnitelma ei toki koske suoraan kaikkia, mutta monia nuoria kumminkin. Välillistä vaikutusta ei voi tietää.

Homman toteuttaminen ei tule tuosta noin vaan. Valmisteluissa tarvitaan kohtaamisia ja paljon. Tässä muutamia jo tehdyn matkan varrelta…

Valtuuston pj, Ivalo 20.1.

Inarin NuVan vuoden ensimmäisen kokouksen vieraaksi on pyydetty valtuuston puheenjohtaja Anu. Vaihdetaan ajatuksia ja pääasiana on NuVan kevätkauden tärkein poliittinen asia: kärkihankelista vuosille 2017 – 19. Tulossa on järjestyksessään neljäs lista ja edellinen esiteltiin valtuustolle kesäkuussa 2014. Silloin lista, joka syntyy laajan Inarin nuorten kuulemiskierroksen pohjalta, oli omana asianaan valtuuston esityslistalla.

Se oli hieno juttu ja nyt sovitaan, että sama tapahtuu valtuuston toukokuun 2016 kokouksessa. Mahtavaa. Porukka kertoo Anulle myös Pohjosen Vinkkelin suunnitelmista tehdä vaikuttamismatka pääkaupunkiseudulle marraskuussa. Hyvää ja tarpeellista vuoropuhelua.

Lapin Nuorisofoorumi ja Pohjosen Vinkkelin kokous, Rovaniemi 23.1.

Nuorten Helsingin reissun valmistelut jatkuvat. Inarin delegaatiossa on kolme nuorta. Pohjonen Vinkkeli esittäytyy jo toisen kerran Lapin maakunnan nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajoissa. Taisin jo aiemmin kirjoitella kuinka joku kysyy, että miksi heidän kunta ei ole mukana. Vastaamme, että tämä tukehtuu, mikäli siitä tehdään liian iso. Kehotamme perustamaan omia yhteistyörenkaita.

Rovaniemen Nuorisopalvelut päästää ystävällisesti Pohjosen Vinkkelin nuoret kokoustamaan Mondelle. Tuttu nuorisotalo, jota kaupungin nuorisotyö on profiloimassa erittäin kiintoisalla tavalla uusiksi. Pitää tulla oikein porukalla tutustumaan joskus.

Keskustelu jatkuu siitä mihin se Torniossa marraskuun Supermankeli viikonlopun aikana päättyi. Ei puhuta käytännön jutuista ollenkaan. Poliittinen agenda täydentyy, ja tehdään työnjako siitä, mikä taho valmistelee minkäkin teeman. Hyvää hyrinää, sopimukset syntyvät rivakasti ja vilkkaasti keskustellen. Näyttää hyvältä.

Nuorisoasiainkeskus, Helsinki 1.2.

Osallistun Allianssin luottamushenkilökoulutukseen ja Nuorisotyö lehden toimitusneuvoston kokoukseen. Kausi on kohdallani jo viides ja jää näillä näkymin viimeiseksi.

Lennot aikatauluttuvat siten, että minulle jää aikaa tärkeään vierailuun. Käyn Hietaniemenkadulla.

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa on tullut piipahdettua ajoittain. Siellä on aina otettu hienosti vastaan, niin nytkin. Esitän yhteisen asiamme. Tosiasia on nimittäin se, että olemme marraskuun operaatiomme kanssa riippuvaisia siitä miten Helsingin ja Espoon nuorisotyöt suhtautuvat suunnitelmiimme.

Hieno rupeama, pöydän ympärillä on osin tuttuja, osin uusia kasvoja. Myös kollegani One and only, Tommi tuo toisen maamme suurimman kunnan nuorisopäällikkö, piipahtaa juttusilla. Vinkkelin asia saa loistovastaanoton. Hommasta on tulossa yhteistyöhanke.

Poistuessani tapaamisesta mielialani on yhtä korkealla, kun Finnairin Airbus aiemmin päivällä.

Espoon NuVa ja NuPa, Vasatokka – Vintti/Riutula – Inari 18.2.

Tapasin marraskuussa Saamelaisnuorten konferenssissa lopultakin Espoon nuorisopäällikkö Merjan. Pyörähdin silloin myös Espoon keskuksessa ja jutustellessamme esitin kutsun tulla Inariin katselemaan pohjoisen nuorisotyöhommia.

Näin myös kävi: Vasatokka, Saamelaiskäräjien sekä Inarin kunnan nuorisotyö ja NuVan Inarin kylän edustajien tapaaminen. Hieno vierailu. Espooseen mennään silloin marraskuussa, yhteistyötä sielläkin.

Ihan siistiä. Espoo on tuttu parinkymmenen vuoden takaa, kun viestintäpajalla ja Espoon silloisella videopajalla oli usean vuoden yhteistyöputki. Ja vielä: ellen väärin muista NuVan ensimmäisen Hesareissun yhteydessä keväällä 2008 porukat kävivät tapaamassa Espoon NuVan edustajia. Homma taisi jäädä siihen yhteen kertaa, mutta nyt katsotaan, josko jotain jäisi vaikka elämään.

Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvosto, Rovaniemi 19.3.

Käräjien kollega Kaisa on kutsunut minut Nuorisoneuvoston järjestäytymiskokoukseen. Taustalla on se, että neuvosto on uusi ja vaihdoksia on tapahtunut paljon. Olen ihan sattumoisin omilla asioillani Rovaniemellä ja käväisen ennen kotimatkaa esittäytymässä uusille parlamentaarikoille. Löytyihän sieltä toki tuttuja mm. pari Inarin NuVan entistä jäsentä, mutta asiat ovat heille uusia, vain Kaisa ja edellinen pj. Niila tuntevat suunnitelmat ja Pohjosen Vinkkelin taustat paremmin.

Vinkkelin perusteet läpikäydään pikaisesti: kun sanojia on kolme, tulee sanomiseen uskottavuutta sekä voimaa enemmän kuin yhden tahon sanomisella ja lisäksi yhdessä tekeminen on opettavaista sekä mukavaa. Siinäpä se on paketoituna yhteen lauseeseen. No se vielä, että olen huomannut, että saamelaisnuoret haluaisivat levittää oikeaa tietoa kulttuuristaan. Ymmärrän sen, edes omassa maakunnassa ei monesti tiedetä. Oma kokemus on se, että parasta tiedonlevittämistä sekä ennakkoluulojen poistamista on yhdessä tekeminen. Sekin puoltaa Vinkkelimeininkiä.

Puhutaan Allianssiristeilystä sekä marraskuuta koskevista suunnitelmista. Kukaan ei kyseenalaista ideoita, päinvastoin. Hienoa…

Lapsiasiavaltuutetun kohtaaminen, Inari 30.3.

Rovaniemen vierailu poikii lisää kohtaamisia. Käräjien NuNe kutsui Inarin NuVan puheenjohtajiston Inariin päivällistapaamiseen, jonka vieraana oli lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Tuomas on tuttu mies 10 vuoden takaa lokakuulta 2006, jolloin EU nuorisotoimialapäälliköt kokoustivat Riekonlinnassa Saariselällä, jolloin pohjoisen nuoret toteuttivat opetusministeriön pyynnöstä nuorisotapahtuman, legendaarisen Ovttas – Yhdessä –jutun. Istuttiin tuolloin samassa pöydässä Inarin kunnan illallisella, jota isännöivät silloinen kunnanjohtaja Teuvo Niemelä ja NuVan pj VeeJii Nivasalo.

Sittemmin tiemme ovat leikanneet säännölliseen tahtiin, viimeksi PikkuParlamentissa marraskuussa Saamelaisnuorten konferenssissa, jonka seurausta tämä Inarin vierailu osin oli. Ihan mukavia kohtaamisia, kuten nytkin. Ja hienoa oli havaita kuinka hyviä asiansa lobbareita käräjien NuNe ja Inarin NuVa ovat tulleet synnyttäneeksi. Kultahovin päivällispöydissä agendalla olivat myös Pohjosen Vinkkelin menneet tekemiset ja ennen muuta tulevat suunnitelmat.

Ihan siistiä oli kuulla lapsiasiavaltuutetun kehut siitä tavasta millä Vinkkeli on yhdistänyt voimansa ja ajaa yhteisiä nuorille tärkeitä asioita. Tässä suhteessa mallia voisivat ottaa myös aikuisten hallinnoimat organisaatiot.

Yhteinen tapaaminen jatkui Inarin NuVan edustajien osalta vielä parin tunnin ajan Vintillä, jonne Tuomas halusi tutustua.

Ai niin. Siinä Kultahovin ja Vintin välissä pistäydyttiin Sajoksessa Saamelaisnuorten Taidetapahtuman avajaisissa. Se on tapahtuma, joka ei jätä kylmäksi eikä petä ikinä. Nuori Kulttuuri on itsessään hieno kokonaisuus, mutta Saamelaisnuorten taidetapahtuma se osana on edelleen ihan omaa luokkaansa. Se syntyi aikanaan 1980 –luvun alussa ns. tosi tarpeeseen, saamenkielen, kulttuurin ja nuorten itsetunnon nostamisen sekä kohtaamisen foorumiksi. Ulottuvuus on kannatellut tapahtumaa jo kolmen vuosikymmenen ajan.

Eduskunnan puhemiehen tapaaminen, Inari 9.4.

NuVa on tavannut ministereitä ja kanistereita, mutta eduskunnan puhemies on nähty lyhimmillään lehteriltä suureen istuntosaliin. Vaan nytpä on asia toisin kun Pohjois-Lapin maakuntakierroksella ollut Maria Lohela piipahti yhdessä Savukoskelta kotoisin olevan kansamme edustajan Eeva-Maria Maijalan kanssa myös Vintillä.

Arvoisa puhemies oli saanut vinkin siitä, että Inarissa on vilkas NuVa ja halusi todeta asian ihan omakohtaisesti. Siistiä…

Olikin tosi miellyttävä lauantai-illan tunti. Vieraat olivat aidon kiinnostuneita pohjoisten nuorisovaikuttajien toiminnasta. Toki Inarin NuVa pyysi paikalle myös naapurinuorisoneuvoston uunituoreen puheenjohtaja Lauran ja ihan yllättäen juttu kiertyi myös Pohjosen Vinkkelin menneeseen yhteistyöhön ja ennen kaikkea loppuvuoden suunnitelmiin.

Minusta tuntuu, että eduskuntaporukka oli vaikuttunut. Vaan niinpä olivat alueen nuoretkin. Mahtavaa.

Homma näimmä ohjaa jo itse itseään ja Suunnitelma jyrää eteenpäin kuin juna.

Ai niin: mikä se onkaan? Se juna…

Skoeoe

Pohjonen puhuu vol I: Suunnitelma

Joku on joskus kysellyt, että mistä riittää virtaa vielä lähes 40 vuotta kestäneen katkeamattoman nuorisotyön jälkeen. Hyvä kysymys. Yksi juttu, joka jaksaa kannatella liittyy nuorten osallisuuteen ja siihen, että heille järjestetään tilaisuuksia sanoa ja tulla kuulluiksi heille tärkeissä asioissa. Omassa organisaatiossa nuo asiat kuuluvat minun tehtäviin ja onkin ihan siistiä olla valmentajana, aikuisena taustahenkilönä, tässä mielessä.

Toinen itselle tärkeä asia liittyy kotimaiseen nuorisotyökeskusteluun ja se on keskusten ulkopuolisten alueiden, nurkkapaikkojen nuorten ja nuorisotyön asia sekä sen esillä pitäminen. Ja vielä: kansainvälisessä toiminnassa Barentsin lähialueiden nuorten yhteistyö on ehdottomasti suosikkilistani top kolmosessa. Niillä sitä jaksaa…. Ja muutenkin, mikä ettei…

Meillä Inarissa on jo 15 vuoden nuorisovaltuustoperinne. Totta puhuen minulla oli alussa omat epäilyni, mutta hommapa onkin ollut nousujohteisesti kehittyvä. Alun pioneerihommista ja kokeiluista edettiin värikkäiden ja osin ärhäkkäiden vaiheiden jälkeen siihen, että 2011-12 NuVa teki tietoisen linjaratkaisun: se päätti, että sen työskentely on poliittista toimintaa oman kunnan ja maakunnan nuorten hyvinvoinnin ja elinolojen edistämiseksi. Siihen on kuulunut tavoitteellinen hankkiutuminen paikallisten ja valtakunnantason poliitikkojen sekä virkamiesten kuultaviksi. Aika hienoa. Linjaus on selkeästi jäsentänyt NuVan toimintaa ja tehnyt siitä aiempaa tavoitteellisempaa.

Vuonna 2008 Inarin NuVa teki ensimmäisen eduskuntavierailun. Helsinkiin on sen jälkeen menty joka toinen vuosi ja vuodesta 2012 alkaen kyse on ollut paitsi opintomatkasta myös ja ennen kaikkea vaikuttamismatkoista. Tähän pistän muutaman linkin niihin reissuihin, joilla oli jo selkeä poliittinen sisältö…

http://selvakeli.blogspot.fi/2014/11/pohjonen-vinkkeli-i-hesan-ruuti-expo-ja.html

http://selvakeli.blogspot.fi/2014/11/pohjonen-vinkkeli-ii-kadonneen-nuorten.html

http://selvakeli.blogspot.fi/2012/11/ministereita-kanistereita-ja-paav0.html

Vuoden 2014 reissu oli edeltäjiinsä nähden kovasti poikkeava. Sen yhteydessä syntyi sattumalta mainio yhteistyörengas Pohjonen Vinkkeli, joka koostuu Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostoista sekä Inarin NuVasta. Kokemus oli hieno ja homma jäi ns. päälle seurauksena se, että nyt valmistellaan seuraavaa laskeutumista Isolle Kirkolle ja taas hiukan uudella konseptilla. Nuorten osallisuusryhmien lisäksi em. tahojen nuorisotyöt tekevät muuten yhdessä myös nuorisotyöpolitiikkaa vuoden suurimman nuorisotyöntekijöiden valtakunnallisen kokoontumisajon yhteydessä.

Meillä oli nuorisovaltuustovaalit viime syksynä. Uudella NuValla on edessään melkoinen vaikuttamisen vuosi 2016. Tuon Helsingin reissun ohella vuosi sisältää paljon muutakin. Osin kyseessä on sattuma, mutta kokonaisuudesta on syntynyt aika mukava suunnitelma. Sattumasta muuten sen verran, että sillekin pitää luoda edellytykset, jotta se toimisi. Pitää touhuta kaikenmoista ja sukkuloida sinne tänne. Lopulta käy niin, että sattumalta tuntuvat asiat eivät olekaan pelkkiä sattumia. Niin se menee.

       

Allianssi risteily

Suomenlahden aalloilla Pohjonen Vinkkeli tekee nuorisotyöhön liittyvää politiikkaa 13.-14.4. Olen aika pitkään haaveillut siitä, että reuna-alueiden nuorisotyön asiat saataisiin valtakunnallisten nuorisotyön kokoontumisajojen agendalle. Minulla ja hengenheimolaisilla on ollut semmoinen vaikutelma, että kotimainen nuorisotyö elää kuplissa, joiden on tosi hankalaa keskustella keskenään. Kyse ei ole ihmisistä, nuorisotyön heimo kykenee halutessaan kyllä keskusteluun sinällään. Kyse on erilaisista lähtökohdista, tarpeista ja resursseista, myös tietämättömyydestä. Kyse on myös siitä, että nuorisotyön isoja ratkaisuja tehdään siltä pohjalta, että yhä useammat nuoret tulevaisuudessa viettävät nuoruutensa kaupunkiyhteisöissä. Suomi on kumminkin suuri ja monimuotoinen maa. Se unohtuu helposti.

Kuinka ollakaan risteilyn teemana tänä vuonna on yhdenvertaisuus. Se oli siis mahdollisuus ja muutenkaan tällä kierroksella ei lopulta jätetty mitään sattuman varaan. Allianssi ymmärsi ja Pohjonen Vinkkeli tuottaa yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran kanssa nurkkapaikkanuoruuteen liittyvää seminaariohjelmaa yhteensä kolmen tunnin ajan. Meillä on kimpassa lisäksi muutaman ystävällismielisesti reunaseutuihin suhtautuvan kaupungin nuorisotoimet. Tässä mielessä on ilo mainita Kotka, Lahti ja Joensuu.

Ykkösosa ohjelmasta on nimetty teemalle Nurkkapaikkanuoruus ja lähtemisen riemu. Siinä kuullaan tutkija Tomi Kiilakoskea ja kollegaansa Susan Erikssonia osiossa missä etsitään vastausta kysymykseen sitä mitä keskuksiin keskittynyt nuorisotutkimus tietää nurkkapaikkojen nuoruudesta. Esimerkkitapauksena ovat Suomen saamelaisnuoret, joiden edustajina Minna Lehtola ja Martta Alajärvi kertovat elämästään ja tukevaisuuden mahdollisuuksista Suomen saamelaisalueella.

Toinen osio pidetään paneelikeskusteluna, jossa teemana on Nuorisotyötä keskuksissa ja reunoilla – onko kaikki hyvin? Jänskättää, sillä saan olla paneelin toinen juontaja. Onneksi minulla on kaverina Kotkan Leena Ruotsalainen, parasta ykköslaatua tähän hommaan. Panelistit edustavat Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssia, Nuorisotutkimusseuraa, kaupunkien yhteistyöelin Nuorisokanuunaa sekä reunapaikkakuntina Tohmajärveä ja Torniota. Opetus- ja kulttuuriministeriön kommenttipuheenvuoron käyttää Jaana Walldén. Todella mielenkiintoista…

Barentsin nuorisotutkimus

Inari on ollut mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Barentsin nuoria koskevassa tutkimuksessa, jossa nuoret ovat taiteen keinoin kertoneet elämästään ja toiveistaan pohjoisessa. Tutkimukseen osallistui myös nuoria Altasta ja Murmanskista, tahoilta jotka ovat tulleet tutuiksi Connecting Young Barents -hankkeen (2012 – 15) kautta. Tutkimuksesta vastaa Nuorisotutkimus-seuran tutkija Tomi Kiilakoski.

Tutkimusta käynnisteltiin Vasatokassa toukokuussa 2015 ja jo sen alkumetreillä oli selvää, että tutkimuksen julkistaminen pidetään samassa paikassa. Näin on sovittu ja valmistelut 13.5. pidettävään tilaisuuteen ovat kiivaimmillaan. NuValla on ohjelmassa oma kommenttipuheenvuoro ja ajatuksena on, että koko NuVa osallistuu tuohon päivään.

CYB –hankekumppaneille on mennyt etukäteiskutsu myös. Julkkareihin kootaan näyttely ja siellä soitetaan musiikkia. Saman päivän iltana musisoidaan jo 20. RajaRock –tapahtuma. Edellisen kerran näissä merkeissä rokattiin Rovaniemellä Barentsin nuorisokonferenssin yhteydessä lokakuussa 2014.

Ei oikein voida jättää asiaa sikseen, vaan tapahtuman on palattava juurilleen, RajaRockit soitettiin ensi kertaa elokuussa 1989 Utsjoella.

Vielä kerran siis ainakin rokataan. Ja jos minusta on kiinni, niin nyt se lopultakin tapahtuu viimeisen kerran. Hieno tapahtuma ja pitkä historia, mutta kaikella on aikansa.

Kärkihankelista

Nuorisovaltuusto osallistuu toukokuun valtuuston kokoukseen, jossa se esittelee uuden kärkihankelistan vuosille 2017 – 19. Alkukevät on kerätty kunnan koulujen sekä SAKK:n oppilaiden ajatuksia siitä mitä Inarissa voitaisiin tehdä, jotta kunta olisi entistä parempi paikka nuorilleen elää.

Urakka on melkoinen, sillä kierros tuotti todella paljon ideoita, joista valtaosa oli hyviä. Läpällä heitettyjen ja suoraan karsittavien määrä on huomiota herättävän pieni. Kun ideointiprosessia sekä asian esittelyä on vielä tarkoitus tällä järjestyksessään jo neljännellä kierroksella kehitellä kumpaakin, riittää NuValla asian tiimoilta puuhaa.

Käsittely alkoi jo tammikuun kokouksessa, jossa NuVa muuten myös antoi lausuntonsa koostettavana olevaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Koko kevät menee uutta listaa työstettäessä ja jokainen Nuvalainen saa sanoa.

Vinkkelit jalkaan ja Helsinkiin prkl…

Koko homma huipentuu marraskuun lopulla, kun Pohjosen Vinkkelin nuoret vievät kappaleen parasta Lappia pääkaupunkiseudulle. Edellisestä käynnistä tulee siis silloin kuluneeksi kaksi vuotta ja Pohjonen Vinkkeli on valmistellut tätä kierrosta jo syksystä 2015 lähtien.

Nyt mennään hiukan edellisvuosista poikkeavalla konseptilla. Kärki on alueen nuorten asiat ja niiden ajaminen. Edellisillä kerroilla on pontevasti vastustettu jotain: 2012 agendalla olivat Lapin ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja 2014 lukioverkon puolustaminen. Nyt on tarkoitus kääntää suuntaa: marraskuussa ei vastusteta tai ruikuteta, marraskuussa vaaditaan konkreettisia tekoja, jotta Lapin nuorilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuuksia omassa maakunnassa.

Poliittiset teemat on jo valittu, mutta ne selviävät vasta sitten kun porukka on pääkaupunkiseudulla. Muutakin tapahtuu. Olkoon sekin vielä salaisuus. No sen verran voi sanoa, että pohjoisen nuoret vaikuttajat kohtaavat Helsingin ja Espoon lajitovereitaan.

Mitähän siitäkin tulee? Homma on ennenkin lähtenyt meidän ohjaajien lapasesta…

Skoeoe

Kansalaisten Eurooppa: Sevettijärvi

                               Kuva: Saa´mi Nue´tt

Käytiin NuVan kanssa kokoustamassa Sevettijärvellä. Edellisestä kerrasta oli aikaa, joten oli jo syytä uusintakierrokseen. Ja reissuhan oli kaikin puolin hieno. Sitä voisi kuvitella, että kaikki kunnan nuoret ovat piipahtaneet kaikissa kunnan nurkkapaikoissa, vaan sepä on myytti. Kummallakin Sevettikeikalla muutama nuvalainen on menettänyt Sevettineitsyytensä kokousmatkailemalla sinne.

Sevetti on kiintoisa paikka. Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä Suomi joutui luopumaan Petsamon alueesta. Se oli menetys Suomelle, mutta erityisen iso menetys se oli koltille, jotka maailmanhistorian pyörteiden imu heitti pois perinteisiltä asuinseuduilta Suonikylästä, Petsamosta sekä Paatsjoelta. Erinäisten vaiheiden jälkeen muuan Veikko Vennamo asutti Suonikylän koltat 1940 –luvun lopulla Sevettijärvi-Näätämö –alueelle Inarinjärven pohjoispuolelle. Näin oikaisten kylän minihistoriikki.

Oma ensikosketus kylään löytyy jo kesältä 1978, jonka työskentelin Inarin nuoriso-, liikunta- ja raittiuslautakuntien kesätyöläisenä. Muistan seuranneeni Sevetin urheilukentällä Suprun ja Sevetin kylien välistä jalkapallopeliä. Oli täydet joukkueet ja kentän reunoilla porukkaa. Muutama vuosi myöhemmin muutettuani Inariin osallistuin pääsiäistansseihin Sevetin tanssilavalla (!). Oli suojakeli, joka yöksi muuttui paukkupakkaseksi. Ja porukkaa oli liikkeellä ja paljon.

Jäin jotenkin koukkuun tuohon kylään. Sen historia ja kulttuuri oli kiinnostava ja kolttaväki hyvin ystävällistä. Kylä on lisäksi fyysisesti jotain ihan muuta kuin perinteinen kyläkeskittymä. Niinpä 1980-luvun lopulla ja 1990- luvulla tuli liikuskeltua alueella aika paljon. Kunnassa käynnisteltiin silloin ensivaiheessa videopajatoimintaa, joka 1995 muuttui nuorten mediatyöpajaksi ja yhteistyössä Opintotoiminnan Keskusliiton Rovaniemen aluetoimiston kanssa järjestettiin Sevetissä useita videokursseja.

Muistan oikein hyvin muutamat kurssien johdannaisina syntyneet kuvaussessiot, joissa ideanikkarina toimi Eljas M, joka oli kuvannut erilaisia perinnehommia pitkään kasimilliselle kaitafilmille. Kuvattiin kenkäheinien tekoa Suprussa ja rantakalavideo Nitsijärvellä SuperVHS-formaatille. Jälkimmäinen muuttui kylläkin tikkuleipävideoksi, kun porukka sai nuotalla vesiperän. Ja Eljaksen opetus on jäänyt hyvin mieleen: "Näitä ei Seppo kiireellä pidä pilata näitä hommia".

Koltilla ei ole ollut helppoa. Pakkomuuton jälkeen rakennemuutos on sittemmin kohdellut Sevetin kylää lujin ottein: väki on vähentynyt lappilaisille nurkkakylille tyypillisesti paljon, kauppa ja posti on lopetettu aikoja sitten, legendaarinen Sevetin baari on toisinaan auki ja toisinaan sitten taas ei, valtion tuottavuusohjelma on lopettanut työpaikkoja mm. Rajavartiostosta sekä telelaitoksesta, koltankieli uhkasi kadota maailman kielikartalta ja niin edelleen. Lista on pitkä. Onneksi Norja on lähituntumassa ja on turvannut sen, että edes kauppoja löytyy naapurikylä Näätämöstä. Muuten olisi aika ahdasta. 

Välillä oli ainakin itsellä semmoinen surumielinen ja toivoton olo kylän puolesta.

                               Kuva: Saa´mi Nue´tt

Mutta ihan viime vuosina on tapahtunut käänne. Jos Sevettiä pitäisi verrata johonkin lappilaiseen kuntaan, niin se on kyllä Inarin Salla. Sevettijärvikin on keskellä ei mitään, mutta siitä ja lukuisista haasteista  huolimatta se ei ole suostunut antamaan periksi. Päinvastoin, kylä käy omaehtoista selviytymistaistelua sinnikkäästi ja hyvä niin. Kylää on kehitelty erilaisin hankkein ja jälkeä on syntynyt.

Kylän koulussa on nyt parisenkymmentä oppilasta. Minulla on semmoinen tuntuma, että Inarin kunta antaa koulun toimia niin kauan kuin oppilaita riittää. Se olisikin tärkeätä koltankielen ja kulttuurin takia, mutta myös siksi, että lähin seuraava peruskoulu löytyy Inarista ja sinne on 120 km eikä kukaan halua oppilasasuntoloita takaisin. Lähin koulu itse asiassa löytyy kyllä periaatteessa 45 km:n päästä Neidenistä, mutta siinä on sitten EU:n ulkoraja välissä.  Kouluhommaan vielä se, että kyllä kouluverkko Inarissa on sinällään supistunut kovasti.  Kolmekymmentä vuotta sitten kunnassa oli 10 ala-astetta, nyt luku on neljä. Koulujen lopettaminen ei ole ollut kylille maailmanloppu, mutta jotenkin ajattelen niin, että jos Sevetissä kävisi siten, niin sillä olisi kyllä kohtuuttoman iso symboliarvo. Toivottavasti nuori väki ei lopu… Se luo toivoa muuhunkin kuin koulun toiminnan jatkumiseen.

NuVa kokousti tietysti koululla. Olipas siellä mukava ilmapiiri. Meidän oli helppo uskoa koulunjohtaja Johannaa, kun hän kehui koulunsa yhteisöllisyyttä. Nollaysit viihtyvät keskenään eikä kiusaamisjuttuja ole. Ja ruoka oli ihan huippua… Kuten vastaanottokin, kiitos siitä NuVan ja omasta puolesta.

Kokousta tärkeämpää oli kuitenkin se, että päivän aikana Sevetin oppilaat tuottivat omat ideansa NuVan kevään päähankkeeseen eli uuteen kärkihankelistaan. NuVan ajatus on jalostaa listan koontaa kohti aiempaa osallistavampaa suuntaan. Ajatusta oli hyvä testata juuri Sevettijärvellä, idea toimi, oppilaat olivat reippaita ja touhutessa NuVan jäsenet tulivat ihan toisella tavalla heille tunnetuksi. Hyvä näin.

Nähtiin muuten ne kuuluisat postikortit. Kokouspäivään mennessä niitä oli tullut noin 9000 (!) ja tämän päivän lukema taitaa olla jo reippaalla tavalla viisinumeroinen. Hieno idea oman postin puolesta ja muun maailman muistuttamiseksi siitä, että elämää on täälläkin. Kertoo isosti myös siitä mikä on kylän henki tänään.

Mahtavaa…

Skoeoe