Kansalaisten Eurooppa: Sevettijärvi

                               Kuva: Saa´mi Nue´tt

Käytiin NuVan kanssa kokoustamassa Sevettijärvellä. Edellisestä kerrasta oli aikaa, joten oli jo syytä uusintakierrokseen. Ja reissuhan oli kaikin puolin hieno. Sitä voisi kuvitella, että kaikki kunnan nuoret ovat piipahtaneet kaikissa kunnan nurkkapaikoissa, vaan sepä on myytti. Kummallakin Sevettikeikalla muutama nuvalainen on menettänyt Sevettineitsyytensä kokousmatkailemalla sinne.

Sevetti on kiintoisa paikka. Pariisin rauhansopimuksen yhteydessä Suomi joutui luopumaan Petsamon alueesta. Se oli menetys Suomelle, mutta erityisen iso menetys se oli koltille, jotka maailmanhistorian pyörteiden imu heitti pois perinteisiltä asuinseuduilta Suonikylästä, Petsamosta sekä Paatsjoelta. Erinäisten vaiheiden jälkeen muuan Veikko Vennamo asutti Suonikylän koltat 1940 –luvun lopulla Sevettijärvi-Näätämö –alueelle Inarinjärven pohjoispuolelle. Näin oikaisten kylän minihistoriikki.

Oma ensikosketus kylään löytyy jo kesältä 1978, jonka työskentelin Inarin nuoriso-, liikunta- ja raittiuslautakuntien kesätyöläisenä. Muistan seuranneeni Sevetin urheilukentällä Suprun ja Sevetin kylien välistä jalkapallopeliä. Oli täydet joukkueet ja kentän reunoilla porukkaa. Muutama vuosi myöhemmin muutettuani Inariin osallistuin pääsiäistansseihin Sevetin tanssilavalla (!). Oli suojakeli, joka yöksi muuttui paukkupakkaseksi. Ja porukkaa oli liikkeellä ja paljon.

Jäin jotenkin koukkuun tuohon kylään. Sen historia ja kulttuuri oli kiinnostava ja kolttaväki hyvin ystävällistä. Kylä on lisäksi fyysisesti jotain ihan muuta kuin perinteinen kyläkeskittymä. Niinpä 1980-luvun lopulla ja 1990- luvulla tuli liikuskeltua alueella aika paljon. Kunnassa käynnisteltiin silloin ensivaiheessa videopajatoimintaa, joka 1995 muuttui nuorten mediatyöpajaksi ja yhteistyössä Opintotoiminnan Keskusliiton Rovaniemen aluetoimiston kanssa järjestettiin Sevetissä useita videokursseja.

Muistan oikein hyvin muutamat kurssien johdannaisina syntyneet kuvaussessiot, joissa ideanikkarina toimi Eljas M, joka oli kuvannut erilaisia perinnehommia pitkään kasimilliselle kaitafilmille. Kuvattiin kenkäheinien tekoa Suprussa ja rantakalavideo Nitsijärvellä SuperVHS-formaatille. Jälkimmäinen muuttui kylläkin tikkuleipävideoksi, kun porukka sai nuotalla vesiperän. Ja Eljaksen opetus on jäänyt hyvin mieleen: "Näitä ei Seppo kiireellä pidä pilata näitä hommia".

Koltilla ei ole ollut helppoa. Pakkomuuton jälkeen rakennemuutos on sittemmin kohdellut Sevetin kylää lujin ottein: väki on vähentynyt lappilaisille nurkkakylille tyypillisesti paljon, kauppa ja posti on lopetettu aikoja sitten, legendaarinen Sevetin baari on toisinaan auki ja toisinaan sitten taas ei, valtion tuottavuusohjelma on lopettanut työpaikkoja mm. Rajavartiostosta sekä telelaitoksesta, koltankieli uhkasi kadota maailman kielikartalta ja niin edelleen. Lista on pitkä. Onneksi Norja on lähituntumassa ja on turvannut sen, että edes kauppoja löytyy naapurikylä Näätämöstä. Muuten olisi aika ahdasta. 

Välillä oli ainakin itsellä semmoinen surumielinen ja toivoton olo kylän puolesta.

                               Kuva: Saa´mi Nue´tt

Mutta ihan viime vuosina on tapahtunut käänne. Jos Sevettiä pitäisi verrata johonkin lappilaiseen kuntaan, niin se on kyllä Inarin Salla. Sevettijärvikin on keskellä ei mitään, mutta siitä ja lukuisista haasteista  huolimatta se ei ole suostunut antamaan periksi. Päinvastoin, kylä käy omaehtoista selviytymistaistelua sinnikkäästi ja hyvä niin. Kylää on kehitelty erilaisin hankkein ja jälkeä on syntynyt.

Kylän koulussa on nyt parisenkymmentä oppilasta. Minulla on semmoinen tuntuma, että Inarin kunta antaa koulun toimia niin kauan kuin oppilaita riittää. Se olisikin tärkeätä koltankielen ja kulttuurin takia, mutta myös siksi, että lähin seuraava peruskoulu löytyy Inarista ja sinne on 120 km eikä kukaan halua oppilasasuntoloita takaisin. Lähin koulu itse asiassa löytyy kyllä periaatteessa 45 km:n päästä Neidenistä, mutta siinä on sitten EU:n ulkoraja välissä.  Kouluhommaan vielä se, että kyllä kouluverkko Inarissa on sinällään supistunut kovasti.  Kolmekymmentä vuotta sitten kunnassa oli 10 ala-astetta, nyt luku on neljä. Koulujen lopettaminen ei ole ollut kylille maailmanloppu, mutta jotenkin ajattelen niin, että jos Sevetissä kävisi siten, niin sillä olisi kyllä kohtuuttoman iso symboliarvo. Toivottavasti nuori väki ei lopu… Se luo toivoa muuhunkin kuin koulun toiminnan jatkumiseen.

NuVa kokousti tietysti koululla. Olipas siellä mukava ilmapiiri. Meidän oli helppo uskoa koulunjohtaja Johannaa, kun hän kehui koulunsa yhteisöllisyyttä. Nollaysit viihtyvät keskenään eikä kiusaamisjuttuja ole. Ja ruoka oli ihan huippua… Kuten vastaanottokin, kiitos siitä NuVan ja omasta puolesta.

Kokousta tärkeämpää oli kuitenkin se, että päivän aikana Sevetin oppilaat tuottivat omat ideansa NuVan kevään päähankkeeseen eli uuteen kärkihankelistaan. NuVan ajatus on jalostaa listan koontaa kohti aiempaa osallistavampaa suuntaan. Ajatusta oli hyvä testata juuri Sevettijärvellä, idea toimi, oppilaat olivat reippaita ja touhutessa NuVan jäsenet tulivat ihan toisella tavalla heille tunnetuksi. Hyvä näin.

Nähtiin muuten ne kuuluisat postikortit. Kokouspäivään mennessä niitä oli tullut noin 9000 (!) ja tämän päivän lukema taitaa olla jo reippaalla tavalla viisinumeroinen. Hieno idea oman postin puolesta ja muun maailman muistuttamiseksi siitä, että elämää on täälläkin. Kertoo isosti myös siitä mikä on kylän henki tänään.

Mahtavaa…

Skoeoe