sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Matoa koukkuun...




Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on tehostanut kentän kuulemistaan. Jo muutaman syksyn ajan on ollut käytäntönä se, että kun järjestö etsii uusia luottamushenkilöitä eri jaostoihinsa sekä Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon ja muihin ryhmiin, kuka tahansa nuorisotyössä mukana oleva on voinut hakeutua niihin avoimessa haussa. Hyvä näin.

Mahdollisuus lappilaisittain on merkinnyt sitä, että meitä onkin ollut näissä hommissa aiemman yhden sijasta tänä vuonna neljä. Hienoa paitsi Lapin myös muun nuorisotyön Reuna Suomen äänenkäytön näkökulmasta. Olen tullut kritisoineeksi kotoisen nuorisotyön edunvalvojan ja itseään nuorisotyön yhdistäjänä lanseeraavan järjestön toimintaa metropolipainotteiseksi. 

Sinällään tajuan riskin siihen. Allianssi on ensisijaisesti järjestöjen yhteenliittymä ja valtakunnallisten järjestöjen keskustoimistot ja muutkin Allianssin keskeiset verkostotahot asemoituvat pääosin kehäkolmosen sisäkaarteen Tallinnan puolelle.

Minulla ei ole omaan luottamustehtävääni liittyen totta puhuen mitään valitettavaa, päinvastoin. Olen saanut kirjoitella Nuorisotyölehteen ja osallistua sen kehittämiseen mahdollisuuksieni mukaan ja sydämeni kyllyydestä. Se on ollut erinomainen mahdollisuus.

Silti minua askarruttaa edelleen. Minua askarruttaa reunasuomen äänen kuuluminen asetelmassa. Minua on myös pitkään mietityttänyt Allianssin ja kunnallisen nuorisotyön vuorovaikutus. Toimiala on pieni ja yhteistyö lähtökohtaisesti tärkeää. Yhteistyön merkitys on SSS-miesten hallituksen norminpurku- ja säästötalkoiden sekä tuottavuusloikkien maailmassa nousemassa ihan uudelle tasolle. Hyvät vuodet taisivat mennä, ainakin joksikin aikaa.

Herrat Olli Joensuu (Allianssin pääsihteeri) sekä Tommi Laitio (Helsingin nuorisotoimenjohtaja) on kyllä nähty julkisuudessa yhdessä ja hyvä niin. Mutta…

Vähäväkisten edunvalvonta

Kotimaisen nuorisotyön edunvalvonta ja kehittäminen keskittyy Allianssin ohella Nuorisokanuunaan. Lapissa muuten valtion aluehallinnolla on ollut tässä iso merkitys, mutta tilanne on muuttunut ja oletettavasti muuttuu edelleen. Kukapa osaa sanoa millainen aluehallinto Suomessa on lähivuosina. Valtion tuottavuusohjelmalla on Lapissa ja Itä-Suomessa pelottavat jäljet, mutta se on toinen tarina se. Uhka on ilmeinen...

Siispä palaan Kanuunaan, jota voi hyvällä syyllä pitää kunnallisen nuorisotyön Allianssina. Kanuuna on saanut aikaan paljon, se on käyttänyt ansiokkaasti nuorisotyön sisällönkehittelyssä Nuorisotutkimusverkostoa. Verkosto puolestaan on kansainvälisestikin maininnanarvoinen instituutio, mutta myös sitä on vaivannut paljolti metropolikeskeisyys, urbaanin nuoruuden tutkimiseen paneutuminen.

Kanuunassa kaikki hyvin vai onko? Valtakunnallisesta näkökulmasta on ja ei. Kanuuna on perustettu kaupunkimaisen nuorisotyön verkostoksi, johon pääsee yli 40.000 asukkaan kaupungit. Niitä on nyt 27 ja on toki ihan selvää, että niiden haasteissa ja edellytyksissä on isot erot pieniin kuntiin verrattuna ja niissä kyllä riittää kaupungeille pohdittavaa ihan yllin kyllin. Ymmärrän tämänkin, tai ainakin luulen niin.

Mitä sitten valitan?  No en oikeasti valita, mutta olen yrittänyt ajoittain pitää esillä kaupunkimaisiin alueisiin keskittyvän maan ja muuttotappioisen Suomen nuorisotyön maailmojen välisen vuoropuhelun tarvetta. Minusta se on olemassa, Espoon etsiväpäivillä maaliskuussa sain siitä uuden muistutuksen, kirjoittelin siitä silloin tähän malliin  http://selvakeli.blogspot.fi/2015/03/kilometri-on-konkreettinen.html

Mutta takaisin Allianssiin.

Vuosittain se järjestää valtakunnallisesti merkittävät nuorisotyön kokoontumisajot, joko Allianssi risteilyn tai Nuorisotyöpäivät. Huhtikuussa 2016 on vuorossa risteily.

Järjestö on kentän vuoropuhelua edistääkseen julistanut hienosti ihan avoimen ohjelmahaun. Se siis etsii kentän ideoita ohjelmistoon, joiden yhtenä teemana on iloisesti yhdenvertaisuus.

No siinähän se on. Ollaan omassa Pohjonen Vinkkeli –verkostossa (Saamelaiskäräjien, Tornion sekä Inarin nuorisotyöt)  tekemässä alueelliseen yhdenvertaisuuteen liittyvää yhteistä esitystä sisällöksi. Ehdotus lähtee täältä, mutta ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi vain pohjoisen asiat. Ei tietenkään, nurkkakuntanuoruutta ja nuorten maassamuuttoa esiintyy joka puolella maata. Mutta tunnetaanko ja tiedostetaanko se kaikkialla? Onko asiasta käyty koskaan tai ainakaan tarpeeksi keskustelua? Tähän yritämme nyt vaikuttaa emmekä tee sitä vastakkainasettelun vuoksi vaan tiedostamisen, yhteistyön sekä kasvavien tulevien haasteiden takia. Emme aio olla tässä esityksessä myöskään yksin. Lähestymme Kanuunaa sekä nuorisotutkimusta lähellä olevia henkilöitä sivuttaistuen toivossa.

Uskomme täällä, että se olisi hyödyllistä. Pieni muistutus tarpeesta tuli, kun osallistuin lehden toimitusneuvoston kokoukseen ja sain käsiini Allianssin lokakuisen Nuorisotyön Pohjois-Suomen tulevaisuusfoorumin (Oulu 7.10.2015) ohjelman. Miksi ihmeessä siinä lukee Pohjois-Suomen? Puhujalistaa tuijottaessani totesin, että kyseessä oli paremminkin Nuorisotyön Oulun kaupungin tulevaisuusfoorumi.

Katsokaa itse. En haluaisi uskoa, että Allianssin nuorisotyön Suomi päättyy Ouluun tai Kanuunan Rovaniemelle.

Skoeoe




 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

torstai 10. syyskuuta 2015

Kolme vuotta sitten... Mitä sitten tapahtuikaan?




Tämmöinen kommentti julkaistiin kolmisen vuotta sitten Lapin Kansassa. Pohdiskelin lähes päivälleen kolme vuotta sitten Jakomäen koululla pidetyn TP Sauli Niinistön nuorten syrjäytymisryhmän kokoontumisajojen jälkitunnelmia tähän malliin... Nyt voi sitten miettiä mitä tapahtui, vai tapahtuiko mitään... Missä mennään nuorisotakuun ja Ihan tavallista ajattelun kanssa nyt, Olisi paikallaan arvioida kumpaakin. Ai niin se teksti tulee tässä:

Minulla oli kiintoisa mahdollisuus osallistua Jakomäen yläasteella pidettyyn tilaisuuteen, jossa Tasavallan presidentin Sauli Niinistön kokoama työryhmä julkisti tähänastisen työnsä tuloksia. Ne ovat muuten kaikkien nähtävillä nettisivustolla www.tavallisia.fi, jonne voi jättää myös esityksiä arjen teoiksi. Jakomäessä julkistettiin myös vihkonen nimeltään Ihan tavallisia asioita. Kaiken taustalla on huoli, jota Sauli Niinistö on tunnetusti tuntenut nuorten syrjäytymiseen liittyen.

Niinistön työryhmä lähtee työssään siitä, että syrjäytymisen torjunta on kaikkien, ei ainoastaan ammattilaisten tai yhteiskunnallisten instituutioiden asia. Se on etsinyt työssään arkisia keinoja, joita itse kukin voi elämässään toteuttaa ja joista koostuu suuri yhdensuuntaisten toimenpiteiden ketju, jossa yhdellä pienelläkin teolla voi olla iso merkitys. Työryhmässä on lähes 40 asiantuntijaa, nuoria tai nuorten parissa työtä eri lailla tekeviä persoonia mukana liuta julkisuudesta hyvin tuttuja kasvoja. Kirjatut suositukset ovat nuorilta lähtöisin.

Oli kiintoisa ja ajatuksia, ristiriitaisia sellaisia, herättänyt rupeama.  Jakomäessä kävi kuten yleensä tuppaa käymään. Jykevimmän puheenvuoron piti työryhmän jäsen Linda-Maria Roine. Nuori nainen, oman elämänsä paras asiantuntija, tiesi mistä puhutaan kun syrjäytymisestä puhutaan. Koskettava puheenvuoro liikutti inhorealismiin taipuvaa keski-ikäistä nuorisotyöläistäkin kovasti. Kovilla ollut nuori nosti julkistetusta vihkosesta esille yli muiden lauseen Unelma antaa siivet ja kertoi, että silloin kun kukaan ei häntä kuunnellut tai uskonut kuulemaansa, häntä auttoi eteenpäin vain se, että hänellä oli yksi unelma. ”Sen voimin jaksoin”. Kukaan salissa läsnä olleista noin sadasta henkilöstä ei epäillyt yhtään.

Niinistö on tietysti oikealla asialla. Arkielämään liittyvä maalaisjärki on ollut osin hukkateillä ja sen perään onkin syytä huudella, ei kaikkea voi sysiä yhteiskunnan ratkaistavaksi. Myös työn lähtökohta on lupauksia antava: kysytään heiltä, joita asia koskee ja nostatetaan asiaan liittyvää arvopohjaista kansalaiskeskustelua ja katsotaan mihin se johtaa. Sinällään on myös komeata, että Sauli Niinistö pistää itsensä likoon tämän asian kanssa. Oli muuten tosi mukava seurata kuinka innoissaan Jakomäen koulun oppilaat olivat korkea-arvoisesta vieraastaan. Satunnainen tarkkailija olisi voinut luulla, että liikkeellä on Jukka Poika tai Cheek…

Jakomäen tilaisuuden uutisointi on sitten herättänyt tietysti monenlaista keskustelua. Työ on osin kyseenalaistettu ja on pohdiskeltu onko ryhmällä oikeasti käsitystä syrjäytymisen taustoista. Rajuimmissa arvioinneissa työtä on pidetty kukkahattutätimäisen keskiluokkaisena ja osoittelevana pintapohdiskeluna, josta oikea arkielämän tuntemus on kaukana.

Itse päädyin heti myös pohdiskelemaan sitä miten lähestyä opasvihkosen avulla heitä, joiden elämä ei ole raiteillaan, on työttömyyttä, köyhyyttä, huono-osaisuutta. Kuka lähtee niihin oloihin, siellä ei opasvihkosia suuremmin haikailla. Niitä on muuten tekeillä muitakin. En oikein osannut asennoitua, kun kuulin, että Etelä- ja Länsi-Suomen AVI (aluehallintovirasto) suunnittelee Sinistä kirjaa, eräänlaista ihmisen kasvun owner’s manualia, jossa kasvattajille ja nuorille annetaan eväitä oman elämänhallinnan parantamiseksi.

Toinen askarruttava asia on se, että mikä tässä keskustelussa on rakenteiden osuus ja vastuu. Arjen pienet teot kantavat parhaimmillaan yksilöiden ja pienten ryhmien tasolla. Mutta mitä sitten kun ne arjen isot ratkaisut, joita yhteiskuntapolitiikka suoltaa, eivät olekaan pienten ratkaisujen kanssa linjassa eivätkä helpotakaan nuorten elämää. Mitä me lappilaisittain ajattelemme siitä, että opiskelupaikat karkaavat kauemmaksi, perusturvallisuutta turvaavaa palveluverkostoa harvennetaan ja maata keskitetään ennennäkemättömällä tarmolla ja tarkoitushakuisuudella. 

Näistä asioista, yksilöiden vastuusta ja rakenteiden ratkaisuista, täytyy voida puhua kokonaisuutena. Muutoin keskustelu ei ole rehellisellä pohjalla. Sinällään on hienoa, että nuorten asiat on nostettu yhteiskunnallisessa keskustelussa voimakkaasti esille. Ohi Niinistön työryhmän työn, kohdistettuna kaikkeen nuorten syrjäytymisestä käytävään keskusteluun, olen todella havaitsevinani ainakin loivaa kukkahattutätimäisyyttä ja jopa tahatonta komiikkaakin. Vai mitä pitäisi ajatella siitä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) taannoin esittämästä oivalluksesta, jonka mukaan yhteistyöllä voidaan saavuttaa edistystä

Keskustelu ruokkii odotusarvoja. Erityisen paljon niitä on latautumassa 1.1.2013 voimaan tulevan nuorten yhteiskuntatakuun päälle. Nuoret ovat malttamattomia, tietysti, periaatteessahan nuoruus eletään kiihkeästi ja nopeasti. Kun keskustelu velloo vuolaana, he odottavat jos nyt ei pikavoittoja, niin nopeahkoja eteenpäin vieviä ratkaisuja kumminkin. Ja entäpä, jos niitä ei tule. Seuraa turhautuminen ja mitä äänekkäämpää huolikeskustelu on ollut, sitä varmemmin käyty keskustelu lopulta kääntyy itseään vastaan. Keisarilla oli hienot vaateet, muttei vaatteita… 

Vastareaktiota voi vain arvailla. Tuskinpa punkrock tai anarkismi tekee paluuta, vaikka ainakin loivamuotoisena se olisi kenties jopa suotavaakin. Ainakin verrattuna vaihtoehtoon, joka on tosi mahdollinen: osa porukasta turhautuu ja juroo entistä tanakammin paikalleen. Ja hups: syrjäytymiskeskustelun lopputulos on tasan päinvastainen kun keskustelun tavoite. Onko meillä mukamas tähän oikeasti varaa? Eikö nuoriin kannattaisi panostaa arjen pienten tekojen ohella myös kaikissa kuviteltavissa olevissa rakenteissa? Se vaatii panostuksia kaikilta, mutta maksaa itsensä takuuvarmasti takaisin. Vaihtoehto pelottaa… 1990-luvun alun säästöjen hintaa maksetaan juuri nyt.

Näin miettii ihan tavallinen arjen nuorisotyöläinen Inarista

Seppo Körkkö

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Ikiliikkuja



Rahat on loppu ja myydään Volvo... Istuin tässä yksi päivä  kunnantalon videoneuvottelutiloissa TE-tston kuntainfossa ja päässä soi koko ajan tuo Suurlähettiläiden biisi.

Maan talous ui syvällä ja hiljakseen arkityössä tulee vastaan asioita, jotka konkretisoivat tuota. Palkkatukirahojen loppuminen Lapissa nuoriin liittyen jo alkuvuodesta on nostanut jälleen meillä ja sittemmin myös muualla nuorten työpajan pyörittämisen haastekerrointa oikeastaan enemmän kuin osattiin ounastella. Menemättä sen pidemmälle niin yksi detalji kumminkin. Työsopimus on ollut oiva kannustin, varsinkin aiemmin, kun pystyttiin yhdistelemään työharjoittelu ja sitä seurannut palkkatukijakso. Nuorella oli mahdollisuus näyttää kykynsä ja odottaa jotain tilanteessa, jossa koulutukseen tai armeijaan lähtöön oli aikaa ja muita töitä ei löytynyt. Järjestely toimi oivallisena ensiapuna myös tilanteessa, jossa seuraava askel oli työllistyä avoimille työmarkkinoille, joilta ei kumminkaan heti löytynyt mitään.

Tuo mahdollisuus katosi 1.1.2013 ja sen jälkeen onkin ollut koko ajan haastavampaa. Jokainen työpajan kanssa tekemisissä ollut tietää tämän. Muutosvauhti työhallinnon organisaatiossa, palvelutuotannossa sekä työllistämisen keinoissa on ollut hurja. Ei käy kateeksi heitä, jotka turbulenssissa tekevät parhansa toteuttaessaan käytännössä poliittisten valintojen linjauksia.

Palvelutuotannon muutokset synnyttävät korvaavaa toimintaa, hankkeita syntyy taas vauhdilla. Ne ovat oikein hyviä hankkeita, esimerkkinä Ohjaamot, mutta niitä ylläpidetään siellä missä tarpeen katsotaan olevan suurin: suurimmissa kaupungeissa. Ei siitä enempää, kun taisin tästä kirjoitella blogissa jo 2.5.2015
http://selvakeli.blogspot.fi/2015/05/kahlaamon-sohjosta.html

Työllistämiskeinojen muuttuessa työharjoittelun korvasi työkokeilu. Hyvä näin, mutta kun työsopimuksia ei ole voitu tehdä, on se johtanut mm. siihen, että koulutettu 25-vuotias nuori saa toimeentulonsa saman työmarkkinatukipohjan mukaisesti kuin useita vuosia nuorempi henkilö, jolla ei ole päiväkään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Motivaatio-ongelmahan tästä syntyy, se on ihan ymmärrettävää eikä kaipaa pidempiä perusteluja. Kuntouttavaan työtoimintaan on turvauduttu viime aikoina paljon. Jostain järjelle käsittämättömästä syystä toimintapäivät siinä laskevat maksimissaan neljään viikossa, työmarkkinatuki juoksee koko viikolta. Kannustavaa? Tässä nyt pari esimerkkiä, jotka vaikuttavat toiminnan kokonaiskuvaan.

Nuorisotakuuhaikailua en edes aloita. Takuu tai ei, niin tilanne on outo. Moni työpajaihmisistä kysyy, että eikö juuri nyt, kun työmarkinat eivät kertakaikkiaan vedä, työllistämispanostusten tarve ole suurimmillaan.

Videoneuvottelussa vahvistui käsitys siitä, että nuorten työttömyys on nousussa. Kesä ei helpottanut Inarissa, kävi päinvastoin. Jos lisätalousarvio tai ensi vuoden valtion talousarvio ei tuo asiantilaan korjausliikkeitä, niin maa tekee tässäkin jälleen Sen: säästää lisää ja väärästä päästä eli tulevaisuudestaan. Pahalta näyttää: työllisyysrahoja taitaa olla ensi vuonna vähemmän kuin tänä vuonna. Kaikessa sivutuotteena syntyy käytännöt, joissa nuoret ajautuvat aiempaa helpommin pitkäaikaistyöttömyyden polulle. Pitkä juttu, joten olkoon nyt sen lähempi analysointi.

Yksi ratkaisu palkkatukeen löytyy. Mutta sitä ennen on muisteltava menneitä.

Meidän työpaja on mediapainotteinen.  Viestintäpaja aloitti työnsä työpajana syksyllä 1995, joskin sen historia alkoi videopajana jo 1989. Se kehitettiin vaivalla nykyiseen iskuunsa ja toimintatapoihinsa kolmen ESR-rahoitteisen hankkeen kautta vuosina 1998 - 2006, jolloin se vakinaistettiin. Hankkeet olivat muuten Apro, Intro ja Nitro. Meillä oli hankevastaava Jamon kanssa konsepti myös neljänteen hankkeeseen nimeltään Pallolaajennus, mutta sitten TE-keskus sanoi, että nyt riittää, homma pitää vakinaistaa.

Koko olemassaolo on ollut arjen pajatyön ja kuntalaisten palvelutuotannon ohella myös jonkinasteista selviytymistappelua. Kohta taas mennään... Monta hommaa, yksi liittyy siihen mitä keinoja on varsinaiseen asiaan, nuorten sijoittamiseen pajalle. Toinen siihen mitä valtion leikkaukset merkitsevät työpajarahoitukseen. Kolmas, no antaa olla...

Kuntainfossa kuultiin, että palkkatukea nuorille voisi saada siten, että kunta toteuttaa ESR-hankkeen. Eli se mihin pyrittiin ESR-hankkeilla turvataan jatkossa ESR -hankkeilla. Ei oikein innosta totta puhuen tämmöinen...

Minun päässä soi nyt seuraava biisi

https://youtu.be/pqsbCYx3jc0

Skoeoe

Kunnan johtoryhmästä 2.9.2015 kantautui mukavia uutisia:

Saamme, kuten muutkin vastuualueet, käyttää palkkatukeen varatut kuntaosuudet suoraan työllistämiseen. Nettosummiin ei kajota myöskään talousarviota laadittaessa.

Hienoa toimintaa vaikeassa tilanteessa...  Hyvä Inarin kunta!!! Haloo maan hallitus!!!