perjantai 20. helmikuuta 2015

Edunvalvontaa osa II: Ministeri Ivalon Stönöllä

  
                              eka kuva: Tero Titoff
.
No nyt se on nähty: ministeri Ivalon nuorisotalo Stönöllä sekä viestintäpajalla.

Asunto- ja kulttuuriministeri Piia Viitanen pyörähti Ivalossa. Iso kiitos Valtterille, joka isännöi ministeriä ja jonka idea oli se, että nyt mennään nuoret edellä. Mahtavaa... Tuon ajatuksen pohjalta kävikin sitten niin, että Pohjonen Vinkkeli pääsi toteuttamaan sitä mitä varten se puolivahingossa lokakuussa 2014 syntyi: pohjoisen nuorten edunvalvontaa...

Itse olin pelipäivänä Hetassa osallisuusjutuissa ja siitä myöhemmin sitten oma raporttinsa. Hieno reissu, jonka hinta oli se, että missasin Stönöilevän ja pajailevan ministerin. Tieto kumminkin kertoo, että oli ollut hieno ja onnistunut vierailu. Stönöllä oli käynyt niin, että oli syntynyt melkoinen mediasirkus, joka hiukan oli vaikuttanut. Mutta lopputulos on hieno: ministerivierailun mediajulkisuudessakin mentiin nuoret edellä... Mahtavaa.

Minä pistän tähän nyt kaikkien nähtäväksi yhden julkilausuman, jonka ministeri Viitanen sai. Se on ärhäkän nuorisovaltuustomme kannanotto ajankohtaisiin asioihin ja se menee näin:


"Inarin nuorisovaltuusto haluaa kiinnittää huomiota ja vedota arvoisaan ministeriin seuraavissa ajankohtaisissa asioissa:

Nuorisolain uudistus:

Haluamme painottaa, että nuorten kuuleminen on edelleen sisällytettävä lakiin. Se voi tapahtua nuorisovaltuuston tai vastaavan edustuksellisen elimen tai jonkin muun tavoitteellisen kuulemis- ja/tai osallistamis- menettelyn kautta. Säädös itsessään voi olla sitova, mutta muotoilu väljä, jotta kuntien erilaisuus tulee huomioiduksi. Nuoret ovat keskenään erilaisia ja niin ovat kuntien päätännälliset järjestelytkin, joten on huomioitava, että yksi kaava ei välttämättä toimi kaikissa maamme kunnissa.

Nuorisotyön peruspalvelut täytyy olla määriteltynä laissa. Mukautumiskykyinen lista, joka jättää tilaa paikallisille ratkaisuille, on parempi kuin ei mitään sitovaa. Työpajojen ja etsivän työn asema pitää selkeyttää ja rahoituksen pysyvyys varmistaa.

Koulutuksen yhdenvertaisuus ja koulutustakuun toteutuminen:

Parhaillaan keskustellaan lukioverkosta. Inarin NuVa on yhdessä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston sekä Tornion nuorisoneuvoston kanssa lähestynyt asiassa opetusministeri Kiurua (yhteinen vetoomus ohessa). Lukio on koulutuksellinen peruspalvelu ja mahdollisuus siihen on turvattava siinä lähiyhteisössä, missä nuori asuu. Lapissa maakunta tai seutukunta ei ole lähiyhteisö.  

Ammatillisen koulutuksen jatkuva keskittyminen entistä kauemmaksi reunaseuduilta on myös kehitys, joka huolettaa alueella. Voidaan aiheellisesti kysyä miten kehitys palvelee koulutustakuun toteutumista ja palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden tavoitteita. Tälle kehitykselle on laitettava  piste.

Kohtuuhintaisten ensiasuntojen tuotanto:

Olette esittäneet huolenne nuorten ensiasuntojen vähäisyydestä. Tämä ongelma ei koske vain kaupunkeja, Lapissa moni nuori haluaisi muuttaa omilleen, mutta jäädä silti kotipaikkakunnalleen. Kaikki eivät haaveile urbaanista kaupunkielämästä, vaan haluaisivat olla mukana elinvoimaistamassa Pohjois-Suomea. Tännekin tarvitaan ensiasuntoja nuorille.

Nuorisotakuun toteutuminen ja yleiset resurssit:

Tieto kertoo, että TE-toimistot linjaavat työllistämistoimien painopistettä pitkäaikaistyöttömyyteen. Onko totta, että on suunnitteilla luopua sanssikorttien käytöstä maakunnissa ja että työllistämisvarat uhkaavat loppua jo ensimmäisen vuosipuoliskon kuluessa. Miten nämä palvelevat nuorisotakuun toteutumista sekä nuorten työpajojen toimintaedellytyksiä maakunnassa?  Mikä on ministeriöiden välisen monialaisen keskustelun merkitys ja mahdollisuudet nuorisotakuun toteutumisen turvaamisessa? Olemme huolissamme nuorisotakuun toteutumisesta tasapuolisesti kaikkialla Suomessa.

Jokaiselle lapselle oikeus harrastamiseen:

Kulttuuriministerinä haluamme tiedän muistavan nuorten harrastusmahdollisuuksia kehittäessänne tarjonnan monipuolisuuden tärkeyden. Myös pienemmillä paikkakunnilla olisi oltava tarjolla monenlaista tekemistä, jotta toiminta kohtaisi nuoret. Tämän mahdollistamiseksi voisi hyödyntää esimerkiksi nykyaikaista teknologiaa. Ehdotuksenne koulujen kasvavasta merkityksestä harrastustoiminnan saralla kuulostaa hyvältä. Silloin pitää vain muistaa tukea myös reuna-alueiden kouluja eikä unohtaa kouluhenkilökunnan asiaankuuluvaa kouluttamista.

Lopuksi:

Inarin nuorisovaltuusto toimii Suomen saamelaisalueen ytimessä ja tekee yhteistyötä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston kanssa. NuVa tukee Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoa niissä nuorisokasvatukseen ja –työhön liittyvissä pyrkimyksissä, joita sillä on mm. Ofelaš-toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Inarin NuVa ja Tornion nuorisoneuvosto ovat Helsingissä 29.10.2014 ilmoittaneet opetusministeri Kiurulle yhteistuumin tukevansa oheista Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston vetoomusta.

Ivalossa 16.02.2015

Oona Pennanen                                       Maria Peltonen
puheenjohtaja                                         varapuheenjohtaja
Inarin Nuorisovaltuusto                          Inarin Nuorisovaltuusto"
--------------------------------------------------------------------------

Siistiä. Katselin Yle Sápmin Oddasatin uutisia sittemmin. Tilaisuudessa ministerille jätettiin muutama muukin julkilausuma, mm. saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto vetosi ministeriin saamenkielen kielipesien rahoitukseen liittyen ja kaikessa uutisoinnissa tuokin on huomioitu.

Oddasatin uutisen kärki on siinä, että käräjien nuorisoneuvosto sekä Inarin NuVa ja Tornion NuNe ovat vedonneet eri tahoihin pohjoisen lukioverkon säilyttämisen puolesta. Mahtavaa.
Kannattaa katsella pätkä Areenasta niin kauan kuin se sieltä löytyy, linkki tässä  http://areena.yle.fi/tv/2398242?fb_ref=Default

Todella komeata olla yhteisrintamassa. Asia on jakamaton ja sen puolesta on syytä tapella. Lukio on todella kaikille nuorille yhteinen lähiperuspalvelu...

Joskus tuntuu siltä, että me keski-ikäiset täällä ylhäällä osaamme tuottaa eriseuraisuoutta ja eripuraa pienellä alueella saman määrän kuin jossakin ns. Suomen metropolialueessa = pääkaupunkiseudulla.

Nuorisotyöläisellä, jopa kaltaisellani inhorealistilla, on puolellaan yksi etu: usko nuoriin ja usko muutoksen mahdollisuuteen, siihen että nuoret hoitavat sen mihin me iäkkäämmät ei olla pystytty. Sitä tarvitaankin, pohjoisessa on paljon yhteisiä, jakamattomia haasteita. Yhteistyö on voimaa, eripurasta hyötyy vain maata keskittävä uuskolonialistinen Ruuhka-Suomi.

Miettii
Skoeoe

                               kuva: Tero Titoff


torstai 19. helmikuuta 2015

Kesätöihin...

Kunnan kesätyöpaikat on pistetty hakuun. Systeemi on kokenut joitakin muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Hyvää on se, että nyt kunnan kesätyöpaikat haetaan yhdestä paikasta aiemman kahden sijasta. Hyvää on sekin, että haku tapahtuu nyt  oleellisesti aiemmassa vaiheessa kevättä kuin ennen.

Sekin on hyvä muistaa, että koko järjestely oli katkolla, kun toimintansa lopettaneelta Revontulisäätiöltä käytämättä jääneet eurot on käytetty loppuun. Hienoa on, että nuorisovaltuuston sekä nuorisotakuutytöryhmän työn tuloksena rahat löytyivät ainakin vuosille 2015 - 17. Kesätyöpaikka on monille nuorille se ensimmäinen työkokemus ja kunnan paikat ovat kiinnostaneet: viime vuonna hakijoita oli yli 70 ja töitä löytyi 40 nuorelle. Nyt liikutaan samoissa mitoissa. Niin ja vielä se, että yritysten kesätyötuki nuorten työllistämiseen tulee haettavaksi myöhemmin.

Ja seuraavassa nuorten kesätyöryhmän laatima hakuilmoitus, jonka perusteella toimitaan:

"Nuorten kesätytöpaikkoja voivat hakea inarilaiset 15 - 25 -vuotiaat peruskoulunsa päättäneet opiskelijat tai peruskoulunsa toukokuussa 2015 päättävät oppilaat. Työtehtävät ovat yhden kuukauden kestoisia ja ne sijoittuvat Inarin kunnan palveluihin seuraavasti:

- kirjasto (Ivalo tai Inari)                                                4
- liikuntapalveluyt (uimakoulut, urheilukentät)             6
- kulttuuripalvelut                                                           3
- nuorisotyö (nuorisotilat 3, viestintäpaja 7)                 10
- päivähoito                                                                     5
- ruokapalvelut (Ruokapalvelu liikelaitos)                     2
- kiinteistönhoito (Inari Kiinteistöt oy)                          2
- ympäristönhoitotyöt (tekninen osasto)                         4
- vanhustyö (Männikkö ja Koivikko)                             3
- kehitysvammaistyö (toimintakeskus, Kaamosranta)   2

Etusija valinnoissa annetaan niille nuorille, jotka eivät ole aiemmin olleet kunnan kesätyössä. Kesätyöpaikkoihin valitaan yksi nuori samasta perheestä/perhekunnasta. Näiden linjausten avulla kesätöistä saatava sekä taloudellinen että kokemuksellinen hyöty jakaantuu useamman perheen/perhekunnan sekä nuorten kesken. Palkkauksessa noudatetaan ns. kannustelisän periaatteita.

Hakemukset sijoituspaikkatoiveineen toimitetaan sähköpostitse tai kirjeitse perjantaihin 27.3.2015 klo 15.00:een mennessä osoitteella tuula.sarajarvi@inari.fi tai Inarin kunta, Työllisyysasiat/Tuula Sarajärvi, Piiskuntie 2, 99800 Ivalo (kuoreen kesätyöpaikka). Lisätietoja Tuula Sarajärvi, 040 - 1706867.
......................................................

Että näin. Eikun hakemaan....

Skoeoe


perjantai 13. helmikuuta 2015

Ministerin puheet ja karu arki

Maakunnassa on hämmästelty (l)opetusministeri Krista Kiurun puheita. Hänhän piirteli rajaviivaa Inarin NuVan sekä Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostojen edustajille lokakuun lopussa: Oulusta Kajaaniin kulkevan viivan yläpuolelta ei hallituksen toimien takia lopeteta yhtään lukiota.

No hyvä, sillä lukio on sellainen koulutuksellinen peruspalvelu, jonka käyminen pitäisi olla kaikille nuorille mahdollista omassa lähiyhteisössään. Lapin ja Itä-Suomen oloissa maakunta tai edes seutukunta ei ole enää semmoinen, matkat ovat pitkät ja kulkuyhteydet mitä ovat.

Noin ministeri lupasi, koko juttu löytyy ääninauhalta. Silti: monikaan ei uskonut. Ei, koska alkusyksyn uutisoinnista syntyi sellainen mielikuva, että Lapissa ainoa elinvoimainen, yli 500 oppilaan lukio, olisi oma entinen opinahjoni, nykyinen Lyseonpuiston lukio Rovaniemellä. Se mielikuva saattoi olla erehdyttävä, mutta täällä on totuttu epäilemään ensiksi, varmuuden vuoksi.

No sittemmin ministeri onkin lausunut lisää ja täsmennelyt asiaa:  Lapin Liiton edunvalvojille hän totesi, että myös Lapin lukioverkkoa karsitaan. Savon Karstulassa ministeri taas kertoi, ettei syrjäisten alueiden lukioita lopetella.

Ministerin aivoituksia on kummasteltu ja osin pistetty lähestyvien eduskuntavaalien piikkiin. Voi ollakin strategiaa. Nähtäväksi jää, lukioiden opetusluvat tulevat piakkoin hakuun ja opetuksen toteuttajien lukumäärä takuulla pienenee. Siitä pitää huolen 260 miljoonan euron säästötarve. On sanottu, että toimipisteiden määrä ei vähene, että kyse on hallinnon keventämisen kautta tulevista säästöistä.

Uskoo ken haluaa. Näinhän monen asian alasajo alkaa. Ensin virtaviivaistetaan hallintoa ja sitten seuraavalla talouden tasapainotuskierroksella isommat ja aiempaa vähälukuisemmat toteuttajat tiivistävät talouden tervehdyttämisen ja tehokkuuden nimissä toimipisteverkkoaan. Ja niin edelleen.,.. Pikku paikkakunnille jää Musta Pekka kouraan...

Nykyisen hallituksen yksi kärkihankkeista on ollut nuorisotakuu, jota markkinointiin kuin Vapahtajamme toista tulemista. Sen piti ratkaista nuorten työllisyys ja edistää koulutukseen sijoittumista.

Vaan miten on käynyt: nuorisotyöttömyys on noussut ja koulutuksen aloituspaikkoja on keskitetty reunoilta kasvukeskuksiin. Tehdäänpä pientä välitilinpäätöstä Tornion koulutuskenttään, josta olen kirjoitellut pari kertaa jo aiemminkin.

En tiedä onko tässä nyt suoranaista asiayhteyttä, mutta Humakin lähtö Torniosta ja sen myötä yhteisöpedagogikoulutuksen siirto Kuopioon, oli ainakin symbolinen ja nopea lähtölaukaus mahdolliselle Lapin nuorisotyökoulutuksen hitaalle, mutta määrätietoiselle alasajolle.

Vuodenvaihteen jälkeen nimittäin kuultiin perinteikkäältä Peräpohjolan Opistolta hätkähdyttäviä joskaan ei hillittömän yllättäviä uutisia: nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajakoulutuksen aloituspaikkoja on jouduttu vähentämään ja opiston käymien yt-neuvottelujen tuloksena oli päädytty irtisanomisiin, jotka heijastuvat myös opetukseen ja alan koulutuksen profiloitumiseen ainakin täällä pohjoisessa.

Hienoa, tätähän tietysti maakunnan nuorisotyö ja nuoret tarvitsevat. Sopii kysyä miten näissä toteutuu politiikkaohjelmien uljas tavoite koulutuksen saavutettavuuden yhdenvertaisuudesta koko maassa. En ole valmis panemaan centtiäkään likoon pitkävedossa, joka lähtee siitä olettamuksesta, että Lapissa järjestetään nuorisotyön koulutusta vielä 2020 -luvulla.

Asiassa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että PPO:lla on opettajia, jotka eivät aio luovuttaa. Jotenkin minusta tuntuu, että Lapin nuorisotyön kentän olisi hyvä havahtua tukemaan heitä ajoissa tai muutoin tässä käy ns. kylmät. Niin hyytävät ovat koulutuspoliittiset tuulet.

Tässä yhteydessä minä ilmaisen solidaarisuutta ja lähetän voimahalin PPO:n nyt jo entiselle koulutusjohtajalle Maaritille. Kun ihminen tekee persoonallaan täysillä töitä uskoen nuorisotyön asiaansa, kehittä itseään ja profiloi tavoitteellisesti työkenttäänsä osaksi lappilaista nuorisotyötä, niin se on kunnioitettavaa.

Kun tältä pohjalta lopullisessa korttienjaossa jää käteen Musta Pekka, niin se ei ole kyllä kunniaksi jakajalle. Olin PPO-uutisista yllättynyt enkä vähimmässäkään määrin myönteisesti.

No. Lopulta suurin voittaja ainakin pitkällä tähtäimellä koko hässäkässä taitaa olla juurikin ex-koulutusjohtaja. Muut miettiköön tekosiaan ja sitä, että mitä milläkin asialla lopulta saavutetaan. Ja opetus- ja kulttuuriministeriö voisi lopultakin miettiä mitä se tarkoittaa, kun se edelleen mm. nuorisolain uudistamista koskevassa tiedotuksessaan toistelee tuota palvelujen saatavuuden tasa-arvoa koko maassa....

Minä en ainakaan tiedä mitä se tarkoittaa sillä. Kertokaa, joku....????

Skoeoe


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Edunvalvontaa, osa I: Allianssi

Long time no see... Pohjosen Vinkkelin Hesan valloituksen jälkeen en ole tullut poistuneeksi työperäisten asioiden merkeissä Inarista kolmeen kuukauteen. Tammikuun lopulla sitten piipahdin Itä-Pasilassa, tarkemmin Allianssi -talolla.

Syksyllä tuntui jo siltä, etten paina enteriä vaiheessa, jossa Suomen Nuorisoyhteistyö Alliansssi haki avoimella haulla luottamushenkilöitä vuodelle 2015. Tuntui siltä, että kyllä yhdelle miehelle kolme vuotta riittää.

Kyse ei ollut kyllästymisestä. Hain aikanaan Nuorisotyölehden päätoimittajaksi ja onneksi en päässyt. Anita on hoitanut hommansa hyvin ja toimitusneuvostoa edestä innostaen. Ei tullut päätoimittajuutta, mutta hyvin motivoiva jäsenyys lehden toimitusneuvostoon.

Kyse ei ollut siitäkään, että olen ollut yksinäinen susi, ainoa lappilainen luottari. Suomalaisen nuorisotyön edunvalvontajärjestön luottamushenkilöt tulevat pääosin kehäkolmosen sisäkaarteen Tallinnan puolelta. Jonkinmoinen kiintiöreunasuomalainenhan minä...

Tuosta huolimatta olen tuntenut olleeni tervetullut. Olen saanut kirjoittaa niin paljon kuin olen ehtinyt. Ääni toimitusporukoissa on tullut kuulluksi yksittäisissä juttuideoissa ja maan johtavan nuorisotyön ammattijulkaisun kehittämiskeskusteluissa. Sivutuotteena on löytynyt uusia mukavia tuttavuuksia ja kontakteja. Ja onhan toimitusneuvosto mahtava näköalapaikka sekä iso mahdollisuus tuoda esiin pohjoista näkökulmaa. Voin suositella...

Silti arvelutti, että onhan tuota tullut raportoitua ja kommentoitua. Pyörsin aikomukseni paljolti oikeastaan edelläesilletulleista syistä. Ratkaisevaa oli kumminkin se, että Pohjosen Vinkkelin taholla syntyi syksyllä laajempaa mielenkiintoa Allianssin eri tehtäviin.

Eipä sitten tarvinnutkaan nyt edustaa yksin. Mitenkäs YK nuorisodelegaatti Mikke asian ilmaisikaan esittäytyessään koulutuksessa: "Aika hienoa. Maassa joka tuhannes asukas on inarilainen ja täällä meitä on kolme".

Niin, Saamelaiskäräjien Minnan, Miken ja minun ohella lappilaisen m-ketjun täydentää Miku, tuo Tornion nuorten osallistuttaja ja vaikuttamismankeloija. Siistiä. Ja todellista: Lappi pystyy tarjoamaan osamista ja näkökulmia, siitä hyötyvät sekä Allianssi että lappilainen nuorisotyö, takuuvarmasti.

Joku epäili, että nykyedustus ei ole sattumaa. Hän sanoi sen, kaikkea ne siellä etelässä mukavat ihmiset epäilevät... Ei kai me sentään.

Kyllähän tässä siis vielä vuosi menee. Saattaapa olla, että yksi vielä houkuttaa hakemaan. Oma suhteeni Nuorisotyölehteen on pitkä. Kirjoitin ensimmäisen juttuni jo 1987. Sen otsikko oli Kuntavierailulla Utsjoella. Herttaista.

Sen jälkeen kirjoittelin 1990-luvulla joitakin satunnaisia irtojuttuja, kunnes 2001 tai 2002 alkoi jakso, jonka aikana olen raportoinut nuorisotyön eri asioita säännöllisesti ja usein. En tiedä kuinka laajasti on tiedossa se, että Nuorisotyölehden toimitusporukka on pitkäaikaisin luottamushenkilöelin. Lehden esiaste taisi olla nimeltään Kerhonohjaaja. Nimet ja järjestöt ovat vaihtuneet, mutta lehti on säilyttänyt merkittävän asemansa suomalaisen nuorisotyön äänenkannattajana.

Mikä muka vielä houkuttaa Pohjosen Vinkkelin lisäksi. No se, että ensi vuosi on juhlavuosi. Nuorisotyö täyttää 70 vuotta. Se on niin komeata, että ehkäpä pyrin vielä kerran. Joku nykynuorisotyössä on sentään vanhempaa kuin itse...

Skoeoe

torstai 22. tammikuuta 2015

Elämän Road Show....

Nuorisotakuu täytti vastikään kaksi vuotta. Se on yksi loppusuoraansa viipottavan nykyhallituksen kärkihankkeista, jonka tuloa markkinointiin kuin Vapahtajamme toista tulemista. Sen piti taata jokaiselle 17 - 25 -vuotiaalle koulutus-, työ- tai työpajapaikka kolmessa kuukaudessa työttömyyden koittaessa. Takuulle ladattiin todella kovat odotusarvot ja jo tuossa vaiheessa arvelutti se, että entäpä jos mitään ei tapahdukaan.

Ja mitäpä on tapahtunut? Valtakunnallisesti tarkastellen tavoite on osoittanut ylimitoitetuksi. Se oli lähtökohtaisestikin kova ja talouden lamaantuminen on aiheuttanut toteuman ja ihanteen kohtaantoon pulmia: kun työmarkkinat eivät vedä ja yt:t sekä lomautukset ovat arkipäivää, ei nuorten työttömyys ole helpottanut, päinvastoin. Kaikilla mittareilla tarkasteltuna nuorisotyöttömyys on nuorisotakuun ja sen esiaste yhteiskuntatakuun aikana pahentunut.

Koulutustakuusta puolestaan ei jaksa enää puhua mitään. Pohjois- ja Itä-Suomen osalta on epäonnistuttu surkeasti ja opiskelupaikkoja etsitään entistäkin kauempaa kotiseudulta. Poliittinen retoriikka ja julistukset ovat yhtä etäällä todellisuudesta kuin Nuorgam Päiväntasaajasta.

Koko homman uskottavuus on ollut hakusessa jo jonkin aikaa. Tilannetta eivät ole helpottaneet yhtään ne muutokset, jotka ovat tapahtuneet työhallinnon palvelutavoissa ja erityisesti työllistämisen keinoissa: työpajatyön näkökulmasta työharjoittelun katoaminen keinovalikoimasta oli iso taka-askel, jota muutoinkin vaikeassa tilanteessa ei olisi kaivattu yhtään.

Jatkokaan ei näytä hyvältä: huhu kertoo, että työllistämisen tarkoitetut valtion määrärahat uhkaavat loppua jo ennen kesälomia. Sanssikortteja mainostettiin kovin, niistä ollaan luopumassa hiljakseen. Enpä ihmettele yhtään, että nuorisotakuun ympärillä on vallinnut synkeä hiljaisuus jo jonkin aikaa. Vai kuka on kuullut siitä mitään viimeisten kuukausien aikana?
No mitä on jäänyt käteen? Paljon melua tyhjästäkö? Enemmän: valtakunnallisessa uutisoinnissa on selvinnyt, että yhteistyö ja puhe ovat lisääntyneet.

Niin. Lopulta ehkä on niin, että eniten voidaan yrittää ja saavuttaa paikallisesti. Inarin kunnan nuorisotakuutyöryhmä oli ainakin minulle yksi päättyneen vuoden iloisista asioista. Kunnanhallituksen asettama työryhmä on tiivistänyt yhteistyötä merkittävästi. Se on tuonut mukanaan totuttujen kumppaneiden kuten työhallinnon, sosiaalitoimen ja oppilaanohjauksen lisäksi keskusteluihin uusia tahoja ja heidän ajatuksiaan. Inarin Elinkeinot Kehitys Nordican ja yrittäjäjärjestön mukaantulo on ollut virkistävä uusi ulottuvuus. Ja ihan perus: nuorilla on myös nyt sananvaltaa ja edustajansa sekä viestintäpajalta että nuorisovaltuustosta.

Inarissa tilanne nuorten osalta ei sinällään ole lappilaisittain paha. Silti tekemistä on riittänyt.

Kaiken muun ohella ollaan pohdiskeltu kahta ydinkysymystä: tavoittavatko nuorille tarkoitetut palvelut kohderyhmänsä tehokkaasti niissä vaiheissa, joissa palvelujen tarve on suurin sekä millainen Inari työllistäisi tulevaisuudessa nuorensa kotiseudulleen heidän sitä halutessaan.

Itse olen miettinyt, että jälkimmäisessä ydinkysymys on se millaista vuoropuhelua elinkeinojen kehittämistyö ja opintojen ohjaus käyvät. Toki on niin, että keskiössä on nuorten oma ajatusmaailma, mutta siltikin...

Edellisten pohjalta syntyi syksyllä ajatus järjestää teemoihin liittyvä tapahtuma hivenen ennen yhteishaun alkua. Niinpä 22.1. Ivalon lukiolla pidettiin runsaslukuiselle yleisölle Elämän Road Showta.

Siistiä. Päivä jätti runsaasti pohdiskeltavaa. Molemmat teemoja käsitelleet paneelikeskustelut olivat kaikin osin laadukkaita. Oli tosi mukavaa kuunnella nuoria: Mikellä, Jennillä, Ennillä, Juholla ja Suvilla oli jokaisella sana hallussa ja painavaa asiaa... Viestiseinän sanoin: On tosiaan niin, että tulevaisuus on NUORTEN. Hankalankin kautta tullaan ja Ivalon sekä Inarin kaltaisista kirkonkylistäkin mennään pitkälle, kun on rohkeutta tarttua unelmiinsa ja asenne kohdillaan... Esimerkkejä on. Suomen YK nuorisodelegaatti voi löytyä muualtakin kuin Innovaatio Suomen kasvukeskuksista, vaikkapa Inarista kuten tapahtuman juontaja Miken tapauksessa. Vastoinkäymisten ei pidä antaa lannistaa, niistä noustaan, kuten Jenni kertoi kokemuksistaan pääosin nuorelle kuulijakunnalle, jonka oli helppo samaistua selkeäsanaiseen nuoreen yrittäjään.

Keskustelu tuotti paljon miettimisen arvoista. Palveluyhteiskunnan luonne on ollut isossa murroksessa. Moni aiemmin face to face -periaattella palveluja tuottanut taho panostaa nyt netissä tapahtuvaan toimintaan. Te-tsto.fi ja kela.fi olivat vastauksia kysymykseen, mistä löytyy. Jos noista keskusteluista tekisi yhden noston, niin se olisi lukiolainen Ennin kriittinen näkemys siihen, että ei se nuorten osalta riitä. Monitori ei korvaa ihmistä... Niinpä.

Oli myös hienoa, että tosi moni taho näkyi lukiolla pitämässä osastoa, enimmäkseen paikallisia tahoja ryyditettynä CIMOn kansainvälisyydellä ja Koordinaatin verkkoneuvontainformoinnilla.

Vielä on erikseen mainittava se, että muutama Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen opiskelija sai tehdä näyttöjään suunnitellessaan tapahtuman visuaalista ilmettä, tiedotusta tai pyörittäessään Cáfe Miikkan pannua. Oli muuten tosi hyvät poropiirakat ja mokkapalat... Niin ja hieno visuaalinen ilme. Ja viestintäpaja hoiteli äänet, kuvat, viestiseinän...

Kaikki hoitivat jotain ja loput osallistuivat.

Ihan mahtavaa... Joku toinen kerta uusiksi.

Skoeoe
 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Vetoomus Lapin Aluehallintovirastoon


Tänään (18.1.2015) näkyi aurinko Ivalossa tai oikeastaan matkalla Nuorisokeskus Vasatokasta Riutulasta kotiin Nuorisovaltuuston toiminnan suunnittelukokouksesta. Hieno viikonloppu, johon osan aikaa osallistui nuvalaisten ohella Selvä Peli -työryhmän jäseniä. Porukoita olisi voinut olla enemmän, mutta sama sille: viikonloppu oli tosi tuottelias. Mutta se on toisen blogin aihe joskus sitten....

Ajellessani pois pohdiskelin kuulumisia Lapin AVIsta.  Olen kirjoitellut usein valtionhallinnon maakunnallisen nuorisotoimen merkityksestä, joten en aloita enää. En tiedä miten asiat ovat muualla maassa, mutta sen tiedän, että Lapissa tässä suhteessa on pitkät ja tuloksekkaat perinteet olipa sitten kyse lääninhallituksesta, ELY-keskuksesta tai AVIsta, mitä näitä nyt sitten onkaan vuosien varrella ehtinyt olla... Joka jutussa ei ole oltu ihan samaa mieltä, mutta entä sitten. Kokonaisuus ratkaisee ja isoissa linjoissa ei ole koskaan ollut eri näkemyksiä. Lyhyesti tiivistettynä: valtionhallinnon nuorisotyö on ollut pitkien välimatkojen maakunnassa merkittävä lappilaista nuorisotyötä kokoava voima.

Väitän tietäväni mistä puhun. Ellen väärin muista oma yhteistyöni silloisen läänin nuorisosihteerin ja nuorisolautakunnan kanssa alkoi keväällä 1982. Se on jatkunut siitä lähtien lähes katkeamatta. Tuo Riutulan Vasatokka on yksi lukuisista jutuista, joissa on toimittu yhdessä. Se on ehkä näkyvin, muttei suinkaan ainoa: lista on lähes yhtä pitkä ja kirjava kuin oma virkaura...

Kun kuulin pitkäaikaisen nuorisotoimen tarkastajan siirtymisestä toisiin tehtävin ja siihen liittyen sen, että tehtävää ei täytetä heti, huolestuin saman tien. Ei ollut yhtään vaikeaa koota allekirjoituksia seuraavaan Lapin AVIn ylijohtajalle matkustavaan vetoomukseen. Oli kiire, joten nimienkeruu ei ollut loppuun saakka demokraattinen. Arvelen että moni muukin olisi allekirjoittanut. Toivon, että kukaan ei kumminkaan ota itseensä...

Vetoomuspaperiin mahtui yhdeksän nimeä: kuntien, piirijärjestöjen ja muiden nuorisotyötä tekevien tahojen työntekijöitä Rovaniemeltä, Inarista, Torniosta, Enontekiöltä, Sallasta...

Ja se teksti menee näin

Lapin aluehallinnon nuorisotoimen merkitys lappilaiselle nuorisotyölle on koko sen olemassaolon ajan riippumatta sen sijoituspaikasta (Lapin lääninhallitus – Lapin ELY-keskus – Lapin AVI) ollut iso. Aluehallinto on tukenut kenttää nuorisotyön avustuksin sekä kokoamalla nuorisotyötä tekeviä tahoja keskusteluihin yhteisten ajankohtaisten tai koulutuksellisten asioiden äärelle.  Edellisten lisäksi se on toiminut huomattavan aktiivisena lappilaisen nuorisotyön valtakunnallisena edunvalvojana ja toiminnassaan huomioinut myös maakunnan pitkän aikavälin strategisia asioita, joista merkittävin viime vuosien tulos on Lapille laadittu oma Nuorisopoliittinen ohjelma.

Maakunnan nuorisotyön kenttä on tietoinen Lapin aluehallinnossa tapahtuneista henkilöstömuutoksista. Kentälle on tihkunut  tietoja siitä, että vastikään vapautunutta nuorisotoimen ylitarkastajan tehtävää ei tultaisi täyttämään vuoden 2015 alussa.

Me allekirjoittaneet lappilaiset nuorisotyöntekijät olemme huolissamme tästä. Epäilemme, että tällainen ratkaisu heikentäisi myönteistä lappilaista nuorisotyön keskustelukulttuuria ja nuorisotyön kehittämistä ylipäänsä.

Me vetoamme Lapin Aluehallintovirastoon, että se täyttäisi vapautuneen nuorisotoimen ylitarkastajan viran ensi tilassa vuoden 2015 alussa.

Mitä sitten...

Niin. En tiedä. Jäljet pelottavat. Valtio perää kerkeästi yhteisvastuuta muilta, toteuttaa siinä sivussa omaa tuottavuusohjelmaansa ja jälki on hyytävää: kotikunnastani Inarista on hävinnyt parissakymmenessä vuodessa toistasataa työpaikkaa. Talkoisiin on osallistuttu leveällä rintamalla: Metsähallitus, tielaitos, Tele, Rajavartiosto, työhallinto.... Esimerkkejä ja tahoja löytyy paljon ja työpaikkojen häviämä on kunnioitusta herättävä.

Lapin AVI on tiedottanut tammikuussa tapahtuneesta ja rauhoittelee, että asiaan palataan syksyllä. Hyvä niin... Kumminkin. Viime vuosien kehitys antaa aihetta ounastella, että jos asiaa ei hoideta heti, se on helppo unohtaa. Säästötarpeet ovat loputtomat....

Siinäpä se, siksi kirjelmöidään. Erilaisten vetoomusten ynnä muiden tehosta voi olla perustellusti montaa mieltä. Siltikin, parempi yrittää....

Lopulta kaikki on tietysti muiden käsissä, mutta onpahan kerrottu mielipide ja tehty vetoomus.

Skoeoe