lauantai 31. toukokuuta 2014

Game over (online blogging) osa II: 19 - 20



Kuten jo aiemmin olen todennut oli Selvä Peli ensimmäisen vaiheen koulujen päätöspäiväilta toisentyyppinen kuin nykyinen Game over. Pari vuotta pidettiin laavua ja ulkotulia Ivalojokirannassa ja pari kierrosta päivysteltiin moniammatillisesti eri puolilla kylää. Mieleen on hiipunut monia yksityiskohtia, hupaisimpana ehkä se, kun istuskeltiin autossa sosiaalityöntekijän kanssa K-Marketin
parkissa ja havainnointiin kuka kiikuttaa kuinkakin ison mäyräkoiran autoonsa. Se oli harmitonta, pari vuotta aiemmin omaisuuttamme tärveltiin ja silloin ei ollut kellään kivaa.

Jossain vaiheessa kaikki tuo alkoi tuntumaan oudolta, suorastaan typerältä lähestymistavalta. Kysyimme keskuudessamme ollaanko tällä tavalla tekemässä nuorisotyötä vai mitä me kuvitellaan tekevämme. Kysyimme myös sitä onko tällainen meidän työtä. Hopusti päädyttiin niin sanotusti juurille: luovuttiin beach- /katupartioinneista ja kehiteltiin Game over kaikenikäisten toiminnalliseksi vaihtoehdoksi. Nyt on menossa jo seitsemäs kierros ja tippaakaan ei ole kaduttu linjaratkaisua. Ketään ei kiinnosta paluu entiseen.

Samaa voisi harkita muuallakin. Juhliminen on rauhoittunut. Poliisi tiedottaa, että heidän tiukentunut valvontalinjansa puree... Kadut ja rannat siistiytyvät. Varmaan näinkin, mutta osuutta on muullakin kuin poliisilla. Me Inarissa tietysti uskomme myös yhteisen Game Over työn vaikuttavan. Kekkeri on suosittu...

Kaikista kovin ja vaikuttavin juttu on kumminkin se, että uusi käyttäytyminen on osa uutta nuorten kulttuuria: julkijuopottelu ja erityisesti kova sellainen ei enää nappaa kuten aiemmin. Tähän viittaavat myös tutkimukset: raittiiden osuus kasvaa. Ja tämä on tosi merkittävää...


 
Täällä on nyt (19.35) runsaasti porukoita. Ilahduttavasti runsaasti yläasteikäisiä, ja aikuisia. Tuntuu siltä, että kaikki ovat tyytyväisiä, ainakin pääosin.
 
Vielä kerkiää. Maistelin juuri kasviswokkia. Kannattaa tulla kauempaakin, vielä riittää. Yksi monista jutuista, joita voi suositella on jäähallissa oleva viestintäpajan henkilökuvapaja. Kuvauta itsesi ja hae tulos myöhemmin pajalta tikulla itsellesi. Tuloksen näkee heti, otoksen saa sitten omalle tikulle myöhemmin.
 
Näissä tunnelmissa... Hienoa säpinää. Seuraavan päivityksen laatii Maria, nuorisovaltuuston osastovastaava...
 
Skoeoe
 
 


Game over (online blogging) osa I: ennen ja klo 18 - 19

 
Yhden kerran olen bloggaillut ns. online. Se tapahtui lokakuussa 2013 Tornion Musiikkitalolla, josta kirjoittelin Rajarockin pääkonsertin tunnelmia suorana. Inarissa tätä ei ole tapahtunut aiemmin, mutta tapahtukoon nyt. Blogipilkon järjestyksessään seitsemännen inarilaisen nuorisotyön koulujen päätöspäivän Game over tapahtuman tunnin mittaisiin osiin.
 
Tapahtuman tarjoilee moniyhteisöllinen Selvä Peli -työryhmä yhdessä vapaaehtoisten aikuisten kanssa. Game overista ja koulujen päätöspäivän tapahtumista raportoi myös On the air Radio Inari. Viestintäpajanuorten tuottamaa suoraa ohjelmavirtaa tutuilla taajuuksilla 89.0 MHz sekä 95.7 MHz klo 18 - 20. Ai niin: studio, se huonoin ja paras kesäbiisi ikinä... Vielä on... jäitä Inarinjärvessä... Vai miten se oli, sen porilaisen käärmeen esittämä jollotus kumminkin... Yleisön pyynnöstä. Tämän kerran.
 
Koulujen päätöspäivä on ulkoilmalaji. Ennuste on surkea, mutta Norjan sääpalvelu YrNo antaa sentään toivoa: sade alkaa vasta iltakymmeneltä. Valmisteluja tehtiin tiukkaan tahtiin eilen ja kaiken pitäisi olla kunnossa... Tervetuloa kokemaan tunnelmat paikalle, radion ääreen tai vaikkapa päivittyvän blogin välityksellä (päivitys klo 7.30)


(Jatkuu - to be continued...)

Olen ollut töissä koulujen päätöspäivän iltana vuodesta 2001 kahta kertaa lukuun ottamatta. Se on tarkoittanut sitä, että ylioppilasvierailut ovat rajoittuneet pariin paikkaan. Näin käy nytkin, Ivalossa sentään ehdin vierailemaan. Asiaa olisi ollut sekä Inariin että Saariselälle, mutta ei mitään mahdollisuuksia. Harmi sinällään...

Mutta onnittelut kaikille uusille ylioppilaille ja muille, jotka ovat valmistuneet joksikin. Tsemppiä heille, joilla projekti on kesken, kyllä se sieltä...

Ylioppilaista puheenollen. Kevään yksi julkinen puheenaihe on ollut koulutuksen "virtaviivaistaminen".  Nyt hallitus on virtaviivaistamassa lukioverkkoa, suunnitelmien mukaan 500 oppilaan lukio on elinkelpoinen. Sehän Lapissa tarkoittaisi vain entisen rovaniemeläisen opinahjoni, nykyisen Lyseonpuiston lukion, elinkelpoisuutta. Hiukan on toki jo pakiteltu, mutta silti. Hallinnollinen keventäminen ja sitä rataa. Kyllähän keskittämisessä hallinto kevenee ja työpaikat vähenevät. Ensimmäiset opiskelijoiden viestit uudenkarheasta Lapin Ammattikorkeakoulusta kertovat muustakin: kun päätöksenteko keskittyy johonkin kauemmas, hankaloituvat monet asiat. Minusta koulutustakuun toteutumista pitäisi pikimiten tarkastella kriiittisesti...

No. Utsjoki - Inari näkökulmasta on hienoa, että täällä on oppilaitos nimeltään Saamelaisalueen Koulutuskeskus. Tiukassa paikassa sinne mahtuu... (päivitys 9.30, jatkuu - to be continued)

Tunnelma tiivistyy. Vettä vihmoo. On pystytetty Marian kanssa NuVa piste urheilutalon aulatilaan. Ensimmäiset "asiakkaat" ovat jo kertoneet käsityksiään siitä mikä Inarissa on hyvää ja mikä kaipaa parannusta. Tällä pisteellä teema on Saa sanoa.

En tiedä oliko ihan fiksua parkeerata tähän: on hiukan vetoista, mutta pahempaa on ilmassa leijuva ja viekoitteleva wokkiruuan tuoksu. Voi nuija, tässä tuoksussa neljä tuntia ja vielä suora näköyhteys. Kohta on syöjien markkinat: mittasuhteista kertoo jotain se, että Räiskäle Penan taikinaan on tarvittu lähes 30 litraa maitoa. Täällä pärjää kyllä, ruokahuolto pelaa... Ei lopu kesken...

Hiljakseen porukoita kertyy... Radio Ilmarin karaoke avaa ovensa kohdakkoin. Mies itse näyttää näppäilevän kännykkäänsä. Ei malta, olisiko päivän ensimmäinen kännykkäraportti Radio Inariin.

Kaikki vaatii tekijänsä: näyttää hyvältä... On täällä hommissa varmaan semmoiset kolmisenkymmentä järjestelijää. Siistiä...

Täällä on tosi paljon hyviä syitä tulla käymään. Jos sää epäilyttää, niin eipä mitään... Lämmintä piisaa erityisesti laavussa. Tunnelmasta puhumattakaan (päivitys klo 18.15).
 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kesätöitä ja kannanottoja...



Kesän lähestymisen tietää siitäkin, että kesätyöpaikat on jaettu. Sivistysosaston eri tehtävät näyttävät olevan nuorten suosiossa: 75 hakijaa tarkoitti taas sitä, että moni jäi vaille. Mutta eipä huolta: siltikin kannattaa hakea, hakematta ei saa mitään ja seuraavalla kierroksella voi tärpätä.

Eri työpisteisiin otetaan tulevana kesänä 29 nuorta seuraavasti:

Nuorisotilat ja viestintäpaja 13   (2 yhteistä liikunnan kanssa)
Liikuntatoimi 6
Päivähoito 5
Kirjasto 2
Kulttuuritoimi 3

Lukumääriin vaikuttaa yhtäältä kunkin yksikön oma tarve ja toisaalta se miten mikin toimiala on kiinnostanut. Sivistysosaston paikoissa lähdetään myös siitä, että etusijan saavat aina asianomaisella alalla opiskelevat inarilaisnuoret. Tämä on tärkeätä, sillä he tarvitsevat alansa työkokemusta ja opiskelupaikkakunniltaan valtaosa heistä ei sitä saa. Näin käy, vaikka toisaalta heille olisi enemmän kuin hyvä nähdä muitakin kuin kotipaikkansa kirjastoja tai nuorisotiloja.

Kaikki käytettävissä olevat eurot menevät. Niin käy myös sosiaalitoimen kannustelisäeuroille, toistakymmentä nuorta kesätyöllistyy sitäkin kautta. Yritysten kesätyötuen osalta kunnassa joudutaan pohtimaan sitä, että miksi kiinnostus on tasolla, joka jättää tukieuroja käyttämättä.

Kesätyömahdollisuus on hieno homma. Inarissa kunnan osalta siihen liittyy kuitenkin epävarmuutta jatkossa. Sivistyspuolen kesätyöpaikat on rahoitettu tavalla, joka ei ole enää vuonna 2015 mahdollista. Sosiaalitoimi on saman pulman edessä. Lähitulevaisuudessa on siis ratkaistava noin 45.000 €:n rahoitusvaje.

Kesätyöjuttuun kunnassa liittyy myös muita pohdinnan paikkoja. Nuorissa on aiheuttanut epätietoisuutta se mitä kesätyömuotoa voi hakea saadakseen paikan. Toki kaikki ajoissa tulleet hakemukset on lopulta toimitettu sinne minne ne kuuluivat. Siltikin: järjestelmä kaipaa selkeyttämistä.

Havainnoista inspiroituneena nuorisotakuutyöryhmä on jo ehtinyt ottaa siihen kantaa. Kantaa on ottanut myös nuorisovaltuusto, joka tulee julkisuuteen mm. tämän asian kanssa valtuuston kesäkuun kokouksessa 5.6.2014. NuVa on nimittäin saanut valmiiksi kärkihankelistan vuosille 2014 - 16 ja lista esitellään valtuustolle tuolloin. Samalla kärkihanketyöstä tulee julkinen. NuValla oli kevään kuluessa aika iso pusertaminen, koska listalle esitettyjen kohteiden lukumäärä oli iso. Kiintoisaa....


Nuorisovaltuustosta puheenollen: siltä suorastaan kerjättiin kannanottoa asiaan, joka on nostattanut isoja tunteita Ivalossa kevään mittaan. Taustalla on kouluverkkotyöryhmän työ ja siellä esitetty ajatus siirtää Ivalon ala-asteen vitos-kutoset Ivalojoen eteläpuolelle Ivalon yläasteen koulun tiloihin.  Esityksen taustalla kummittelee se tosiasia, että oppilaiden määrä yläasteen koululla on vähentynyt dramaattisesti ja koulun peruskorjauksen yhteydessä pitäisi myös selvittää mistä oppilaista vapautuville tiloille löytyy sopivaa käyttöä.

Sosiaalisessa mediassa sekä paikallislehti Inarilaisen tekstaripalstalla NuVaa on pyydetty lausumaan asiaan liittyen oma mielipide. Tähän liittyen on pakko siteerata tekstaripalstaa 14.5.2014: Inarin nuorisovaltuusto otti aikanaan jämäkästi kantaa Ivalon varusmieskoulutuksen säilymiseen ja koulutuspaikkojen leikkaamiseen. Oli helppoa olla jämäkkä kuin uhkakuvat tulivat ulkoapäin.

Hienosti heitetty, minua hymyilytti kun luin. Tekstaaja unohtaa kenties tilanpuutteen vuoksi sen, että NuVa on ottanut jämäkästi kantaa myös lähellä oleviin asioihin, niihin joihin liittyen kuntapäättäjät tekevät lopullisia valintoja ja päätöksiä. Kokemukset näistä eivät ole olleet kaikin osin rohkaisevia ja siinä ei ole kyse ensisijaisesti siitä onko päätetty siten miten nuorisovaltuusto on halunnut. Kuulemista ja keskustelua on monenlaista. Aina se ei ole aitoa.

Vitoskutos asiassa on lähestytty myös yksittäisiä nuvalaisia ja tiedän, että he ovat pohtineet tykönään asiaa ihan omin päin. Tiedän, että he ovat kunnioittaneet sitä periaatetta, että NuValla ei ole kantaa tähän eikä mihinkään muuhunkaan asiaan ennen kuin koko NuVa on yhdessä käsitellyt asiaa. Tiedän myös sen, että he tunnistavat pienen kylän systeemit: yksittäisellä jäsenellä saa tietenkin olla oma mielipide, mutta sen esittäminen julkisuudessa johtaa helposti siihen että se yleistetään koko NuVan kannaksi.

Siksi nuoret edustajat olivat hiljaa siihen saakka, kunnes heillä oli lopulta kokous vuorokautta ennen sivistyslautakunnan lopullista asian käsittelyä. NuVa torpedoi siirtoesityksen yksimielisesti. Pääpointtina oli se, että lasten halutaan antaa olla lapsia mahdollisimman pitkään, yläkouluun ja teinien joukkoon ehtii myöhemmin. Päätös ei syntynyt hetkessä, nuorisovaltuusto pohti kantaansa huolellisesti ja jokainen läsnä ollut ilmaisi selkeästi kantansa. Varapuheenjohtaja Jaakko meni mukanaan yhteisesti muotoiltu kannanotto perusteluineen vuorokautta myöhemmin pidettyyn sivistyslautakunnan kokoukseen. Tiukille meni, mutta kerkesi...

Ottamatta kantaa itse asiaan niin prosessin osalta minusta NuVa hoiti asian tyylikkäästi ja omaa asioiden käsittelytapaansa kunnioittaen. Yhdessä tehden, sooloiluja ei nähty. Hieno homma. Tiedän sen, että kannanottoon löytyy montaa mieltä. Ihan luonnollista tällaisissa tunteita nostattavissa asioissa. Ja muutenkin.

Onhan se niin, että jos nuorilta kysytään tai he muutoin vaan haluavat esittää näkemyksensä, niin sieltä saattaa tulla asioita, jotka eivät meitä aikuisia miellytä. Mutta elämähän on.. Parempi ääni kellossa kuin synkkä vaiteliaisuus... Eipä näitä ainakaan päästä luonnehtimaan passiivisiksi.

Miettii

Skoeoe

 

perjantai 23. toukokuuta 2014

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Contact making tour...




Finally a bit time to update.... Time after RAB Murmansk has been running out really quickly partly because of spring holiday and partly because of everything at work. May is as always busy month with summer activities planning and all.

But at first after holiday I started from the same which was on table in Murmansk. One part of Connecting Young Barents -Project has been an effort to create new contacts. During Rajarock 2013 in Tornio we already had a contact making session at Aineen Taidemuseo. For the same reason we invited in January our Mr Pink and Huset youngsters to make presentations at Lapland Youth Forum in Sajos Center Inari to youth parliament members from different municipalities. That was the one reason to have Laura from youth theatre Narri Helsinki with us in Murmansk and so on...

In fact we tried to organize this kind of event for non-governmental youthorganizations in Rovaniemi already an year ago. That time we had to cancel because of stupid visaproblems.

Now we had a two day contact making minitour. It was a part of our Russian partner's studytrip to Finland and Sweden. Thanks to marvellous ladies Raija (Rovalan Nuoret), Anne (City of Rovaniemi), Kaisu and Päivi (Lapland University of Applied Sciences Kemi) and Pirkko (Human University of Applied Sciences Tornio campus) our network, especially our Russian friends, could meet pretty many persons.

Really cool excperience in all dimensios. Especially the Kemi event was something: big auditorium totally full of students and teachers. Think Mental Fashion -project and Mr Pink Youth House raised a lot of interest. And why not: Natasha, Ira, Anna and others did again marvellous work. Presentations came straigth from heart and gave no possibility to anyone at present to be cold...

Drawing dreams for better world with chalks to street was cool too. In the middle of Rovaniemi it was interesting to follow: "Hey, now there is the licence to draw on street....!!!" - "Aaaaa, nice but I'm so busy, my meeting starts...." and everything like that, so Finnish, so normal. But those who stopped had a nice moment at least so I understood it.


Somebody once asked why all this. In principle it's simply because we live so near each other . On the other hand the future of Kola Peninsula or the future of all North is a big common challenge and possibility for all of us. We have frontiers and four different Barentsian countries of cource but still we all face the same challenges: people moving to south, there is lack of work possibilities, there are lots of challenges with living conditions and wellfare etc.

With these contact making events, with common doing on generally, with making reports to media (thanks to Lapin Kansa Olli) and internet, our network tries to give information about possibilities to constructive co-operation.

I have been thinking a lot about the reasons why when doing youth work this kind of common doing with nearest neighbours is not so popular. One reason is that people don't know. There may be some second thoughts and oltime thinking still existing. People simply don't know about new NGO-systems like Mr Pink and the ideas and the efforts of new Russian generation on generally.

Of cource we have good channels like BYCO (Barentsian Youth Co-Operation Office) and BRYC (Barentsian Youth Council) and official structures but still. We up in the North are far from the EU -based youth change to Middle and South Europe. One big reason for that is CIMO organization with knowledge, information and supportive euros. Of cource it seems to be also more sexy to co-operate with Italy or Spain than Finnmark or Murmansk Region.

When thinking people doing youth work: of cource there is lack with money and a lot of important local issues to do. I also know that there are already municipalities, which have denied almost all travelling. And it's true that projectbased work makes all possible, but at the same time it demands a lot. Our CYB -project with Alta - Murmansk - Inari - Tornio is an ENPI Kolarctic supported project. And for instance financial reporting is really blackmetal: complicated and time taking.

Implementing the events like Rajarock or Rock Attacks Barents takes time too. But anyway: worth to do. For youngsters practical change has always been a cool possibility, the feedback is always the same, always.  There are no exceptions during my so-called caree, 20 years youth change with North-western Russia.

Sometimes the official work for Barents and between regions from different sides of frontiers seem to be more planning and talking than doing. Speaking about Russia: co-operation between Lapland region and Murmansk Region seems to have had a couple of year sleep.

Maybe it's time to try again. So the Rovaniemiladies Anne and Raija + me have something to present in the beginning of June.  Lapland regional youthwork has called the responsible municipal and ngo youthworkers to their normal work meeting. It's cool that there will be three of us telling about our experiences

Skoeoe


 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Venäjänmaa antoi lapsilleen...


Käytiin Murmanskissa soittamassa rokkia. Hanke on nimeltään Connecting Young Barents, tapahtuma oli Rock Attacks Barents ja bändit Johannes Kastanja Inarista sekä Umpisuoli Torniosta. Oli mahti porukka linja-autossa ja tuloksena järjettömän hieno reissu joka osaltaan kuten reissut Manskiin tuppaavat olemaan. Normisti kylläkin edes joku juttu ns. kusee, mutta nyt ei mitään mainittavaa negatiivista sinällään ilmennyt. Ennusmerkit tulevasta saatiin jo rajalla: tuskin koskaan on porukan kanssa viivytty niin lyhyt aika Lotassa... Näin oli, vaikka ounasteltiinkin, että Ukrainan tilanne olisi jotenkin näkynyt jännitteenä rajamuodollisuuksissa. Ei näkynyt. Ehkä tännekin tulee kaikki viiveellä, kuten pohjoiseen Suomeenkin.

Soittohommat meni kuten edustusjutuissa pitääkin: tyylillä. Johannes Kastanjan vaativa tehtävä oli aloittaa Hotelli Park Innin Ledogo -klubilla ilta, jonka ehdottomia tähtiä olivat paikalliset Hey Gagarin ja The Boobs. Hienosti vetivät tytöt varsinkin kun kyseessä oli tämän kokoonpanon ensimmäinen kunnon keikka ikinä. Jos joku jäi vaivaamaan, niin sen ukulelen olisin halunnut nähdä stagella, mutta tiukka aikataulu vaati veronsa. Umpisuolen punkgenre on taas sitä lajityyppiä, josta naapurissa tuolla ärjänteen rannalla digataan hulluna. Muiden tapaamisten johdosta minulla jäi rokkiluola-yökerho Golfvirran konsertti väliin, mutta bändi oli kaikkien todistajalausuntojen mukaan räjäyttänyt pankin. Mahtavaa...

Porukassa oli runsaasti ensikertalaisia Venäjällä ja Murmanskissa. Näissä oloissa vierailu kaupungin vartijan Aljoshan ja ikuisen tulen luona oli siis väistämätön. Olen kumartanut Aljoshaa lukuisia kertoja, mutten koskaan näin hyytävän pohjoistuulen vallitessa. Paikallinen puhelinoperaattori MegaFon välitti Venäjän hätänumeron 112:n viestin, jota säikähdykseltämme toivuttuamme käännätimme ystävillämme. Siinä ihmisiä kehotettiin varomaan lentäviä esineitä, hillitöntä tuulta ja pysymään sisätiloissa lauantaina 5.4. No me ei tietenkään pysytty, me mentiin ylös tunturiin tapaamaan Aljoshaa.

Oli suorastaan työlästä pysyä pystyssä. Tuuli tarttui tammikuussa Inarissa Murmanskin ystäviltäni saamaani pipoon ja minun piti hölkkäillä sata metriä sen  perässä ja kahloa tunturikoivikkoon pelastamaan hieno pipo.

Siellä ylhäällä oli melko surrealistinen fiilis. Säätila toi symboliikkaa vierailun tunnelmaan. Vaikka raja ylitettiin helposti, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että Venäjällä puhaltavat jälleen tuulet, joita hyvin voi verrata Barentsinmeren hyisiin pohjoisvirtauksiin. Kuten tiedotusvälineistä on luettu, eivät kansalaistoiminta ja vapaa tiedonvälitys elä hehkeintä aikaansa. Matkalla tuohon tuli vahvistusta liiankin kanssa.

Naapurissa ehdottomasti parasta ovat ihmiset, nykyään myös omien tuttujen hellyttävän sinnikäs yritys tehdä Murmanskista nuorilleen parempi ja houkuttelevampi paikka asua. Ja tehdä se itse, kun usko järjestelmän haluun ja kykyyn on mennyt aikoja sitten.

En tiedä. Sikäläisten ystävien tapaaminen siellä tai täällä tai missä tahansa on aina yhtä mahtavaa. Kun kerran saavutat luottamuksen ja ystävystyt venäläisten kanssa, niin ei tarvitse koskaan pettyä. Venäläisistä puhutaan liian paljon ja liian usein puhdasta potaskaa. Järjestelmä on kokonaan toinen juttu, ja se mikä taas tässä suhteessa on tarpeeksi ja oikein, niin sitä en tiedä.

Kaksi päivää riitti taas tilanteen päivittymiseen. On kyllä touhua, ja tuossa ihan tuntumassa, Rovaniemen etäisyydellä Ivalosta.

Vierailimme tietysti Mr. Pinkissä. toisenlaisessa venäläisessä nuorisotalossa. Nuorten itsensä rakentama ja demokraattisesti pyörittämä nuorisotalo on miltei ainutlaatuinen koko federaatiossa. Sitten viime vierailuni se oli saanut pikkuveljen, Mr. Orange löytyy Apatitystä ja tarkoituksena Pinkkiläisillä on levittää ideaa muuallekin.

Mr. Pink on Murmanskin aluehallinnon takavuosien kansainvälisten asioiden sihteeri Zhenjan luomus. Mallin hän löysi virkamiespäivinään Tromssasta ja kertoi minulle haastattelussa vuonna 2012 yrittäneen kuuden vuoden ajan puhua talon perustamisen tärkeydestä. Hänen ideaansa kehuttiin, mutta samalla todettiin, että eihän tuollainen nuorten oma homma Venäjällä voi toimia. Kun mitään ei tapahtunut, Zhenja irtisanoutui aluekomiteasta ja lähti vapaille markkinoille toteuttamaan unelmaansa.

Vierailin ensimmäistä kertaa talon aihiossa kesäkuussa 2011, jolloin kaupungilta vuokratussa entisessä sivukirjastossa oli juuri käynnistetty raivaus- ja kunnostustyöt.Voin vain kuvitella kuinka hillittömiä ponnistuksia on vaadittu siihen, että nyt talo on toiminut jo kohta kaksi vuotta ja nuoria riittää. Mr Pink on pyrkinyt toimimaan omillaan, paikalliselta virallisjärjestelmältä on oltu vailla lähinnä toiminnan tunnustamista, tietoa vuokrasopimuksen jatkumisesta sekä jossain määrin avustuksia nuorten hankkeisiin.

Jokin aika sitten kuultiin mikä on virallisen järjestelmän vastaus Mr. Pinkille: Murmanskin kaupunki perustaa oman vastaavan. Mahtavaa... Parasta mitä voi keksiä kaiken jälkeen.

Ei oikein tiedetty mitä ajatella, mutta porukat Mr Pinkissä katsoivat tulevaisuuteen luottavasti. Usko omien nuorten sitoutumiseen on kova ja hyvä niin... Sitä takuulla vaaditaan. Jos menee hankalaksi niin itseasiassa Mr Pink on voittanut: järjestelmä on joutunut myöntämään, että Zhenja kumppaneineen on ollut oikeassa....

Nyt tehdyllä matkalla osa porukasta päätyi eräänlaiseen Mr Pinkin kulttuuri- ja taide-elämän vastineeseen, paikkaan nimeltä Roxy, jonka on nuorten taidekeskukseksi perustanut kaksi nuorta miestä. Kiintoisa paikka ja siihen tutustumista voi suositella kaikille taidehallinnon ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleville.

Roxyssa törmäsin tuttuun, joka jutteli maan median tilanteesta. Masentavaa ja vahvisti sen mistä tiedotusvälinnet kertovat: nettisivuja ja radiokanavia suljetaan, tv on kontrollin alla ja niin edelleen.

Tapasimme myös ystäväni Jurin, miehen jolta oli lopetettu toimisto alta jokin aika sitten. Murmanskissa toimii Barentsin maiden hallitusten rahoittama Barentsin nuorisovaihdon keskus (BYCO), jonka tehtävä on etsiä hankkeita, luoda  kontakteja ja saattaa yhteistyöstä kiinnostuneita nuoria ja nuorisotyöläisiä yhteen. Juri on toimiston ensimmäinen koordinaattori ja touhuiltiin monenmoista 2000 -luvun alkuvuosina. Sitten herra vaihtoi hommia ja hän ehti työskennellä lähes 10 vuotta Pohjoismaisen Ministerineuvoston Murmanskin toimiston johtajana.

Rahat ja politiikka, siinä se. Norjassa toimiva nettijulkaisu Barents Observer Com raportoi tapahtuneesta jo aiemmin, joten tilanne oli tuttu. Yksi syy toimiston alasajoon löytyy EU:n Venäjäpakotteista Ukrainaan liittyen. Tosi mahtavaa ja älykästä viedä ihmisten välistä kanssakäymistä edistävästä. Osataan sitä lännessäkin, en ymmärrä yhtään...

No. Jurista en ole huolissani. Mr Pinkiläisten tapaan usko tulevaan on luja ja asenne ihailtava. Sitä paitsi hän on niin vikkeläliikkeinen ja kielitaitoinen mies, että ei mitään hätää...

Reissu oli aika surrealistista tajunnanvirtaa, taas. Siitä jäi kumminkin hyvä jälkimaku, kun ystäviemme asenne on se mikä on. Se lupaa hyvää pitkällä tähtäimellä, muutos on mahdollinen, se on väistämätön...

Miettii

Skoeoe


 

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kesätyöpaikan saannin sietämätön haaste ja mitä on tyrkyllä?

Joka kevät se alkaa, yhtä takuuvarmasti kuin palaavat kevään ensimmäiset joutsenet Kettujoen sulaan. Kännykkä ja sähköposti viestivät inarilaisnuorten halusta löytää kesätyöpaikka ns. omilta huudeilta.

Kesätyöpaikka onkin tärkeä. Usein se on nuoren ensimmäinen kokemus työelämään. Vaikka kesätöissä palkka ei huimaisikaan, niin sekin on oleellisesti enemmän kuin ei mitään. Kolmas hyödyllinen asia on työtodistus, ilman niiden kertymää on haastavaa koota cv:tä.

Juuri nyt on aika ottaa selvää ja pistää hakemus vireille. Aika myöhään meni taas, mutta parempi näinkin kun ei mitenkään.

Inarin kunnassa löytyy kolme eri tapaa tai tukimuotoa. Kaikille yhteistä on hakuaika: ns. dead line eli viimeinen hetki kaikkien osalta on perjantai 25.4.2014 klo 15.00. Silloin pitää olla hakemus sisässä tai peli on kesän 2014 osalta selvä eli menetetty. Eri tukimuodot auttavat periaatteessa lähes 90 nuoren työllistymiseen kuukauden jaksolle.

Kunnan sivistysosasto pystyy ottamaan n. 27 nuorta eri työpisteisiin tehtäviin, joita ns. vapailta yritysmarkkinoilta ei löydy. Tällaisia tehtäviä löytyy kirjastosta, kulttuuritoimesta, liikuntapalveluista (urheilukentät, uimahalli), päiväkodeista sekä nuorisotyöstä (nuorisotilat Stönö ja Vintti, viestintäpaja sekä Radio Inari). Näissä etusija annetaan 15 - 25 -vuotiaille inarilaisnuorille, jotka opiskelevat niillä aloilla, johon kesätyötä hakevat. Taustalla tässä on ajatus ja arkielämän kokemus siitä, että vaikkapa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajatutkintoa Torniossa opiskeleva ei helposti työllisty opiskelupaikkakunnalleen. Sinällään semmoinen olisi toki enemmänkin kuin suotavaa: näkemyksiä myös muualta...  Toisaalta: onhan sekin hienoa, että muualla opiskeleva nuori viihtyy kotiseudullaan. Tätäkin vaihtoehtoa on syytä tukea. Paluumuuttaja on arvokas muuttaja...

Sivistysosaston paikoissa katsotaan edellisen jälkeen sitä onko nuori ollut aiemmin kesätöissä vai onko hän ensikertalainen. Jälkimmäinen ratkaisee. Myös sillä on merkitystä, mikäli samasta perheestä hakee useampi sisarus.

Viime kesänä paikkoja haettiin kiitettävällä tavalla. Kuntaan saatiin 70 hakemusta. Kaikki eivät voi voittaa, mutta toisaalta: hakematta ei saa mitään.

Sosiaali- ja terveystoimen kannustelisällä palkataan 16 - 25 -vuotiaita nuoria ja opiskelijoita kunnan eri toimipisteisiin. Valinnat tekee sosiaalityö, joka painottaa valittavien nuorten ja heidän perheidensä sosiaalisia ja taloudellisia perusteita.

Kunta jakaa myös Inarin kunnassa toimiville yrityksille ja kolmannen sektorin yhteisöille nuorten kesätyötukea. Tuen piiriin kuuluvat inarilaiset vuosina 1989 - 98 syntyneet nuoret, jotka eivät voi saada työttömyysturvaa. Tässä systeemissä hakijana on yritys, joten nuoren haasteelliseksi tehtäväksi jää etsiä kesätyöläisiä ottava yritys ja kertoa hommaa hakiessaan yritystuesta.

Tarkemmat hakuohjeet, viralliset hakuilmoitukset sekä yhteystiedot heille, jotka tarvittaessa kertovat lisää, löytyvät osoitteista www.lanuti.fi/inari tai www.inari.fi. Tiedot on julkaistu myös paikallislehti Inarilaisessa osin jo 1.4. ja osin 8.4.2014.

Eipä muuta kuin hakemaan. Ja oleellista on se, että hakemus on ajoissa...

Seppoköö...